13.12.08
Motivaatio ei ole lopullisesti hukassa
Torstainen treeni ilmeisesti oli ihan avuliasta, koska tällä kertaa hallille tullessa Ella oli todella kuumana ja vaivautui jopa kitisemään lähtöön jätettynä hieman. Muuten periaatteessa samaa hommaa kuin torstainakin, eli tarkoituksena etsiä motivaatiota ja hauskuutta ja muistaa treenata vähän vähemmän, torstai kun meni kestolta hieman överiksi kun ohjaaja ei osaa lopettaa. Nyt koira väläytteli kyllä ihan hyvää toivoa siitä, että voisi toimia vahingossa kotikentälläkin. Mielenkiintoista sinänsä, että ensimmäistä kertaa koiraharrastushistoriassani olen nyt valmis hyväksymään jopa tekniikan hajoamista ja hallinnan menetystä sillä hinnalla, että koiran motivaatio saadaan kuntoon..
11.12.08
Kadonneen motivaation metsästys
Vuorossa omatoimitreenit TSAU:n hallissa, tarkoituksena yrittää löytää kadonnut motivaatio, joka ei meinaa kotihallissa löytyä sitten millään. Samalla otettiin myös kontakteja namialustalla radan osina. Kaikki meni oikeastaan ihan kivasti, mukaanlukien kontaktit. Tällä kertaa rataa ei myöskään lopetettu kontakteihin, vaan jatkettiin namin syömisen jälkeen eteenpäin rataa. Hauska huomio, jonka olen aiemminkin tehnyt oli, että koira on kuuma paljon treenattuihin esteisiin kuten kontaktit ja kepit. Kontakteilla valitettavasti vaan liiallinen tarkkuus iskee eikä mene kovin kuumasti loppuun. Hypyt ja putket sen sijaan tuntuu olevan vähän pakkopullaa. Lisäksi motivaatiota on helppo tappaa liiallisella vääntämisellä ja saada vauhti kuolemaan, eli pitäisi jotenkin saada motivoitua tiukkaa kääntymistä seuraavalle esteelle. Suoravauhti taas on ihan okei. Lopuksi päätin myös motivoida hyppyjä vähän lähettelemällä edelle ja palkkaamalla pallolla.
7.12.08
Kun ei suju niin ei suju
Tänään oli taas kisapäivä, jonka olisi voinut jättää kokonaan väliin. Motivaatio itselläkin heti aamusta alkaen hukassa enkä saanut oikein kunnolla koottua itseäni. Ellan kanssa on ollut niin tahmeaa erityisesti TSAU:n hallissa, että siitä on alkanut tulla jo itseään toteuttava ennustus. Hetkellisesti rataantutustumisessa voi saada itsensä uskomaan, että hommasta voi tulla jotain ja sitten juttu leviää käsiin, kaikki hetken päällä olleet odotukset siitä, että juttu sujuisi sortuu viiden esteen aikana ja lopullisesti ensimmäisellä kontaktiesteellä. Kepeille vielä sisäänmeno väärin, niin luovutushylly olikin sitten valmis kun koira vielä TSAU:n hallille tyypilliseen tapaan lähes kävelee rataa. Ulkona lämmittelyesteillä meni taas kun ajatus ja hyvällä motivaatiolla ja kontaktitkin tuli reippaasti, mutta sisällä ei sitten millään. Toiselle radalle lähdettiin sitten ihan ilman mitään. 3 ekaa estettä ihan ok, minkä jälkeen koira meinasi jäädä keinulle kun ei lähde pois kulumallakaan alastulolta. Sitten vielä ottaa nokkiinsa siitä, että hänen korkeuttaan mennään ohjaamaan ja kävelee putken ja kepit ja muutaman seuraavan esteen. Lopussa sentään vähän suostui laukkaamaan kun pääsin viemään suoraa reippaasti edeltä, mutta tuloksena toisesta radasta 4 sekuntia yliaikaa. Pistää miettimään jatkoa vakavasti, nyt onneksi on kisataukoa ja voidaan tehdä ainakin yritys ottaa jotain back to basics -harjoituksia muutamalla esteellä kovalla motivaatiolla ja leikkien. Katsotaan, miten näistä pohjamudista kiivitään ylös.
6.12.08
Viimeiset kontaktit ennen kisoja
Tänään oltiin Inton kanssa kisaamassa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi sen verran, että Ellan kanssa ihan vaan muutama toisto A:ta ja puomia niin, että apuohjaaja vei namialustan. Käskynä tässä versiossa "ota" ja harkinnassa on kovasti, että huomenna kisoissa kokeilen että saisko sen nyt kerran edes huijattua muiden juttujen kanssa edes kohtuureippaasti alas. Namin kanssahan se menee nyt jo ihan kivasti, mutta ei tietoa jos alusta puuttuu.
5.12.08
Agilitytreenit, myös rataa
Ellakin joutui tänään Inton treenien yhteydessä radalle, kun muuten olisi yksi onneton ryhmästä joutunut juoksemaan kahden koiran kanssa peräkkäin. Ennen ratatreeniä kuitenkin otettiin muutamia toistoja kontakteja taas pihalla. Itse rata meni periaatteessa ihan ok, mutta ongelmana tietysti kontaktien nopeus ja se, että olin tutustunut rataan vain Intoa varten, joten ekalla kerralla oli ajoitukset ihan pielessä. Kontaktit meni pihalla hienosti ja reippaasti, mutta sisällä radan yhteydessä ei sitten millään. Otettiin myös radan pätkä alle ja namialusta kontaktin alle, jolloin meni jo "ihan kivasti", mutta vaatii vielä paljon työtä. Radathan tolla kuitenkin menee "oikein" kun vaan vie.
4.12.08
Talvisia kontakteja
Tänään en sitten aloittanutkaan vielä kouluttamista, kun kurssit venyi pitkiksi, joten käytiin vaan pihalla ottamassa Ellan kanssa kontakteja. Onneksi oli vähän valkoista maassa, että onnistui ylipäätään treeni, kun kentän valot oli taas mitä oli ja en varsinaisesti saanut valoja siihen päähän, missä esteet on. Toivottavasti ne hoidettaisiin piakkoin jo kuntoon.
Tänään otettiin taas namipalkalla ja namialustalla A:ta ja puomia. Erityisesti alustalla nyt menee kohtuuhyvällä vauhdilla ja vähän testattiin ilmankin, kun ei kuitenkaan viikonlopun kisoihin ehdi mitään rakentaa oikeasti vielä(kään). Nyt pitää keskittyä ajoituksiin ja tekniikkaan kisoja varten mielikuvaharjoituksilla, että muistaa tehdä sen miten ne nyt on vähiten huonoimmat. Eli päästetään koira reippaasti edelle ja mennään ohi vasta alastulolla siten, että ollaan kontaktilla suunnilleen samaan aikaan. Ja rennosti ja paineistamatta alas ja käsky aivan lopussa. Maneereista on nyt päästävä yli, sekä minun että koiran.
Vielä kun oppisi tässäkin lajissa treeneissä lopettamaan ajoissa, kun TOKO:ssa se niin kivasti alkoi sujua. Puomi sujuu loputtomiin nyt ihan ok, mutta ongelmana on A-este, joka on tuon kokoiselle koiralle fyysisesti melko raskas ja tulee hinkattua väsymykseen asti. Kun ei se sitten kuitenkaan enää jaksa kovempaa mennä jos vielä kerran kokeilee. Jatkossa lupaan itselleni, että otan toistoja niin vähän, että vauhti ei hiivu.
Treenin jälkeen Ella saikin sitten Osterikäsittelyn eli nyt on parta ajettu niin että näkee eteensä ja sai vieläpä ansaitsemansa läppäkorvat ja siimahännän.
Tänään otettiin taas namipalkalla ja namialustalla A:ta ja puomia. Erityisesti alustalla nyt menee kohtuuhyvällä vauhdilla ja vähän testattiin ilmankin, kun ei kuitenkaan viikonlopun kisoihin ehdi mitään rakentaa oikeasti vielä(kään). Nyt pitää keskittyä ajoituksiin ja tekniikkaan kisoja varten mielikuvaharjoituksilla, että muistaa tehdä sen miten ne nyt on vähiten huonoimmat. Eli päästetään koira reippaasti edelle ja mennään ohi vasta alastulolla siten, että ollaan kontaktilla suunnilleen samaan aikaan. Ja rennosti ja paineistamatta alas ja käsky aivan lopussa. Maneereista on nyt päästävä yli, sekä minun että koiran.
Vielä kun oppisi tässäkin lajissa treeneissä lopettamaan ajoissa, kun TOKO:ssa se niin kivasti alkoi sujua. Puomi sujuu loputtomiin nyt ihan ok, mutta ongelmana on A-este, joka on tuon kokoiselle koiralle fyysisesti melko raskas ja tulee hinkattua väsymykseen asti. Kun ei se sitten kuitenkaan enää jaksa kovempaa mennä jos vielä kerran kokeilee. Jatkossa lupaan itselleni, että otan toistoja niin vähän, että vauhti ei hiivu.
Treenin jälkeen Ella saikin sitten Osterikäsittelyn eli nyt on parta ajettu niin että näkee eteensä ja sai vieläpä ansaitsemansa läppäkorvat ja siimahännän.
3.12.08
Minipuomi
Tänään tuli lainaan Mirvan musta-pinkki minipuomi että voidaan treenata kontakteja vähän ahkerammin jonkin aikaa. Otettiinkin heti jotain toistoja sisällä, mitkä meni ihan kivasti, ottaen huomiion, että puomi on hieman liukas ja parketti on liukas, mutta alastulot oli ihan reippaita. Ensin otettiin ihan vaan namipalkalla kädestä 2-on-2-off:ia ja sen jälkeen namialustalla muutama toisto. Kumpikin meni ihan kivasti. Hieman ilmeisesti hämmennystä aluksi aiheutti se, että omassa eteisessä on puomi joka on ihan liian pieni, mutta ideana onkin osittain, että saadaan lyhyellä esteellä palkkaustiheyttä nostettua, kun täysmittaiset kontaktit on niin kovin pitkiä. Pitää sijoittelua vielä miettiä, että saa vähän reippaampaa alkuvauhtia ja parempaa pitoa.
1.12.08
Epäviralliset kisat musiikin tahdissa
Tänään käytiin ATT:lla epävirallisissa kisoissa. Valitettavasti rata oli ehkä yksi epämiellyttävimpiä joita olen koskaan suorittanut, mutta sain senkin asian työnnettyä taka-alalle päästä. Pääasialliset kokeilun kohteet oli, että onko musiikista rataantutustumisessa enemmän haittaa vai hyötyä ja tietysti jännitys, että saadaanko sujuvat kontaktit siirrettyä radalle. Biisivalintojen kanssa on pari päivää pähkäilty ja eka kokeilu oli Santa Esmeralda: Please Don't Let Me Be Misunderstood, mikä tuntui toimivan ihan kivasti. Vähän outoa oli, että musiikin kuuntelu eristi koko ympäristön jotenkin pois ja en oikeastaan edes huomannut että rataantutustumisessa oli muitakin, mikä oikeastaan oli keskittymisen kannalta ihan kiva asia. Opettelin myös vähän mielikuvaharjoittelua, tällä kertaa olin korjannut aikaisemman virheen ja mielikuvassa mitä kävin läpi ennen radalle menoa oli myös koira mukana. Aiemmin olen kyllä käynyt läpi ohjauskuvioita, mutta jostain käsittämättömästä syystä päästä on puuttunut koira!
Valitettavasti tänään kontaktit oli supertahmeat ja kämmäsinkin pari asiaa. Taas tuli puomilla maneerit esiin, eli juoksin heti koiran ohi, vaikka pitäisi vasta alasmenevällä osalla ja taas käännyin koiraa vastaan tuijottamaan ja käskyt tulee liian aikaisin treeneihin verrattuna, kun hätäilen kisaradoilla. A:lla sama juttu, paitsi että siinä muistin olla kumartumatta koiran päälle, mutta liian aikainen käsky stoppasi koiran liian aikaisin ja poltettiin reippaasti aikaa kun otin nyt kontaktit ihan harjoituksen vuoksi ihan alas asti.
Rankingeissäkin ollaan taas, TR-listalla sijalla 628 ja pisteet nousseet 0:sta 22:een. Agi.fi:n rankingissä sijalla 148 ja pisteitä 97.
Valitettavasti tänään kontaktit oli supertahmeat ja kämmäsinkin pari asiaa. Taas tuli puomilla maneerit esiin, eli juoksin heti koiran ohi, vaikka pitäisi vasta alasmenevällä osalla ja taas käännyin koiraa vastaan tuijottamaan ja käskyt tulee liian aikaisin treeneihin verrattuna, kun hätäilen kisaradoilla. A:lla sama juttu, paitsi että siinä muistin olla kumartumatta koiran päälle, mutta liian aikainen käsky stoppasi koiran liian aikaisin ja poltettiin reippaasti aikaa kun otin nyt kontaktit ihan harjoituksen vuoksi ihan alas asti.
Rankingeissäkin ollaan taas, TR-listalla sijalla 628 ja pisteet nousseet 0:sta 22:een. Agi.fi:n rankingissä sijalla 148 ja pisteitä 97.
30.11.08
Namialusta kontakteilla - toimii.. ehkä..
Kokeiltiin sitten namialustan siirtoa kontaktiesteille ja ensin nostettuna vain alastulolle ja sen jälkeen kokonaisina esteinä. Tämä antoi kyllä huomattavasti toivoa, koska alastuloista tuli jopa ihan reippaita! A:takin tuli enemmän liukumalla kuin millään hallitulla tavalla ja puomikin tuli oikein reippaasti alas asti. Tämä siirtyi kyllä sitten ihan kivasti myös kokeiluun ilman alustaa ja muilla palkoilla, mutta nyt koitetaan saada pääasiassa himmailu pois lihasmuistista.
25.11.08
Namialustaan jatkoa
Tänään otettiin uusiksi namialustaa, minkä opettaminen aloitettiin eilen. Nyt oli koira jo ihan ensimmäisistä toistoista lähtien hulluna menossa nameille ja taisi kerran-pari päästä kyllä varastamaankin. Ja menee loppuun asti ainakin sisällä kovempaa, jos juoksen koiran kanssa kilpaa. Nyt pitäisi päästä kokeilemaan, että saako tämän siirrettyä puomin alastulolle. Toimi myös kunnolla vain sisalmatolla, olkkarin valkoisella karvamatolla ei alusta näkynyt tarpeeksi hyvin eikä edennyt suoraan, kun valittu alusta on valkoinen. Onneksi valkoisia kenttiä ei juuri liene. Katsotaan miten tämän kanssa käy.
24.11.08
Namialustan opettamista
Nyt olen sitten sortunut siihen, mitä olen vähän periaatteesta vastustanut tähän asti. Eli tarkoituksena olisi nyt kokeilla, josko Ellan lukon kontaktien alastulolla saisi auki sillä, että laitetaan sinne nami alustalle. Alustan haluan itse ihan vain siksi, että nameja ei tarvitsisi etsiä maasta ja TSAU:n hallilla maassa oleva nami tarkoittaa myös puolta kiloa hiekkaa. Aloitin tänään harjoittelun ottamalla kahteen otteeseen sisällä namin hakemista alustalta useita toistoja. Ensimmäisellä sarjalla haki alustalta nameja suht reippaasti, toisella kertaa sain hetsattua siihen malliin, että vauhtia sutiessa parketilla namia kohti piti jo vähän vinkuakin ja vielä enemmän vauhtia toi, jos itse juoksin mukana "kilpaa". Tämä ei sinänsä ole reilua, että mun räpylöissä on aika paljon parempi pito parketilla, joten piti vähän himmata, mutta pääasia onkin, että koira luulee että sillä on kiire. Tätä pitänee hiukan vielä tehdä ja seuraavaksi ajatuksena olisi ottaa ensin tätä pelkästään puomin alastulo-osalla niin, että koira nostetaan puomilla ja vasta sitten yritetään siirtää suoritus kokonaiseen esteeseen. Toiveena olisi myös että tästä pääsisi kohtuunopeasti eroon kun vain saisi koiran päähän mahtumaan, että kontaktiesteiden alastuloilla voi liikkua halutessaan myös kovaa.
23.11.08
Kontakteja
Tänään käytiin lumimyrskyssä kokeilemassa taas näitä Ellan kontakteja, tällä kertaa naksu mukana. Jotenkin tuntuisi, että naksutettuna myös tulee vähän yliyrittämistä ja ei tule ihan niin rennosti kuin vain suullinen kehu ja palkka jostain syystä. Nyt tuntuu kuitenkin jotenkin taas muutaman treenikerran jälkeen, että tässäkin hommassa taas raja tulee vastaan ja se on kaukana siitä mitä mä haluaisin. Joskus epäilyttää, että onko se edes kaikkien tehtyjen virheiden jälkeen mahdollista ja tehdäänkö tässä vaan töitä ihan turhaan kun mikään - oikeasti mikään, ei tunnu vievän asiaa eteenpäin. Teknisesti siis kontaktit on hyvät ja motivaatio kova ennen estettä ja esteen jälkeen, mutta jostain syystä en saa koiraa suorittamaan estettä nopeasti. Homma tuskin kuitenkaan menee tästä enää huonommaksi vaikka kokeilisi jotain uuttakin, joten seuraava kokeilu on sitten nami alustalla, jos saisi sillä edes jonkinlaisen kiireen koiralle aikaseiksi, että saisi tuon hidastelulukon aukeamaan.
22.11.08
Omatoimista agilitytreeniä ja hieronta
Tänään oltiin Tuulissuolla treenailemassa ja tarkoituksena olisi saada edes sujuvat kontaktit siirtymään myös radalle. Tehtiin myös rataa, mikä nyt tällä kertaa "suunniteltiin" vain numeroimalla kentälle valmiiksi levitellyt esteet ja siirtelemällä niitä vähän, tosin ihan hyvä rata siitä loppujenlopuksi tuli. Tänään en tosin saanut niin hyvää virettä aikaiseksi kuin pitäisi saada myös treenatessa ja tuli vähän sellaista epävarmaa ja eka kierroksella kontaktit olikin radalla taas aivan kaamean hitaat. Pitkästä aikaa tuli myös keppivirhe kun tultiin loivasta avokulmasta minä vasemmalla puolella ja vedätin vähän turhan pitkälle, kun pitäisi antaa koiralle tilaa hakea eka väli. Joku asia TSAU:n hallissa tuntuu myös Ellalle olevan vastenmielistä, kun ei jotenkin etene radalla samalla lailla kuin esimerkiksi ATT:llä. Itse epäilen, että pohja ei ole irtonaisen kerroksen takia ihan lemppareita ja treenien jälkeen taas olikin silmätkin täynnä hiekkaa. Tassut sentään puhdistui kohtuullisesti lumessa.
Kontaktit saatiin nyt parin esteen radankin jälkeen tulemaan kohtuusujuvasti. Tilannetta paransi huomattavasti se minkä meinaan aina kisatilanteessa unohtaa, että en käänny katsomaan koiraa, mikä on selvinnyt jo 2 vuotta sitten, mutta jostain maneereista on vaikeaa päästä eroon. Ajoituksen puolesta myös olisi parasta, jos rata sujuisi siten, että koiran voi lähettää edeltä esteelle ja juosta ohi vasta laskevalla osalla. Tänään tehtiin sekä namipalkalla, että vastaan heitettävällä pallopalkalla. Mietittiin myös vielä vähän uusia juttuja kokeiltavaksi, mutta tällä hetkellä en ihan vielä ole valmis, koska palkkauksen muutoksella saatiin jo nyt parilla treenikerralla sekunnin parannus kisoihinkin per este, niin katson ensin pari kuukautta mihin tällä päästään, ettei tule liikaa muutoksia enkä enää tiedä mikä se juttu sitten oli millä tuloksia saatiin eniten aikaan. Kiitos vaan avustajalle myös, aiheesta pystyy harvoin keskustelemaan ilman, että vastapuoli olettaa valmiiksi mitä kaikkia virheitä opetuksessa on tehty ja tarjoaa korjaukseksi jotain mikä ei tähänkään asti ole toiminut.
Ja tulipa myös ohjaajan iloksi kokeiltua Oonan ohjaamista. Hauska eläin, joskin hieman hankala kun koskaan ei tiedä että eteneekö se itsekseen vai kyseleekö ja tulee ohi ja kontaktien käskytys vieraalla koiralla on kovin vaikeaa kun selkärangasta tulee kaikkea muuta kun pitäisi.
Illalla kotona otettiin hierontasessio. En tiedä vaikuttiko päivän vauhtiin, että selkä tuntui olevan toiselta puolelta hieman jumissa, mutta tuntui aukeavan. Tarttis olla vähemmän laiska sekä oman että koirien lihashuollon kanssa.
Kontaktit saatiin nyt parin esteen radankin jälkeen tulemaan kohtuusujuvasti. Tilannetta paransi huomattavasti se minkä meinaan aina kisatilanteessa unohtaa, että en käänny katsomaan koiraa, mikä on selvinnyt jo 2 vuotta sitten, mutta jostain maneereista on vaikeaa päästä eroon. Ajoituksen puolesta myös olisi parasta, jos rata sujuisi siten, että koiran voi lähettää edeltä esteelle ja juosta ohi vasta laskevalla osalla. Tänään tehtiin sekä namipalkalla, että vastaan heitettävällä pallopalkalla. Mietittiin myös vielä vähän uusia juttuja kokeiltavaksi, mutta tällä hetkellä en ihan vielä ole valmis, koska palkkauksen muutoksella saatiin jo nyt parilla treenikerralla sekunnin parannus kisoihinkin per este, niin katson ensin pari kuukautta mihin tällä päästään, ettei tule liikaa muutoksia enkä enää tiedä mikä se juttu sitten oli millä tuloksia saatiin eniten aikaan. Kiitos vaan avustajalle myös, aiheesta pystyy harvoin keskustelemaan ilman, että vastapuoli olettaa valmiiksi mitä kaikkia virheitä opetuksessa on tehty ja tarjoaa korjaukseksi jotain mikä ei tähänkään asti ole toiminut.
Ja tulipa myös ohjaajan iloksi kokeiltua Oonan ohjaamista. Hauska eläin, joskin hieman hankala kun koskaan ei tiedä että eteneekö se itsekseen vai kyseleekö ja tulee ohi ja kontaktien käskytys vieraalla koiralla on kovin vaikeaa kun selkärangasta tulee kaikkea muuta kun pitäisi.
Illalla kotona otettiin hierontasessio. En tiedä vaikuttiko päivän vauhtiin, että selkä tuntui olevan toiselta puolelta hieman jumissa, mutta tuntui aukeavan. Tarttis olla vähemmän laiska sekä oman että koirien lihashuollon kanssa.
18.11.08
Kontaktien nopeus
Tänään alkoi kiinnostaa, että minkä verran kontaktien nopeus on muuttunut oikeasti ATT:n kisojen ja TSAU:n pm-kisojen välillä, joten päätin kellottaa kontaktiesteet videolta. Keinu oli näistä kaikkein tasaisin, 4 suoritusta välillä 2,5-2,8 sekuntia. En ole vielä katsellut, että riippuuko nämä erot siitä, mihin asti koira menee keinulla milloinkin vai ihan vain kuun vaiheesta ja vuorovesistä. Kiinnostavampia sen sijaan oli A ja puomi. Puomille kellotin 4,9 sekuntia pm-kisoissa. ATT:lla ensimmäisellä radalla 4,5 sekuntia, toisella 3,3 sekuntia ja kolmannella 3,6 sekuntia. Tässä on siis parannusta parhaimmillaan jo 1,6 sekuntia ja pitäisikin katsoa sitten noiden ATT:n puomien välillä, että teinkö itse jotain kovasti eri tavoin vai mistä tämä lähes sekunnin ero riippuu. Mahdollisesti kyseessä on myös se, että otettiin kontakteja lämmittelyesteillä vasta ensimmäisen startin jälkeen. A este oli kokonaisuutena parantunut eniten, pm-kisoissa 4,6 sekuntia ja nyt 3,2, 3,1, 2,6 ja 3,4 sekuntia. Tuntuma myös vahvisti, että tuo 2,6 sekuntia (kolmannen startin A, josta tuli hylly) oli sujuvimman tuntuinen. Oikeaan suuntaan ollaan siis todella menossa, mutta vielä on varaa ottaa paljon pois. A:lla 1,2 sekuntia parannusta ATT:n hitaimman ja pm-kisojen A:n välillä on jo mukava. Vielä mukavampi on se 2 sekunnin parannus ATT:n nopeimman ja pm-kisojen A:n välillä.
16.11.08
Mittailua
Tänään käytiin myös Ellalta ottamassa mitat, että saadaan ihan uusi mittojen mukaan tehty takki. Vanha takki on nykyisillä turkin pituuksilla kovin iso, kun on joskus jätetty leijonaturkille tilaa alle.
15.11.08
Tuplanollat tuli ja muutenkin suunta parempaan
ATT:lla oli sitten kolme starttia mini 3:lle ja erittäin mukavasti illalla niin, että kaikki minien kisat olivat peräkkäin. Hieman jännitti kunnon puolesta, kun oli päivällä käynyt talvirasteilla suunnistamassa 4km haastavan radan, mutta hyvin jalat tuntui kestävän. Kaikki radat oli mielestäni oikeastaan tosi mukavia ja sopivasti haastavia. Yleisesti ottaen ohjaus oli nyt taas suurimmaksi osaksi sitä mitä sen pitäisikin olla, eli rennosti ja turhia varmistelematta. Kontaktit ei olleet vielä hyvät radalla, mutta paremmat kuin pm-kisoissa, eli tasoitusta annetaan kellossa vielä jokaisella kontaktiesteellä. Vauhti oli nyt myös taas kohdillaan ja täytyy tunnustaa että pari turhan isoa kaarta löytyy, kun tuosta vauhdista ei käänny ihan yhtä tiukasti kuin omalla hallilla missä on hitaampi ja pitäisi ennakoida ohjausta vähän enemmän. Kahdelta ekalta radalta saatiin nollat, sijoitukset 4. ja 10. ja viimeisellä radalla hyllytettiin kun piti mennä A:n alla olevaan putkeen, niin meni tietysti A:lle. Kontaktit tosiaan oli nyt noin sekuntia jo nopeampia kuin pm-kisoissa radalla, kun äskettäin keksitty homma on vielä rataan yhdistämisen osalta ihan kesken. Lämmittelyesteillä teki A:ta todella reippaasti. Yleisesti pitää olla päivään tosi tyytyväinen, että suunta on oikea ja sain pidettyä oman pääni kasassa.
13.11.08
Kontakteilla oikea suunta - miten vielä ihminen oppisi oppimaan
Tänään piti vielä ennen ATT:n viikonlopun kisoja kokeilemassa, että onko kontakteilla viime aikoina vallinnut oikea suuntaus pysyvä. Valitettavasti ulkokentän valot on rikki siitä päädystä missä esteet on, joten jouduttiin puomia ottamaan melko pimeässä. Onneksi ei tuntunut häiritsevän menoa. Tänään taas nami- ja repimispalkalla alastulot hyvin sujuvia sekä A:lla että puomilla! Ei vaanimista ja hiipimistä lopussa, vaan tulee nyt rentoutuneesti loppuun asti. Sitä en tiedä, että miten siihen saataisiin lisää kiirettä ja kiihkoa, mutta suunta on oikea. Nyt kun ajattelee, niin palloa pois heittäiessä katse kiinnittyi jo tiukasti alaosalla vaanimaan että mihin pallo lentää eikä keskittyminen kohdistunut kontakteihin. Nyt nami- ja repimispalkoilla alastulossa koiran katse on kontaktin alareunaa kohti.
Erikoista on se, että jotenkin en tajunnut syitä ja olen ollut fiksaantunut "pallo on paras palkka" -ajatukseen, mikä sinänsä edelleen on totta, mutta tässä tapauksessa suunta on ollut palkkauksessa väärä, minkä totesinkin vähän aikaa sitten. Ärsyttävää näin jälkikäteen on se, että jossain vaiheessa kesällä tein jo havainnon, että repimispalkalla tuli reippaammin, mutta kun joku asia on fiksaantunut päähän, niin se on ja yritin vielä puoli vuotta lisää kaivaa vauhtia pallolla. Nyt pitäisi oikeastaan kellottaa kontaktit treeniolosuhteissa ja toistaa tämä esimerkiksi kuukauden päästä, jotta voisi todeta, että onko suunta jatkossa parempaan vai pitääkö lähteä etsimään jotain uutta taas.
ATT:n kisoissa olisi nyt viikonloppuna pääasiallisena tavoitteena siis sujuvat kontaktit ja oikeanlainen ilme ohjaukseen!
Erikoista on se, että jotenkin en tajunnut syitä ja olen ollut fiksaantunut "pallo on paras palkka" -ajatukseen, mikä sinänsä edelleen on totta, mutta tässä tapauksessa suunta on ollut palkkauksessa väärä, minkä totesinkin vähän aikaa sitten. Ärsyttävää näin jälkikäteen on se, että jossain vaiheessa kesällä tein jo havainnon, että repimispalkalla tuli reippaammin, mutta kun joku asia on fiksaantunut päähän, niin se on ja yritin vielä puoli vuotta lisää kaivaa vauhtia pallolla. Nyt pitäisi oikeastaan kellottaa kontaktit treeniolosuhteissa ja toistaa tämä esimerkiksi kuukauden päästä, jotta voisi todeta, että onko suunta jatkossa parempaan vai pitääkö lähteä etsimään jotain uutta taas.
ATT:n kisoissa olisi nyt viikonloppuna pääasiallisena tavoitteena siis sujuvat kontaktit ja oikeanlainen ilme ohjaukseen!
9.11.08
Lisää vauhtia kontakteille
Tänään sain vahvistuksen sille, että eilinen havainto oli aiheellinen ja vaikka pallo saa kuumenemaan, niin se aiheuttaa vaanimista ja hiipimistä kun pitää tarkkailla mihin pallo lentää. Tänään kokeiltiin sekä patukan kanssa repimistä, että pitkästä aikaa yhtään missään namipalkkaa. Namipalkalla juoksenneltiin puomia ja A:ta eestaas ja kumpikin tuntui sujuvan varsin sujuvasti, kun ei heitelty palloja. Myös patukan repiminen oli toimivaa. Tällä kertaa kuitenkin kokonainen este oli vauhdikkaampi kuin alastulolla hetsattu koira. Jotenkin se ei makupalan perään kuumentunut niin paljon, mutta muuten tuli mielellään kohtuullisen vauhdikkaasti alas. Puomilla ylösmeno ja vaakaosuus oli jo jopa nopeita, että koira piti oikeasti juosta kiinni, samoin A:n ylösmeno. Puomilla sattui jopa omituisuus, että vauhti karkasi koiraltakin jo käsistä ja Ella joutui hyppäämään alas vaakaosuudelta, kun ei enää olisi pysynyt. Ei kuitenkaan kehitellyt mitään kammoa, vaan heti perään mentiin täysiä.
Kotona sitten kaiveltiin vähän vanhoja ja siirsin nettiin kesäkuun Rauman kisojen starttien K1 ja K2 voittoratojen videot.
Kotona sitten kaiveltiin vähän vanhoja ja siirsin nettiin kesäkuun Rauman kisojen starttien K1 ja K2 voittoratojen videot.
8.11.08
Vauhtia kontakteille - ajatus alkaa muotoutua
Tänään käytiin ulkoiluttamassa koirat kauppareissulla TSAUK:lla ja samalla katselemassa TOKO-kisojen tuloksia. Samalla päätin, että nyt voitaisiin treenata Ellan kanssa kontakteille vauhtia, kun on apuohjaaja mukana ja tennispallokin autossa. Aiheessa onnistuttiinkin tänään menemään reippaasti eteenpäin, mutta muutamin huomioin.
Aiemmin suunnittelinkin, että apuohjaaja pitää koiraa puomin alastulevan osan yläpäässä, jossa koira hetsataan kuumaksi, jotta saadaan alastuloa vauhdikkaammaksi. Tämä oli selkeästi toimiva ajatus, mutta samalla tuli parikin huomiota palkkaamisesta:
Harkintaan pitää ottaa kontakteilla vaihtoehtoiset palkkaukset ja kokeilla vaikutusta. Pallohan (tai muu saalis) vaihdettiin alunperin namien tilalle, koska namien kanssa viretila oli niin matala, että ratasuorituksen yhteydessä homma ei enää toiminutkaan. Aiemmin huomasinkin, että repimispalkalla vaani vähemmän. Tässä on tosin se ongelma, että pallo on parempi palkka koko rataa ajatellen ja repiminen ei välttämättä kiinnosta enää, jos palloa on käytetty samoissa treeneissä. Mahdollisesti pelkkiin estetreeneihin repiminen ja ratatreeneissä kontakilta palkka pallolla koiraa kohti.
Tämä on aiheuttanut valtavasti päänvaivaa, koska mielestäni tempun ei pitäisi olla sen vaikeampi kuin merkille meno tai ruutuun meno TOKO:ssa, mutta nämä on nyt ajateltuna aina palkattu koiraa kohti ja niissä mennään täyttä vauhtia opetettuun paikkaan. Samoin jättävät liikkeet ja hyppy on palkattu koiraa kohti, vaikka eivät varsinaisesti olekaan verrattavissa alastulokontaktin opettamiseen siinä määrin kuin merkki tai ruutu.
Tämä palautti joka tapauksessa toivoa siihen, että tämä asia vielä saadaan hoidetuksi kuntoon, koska olen pitkään ollut miettimässä, että jos vain toteaisi, että ensimmäinen koira jäi harjoituskappaleeksi, mutta sitten on oma taisteluhalu herännyt ja olen päättänyt keksiä jotain.
Aiemmin suunnittelinkin, että apuohjaaja pitää koiraa puomin alastulevan osan yläpäässä, jossa koira hetsataan kuumaksi, jotta saadaan alastuloa vauhdikkaammaksi. Tämä oli selkeästi toimiva ajatus, mutta samalla tuli parikin huomiota palkkaamisesta:
- Jos palkkaamiseen käytetään palloa, täytyy pallo pitää piilossa, koska näkyvissä oleva pallo hidastaa alastulon loppuosaa kun koira vaanii matalana, että mihin suuntaan pallo lentää. Vaaniminen pitää ilmiselvästi saada pois ja koira kiinnostumaan opetettuun loppuasentoon pääsemisestä enemmän kuin pallosta.
- Palloa ei pidä heittää pitkälle eteen, koska myös se tuntuu aiheuttavan vaanimista, vaan palkkaus tehdään kontaktin suuntaan. Heitin pallon koiraa vastaan, ja jo parin toiston jälkeen vaaniminen vähentyi, kun palkka tuleekin kohti eikä tarvitse valmistautua syöksymään sen perään ja tarkkailla mihin suuntaan se lähtee.
Harkintaan pitää ottaa kontakteilla vaihtoehtoiset palkkaukset ja kokeilla vaikutusta. Pallohan (tai muu saalis) vaihdettiin alunperin namien tilalle, koska namien kanssa viretila oli niin matala, että ratasuorituksen yhteydessä homma ei enää toiminutkaan. Aiemmin huomasinkin, että repimispalkalla vaani vähemmän. Tässä on tosin se ongelma, että pallo on parempi palkka koko rataa ajatellen ja repiminen ei välttämättä kiinnosta enää, jos palloa on käytetty samoissa treeneissä. Mahdollisesti pelkkiin estetreeneihin repiminen ja ratatreeneissä kontakilta palkka pallolla koiraa kohti.
Tämä on aiheuttanut valtavasti päänvaivaa, koska mielestäni tempun ei pitäisi olla sen vaikeampi kuin merkille meno tai ruutuun meno TOKO:ssa, mutta nämä on nyt ajateltuna aina palkattu koiraa kohti ja niissä mennään täyttä vauhtia opetettuun paikkaan. Samoin jättävät liikkeet ja hyppy on palkattu koiraa kohti, vaikka eivät varsinaisesti olekaan verrattavissa alastulokontaktin opettamiseen siinä määrin kuin merkki tai ruutu.
Tämä palautti joka tapauksessa toivoa siihen, että tämä asia vielä saadaan hoidetuksi kuntoon, koska olen pitkään ollut miettimässä, että jos vain toteaisi, että ensimmäinen koira jäi harjoituskappaleeksi, mutta sitten on oma taisteluhalu herännyt ja olen päättänyt keksiä jotain.
3.11.08
Kontaktitreenejä
Tänään oli lyhyempi työpäivä joten käytiin sitten ottamassa taas vähän kontaktitreeniä Tuulissuolla. Ongelmahan on pitkään ollut, että kuinka alastulo saataisiin nopeaksi, kun se on varma. Tässä vielä lisäongelmana se, että en voi palkata nopeista suorituksista, kun tulee aina niin kovin huolellisesti enkä ole oikein keksinyt tapoja, miten koiralle saisi aiheutettua kiireen alastulolle. Naksuttelu on tuonut parhaimmillaankin alastulosta sujuvan sekä puomilla, että A:lla. Erityisesti puomilla ei pitäisi olla erityistä syytä tulla hitaasti (muu kuin huono opetus), koska este ei ole teknisesti ollenkaan niin vaikea kuin A, jolla melko hitaastikin tullessa jo jalat liukuvat aina seuraavaan poikkirimaan. En elättele kovin isoja toiveita, että saisin aikaiseksi koiran, joka tulee oikeasti vauhdilla A:n alas.
Kokeilin Inton kanssa aiemmin käytettyä versiota, jossa pallo heitetään jo ennen kuin koira on alhaalla ja päästetään sitten luvan kanssa. Tämä ei toiminut lainkaan, vaan koira hyytyi väijymään palloa ja tuli jos mahdollista vielä hitaammin. Sama toistui toisella tavalla, että palloa vedetään naaman edessä.
Mahdollisesti toimiva keino näyttäisi olevan ATT:n hallilla kokeiltu tapa, että koira nostetaan puomin alastulevalle osalle, hetsataan kuumaksi ja otetaan vain alastuloa erillisenä. Nytkin tästä saatiin huomattavasti reippaampi suoritus, kun nostin itse koiran sekä puomille että A:lle. Tämä ilmeisesti perustuu siihen, että suoritus lyhenee eikä töitä tarvitse tehdä niin valtavan paljon keskittyneesti ennen palkan saamista. Erityisesti puomi on kuitenkin melko pitkä este aina kokonaan suoritettavaksi ja tällöin palkkaustiheys laskee. Meillähän on myös keppejä harjoiteltu paljon aikoinaan puolikkailla kepeillä.
Nyt pitää lähteä kokeilemaan tätä ja lisäksi taitaa tulla pieni askarteluprojekti ja pitää rakentaa pienoiskokoinen kontaktieste itselle.
Kokeilin Inton kanssa aiemmin käytettyä versiota, jossa pallo heitetään jo ennen kuin koira on alhaalla ja päästetään sitten luvan kanssa. Tämä ei toiminut lainkaan, vaan koira hyytyi väijymään palloa ja tuli jos mahdollista vielä hitaammin. Sama toistui toisella tavalla, että palloa vedetään naaman edessä.
Mahdollisesti toimiva keino näyttäisi olevan ATT:n hallilla kokeiltu tapa, että koira nostetaan puomin alastulevalle osalle, hetsataan kuumaksi ja otetaan vain alastuloa erillisenä. Nytkin tästä saatiin huomattavasti reippaampi suoritus, kun nostin itse koiran sekä puomille että A:lle. Tämä ilmeisesti perustuu siihen, että suoritus lyhenee eikä töitä tarvitse tehdä niin valtavan paljon keskittyneesti ennen palkan saamista. Erityisesti puomi on kuitenkin melko pitkä este aina kokonaan suoritettavaksi ja tällöin palkkaustiheys laskee. Meillähän on myös keppejä harjoiteltu paljon aikoinaan puolikkailla kepeillä.
Nyt pitää lähteä kokeilemaan tätä ja lisäksi taitaa tulla pieni askarteluprojekti ja pitää rakentaa pienoiskokoinen kontaktieste itselle.
31.10.08
Kisanomaista agility-harjoittelua ja videoanalyysi
Tänä perjantaina oli vähän erilaiset treenit, eli treenattiin mahdollisimman kisanomaisesti ja suurin osa videoitiin. Ohessa 3 suoritusta samalta radalta, joista myös pieni vertailu.
Ensimmäinen suoritus oli hitain, mutta fiilis oli, että toisella ja kolmannella kerralla koira osasi osan radasta itse, mikä ei tee näistä täysin vertailukelpoisia. Kotona kellotin esteiden välejä videolta ja alla olevassa taulukossa on tiettyjen välien aikoja jokaisesta ratasuorituksesta sekä yhteisaika. Huomattavaa on, että pussin jälkeisellä hypyllä ei ole numeroa.
Ensimmäinen kierros on siis noin 1,5 sekuntia hitaampi kuin nopein kierros. Jos kaikista osuuksista yhdistettäisiin nopein, niin saataisiin 29,9 sekunnin suoritus. Nämä videolta otetut ajat vastaavat melko hyvin niitä, mitkä treeneissä kellotettiin. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että yritin kellottaa keppien suoritusaikaa, vaikka mielestäni Ella pujottelee tuolla pohjalla hitaasti (perstuntumalla), niin itse kepeillä menevä aika oli joka yrityksellä alle 3 sekuntia ja voimassaoleva pujottelun SE Ennätystehdas -ohjelmassa on 3,07 sekuntia, joskaan en tiedä, mitkä ovat olleet käytössä olevat ajanottopisteet.
Toisella ja kolmannella kierroksella ohjausta pyrittiin viemään lähemmäs koiraa ja alemmas, vaikka se ei välttämättä videolta ihan hyvin näykään. Ensimmäisellä kierroksella "tunsin" muutamalla esteellä hieman hakemista, mikä 2. ja 3. kierroksella oli poissa, mutta näillä kierroksilla myös huomasin, että koira lähti hakemaan samaa rataa ilman ohjaustakin. Olisi ollut jälkikäteen ajateltuna hyvä kokeilla vielä uudelleen myös vähän kauempaa ohjattu rata.
Kiinnostavia asioita mielestäni:
Itselleni oli tärkeää saada pää taas toimimaan niin, että rentous löytyi ilman että kuitenkaan asenne on hällä-väliä. Ja kisatunnelman tuominen treeneihin on hyvä idea. Siinä saa vähän jännitystä, kun on parin pienryhmän verran arvostelevia silmäpareja ja pari videokameraa.
Kuulemma ohjaamiseen tarvittaisiin lisää aggressiivisuutta ja tilanteisiin mukaan menemistä, missä toinen ja kolmas kierros oli myös kuulemma parempia. En ole ihan varma, että ollaanko kouluttajan kanssa samalla sivulla siitä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kokonaan toinen asia on sitten, että miten haluan ohjata. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös se, että Ella ei ole nenästä vedettävä ja on helpompi saada toimimaan kun sille annetaan riittävästi tilaa eikä tarvi varoa, että 20 kertaa painavampi kaveri astuu varpaille.
Mutta katsotaan, myös loivissa kohdissa on joskus tarpeen ottaa koira tiukasti mukaan kuten 10-11 välillä, että saadaan esteiden suoritusväli tehokkaan pituiseksi eikä tule ylimääräistä kaarta mukaan. Toisaalta pussin jälkeinen takaa toimi kellon mukaan paremmin kun jätettiin koiralle tilaa nähdä etukäteen este ja taas 12-putken jälkeinen elämä oli nopeinta 3. kierroksella, kun en käynyt niin tiukasti hakemassa kun 2. kierroksella ja koira sai itse hakea linjansa. Pitää opetella miettimään, että missä kohdissa koiran ohjaaminen on oikeasti tarpeellista.
Ensimmäinen suoritus oli hitain, mutta fiilis oli, että toisella ja kolmannella kerralla koira osasi osan radasta itse, mikä ei tee näistä täysin vertailukelpoisia. Kotona kellotin esteiden välejä videolta ja alla olevassa taulukossa on tiettyjen välien aikoja jokaisesta ratasuorituksesta sekä yhteisaika. Huomattavaa on, että pussin jälkeisellä hypyllä ei ole numeroa.
väli | 1. | 2. | 3. |
---|---|---|---|
1-3 | 2,9 | 2,6 | 2,8 |
3-4 | 4,4 | 4,2 | 4,3 |
4-8 | 7,0 | 6,6 | 6,7 |
8-10 | 5,3 | 5,4 | 5,4 |
10-12 | 3,2 | 2,9 | 3,1 |
12-16 | 7,0 | 6,8 | 6,6 |
16-17 | 1,9 | 1,7 | 1,8 |
Yhteensä | 31,7 | 30,2 | 30,7 |
Toisella ja kolmannella kierroksella ohjausta pyrittiin viemään lähemmäs koiraa ja alemmas, vaikka se ei välttämättä videolta ihan hyvin näykään. Ensimmäisellä kierroksella "tunsin" muutamalla esteellä hieman hakemista, mikä 2. ja 3. kierroksella oli poissa, mutta näillä kierroksilla myös huomasin, että koira lähti hakemaan samaa rataa ilman ohjaustakin. Olisi ollut jälkikäteen ajateltuna hyvä kokeilla vielä uudelleen myös vähän kauempaa ohjattu rata.
Kiinnostavia asioita mielestäni:
- Väli 8-10 oli ensimmäisellä kierroksella nopein, kun en niin aktiivisesti vienyt koiraa esteen taakse, vaan käskytin "takaa" ja annoin itse hakea linjansa - ei paljon, mutta sen verran, että tuossa kohdassa aktiivisempi ohjaus ei ainakaan parantanut tilannetta. Silmämääräisesti 1. kierros ehkä näyttää hitaimmalta, mutta kello kertoo muuta
- Takaaleikkauksen jälkeinen pieni mutka esteellä 16 tuntui ensimmäisellä kierroksella ikuisuudelta, mutta todellisuudessa ero nopeimpaan oli 0,2 sekuntia
- Esteillä 10-12 tullut kaari estettä 7 kohti 1. kierroksella söi aikaa jonkin verran. 2. kierroksella tiukempi linjaus kohti estettä 11 paransi tilannetta, mutta 3. kerralla etu alkoikin jo hävitä
Itselleni oli tärkeää saada pää taas toimimaan niin, että rentous löytyi ilman että kuitenkaan asenne on hällä-väliä. Ja kisatunnelman tuominen treeneihin on hyvä idea. Siinä saa vähän jännitystä, kun on parin pienryhmän verran arvostelevia silmäpareja ja pari videokameraa.
Kuulemma ohjaamiseen tarvittaisiin lisää aggressiivisuutta ja tilanteisiin mukaan menemistä, missä toinen ja kolmas kierros oli myös kuulemma parempia. En ole ihan varma, että ollaanko kouluttajan kanssa samalla sivulla siitä, mitä tällä tarkoitetaan, mutta alan ehkä päästä jyvälle. Kokonaan toinen asia on sitten, että miten haluan ohjata. Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös se, että Ella ei ole nenästä vedettävä ja on helpompi saada toimimaan kun sille annetaan riittävästi tilaa eikä tarvi varoa, että 20 kertaa painavampi kaveri astuu varpaille.
Mutta katsotaan, myös loivissa kohdissa on joskus tarpeen ottaa koira tiukasti mukaan kuten 10-11 välillä, että saadaan esteiden suoritusväli tehokkaan pituiseksi eikä tule ylimääräistä kaarta mukaan. Toisaalta pussin jälkeinen takaa toimi kellon mukaan paremmin kun jätettiin koiralle tilaa nähdä etukäteen este ja taas 12-putken jälkeinen elämä oli nopeinta 3. kierroksella, kun en käynyt niin tiukasti hakemassa kun 2. kierroksella ja koira sai itse hakea linjansa. Pitää opetella miettimään, että missä kohdissa koiran ohjaaminen on oikeasti tarpeellista.
28.10.08
PM-video lisätty
Näytteenä siitä, miltä näyttäisi, jos ohjaajalla olisi rautakanki tiedätte-kyllä-missä, löytyy PM-jutusta nyt myös video.
27.10.08
Agilityleikki
Tänään halusin käydä hallilla ennen ensimmäisten ryhmien alkua kokeilemassa, että onko vika vain minussa vai mikä mättää. Hallissa vaan oli molemmat kentät sitten tokoilijoiden käytössä, kummallakin kentällä yksi koira, joten päätin sitten ottaa taas ulkona. Siellä se taas kulki kuin pieni eläin kun rennosti vaan vein ja pistin jalkaa toisen eteen. Pitää takoa päähän, että kyllä se sieltä tulee sitä kovempaa mitä kovempaa mä menen ja mitä itsevarmemmin ohjaan.
Pääkoppa kuntoon ja paljon mielikuvaharjoittelua ennen seuraavia kisoja. Asenne on ennenkin löytynyt, mutta nyt se on jossain hukassa.
Pääkoppa kuntoon ja paljon mielikuvaharjoittelua ennen seuraavia kisoja. Asenne on ennenkin löytynyt, mutta nyt se on jossain hukassa.
25.10.08
Piirinmestaruus 2008
Päivä alkoi tällä kertaa Anne Saviojan agilityradalla, josta väännettiin puhdas rata 3 sekunnin yliajalla ja sijoitus radan lopputuloksissa 8. Jäykästi varmistellen sipsutellen ja hiihtäen vietiin rata läpi ja koira todella epävarmana, kun oli ohjaajakin. 6-esteellä tuli pientä mietiskelyä kun en vienyt koiraa kepeiltä kunnolla esteen taakse.
Päivä jatkui Anders Virtasen hyppärillä, josta nolla täpärästi alle ihanneajan ja sijoitus radan tuloksissa 12. Tämä oli jo vähän parempi suoritus, mutta vieläkin muutamassa kohdassa oli varmistelua ja odottelua kun olisi voinut tehdä jotain hyödyllistäkin, kuten liikkua. Lopussa kauhunhetkiä kun otin koiran 18:lta erikseen haltuun ja lähdin viemään kohti putkea. Lähti ensin mukaan, mutta sitten vielä bongasi renkaan ja olin jo vähällä luovuttaa ja antaa mennä, mutta sain kuitenkin käännettyä sieltä pois.
Näistä muodostunut yhteistulos riitti yksilöpiirinmestaruuksien tuloksissa 5. sijaan.
Päivä päättyi joukkuerataan, jossa olimme ensimmäinen starttaaja ja josta tavan mukaisesti tehtiin pohjalle nolla. Joukkuerata oli päivän radoista yleisesti paras, vaikkakin vielä sekin oli tosi jäykän tuntuinen. Kauhun hetkiä tällä kertaa kun päätin ehtiä esteen 7 kauemmalle puolelle heittämään koiran 8:n yli takaisin. Otin persjätön kiireessä vähän huonosti ja sain täpärästi pelastettua tilanteen, että koira ei mennyt bongaamalleen 3-esteelle.
Joukkuekisassa joukkueemme TSAU2 löytyy lopputuloksista sijalta 3, eli mitalikin tuli kotiin.
Siinä sitten olikin hyvät uutiset tämän vuoden PM:stä..
Henkisesti yritin latautua rennoksi ja viemään koiraa rohkeasti, mutta kun lähtee radalle, iskee varmistelu. Valitettavasti olen yksilöradoistamme nähnyt videot ja totesin, että teen kaikkea sitä, mitä en koskaan tee treeneissä. Odottelen koiraa, varmistelen, pidän hirveän tiukassa kontrollissa mikä näkyy koirassa epävarmuutena. Liikkuminen on niin epävarman näköistä, että en ole hämmästynyt ettei koira oikein ota sitä itsevarmaksi ohjaamiseksi. Pettymys ehkä kova siksi, että olin yrittänyt asennoitua ottamaan radat ihan reippaasti riskillä. Pihalla kun kokeilin vähän pyöritellä parilla esteellä ratojen välissä, niin ei mitään ongelmia, meni todella vauhdikkaasti ja halukkaasti, mutta selvästikään pääkoppa ei nyt jostain syystä kestä kisatilanteita ja tämä pitää saada hallintaan. ATT:n kisoissa yritetään taas marraskuun puolivälissä.
Video vielä todisteeksi.
Päivä jatkui Anders Virtasen hyppärillä, josta nolla täpärästi alle ihanneajan ja sijoitus radan tuloksissa 12. Tämä oli jo vähän parempi suoritus, mutta vieläkin muutamassa kohdassa oli varmistelua ja odottelua kun olisi voinut tehdä jotain hyödyllistäkin, kuten liikkua. Lopussa kauhunhetkiä kun otin koiran 18:lta erikseen haltuun ja lähdin viemään kohti putkea. Lähti ensin mukaan, mutta sitten vielä bongasi renkaan ja olin jo vähällä luovuttaa ja antaa mennä, mutta sain kuitenkin käännettyä sieltä pois.
Näistä muodostunut yhteistulos riitti yksilöpiirinmestaruuksien tuloksissa 5. sijaan.
Päivä päättyi joukkuerataan, jossa olimme ensimmäinen starttaaja ja josta tavan mukaisesti tehtiin pohjalle nolla. Joukkuerata oli päivän radoista yleisesti paras, vaikkakin vielä sekin oli tosi jäykän tuntuinen. Kauhun hetkiä tällä kertaa kun päätin ehtiä esteen 7 kauemmalle puolelle heittämään koiran 8:n yli takaisin. Otin persjätön kiireessä vähän huonosti ja sain täpärästi pelastettua tilanteen, että koira ei mennyt bongaamalleen 3-esteelle.
Joukkuekisassa joukkueemme TSAU2 löytyy lopputuloksista sijalta 3, eli mitalikin tuli kotiin.
Siinä sitten olikin hyvät uutiset tämän vuoden PM:stä..
Henkisesti yritin latautua rennoksi ja viemään koiraa rohkeasti, mutta kun lähtee radalle, iskee varmistelu. Valitettavasti olen yksilöradoistamme nähnyt videot ja totesin, että teen kaikkea sitä, mitä en koskaan tee treeneissä. Odottelen koiraa, varmistelen, pidän hirveän tiukassa kontrollissa mikä näkyy koirassa epävarmuutena. Liikkuminen on niin epävarman näköistä, että en ole hämmästynyt ettei koira oikein ota sitä itsevarmaksi ohjaamiseksi. Pettymys ehkä kova siksi, että olin yrittänyt asennoitua ottamaan radat ihan reippaasti riskillä. Pihalla kun kokeilin vähän pyöritellä parilla esteellä ratojen välissä, niin ei mitään ongelmia, meni todella vauhdikkaasti ja halukkaasti, mutta selvästikään pääkoppa ei nyt jostain syystä kestä kisatilanteita ja tämä pitää saada hallintaan. ATT:n kisoissa yritetään taas marraskuun puolivälissä.
Video vielä todisteeksi.
23.10.08
Omat treenit keinonurmella, valmennusryhmään ja hierontaa
Kesälomapäivän kunniaksi olin vuokrannut ATT:n hallista yhden kentän tunniksi. Tarkoituksena oli harjoitella vieraassa ympäristössä, vieraalla alustalla ja vierailla esteillä. Lisäksi harjoitukset oli suunniteltu niiden ominaisuuksien mukaan, joissa meillä on parantamisen varaa. Yleisesti täytyy sanoa, että tarpeeseen tuli. Kontaktit oli alkuun huomattavasti epävarmemmat kuin omilla esteillä omalla kentällä ja hallissa, mutta näitä saatiin treenattua huomattavasti paremmiksi. Toivomuksena olisi, että saadaan yleistettyä kaikkien esteille ja kaikkiin ympäristöihin. Tämä sama murhe on ollut aikanaan TOKO:ssa, että eri alustat ja paikat vaikuttavat suorituksiin heti, mutta TOKO:ssa on paljon helpompaa harjoitella erilaisissa ympäristöissä. Samat treenit vedettiin myös Inton kanssa.
1. harjoituksessa pääasiana oli tiukat käännökset takaisinpäin valssilla. Rata jouduttiin tilateknisistä syistä toteuttamaan hieman eri näköisenä siten, että este 5 oli enemmän vasemmalle puomilta ja kepit enemmän puomin suuntaiset sekä ja esteet 7 ja 8 kääntyivät enemmän puomilta, mutta tarkoitus kyllä täyttyi oikein hyvin. Käännökset oli Ellalla erittäin tiukkoja. Luulen, että tässä -haltuunotto on muuttunut huonoksi sen takia, että sitä on usein käytetty negatiiviseen sävyyn ja ainakin käskyn jälkeen on ollut selviä virheitä ja turhautumista. Suhina toimii selvästi positiivisemmalla asenteella eikä paineista koiraa kuten ihan oikeat suulliset käskyt. Suhinaan on myös vaikea saada ääneen vahingossa ikäviä sävyjä.
2. harjoituksessa pääpointteja kaksi eri suoritustavoilla. Estevälit 3-4 ja 6-7 otettiin sekä välistäveto-sylkkäri että valssi-takaa -tekniikoilla. Välistäveto-sylkkäri -vaihtoehto sujui Ellan kanssa hienosti ja pienillä kaarilla, mutta ohjaajalla oli ajoitusongelmia. Kun samalla yritetään päästä eroon taas varmistelusta ja koiran odottamisesta, pitää välistävedoissa kuitenkin muistaa odottaa, että koira on oikealla puolella hyppyä ennen kuin se lähetetään hypylle, ettei tule suoritettua väärin päin. Valssi-takaa -versio oli luonnollisempi ja helpompi, mutta pitää olla tarkkana sijoittumisen kanssa, ettei tuki koiran reittiä esteiden välissä. Kumpikin tapa on hyvä osata kuitenkin riippuen siitä, miten vauhdikkaassa kohdassa tämä pitää tehdä.
3. harjoitus olikin vauhdikas ja suoritettiin sekä kuvan osoittamalla tavalla että peilikuvana. Ideana siivekkeen ympäri kiertäminen ja käännös ilman valssia. Eli yllä olevassa kuvassa ohjaaja aloitti kulkemalla suoran esteiden alapuolella ja esteet 4 ja 5 yläpuolella. Ensimmäinen toisto oli hieman epävarma, kun koira kysyi kertaalleen että eikö mentykään suoran takana näkyneelle A:lle, mutta toistoilla kyllä kulki hienosti ja kääntyy todella pienessä tilassa. Ongelmana tässäkin ajoituksena, että vaikka pyritään ohjaamaan edeltä ja ennakoivasti, pitää pitää huolta, että koira menee esteelle asti ennen käännöstä.
Loppuun otettiin vielä naksulla pelkkiä kontakteja, jotka alkoivat sujua ihan kohtuullisesti, mutta tennispallopalkalla alkoi ilmetä taas alaosassa vaanimista, mikä hidastaa lisää. Perinteisesti ongelma on tosin se, että jos pallo on ollut jo pelissä, niin repiminen ei enää kiinnosta. Joka tapauksessa kontaktit saatiin jossain määrin toimiviksi myös ATT:n hallissa, mitä ne ei viime kisoissa todellakaan olleet eikä nytkään ensimmäisillä toistoilla. Hidastus ja pysähdys meinasi tulla liian aikaisin. En tiedä, onko ATT:n esteissä pidemmät laskevat osuudet kuin TSAU:lla vai mistä tämä johtuu, mutta nyt tarvitaan vain opettelua myös muualla.
Illalla olikin sitten vuorossa valmennusryhmän kokoontuminen, jonka tavoitteet allekirjoitan, mutta suunniteltuja menetelmiä en ihan vielä ihan täysin. Lähes kaikki asiat on toki vielä auki, eli katsellaan ja koitetaan pitää positiivista mieltä.
Lauantaiksi pitää onnistua koirankin palautumaan vielä melko kovista treeneistä, joten illalla otettiin lyhyehkö kokovartalohieronta. Lihakset tuntui olevan hyvällä mallilla eikä mitään isompia jumeja löytynyt ja iltalenkilläkin liikkui kauniisti ja joustavasti.
1. harjoituksessa pääasiana oli tiukat käännökset takaisinpäin valssilla. Rata jouduttiin tilateknisistä syistä toteuttamaan hieman eri näköisenä siten, että este 5 oli enemmän vasemmalle puomilta ja kepit enemmän puomin suuntaiset sekä ja esteet 7 ja 8 kääntyivät enemmän puomilta, mutta tarkoitus kyllä täyttyi oikein hyvin. Käännökset oli Ellalla erittäin tiukkoja. Luulen, että tässä -haltuunotto on muuttunut huonoksi sen takia, että sitä on usein käytetty negatiiviseen sävyyn ja ainakin käskyn jälkeen on ollut selviä virheitä ja turhautumista. Suhina toimii selvästi positiivisemmalla asenteella eikä paineista koiraa kuten ihan oikeat suulliset käskyt. Suhinaan on myös vaikea saada ääneen vahingossa ikäviä sävyjä.
2. harjoituksessa pääpointteja kaksi eri suoritustavoilla. Estevälit 3-4 ja 6-7 otettiin sekä välistäveto-sylkkäri että valssi-takaa -tekniikoilla. Välistäveto-sylkkäri -vaihtoehto sujui Ellan kanssa hienosti ja pienillä kaarilla, mutta ohjaajalla oli ajoitusongelmia. Kun samalla yritetään päästä eroon taas varmistelusta ja koiran odottamisesta, pitää välistävedoissa kuitenkin muistaa odottaa, että koira on oikealla puolella hyppyä ennen kuin se lähetetään hypylle, ettei tule suoritettua väärin päin. Valssi-takaa -versio oli luonnollisempi ja helpompi, mutta pitää olla tarkkana sijoittumisen kanssa, ettei tuki koiran reittiä esteiden välissä. Kumpikin tapa on hyvä osata kuitenkin riippuen siitä, miten vauhdikkaassa kohdassa tämä pitää tehdä.
3. harjoitus olikin vauhdikas ja suoritettiin sekä kuvan osoittamalla tavalla että peilikuvana. Ideana siivekkeen ympäri kiertäminen ja käännös ilman valssia. Eli yllä olevassa kuvassa ohjaaja aloitti kulkemalla suoran esteiden alapuolella ja esteet 4 ja 5 yläpuolella. Ensimmäinen toisto oli hieman epävarma, kun koira kysyi kertaalleen että eikö mentykään suoran takana näkyneelle A:lle, mutta toistoilla kyllä kulki hienosti ja kääntyy todella pienessä tilassa. Ongelmana tässäkin ajoituksena, että vaikka pyritään ohjaamaan edeltä ja ennakoivasti, pitää pitää huolta, että koira menee esteelle asti ennen käännöstä.
Loppuun otettiin vielä naksulla pelkkiä kontakteja, jotka alkoivat sujua ihan kohtuullisesti, mutta tennispallopalkalla alkoi ilmetä taas alaosassa vaanimista, mikä hidastaa lisää. Perinteisesti ongelma on tosin se, että jos pallo on ollut jo pelissä, niin repiminen ei enää kiinnosta. Joka tapauksessa kontaktit saatiin jossain määrin toimiviksi myös ATT:n hallissa, mitä ne ei viime kisoissa todellakaan olleet eikä nytkään ensimmäisillä toistoilla. Hidastus ja pysähdys meinasi tulla liian aikaisin. En tiedä, onko ATT:n esteissä pidemmät laskevat osuudet kuin TSAU:lla vai mistä tämä johtuu, mutta nyt tarvitaan vain opettelua myös muualla.
Illalla olikin sitten vuorossa valmennusryhmän kokoontuminen, jonka tavoitteet allekirjoitan, mutta suunniteltuja menetelmiä en ihan vielä ihan täysin. Lähes kaikki asiat on toki vielä auki, eli katsellaan ja koitetaan pitää positiivista mieltä.
Lauantaiksi pitää onnistua koirankin palautumaan vielä melko kovista treeneistä, joten illalla otettiin lyhyehkö kokovartalohieronta. Lihakset tuntui olevan hyvällä mallilla eikä mitään isompia jumeja löytynyt ja iltalenkilläkin liikkui kauniisti ja joustavasti.
20.10.08
Leikkimielistä esteiden hyppelyä
En malttanut tänään olla menemättä Tuulissuolle kokeilemaan miten pikkupuudeli kulkee uudessa turkissaan. Tällä kertaa leikittiin pihan puolella muutamalla esteellä. Ajatuksina tänään oli rakentaa itsevarmuutta ja vauhtia helpoilla harjoituksilla jotka ei ainakaan koiran mielestä saa mennä pieleen. Taka-ajatuksena kokeilla lauantaina Budget Sportin alesta mukaan tarttuneita uusia Nike Park TF turffikenkiä. Kengät oli hyvät ja agilitykin oli kivaa. Ilmeisesti aerodynamiikka oli parempaa ilman kaamean kokoista turkkia tai sitten muuten vaan koira oli tänään hyvin vastaanottavaisella ja iloisella tuulella. Otettiin helpoimmillaan ihan yksittäisiä hyppyjä ja putkia ja jotain yhdistelmiä näistä, pari kertaa kepit ja A:n ja puomin kontakteja ihan leikkien. Kaikki sujui tänään erittäin hyvin, ellei täydellisesti. Koiralla oli hauskaa ja yhteistyö oli taas kunnossa, koira ohjautui kuin ajatus ja kontaktit oli ehkä nopeimpia koskaan. Ja kääntyy suhisemalla niin hienosti, että pitää ainakin toistaiseksi vaihtaa haltuunottona suhinaan.
Kunpa tämän kaiken saisi vielä siirrettyä kisaradoille, niin alkais Ella tienata omat ruokansa..
Kunpa tämän kaiken saisi vielä siirrettyä kisaradoille, niin alkais Ella tienata omat ruokansa..
19.10.08
Trimmausta, TOKO:a, temppuilua ja treeniasiaa
Tänään oli vuorossa tursakkeen trimmaus. Karvaa on jonkun aikaa jo ollut liikaa ja alkoi olla koko eläin epäsiistin näköinen. Aamupäivällä siis pesu, föönaus ja trimmaus.
Pesun jälkeen:
Föönauksen jälkeinen jääkarhunpentu:
Ensi viikonlopun agilityn piirinmestaruuksiin soveltuva sport-leikkaus:
Illemmalla otettiin olohuoneen matolla yksittäisten askelten seuraamisia, vähän kaukokäskyjä, suoria luoksetuloja ja jäävät liikkeet seisomaan ja maahan. Kaikki meni varsin hyvällä draivilla, mutta se kyllä näkyy seuraamisen tekniikassa, ettei olla vuoteen oikeasti treenattu TOKO:a. Kaukojen tekniikka sen sijaan on yllättäen oikein hyvä jostain syystä. Jäävät liikkeetkin onnistui oikein hienosti. Ei taida perusasiat kuitenkaan ihan kokonaan ihan nopeasti hävitä koiran muistista. Lopuksi kun oli vielä pari Frolicin palaa jäljellä otettiin jalan yli hyppäämistä, jossa tekee nykyään valtavia loikkia.
Eilen illalla piinallisen odotuksen jälkeen tuli tieto, että meidät oli Ellan kanssa valittu TSAU:n valmennusryhmään, jolta odotan kyllä tällä hetkellä aika paljon. Torstaina päästään sitten valmennusryhmän kanssa istumaan alas ja sumplimaan miten treenataan, eli pääsenpä ainakin itse vaikuttamaan siihen miten laadukasta treeniä tulen saamaan. Torstaipäivällä kun vietän jäljelle jääneitä kesälomapäiviä mennään ennen valmennusryhmän kokoontumista treenaamaan ATT:n hallille, jonka olen vuokrannut itselleni tunniksi.
Pesun jälkeen:
Föönauksen jälkeinen jääkarhunpentu:
Ensi viikonlopun agilityn piirinmestaruuksiin soveltuva sport-leikkaus:
Illemmalla otettiin olohuoneen matolla yksittäisten askelten seuraamisia, vähän kaukokäskyjä, suoria luoksetuloja ja jäävät liikkeet seisomaan ja maahan. Kaikki meni varsin hyvällä draivilla, mutta se kyllä näkyy seuraamisen tekniikassa, ettei olla vuoteen oikeasti treenattu TOKO:a. Kaukojen tekniikka sen sijaan on yllättäen oikein hyvä jostain syystä. Jäävät liikkeetkin onnistui oikein hienosti. Ei taida perusasiat kuitenkaan ihan kokonaan ihan nopeasti hävitä koiran muistista. Lopuksi kun oli vielä pari Frolicin palaa jäljellä otettiin jalan yli hyppäämistä, jossa tekee nykyään valtavia loikkia.
Eilen illalla piinallisen odotuksen jälkeen tuli tieto, että meidät oli Ellan kanssa valittu TSAU:n valmennusryhmään, jolta odotan kyllä tällä hetkellä aika paljon. Torstaina päästään sitten valmennusryhmän kanssa istumaan alas ja sumplimaan miten treenataan, eli pääsenpä ainakin itse vaikuttamaan siihen miten laadukasta treeniä tulen saamaan. Torstaipäivällä kun vietän jäljelle jääneitä kesälomapäiviä mennään ennen valmennusryhmän kokoontumista treenaamaan ATT:n hallille, jonka olen vuokrannut itselleni tunniksi.
Tunnisteet:
agility,
ella,
idari,
kauko-ohjaus,
luoksetulo,
seuraaminen,
temput,
toko
16.10.08
Agilityharjoitus
Tänään käytiin lyhyen työpäivän päätteeksi sateesta huolimatta Tuulissuolla, kun tuntui viimeaikaisten pohdintojen perusteella tarpeelliselta ottaa hiukan agilityä ja muistella miten homma pitikään mennä.
Tänään ihan yksinkertainen rata, jossa hieman teknisempiä kohtia, mutta riittävästi helppoutta, että saadaan vauhtia. Kaksi hyppyä lähes suoraan A:lle, jonka takana löyhästi U:n muodossa kolme hyppyä. Näistä keskimmäinen hypättiin, välistäveto oikean puoleiselle, josta siivekkeen ympäri vasemmanpuoleiselle josta 90 astetta vasempaan puomille. Puomilta loivasti vasemmalle hyppy, jonka vieressä hyppy jota ei suoriteta, josta välistäveto kepeille. (En jaksanut piirtää kuvaa tänne)
Tämä sujui melko hyvin, mutta aluksi olin taas itse varmistelemassa Ellan estesuorituksia sen sijaan, että jatkaisin seuraavalle esteelle. Hommasta tuli paljon sujuvampaa, kun aloin taas antaa koiralle tilaa ja uskoa. Tehtiin jonkun verran toistoja myös osista ja paljon tennispallon heittelyä välissä. Kontaktit oli ensimmäisellä kierroksella radan osana melko hitaat, mutta alkoivat vauhdittua treeninopeuden lähelle myös radan osina parilla toistolla. Siivekkeiden kierrot sun muut tuli tänään todella pienillä kaarteilla, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmänkin. En tosin tiedä, että olisiko lisänopeus kasvaneen kaarteen pituuden muodossa syönyt mahdollisen aikaeron pois. Pyörityksiä pyrittiin motivoimaan oikein kovasti ja kokeilin myös pudottaa vanhasta "tässä" käskystä kaikki vokaalit ja soinnittomat konsonantit pois ja käyttää pelkkää S:ää, mikä tuntui ainakin nyt oikein hyvältä, katsotaan miten se kehittyy tästä.
Huomion arvoista lienee tämän päivän treenistä se, että koira on rennompi kun minä olen rennompi. Sitä ei myöskään tulisi pitää ihan niin tiukassa hallinnassa ja niin lähellä kuin olen viimeaikoina jostain syystä yrittänyt vähän alitajuisestikin ihan vain varmistellakseni. Se kulkee paremmin kun antaa jonkun verran tilaa, ettei tarvi ihmetellä että tuleeko ukko päälle - kokoeroa on kuitenkin sen verran että itsekin olisin vähän tarkkana jos samassa suhteessa minua isompi otus ryntäilisi ihan lähellä mihin sattuu. Ei myöskään tarvi ohjata niinkuin miniä kumarassa, vaan voi viedä ihan ryhdikkäästi vaan. Ylöspäin isompikin koira joutuu mua katsomaan, miksi miniä pitäisi vetää nenästä kaksinkerroin kun se ei niin toimi. Yksi huomio minkä myös tein oli, että kontakteille mennessä vauhti kasvaa. Tämä on ilmeisimmin ihan vain seurausta siitä, että niitä on treenattu viime aikoina paljon ja harkitsenkin nyt, että pitäisikö ohjelmaan ottaa myös ihan yksittäisten hyppyjen ja putkien motivointia. Ei kai siitä ainakaan haittaa olisi. Vääriä ratojakaan ei tänään juuri tullut, kun en niitä erehtynyt ajattelemaan ja mahdollisuuksia kyllä oli.
Opit siis minulle tänään: selkä suoraksi ja ota rennosti, anna koiralle tilaa tehdä itse, opettele vain oikea rata ja ohjaa se, lisää motivaatiota kaikkiin osiin, suhise haltuunotot.
Tänään ihan yksinkertainen rata, jossa hieman teknisempiä kohtia, mutta riittävästi helppoutta, että saadaan vauhtia. Kaksi hyppyä lähes suoraan A:lle, jonka takana löyhästi U:n muodossa kolme hyppyä. Näistä keskimmäinen hypättiin, välistäveto oikean puoleiselle, josta siivekkeen ympäri vasemmanpuoleiselle josta 90 astetta vasempaan puomille. Puomilta loivasti vasemmalle hyppy, jonka vieressä hyppy jota ei suoriteta, josta välistäveto kepeille. (En jaksanut piirtää kuvaa tänne)
Tämä sujui melko hyvin, mutta aluksi olin taas itse varmistelemassa Ellan estesuorituksia sen sijaan, että jatkaisin seuraavalle esteelle. Hommasta tuli paljon sujuvampaa, kun aloin taas antaa koiralle tilaa ja uskoa. Tehtiin jonkun verran toistoja myös osista ja paljon tennispallon heittelyä välissä. Kontaktit oli ensimmäisellä kierroksella radan osana melko hitaat, mutta alkoivat vauhdittua treeninopeuden lähelle myös radan osina parilla toistolla. Siivekkeiden kierrot sun muut tuli tänään todella pienillä kaarteilla, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmänkin. En tosin tiedä, että olisiko lisänopeus kasvaneen kaarteen pituuden muodossa syönyt mahdollisen aikaeron pois. Pyörityksiä pyrittiin motivoimaan oikein kovasti ja kokeilin myös pudottaa vanhasta "tässä" käskystä kaikki vokaalit ja soinnittomat konsonantit pois ja käyttää pelkkää S:ää, mikä tuntui ainakin nyt oikein hyvältä, katsotaan miten se kehittyy tästä.
Huomion arvoista lienee tämän päivän treenistä se, että koira on rennompi kun minä olen rennompi. Sitä ei myöskään tulisi pitää ihan niin tiukassa hallinnassa ja niin lähellä kuin olen viimeaikoina jostain syystä yrittänyt vähän alitajuisestikin ihan vain varmistellakseni. Se kulkee paremmin kun antaa jonkun verran tilaa, ettei tarvi ihmetellä että tuleeko ukko päälle - kokoeroa on kuitenkin sen verran että itsekin olisin vähän tarkkana jos samassa suhteessa minua isompi otus ryntäilisi ihan lähellä mihin sattuu. Ei myöskään tarvi ohjata niinkuin miniä kumarassa, vaan voi viedä ihan ryhdikkäästi vaan. Ylöspäin isompikin koira joutuu mua katsomaan, miksi miniä pitäisi vetää nenästä kaksinkerroin kun se ei niin toimi. Yksi huomio minkä myös tein oli, että kontakteille mennessä vauhti kasvaa. Tämä on ilmeisimmin ihan vain seurausta siitä, että niitä on treenattu viime aikoina paljon ja harkitsenkin nyt, että pitäisikö ohjelmaan ottaa myös ihan yksittäisten hyppyjen ja putkien motivointia. Ei kai siitä ainakaan haittaa olisi. Vääriä ratojakaan ei tänään juuri tullut, kun en niitä erehtynyt ajattelemaan ja mahdollisuuksia kyllä oli.
Opit siis minulle tänään: selkä suoraksi ja ota rennosti, anna koiralle tilaa tehdä itse, opettele vain oikea rata ja ohjaa se, lisää motivaatiota kaikkiin osiin, suhise haltuunotot.
13.10.08
Eteenpäin sano mummo lumessa ja niin pois päin
Pohjanoteeraus on nyt tehty ja nyt on aika reagoida, kun on pari yötä nukuttu asian päälle, koettu Inton kanssa onnistumisia ja puitu asioita yksin ja vähän muiden kanssakin. Ellalla on tiettyjä huonoja puolia - tai ehkä paremminkin minulle sopimattomia agilitykoiraksi, joiden kanssa en ole vieläkään oppinut toimimaan, vaikka tiedän asian hyvin ja olen tiennyt jo kauan. Herkkyys ohjaajan mielialoille ja kova halu tehdä oikein tekee agilitystä osittain jopa vaikeaa, koska vaikeuksissa ohjaajan turhautuminen tarttuu liian herkästi koiraan. Enkä usko, että kukaan voi olla niin hyvä näyttelijä, että pystyisi huijaamaan koiraa mielialoissa. Tämä aiheuttaa sen, että mitä jännittyneempi tai turhautuneempi olen, sitä hitaammaksi homma muuttuu kun koira alkaa kysellä jatkuvasti enemmän ja haluaa olla varma että menee oikein.
Kun tähtäimet ovat korkealla, tämä tarkoittaa itseni osalta, että kisoissa pitää oppia unohtamaan kaikki tavoitteet ja keskittyä rentoon leikkimiseen, jotta koira uskaltaa rennosti yrittää. Tämä taas tarkoittaa, että treeneissä pitää muistaa taas alkaa palkata koira myös siitä, että se uskaltaa tehdä reippaasti, vaikka radat menisikin väärin. Toistot ilman palkkaa tarkoittaa Ellalle, että meni väärin. Lisäksi pitää rajoittaa toistojen määrää minimiin samassa asiassa, jotta ei tule puutumista ja jatkuvasti pidetään hyvä vire yllä. Oikeinkin menneet toistot aiheuttavat vireen laskemista kun tehdään jatkuvasti samaa asiaa. Jos ei millään onnistu, niin pitäisi palkata koira ja mennä hetkeksi sivuun keskittymään sen sijaan, että hakkaa päätään loputtomasti seinään. Pitää myös kasvattaa palkkaustiheyttä yleisestikin.
Kaikki tämä tarkoittaa, että pienryhmätreenaaminen ei välttämättä ole se, mikä pilaa koiraa, vaan sitä, että minun pitää pystyä olemaan vahvempi ja pystyä sanomaan kouluttajille, että ei kiitos enempää toistoja tai jos otetaan, niin joku muu koira välissä ettei tule sitä sahaamista. Pitkissä vaikeissa radoissa pitää myös pystyä sanomaan, että palkkaan välissä tuossa ja tuossa. Tämä asettaa myös kouluttajalle sen vaatimuksen, että pitää uskoa, että minä tunnen koirani parhaiten ja tiedän miten asiat siihen vaikuttavat. Tämä on puolin ja toisin vaikea asia, jossa kouluttajan pitää muistaa, että kieltäytyminen lisätoistoista tai kokonaisista radoista ei ole loukkaus hänen koulutustaan kohtaan. Toisaalta minun pitää muistaa, että kaikkein tärkeintä on, että harjoitusten pitää olla itselleni ja omalle koiralleni kehittäviä.
Ja että mitäkö tämä kaikki tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ryhmäharjoituksissa muistan jatkossa oman koirani ja toivon, että vastaan tulevat kouluttajat ymmärtävät tämän. Se tarkoittaa myös sitä, että mahdollisten ryhmätreenien vastapainoksi tarvitaan motivoivia treenejä, joissa leikitään paljon ja kannustetaan koiraa tekemiseen. Pääasia että tehdään täysillä vaikka menisi väärinkin. Osittaisen pienryhmän ja oman treenaamisen lisäksi olen myös päättänyt pitkän harkinnan jälkeen hakea TSAU:n valmennusryhmään, josta odotan saavani jotain muuta kuin pienryhmistä.
Pohjalta ainoa suunta on ylöspäin, eli suunta ylös.
Kun tähtäimet ovat korkealla, tämä tarkoittaa itseni osalta, että kisoissa pitää oppia unohtamaan kaikki tavoitteet ja keskittyä rentoon leikkimiseen, jotta koira uskaltaa rennosti yrittää. Tämä taas tarkoittaa, että treeneissä pitää muistaa taas alkaa palkata koira myös siitä, että se uskaltaa tehdä reippaasti, vaikka radat menisikin väärin. Toistot ilman palkkaa tarkoittaa Ellalle, että meni väärin. Lisäksi pitää rajoittaa toistojen määrää minimiin samassa asiassa, jotta ei tule puutumista ja jatkuvasti pidetään hyvä vire yllä. Oikeinkin menneet toistot aiheuttavat vireen laskemista kun tehdään jatkuvasti samaa asiaa. Jos ei millään onnistu, niin pitäisi palkata koira ja mennä hetkeksi sivuun keskittymään sen sijaan, että hakkaa päätään loputtomasti seinään. Pitää myös kasvattaa palkkaustiheyttä yleisestikin.
Kaikki tämä tarkoittaa, että pienryhmätreenaaminen ei välttämättä ole se, mikä pilaa koiraa, vaan sitä, että minun pitää pystyä olemaan vahvempi ja pystyä sanomaan kouluttajille, että ei kiitos enempää toistoja tai jos otetaan, niin joku muu koira välissä ettei tule sitä sahaamista. Pitkissä vaikeissa radoissa pitää myös pystyä sanomaan, että palkkaan välissä tuossa ja tuossa. Tämä asettaa myös kouluttajalle sen vaatimuksen, että pitää uskoa, että minä tunnen koirani parhaiten ja tiedän miten asiat siihen vaikuttavat. Tämä on puolin ja toisin vaikea asia, jossa kouluttajan pitää muistaa, että kieltäytyminen lisätoistoista tai kokonaisista radoista ei ole loukkaus hänen koulutustaan kohtaan. Toisaalta minun pitää muistaa, että kaikkein tärkeintä on, että harjoitusten pitää olla itselleni ja omalle koiralleni kehittäviä.
Ja että mitäkö tämä kaikki tarkoittaa? Se tarkoittaa, että ryhmäharjoituksissa muistan jatkossa oman koirani ja toivon, että vastaan tulevat kouluttajat ymmärtävät tämän. Se tarkoittaa myös sitä, että mahdollisten ryhmätreenien vastapainoksi tarvitaan motivoivia treenejä, joissa leikitään paljon ja kannustetaan koiraa tekemiseen. Pääasia että tehdään täysillä vaikka menisi väärinkin. Osittaisen pienryhmän ja oman treenaamisen lisäksi olen myös päättänyt pitkän harkinnan jälkeen hakea TSAU:n valmennusryhmään, josta odotan saavani jotain muuta kuin pienryhmistä.
Pohjalta ainoa suunta on ylöspäin, eli suunta ylös.
11.10.08
Epäonnistumisen tunteita agilitykisoissa
Kun tulisi välillä kisoissa onnistumisen tunteitakin - edes pieniä - niin olisi helpompi jatkaa taas treenaamista. ATT:n uuden hallin ensimmäiset kisat olivat katastrofipäivä, jollaista en kyllä Ellan osalta ihan helposti muista. Ensimmäisellä radalla lähes suorat kepit väärältä puolelta sisään. Toisella radalla umpikulma toiseen väliin. Kontaktit sellaista hiipimistä etten edes muista milloin olisi viimeksi ollut niin hidas. Kolmannella radalla hylly kun nyt sitten ensimmäistä kertaa vuosiin eläin päättääkin olla suorittamatta esteitä, jotka on matkan varrella mutta käskyä ei kuulu ja hyvä kun suostuu tulemaan A:lta alas. Niin, ja siis 3 x HYL oli päivän saldo, joten tuloksista on turha jauhaa sen enempää.
Toisen radan jälkeen kepit kyllä onnistui lämmittelyesteillä ihan mistä suunnasta vaan ja kontaktitkin oli nopeita TSAU:n hallissa kun käytiin kokeilemassa. Kisoissa vaan hommasta ei tule yhtään mitään. Paras vauhtikin on taas hukassa. Nyt pitäisi nollata homma huomiseksi, että osaisi positiivisin mielin keskittyä Inton kanssa kisaamiseen. Se on henkisesti siinä mielessä helpompaa, että se tekee kyllä täysillä vaikkei aina ihan siihen suuntaan mihin pyydetään. Ellan kanssa ongelma on, että kun ei onnistu niin ei onnistu.
Kontaktien suhteenkin tulee valtavia epäonnistumisen tunteita kun monta sekuntia maanittelee koiraa alas A:lta tai puomilta kun hommaa on 2 vuotta treenattu ja treeneissä omalla hallilla se alkaa sujua kohtuullisesti. Jotain mä teen kuitenkin äärettömän huonosti, koska viime kuukausina yleisesti on Ellan kanssa otettu reilusti takapakkia ja yhteinen sävel on totaalisen hukassa. Muutoksia, joita keväällä oikeastaan on tapahtunut on, että aloitettiin taas ryhmässä treenaaminen, mikä on tarkoittanut että treenit on pääasiassa pitkiä ja vaikeita ratoja, missä onnistumisen tunteita on vaikeaa löytää sekä ohjaajalle että koiralle, kun tuohon asti harjoiteltiin pääasiassa lyhyitä pätkiä itsenäisesti, joilla oli aina jokin tarkoitus ja tiheällä palkkauksella. Tiedä sitten pitäisikö ryhmissä treenaaminen lopettaa totaalisesti vai lisätä rinnalle itsenäistä harjoittelua koiran ja oman motivaation ylläpitämiseksi. En tiedä. Tällä hetkellä tehdään jotain todella väärin.
Sitä voikin sitten miettiä enemmänkin, että onko oikeasti (ainakin TSAU:n) ryhmätreenien tapa treenata oikea, jos halutaan tuloksia. Kaikki ryhmät vaan tuntuvat aina valuvan siihen, että joka kerta treenataan 20 estettä pitkiä ratoja, joissa on 20 estettä vaikeita paikkoja. Itsenäisessä harjoittelussa olen aina pyrkinyt suunnittelemaan lyhyempiä treenejä, joilla on selkeä tavoite kehittää jotakin osa-aluetta koiran ja/tai ohjaajan suorituksessa.
Nyt pitää nukkua yön tai parin yli ennen kuin tekee mitään päätöksiä ja miettiä rauhassa, että mikä meille olisi paras tapa treenata. Ja unohtaa että tämä päivä on koskaan tapahtunut, että huomenna voi keskittyä täysipainoisesti ja positiivisin mielin toiseen koiraan.
Toisen radan jälkeen kepit kyllä onnistui lämmittelyesteillä ihan mistä suunnasta vaan ja kontaktitkin oli nopeita TSAU:n hallissa kun käytiin kokeilemassa. Kisoissa vaan hommasta ei tule yhtään mitään. Paras vauhtikin on taas hukassa. Nyt pitäisi nollata homma huomiseksi, että osaisi positiivisin mielin keskittyä Inton kanssa kisaamiseen. Se on henkisesti siinä mielessä helpompaa, että se tekee kyllä täysillä vaikkei aina ihan siihen suuntaan mihin pyydetään. Ellan kanssa ongelma on, että kun ei onnistu niin ei onnistu.
Kontaktien suhteenkin tulee valtavia epäonnistumisen tunteita kun monta sekuntia maanittelee koiraa alas A:lta tai puomilta kun hommaa on 2 vuotta treenattu ja treeneissä omalla hallilla se alkaa sujua kohtuullisesti. Jotain mä teen kuitenkin äärettömän huonosti, koska viime kuukausina yleisesti on Ellan kanssa otettu reilusti takapakkia ja yhteinen sävel on totaalisen hukassa. Muutoksia, joita keväällä oikeastaan on tapahtunut on, että aloitettiin taas ryhmässä treenaaminen, mikä on tarkoittanut että treenit on pääasiassa pitkiä ja vaikeita ratoja, missä onnistumisen tunteita on vaikeaa löytää sekä ohjaajalle että koiralle, kun tuohon asti harjoiteltiin pääasiassa lyhyitä pätkiä itsenäisesti, joilla oli aina jokin tarkoitus ja tiheällä palkkauksella. Tiedä sitten pitäisikö ryhmissä treenaaminen lopettaa totaalisesti vai lisätä rinnalle itsenäistä harjoittelua koiran ja oman motivaation ylläpitämiseksi. En tiedä. Tällä hetkellä tehdään jotain todella väärin.
Sitä voikin sitten miettiä enemmänkin, että onko oikeasti (ainakin TSAU:n) ryhmätreenien tapa treenata oikea, jos halutaan tuloksia. Kaikki ryhmät vaan tuntuvat aina valuvan siihen, että joka kerta treenataan 20 estettä pitkiä ratoja, joissa on 20 estettä vaikeita paikkoja. Itsenäisessä harjoittelussa olen aina pyrkinyt suunnittelemaan lyhyempiä treenejä, joilla on selkeä tavoite kehittää jotakin osa-aluetta koiran ja/tai ohjaajan suorituksessa.
Nyt pitää nukkua yön tai parin yli ennen kuin tekee mitään päätöksiä ja miettiä rauhassa, että mikä meille olisi paras tapa treenata. Ja unohtaa että tämä päivä on koskaan tapahtunut, että huomenna voi keskittyä täysipainoisesti ja positiivisin mielin toiseen koiraan.
6.10.08
Keppejä ja kontakteja - ja uusia tavoitteita
Ellankin kanssa päädyttiin tänään harjoittelemaan taas niitä pelättyjä keppien avokulmia. Tänään aloin ahnehtia kunnolla ja otin jo kulmia, jotka on yli 90 asteen eli missä lähdetään periaatteessa jo vähän takaisin päin pujottelemaan. Nämä oli vähän vaikeita ja hakeutuivat toiseen väliin, mutta 90 astetta ja hiukan alle sujui loistavasti ja pujotteluvauhti ihan järjetön. Kannattaa siis ilmeisesti vaihtaa välillä pallot repimiseen ja tietysti toisinpäin sitten kun alkaa tuntua että vauhti hiipuu.
A:n kontaktia sahattiin myös muutama kerta ja se oli tänään meidän tasoon aivan loistava. Alastulokin oli jo ihan sujuva eikä ylimääräistä hidastusta alaosalla. Kunpa se menisi kisoissa noin ja ohjaaja malttaisi olla sössimättä. Lauantaina se nähdään.
Hulluus on nyt sitten iskenyt ja aiemmin mainittuihin tavoitteisiin pitää vielä lisätä agilityn avoimet MM-kisat Unkarissa ensi vuoden syyskuussa. Tätä mahdollisuutta tuskin montaa kertaa tarjotaan ja juuri mitään hävittävää ei ole. Arvokisatunnelmaa sen sijaan on kyllä tarjolla ja viralliseen maajoukkueeseen on meillä tosi pitkä matka.
A:n kontaktia sahattiin myös muutama kerta ja se oli tänään meidän tasoon aivan loistava. Alastulokin oli jo ihan sujuva eikä ylimääräistä hidastusta alaosalla. Kunpa se menisi kisoissa noin ja ohjaaja malttaisi olla sössimättä. Lauantaina se nähdään.
Hulluus on nyt sitten iskenyt ja aiemmin mainittuihin tavoitteisiin pitää vielä lisätä agilityn avoimet MM-kisat Unkarissa ensi vuoden syyskuussa. Tätä mahdollisuutta tuskin montaa kertaa tarjotaan ja juuri mitään hävittävää ei ole. Arvokisatunnelmaa sen sijaan on kyllä tarjolla ja viralliseen maajoukkueeseen on meillä tosi pitkä matka.
3.10.08
Kontakteja ja kaukoja
Oli Inton vuoro osallistua agilitytreeneihin, mutta en raaskinut pitää Ellaa ihan ilman. Treenattiin hallissa A:n ja puomin alastulokontakteja, jotka on jostain syystä nyt muuttuneet melko reippaiksi, vaikka 1,5 vuoden 2-on-2-off -treenaamisen aikana vauhtia en saanut aikaiseksi enkä mielestäni ole tehnyt mitään kummallista. Ilmeisesti syvällä ollevat tavat hiippailla kontakteja hyvin hitaasti on vaikeita ja hitaita muuttaa. Pitkän treenaamisen jälkeen vaan kun mitään ei tapahdu, tuntuu joskus melkein usko loppuvan, mutta nyt alkaakin näyttää ihan hyvältä. Supernopeita ei olla, mutta vauhti kontakteilla paranee koko ajan.
Koska treenaan vähän vaihtelevasti tuossa Mirvan perjantairyhmässä missä listattiin tavoitteita ja mikä estää, tein tavoitteet molemmille koirille. Ellan osalta tavoitteena ensi vuonna SM-kisat (jos jaksan lähteä Tornioon asti viettämään syntymäpäivää) ja maajoukkuekarsinnat. Myös kyläkisojen voitoista pyritään taistelemaan, jos ensi vuonna AVA-titteli tulisi valmiiksi. Enää kaksi voittoa jäljellä ja ensimmäisen hankkimiseen meni kolmosissa vain alle neljä vuotta.
Suurimmat esteet meillä on nimenomaan kontaktien nopeus, joissa annetaan kavereille tasoitusta, avokulmat kepeillä, esteiden ohittaminen suorittamatta niitä ja motivaation ja vauhdin säilyminen tiukoissa pyörityksissä. Näihin pitää nyt siis panostaa.
Hallin ulkopuolella otettiin myös hiukan leikkien kauko-ohjauksia ja tekniikat siirtymisissä on lähietäisyyksiltä tosi loistavat, mutta seisomassa ei meinaa pysyä vaan arpoo seuraavaa asentoa.
Koska treenaan vähän vaihtelevasti tuossa Mirvan perjantairyhmässä missä listattiin tavoitteita ja mikä estää, tein tavoitteet molemmille koirille. Ellan osalta tavoitteena ensi vuonna SM-kisat (jos jaksan lähteä Tornioon asti viettämään syntymäpäivää) ja maajoukkuekarsinnat. Myös kyläkisojen voitoista pyritään taistelemaan, jos ensi vuonna AVA-titteli tulisi valmiiksi. Enää kaksi voittoa jäljellä ja ensimmäisen hankkimiseen meni kolmosissa vain alle neljä vuotta.
Suurimmat esteet meillä on nimenomaan kontaktien nopeus, joissa annetaan kavereille tasoitusta, avokulmat kepeillä, esteiden ohittaminen suorittamatta niitä ja motivaation ja vauhdin säilyminen tiukoissa pyörityksissä. Näihin pitää nyt siis panostaa.
Hallin ulkopuolella otettiin myös hiukan leikkien kauko-ohjauksia ja tekniikat siirtymisissä on lähietäisyyksiltä tosi loistavat, mutta seisomassa ei meinaa pysyä vaan arpoo seuraavaa asentoa.
2.10.08
MM-kisojen jälkimainingeissa
MM-kisojen yksilöfinaalit tuli käytyä katsomassa ja täytyy myöntää, että en olisi uskonut, että kisoissa olisi ollut noin vahva tunnelma. Jotkut hetket sai kyllä ison miehenkin liikuttumaan. Iloinen yllätys oli myös se, että kisaajillakin näytti olevan iloiset tunnelmat siitä huolimatta, että kyseessä oli MM-kisat. Pelkäsin, että tällä tasolla oltaisiin ryppyotsaisia ja veren maku suussa, mutta enemmän sitä ongelmaa tuntuu olevan ihan tavallisissa paikallisissa kisoissa. Taitaa olla niin, että tosikot ei tuolle tasolle pääse. Hyvän ohjaajan lisäksi tuolla tasolla tarvitaan koira, joka uskaltaa aina yrittää. Taso maailmalla näytti olevan aika vaihtelevaa ja epäilen, että esimerkiksi joissain entisissä neuvostomaissa meilläkin olisi hyvät mahdollisuudet maajoukkueeseen. Medit olivat tasoltaan aika iso pettymys, mutta minit ja maksit ei sitten enää näyttäneetkään tavallisilta kyläkisoilta. Radatkin vaikutti mukavilta ja pyysinkin, että seuraavilla treenikerroilla ryhmissä treenattaisiin MM-kisojen agilityradoilla. Yleistä tunnelmaa ja radat ikuistin puhelimen kameralla, oikean kameran päätin jättää kotiin kun halusin keskittyä kisojen seuraamiseen enkä kuvaamiseen.
MM-kisat palautti uskon siihen, että agility on kiva koiraharrastus eikä tosikkomaista urheilua. Sitä myötä myös oma motivaatio harrastukseen kasvoi taas kohisten. Tänään oli tarkoitus lähteä ATT:lle epävirallisiin kisoihin, mutta ulkokisojen ollessa kyseessä totesin, että niin paljoa motivaatiota ei ole, että vesisateessa harrastaisin huvikseen. Sisähalli päästään testaamaan ensi viikonloppuna kun mennään sekä Inton että Ellan kanssa kolme rataa.
Sen sijaan tänään leikittiin vähän pitkästä aikaa. Harrastettiin vetoleikkejä ja tyttö olikin hyvin raivoisa. Ihan ilmaiseksi meillä ei kuitenkaan edelleenkään leikitä, vaan otettiin hiukan lähietäisyydeltä TOKO:n kaukoja. Tekniikka oli loistavaa, vaikka tauko on ollut tosi pitkä ja into sitäkin kovempaa. Seisomisessa on pientä ongelmaa, että ei meinaa jaksaa pysyä seuraavaan käskyyn asti, mutta se on pientä. Melkein teki mieli treenata Ella kisakuntoon taas ensi kesäksi ja katsoa mihin rahkeet riittää. Jos arvokisat ja rotumestaruudet on kaukana, niin piirinmestaruudet on sentään aina kohtuullisen lähellä.
Lisäksi tehtiin vähän temppuja. Annettiin tassua, kierittiin ja tehtiin komeita loikkia jalkojen yli.
Agilityn suhteen TSAU:n joukkueisiin tuli peruutusten myötä sen verran tilaa, että noustiin ensimmäisestä varakoirasta kakkosjoukkueeseen, joten homma on siltä osin selvä, että ei olla SVK:n paikallisosaston joukkueessa.
MM-kisat palautti uskon siihen, että agility on kiva koiraharrastus eikä tosikkomaista urheilua. Sitä myötä myös oma motivaatio harrastukseen kasvoi taas kohisten. Tänään oli tarkoitus lähteä ATT:lle epävirallisiin kisoihin, mutta ulkokisojen ollessa kyseessä totesin, että niin paljoa motivaatiota ei ole, että vesisateessa harrastaisin huvikseen. Sisähalli päästään testaamaan ensi viikonloppuna kun mennään sekä Inton että Ellan kanssa kolme rataa.
Sen sijaan tänään leikittiin vähän pitkästä aikaa. Harrastettiin vetoleikkejä ja tyttö olikin hyvin raivoisa. Ihan ilmaiseksi meillä ei kuitenkaan edelleenkään leikitä, vaan otettiin hiukan lähietäisyydeltä TOKO:n kaukoja. Tekniikka oli loistavaa, vaikka tauko on ollut tosi pitkä ja into sitäkin kovempaa. Seisomisessa on pientä ongelmaa, että ei meinaa jaksaa pysyä seuraavaan käskyyn asti, mutta se on pientä. Melkein teki mieli treenata Ella kisakuntoon taas ensi kesäksi ja katsoa mihin rahkeet riittää. Jos arvokisat ja rotumestaruudet on kaukana, niin piirinmestaruudet on sentään aina kohtuullisen lähellä.
Lisäksi tehtiin vähän temppuja. Annettiin tassua, kierittiin ja tehtiin komeita loikkia jalkojen yli.
Agilityn suhteen TSAU:n joukkueisiin tuli peruutusten myötä sen verran tilaa, että noustiin ensimmäisestä varakoirasta kakkosjoukkueeseen, joten homma on siltä osin selvä, että ei olla SVK:n paikallisosaston joukkueessa.
25.9.08
Avokulmia
Ella on onneksi kohtuullisen fiksu koira. Tänään käytiin Tuulissuolla kokeilemassa taas avokulmien sujumista noin 90 asteen kulmilla ja vähän ylikin. Parilla kertaa ensimmäisillä yrityksillä hakeutui toiseen väliin, mutta kun antoi taas itse miettiä että mikä meni vikaan, niin hakeutui sitten ihan itsekseen kyllä keppien ykkösväliin. Ensin vähän hitaasti ja toistoilla lisää vauhtia. Epäilen, että keppikulmat saadaan taas kyllä kuntoon, kun vaan jaksaa treenata. Sivussa otettiin myös A:n kontakti pari kertaa, mikä sujui varsin mainiosti.
22.9.08
Kontaktit luistaa
Tänään Inton rusettikisojen ohessa en voinut tuottaa Ellalle pettymystä, että tullaan Tuulissuolle, muttei treenata, joten otettiin vähän A:n ja puomin kontakteja. Tänään tuli pallonkin kanssa varsin mainiota vauhtia alas asti ilman loppuvaiheen vaanimista. Ilmeisesti alkuvaiheessa 2-on-2-off:n harjoittelussa mulla ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä, että antaa ensin olla hidas ja antaa nopeutua omaan tahtiin, vaikka se pätee kaikkeen Ellan kanssa opetteluun kun se keskittyy asioihin ja nyt homma näyttää ainakin treeneissä luistavan. Oltaisiin me kokeiltu kisaradallakin, mutta TSAU:lla ei valitettavasti enää saa kisaavat mennä mölliratoja. Onneksi ATT:lla on epäviralliset heti lokakuun alussa, että voi käydä testaamassa.
21.9.08
Kanttarellien etsintää
Tänään käytiin pitkästä aikaa metsässä etsimässä kanttarelleja Ellan kanssa. Saldo jäi kolmeen tai neljään hyvin pieneen sieneen. Tämän kanttarellikoiran opetus on myös jotenkin epäonnistunut - näkökulmasta riippuen tosin. Jotenkin sienestys on mennyt nyt niin, että ihmiset etsii sienet ja sitten Ella yrittää syödä ne ennen kuin niitä ehtii poimia. Joko kanttarellivuosi on ollut tosi huono tai Ella on opettanut ihmisensä aika huonosti etsimään sieniä. Se kyllä ihan vakavissaan tunnistaa kanttarellit, koska ne se yrittää syödä, muihin sieniin ei koske.
18.9.08
Kontakteja ja avokulmia - omituisia vammoja?
Sunnuntaina jätettiin ATT:n kisoista kolmas startti väliin, kun Ella aristi paikan päällä jo vasenta etujalkaa. Kotipihassa autosta otettaessa päätin nostaa autosta ulos, jos etujalka on kipeä ja kotiin klenkattiin parkkipaikalta melkein kolmejalkaisena. Koko ilta meni samalla lailla, että aina levosta noustessa hädin tuskin suostui astumaan jalan päälle. Maanantaina illalla lenkillä taas kaikki täysin normaalin näköistä. Alan kallistua omaan myöhemmin kehittelemääni teoriaan, että kyseessä ei ehkä sittenkään ollut mikään venähdys tai muu, vaan mahdollisesti esimerkiksi kohmeisen ampiaisen pisto, koska itse en ainakaan tiedä mitään lihas- tai muita vammoja, jotka menevät ohi nukkumalla yhden yön yli.
Tänään sitten päätinkin huvikseni lähteä Tuulissuolle ottamaan ihan kevyesti jotain puomin alastuloa ilman että hommasta tulee raskasta, mutta koska mitään murheita ei ollut ja koira ihan sekopäinen, otettiin myös A:n alastuloa ja keppien avokulmia. Palkaksi vaihdettiin tällä kertaa repimisleikit narulla. Näillä tuntui olevan sellainen hyvä vaikutus, että alastulolla vaaniminen puuttui, joten ehkä narut on jopa parempia tähän kuin pallo. Tosin jossain vaiheessa kun otettiin pallo esiin, niin ei naru enää kelvannut, joten kun revitään, niin pallot pysyy piilossa.
Kepeillä otettiin reippaita avokulmia, joissa totesin että hae itte, kerron sitten kun osuu oikein. Ensimmäiset yritykset oli 2-3 väli jonkin aikaa, mutta sitten alkoi lähteä. Vaati tosin sisäänmenon nopeudesta (eli hitaudesta) päätellen keskittymistä ja tahdonvoimaa, mutta alkoi kuitenkin hakea oikeasti ekaa väliä. Hetken tauon jälkeen tämä menikin sitten jo paljon paremmin ja vikkelämmin kun antoi hetken sulatella. Tiedä miten hyvä tästäkin vielä tulee kun antaa nukkua yön tai parin yli. Lopuksi otettiin vielä tosi hankalaa sisäänmenoa eli reipas avokulma ja siitä takaaleikkaus. Ensimmäinen yritys tästäkin luiskahti kakkosväliin, mutta sekin lähti sujumaan. Pitää taas alkaa treeneissä ohjata koiraa vähemmän sisäänmenoissa ja ottaa vaan rauhassa uusiksi, jos menee väärin, niin ei pääse ohjaaja sössimään keppien sisäänmenoja kun antaa koiran tehdä ihan itse.
Tänään sitten päätinkin huvikseni lähteä Tuulissuolle ottamaan ihan kevyesti jotain puomin alastuloa ilman että hommasta tulee raskasta, mutta koska mitään murheita ei ollut ja koira ihan sekopäinen, otettiin myös A:n alastuloa ja keppien avokulmia. Palkaksi vaihdettiin tällä kertaa repimisleikit narulla. Näillä tuntui olevan sellainen hyvä vaikutus, että alastulolla vaaniminen puuttui, joten ehkä narut on jopa parempia tähän kuin pallo. Tosin jossain vaiheessa kun otettiin pallo esiin, niin ei naru enää kelvannut, joten kun revitään, niin pallot pysyy piilossa.
Kepeillä otettiin reippaita avokulmia, joissa totesin että hae itte, kerron sitten kun osuu oikein. Ensimmäiset yritykset oli 2-3 väli jonkin aikaa, mutta sitten alkoi lähteä. Vaati tosin sisäänmenon nopeudesta (eli hitaudesta) päätellen keskittymistä ja tahdonvoimaa, mutta alkoi kuitenkin hakea oikeasti ekaa väliä. Hetken tauon jälkeen tämä menikin sitten jo paljon paremmin ja vikkelämmin kun antoi hetken sulatella. Tiedä miten hyvä tästäkin vielä tulee kun antaa nukkua yön tai parin yli. Lopuksi otettiin vielä tosi hankalaa sisäänmenoa eli reipas avokulma ja siitä takaaleikkaus. Ensimmäinen yritys tästäkin luiskahti kakkosväliin, mutta sekin lähti sujumaan. Pitää taas alkaa treeneissä ohjata koiraa vähemmän sisäänmenoissa ja ottaa vaan rauhassa uusiksi, jos menee väärin, niin ei pääse ohjaaja sössimään keppien sisäänmenoja kun antaa koiran tehdä ihan itse.
14.9.08
Agilityn kesäkausi
Kai pitäisi taas palata kirjoittamisen pariin, kun on ollut kesäaikaan vähän laiskaa. Etenkin kun tästä päivitysten puutteesta on alettu jo huomautellakin. Kesä on mennyt vahvasti agilityn parissa, TOKO odottaa vielä motivaatiota ohjaajalle.
Agirotu meni aivan käteen, ensimmäinen rataantutustuminen kello 7:00 josta syystä jouduttiin ottamaan sittenkin majoitus, kun ideana oli ettei tarvitsisi olla yötä missään kun menee vain lauantaiksi. Radalle päästiinkin sitten heti 4,5 tuntia rataantutustumisen jälkeen. Ella oli edellisellä viikolla alkupuolella venäyttänyt ilmeisesti selästään jotain ja tämä oli jo mennyt ohi niin, että suostui jo itse hyppäämään autoon ja sohvalle. Rata meni ihan ok hyllyyn asti, ei parasta vauhtia muttei missään tapauksessa hidastakaan. Iltapäivällä ulkoillessa katselin, että Ella liikkui taas toispuoleisesti ja totesin, että ei oteta toista starttia. Iltapäivällä pienen väännön jälkeen sain kirjan ulos kisajärjestäjiltä. Tämä oli ehdottomasti meille viimeinen agirotu. Tapahtuman koko ja rahastuksen maku on liikaa ja en ole kertaakaan vielä pois lähtiessä todennut, että olipa kiva päivä (tuloksista riippumatta), joten tämä oli viimeinen kerta.
Loppukesästä on juostu jonkun verran startteja, mutta menestys on ollut vähän heikkoa, sellaisia kummallisia huolimattomuusvirheitä pääasiassa. Elokuussa Salossa tämä eläin keksi sitten, että kontaktit voi loikata ja otettiin kaksi kontaktivirhettä samalla radalla. Eli taas takaisin piirustuspöydän ääreen ja sen jälkeen ollaan taas naksuteltu 2-on-2-off. Hyppyratoja on sitten hyllytetty. Raumalta sentään tuli agilityradalta nolla ja 4. sija kun kontaktit otettiin varman päälle alas asti kellosta välittämättä.
ATT:n kisa tänä viikonloppuna päätti tämän kesän kesäkauden meidän osalta huonosti ja tämä oli päivä, jolloin ei olisi pitänyt lainkaan nousta sängystä. Ohikulkutiellä kuului epäilyttävä poksahdus ja Tuulissuolla kävelyn jälkeen vasen takarengas tyhjänä. Tämä hieman häiritsi keskittymistä ja positiivista mieltä ja agilityrata meni vähän hitaasti ja lupia kysellen. Tosin keppien virheen jälkeen olisi pitänyt kuitenkin mennä tuloksen kanssa maaliin, kun otin lopussa ihan suosiolla hyllyn, koko radalta 3 tulosta ja 10:llä pääsi palkinnoille. Renkaanvaihdon jälkeen käytiin TSAU:n kentällä vähän leikkimässä ja hakemassa vauhtia sekä ottamassa vähän kontaktitreeniä, mikä meni vielä hyvin. Hyppyradalle lähtiessä katselin, että Ella hieman oli ontuvinaan vasenta etujalkaa, mutta pienen kävelyttämisen jälkeen tuntui normaalilta. Radan tuli todella hitaasti ja jopa ravasi kepit, mutta menin kuitenkin loppuun vähän yli 5 sekunnin yliajalla ja totesin, että ontuu ja viimeinen rata jätettiinkin sitten väliin. Ei kyllä mitään hajua mitä olisi tapahtunut, koska TSAU:n kentällä liikkui vielä normaalisti ja kuulemma vielä autosta ulos tullessakin. Tuloksena siis tälle päivälle puhjennut rengas ja rikkinäinen koira - olisi pitänyt jäädä sänkyyn.
Nyt parannellaan koiraa ja yritän parantaa myös tapojani kirjoittamisen suhteen kun nähtävästi täällä joku aina silloin tällöin jopa käy yrittämässä lukea sepustuksia (google analyticsin mukaan ainakin). Talvi varmaan pyöritään pääasiassa lähimaastossa kisailemassa kun pitkät talvipäivät jossain kaukana ei oikein innosta.
Pitkän harkinnan jälkeen myös päädyttiin hankkimaan laumalle hoitopaikka ja mennään sittenkin katsomaan sunnuntaiksi MM-kisoja parin viikon päästä.
Agirotu meni aivan käteen, ensimmäinen rataantutustuminen kello 7:00 josta syystä jouduttiin ottamaan sittenkin majoitus, kun ideana oli ettei tarvitsisi olla yötä missään kun menee vain lauantaiksi. Radalle päästiinkin sitten heti 4,5 tuntia rataantutustumisen jälkeen. Ella oli edellisellä viikolla alkupuolella venäyttänyt ilmeisesti selästään jotain ja tämä oli jo mennyt ohi niin, että suostui jo itse hyppäämään autoon ja sohvalle. Rata meni ihan ok hyllyyn asti, ei parasta vauhtia muttei missään tapauksessa hidastakaan. Iltapäivällä ulkoillessa katselin, että Ella liikkui taas toispuoleisesti ja totesin, että ei oteta toista starttia. Iltapäivällä pienen väännön jälkeen sain kirjan ulos kisajärjestäjiltä. Tämä oli ehdottomasti meille viimeinen agirotu. Tapahtuman koko ja rahastuksen maku on liikaa ja en ole kertaakaan vielä pois lähtiessä todennut, että olipa kiva päivä (tuloksista riippumatta), joten tämä oli viimeinen kerta.
Loppukesästä on juostu jonkun verran startteja, mutta menestys on ollut vähän heikkoa, sellaisia kummallisia huolimattomuusvirheitä pääasiassa. Elokuussa Salossa tämä eläin keksi sitten, että kontaktit voi loikata ja otettiin kaksi kontaktivirhettä samalla radalla. Eli taas takaisin piirustuspöydän ääreen ja sen jälkeen ollaan taas naksuteltu 2-on-2-off. Hyppyratoja on sitten hyllytetty. Raumalta sentään tuli agilityradalta nolla ja 4. sija kun kontaktit otettiin varman päälle alas asti kellosta välittämättä.
ATT:n kisa tänä viikonloppuna päätti tämän kesän kesäkauden meidän osalta huonosti ja tämä oli päivä, jolloin ei olisi pitänyt lainkaan nousta sängystä. Ohikulkutiellä kuului epäilyttävä poksahdus ja Tuulissuolla kävelyn jälkeen vasen takarengas tyhjänä. Tämä hieman häiritsi keskittymistä ja positiivista mieltä ja agilityrata meni vähän hitaasti ja lupia kysellen. Tosin keppien virheen jälkeen olisi pitänyt kuitenkin mennä tuloksen kanssa maaliin, kun otin lopussa ihan suosiolla hyllyn, koko radalta 3 tulosta ja 10:llä pääsi palkinnoille. Renkaanvaihdon jälkeen käytiin TSAU:n kentällä vähän leikkimässä ja hakemassa vauhtia sekä ottamassa vähän kontaktitreeniä, mikä meni vielä hyvin. Hyppyradalle lähtiessä katselin, että Ella hieman oli ontuvinaan vasenta etujalkaa, mutta pienen kävelyttämisen jälkeen tuntui normaalilta. Radan tuli todella hitaasti ja jopa ravasi kepit, mutta menin kuitenkin loppuun vähän yli 5 sekunnin yliajalla ja totesin, että ontuu ja viimeinen rata jätettiinkin sitten väliin. Ei kyllä mitään hajua mitä olisi tapahtunut, koska TSAU:n kentällä liikkui vielä normaalisti ja kuulemma vielä autosta ulos tullessakin. Tuloksena siis tälle päivälle puhjennut rengas ja rikkinäinen koira - olisi pitänyt jäädä sänkyyn.
Nyt parannellaan koiraa ja yritän parantaa myös tapojani kirjoittamisen suhteen kun nähtävästi täällä joku aina silloin tällöin jopa käy yrittämässä lukea sepustuksia (google analyticsin mukaan ainakin). Talvi varmaan pyöritään pääasiassa lähimaastossa kisailemassa kun pitkät talvipäivät jossain kaukana ei oikein innosta.
Pitkän harkinnan jälkeen myös päädyttiin hankkimaan laumalle hoitopaikka ja mennään sittenkin katsomaan sunnuntaiksi MM-kisoja parin viikon päästä.
1.7.08
Kontakteja taas
Käytiin Ylöjärveä silmälläpitäen naksuttelemassa vielä kontakteja, jotka oli sunnuntaina oikein sujuvia normaalitasoon nähden. Tällä hetkellä puomi tuntuisi olevan se parempi, mutta epäilen että tämä johtuu osittain A:n fyysisestä vaativuudesta, jossa alastulo on melko raskas ja jyrkkyydeltään sellainen, että hyvin neliömäinen koira (korkeat raajat, lyhyt selkä) joutuu tekemään melko paljon töitä.
29.6.08
Ohjattua treeniä
Agilitytreeneissä tänään paikoin vaikeahko rata, missä käytiin erilaisia vaihtoehtoja läpi. Vaikeimpia kohtia tehdä siististi oli ehdottomasti kääntää Ella kepeille 180 astetta umpikulmaan suoraan edessä olevan keinun sijaan. Tässä kokeiltiin useita eri vaihtoehtoja ja en oikein tiedä tulinko mihinkään tulokseen. Pitäisi ehkä harkita haltuunottojen harjoittelua. Toinen asia oli radan lopussa ollut välistäveto ja siitä jatko, jossa sylikäännös osoittautui tehokkaimmaksi. (Nyt ehkä jo tiedän mikä se on!) Radan alussa ollut kääntö myös teetti erilaisia kokeiluja ja ihmettelenkin, miksi ensimmäinen valintani ei ollut se paras, koska se oli luonnollisin ja helpoin.
26.6.08
Agilitytreeniä
Ilma oli sen verran kiva ja kontakteilla edelleen sen verran nopeusongelmia, että päätin lähteä naksuttelemaan kontakteja Tuulissuolle. Nopeusongelma tuntuu viimeaikoina vähän jopa pahentuneen taas kun kontakteja ei erikseen olla treenattu, joten pitää ottaa ne ohjelmaan taas. Tänään saatiin naksuteltua (pallopalkalla) kontaktit varsin sujuviksi taas, toivottavasti vaan olisivat myös kisoissa sujuvia. Yritettiin myös vähän keppien avokulmia, mutta noin yli 45 asteen kulmissa tuntuu hakeutuvan toiseen väliin ellei vie ekaan väliin. Täytyy toistaiseksi kisoissa siis olla vikkeläjalkainen ja ehtiä viemään ekaan väliin.
Treeni loppuikin sitten, kun olin vielä treenaamassa kun yhtäkkiä toisessa päässä puomia onkin istuskelemassa jonkun belpag enkä nyt ehkä sitten viitsi sinne enää suorittaa. Ihan peruskäyttäytymiseen kentällä pitäisi kyllä kuulua että kysytään onko toinen jo valmis eikä ajeta pois vain tuomalla oma isompi koira kentälle.
Treeni loppuikin sitten, kun olin vielä treenaamassa kun yhtäkkiä toisessa päässä puomia onkin istuskelemassa jonkun belpag enkä nyt ehkä sitten viitsi sinne enää suorittaa. Ihan peruskäyttäytymiseen kentällä pitäisi kyllä kuulua että kysytään onko toinen jo valmis eikä ajeta pois vain tuomalla oma isompi koira kentälle.
21.6.08
Agilitykisat Tuorlassa, päivä 2
Toinen ilta aloitettiin TR-kisalla, joka oli periaatteessa hyvin suoraviivainen juoksurata ihan paria käännöstä lukuunottamatta. Näillä ei yleensä Ellan suoranopeus riitä ja mukana vielä pari kontaktiestettä, joten odotukset ei olleet kovin korkealla. Mentiin kuitenkin ihan sujuvasti, joskin A oli taas ärsyttävän hidas. Tässäkin radassa pitkän valssin askellus jäi yhtä askelta lyhyeksi, mutta ei tapahtunut mitään haitallista. Tuloksena -9,66 ja sijoitus 4.
Toinen rata olikin kinkkisempi ja olisin melkein toivonut, että Juhannuksen olisi saanut lopettaa kisa 3:een mieluummin kuin tähän. Etenkin kun suoraan juostun kisa 3:n jälkeen koira tuntui olevan vähän turhankin kuumana. Ensimmäistä kertaa en edes muista miten pitkään aikaan Ella karkasi lähdöstä. Takaosassa käännöksessä 6:sta 7:aan se sitten teki mitä epäilinkin eli karkasi putkeen. Tässäkin tosin otin riskin ja valssasin 7:n toiselle puolelle mitä en normaalioloissa olisi tehnyt, mutta tänä viikonloppuna teemana oli riskinotto radalla ja Mirvakin yllytti tekemään tuon valinnan.
Viikonlopusta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hyppyradalta olisin halunnut saada meille vertailuajan, koska radan suorittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan varsin vauhdikasta kun taas edelleen kontakteilla hidastellaan. Nämä on nyt ehkä menneet takapakkia jopa hieman ja niitä pitänee treenata.
Toinen rata olikin kinkkisempi ja olisin melkein toivonut, että Juhannuksen olisi saanut lopettaa kisa 3:een mieluummin kuin tähän. Etenkin kun suoraan juostun kisa 3:n jälkeen koira tuntui olevan vähän turhankin kuumana. Ensimmäistä kertaa en edes muista miten pitkään aikaan Ella karkasi lähdöstä. Takaosassa käännöksessä 6:sta 7:aan se sitten teki mitä epäilinkin eli karkasi putkeen. Tässäkin tosin otin riskin ja valssasin 7:n toiselle puolelle mitä en normaalioloissa olisi tehnyt, mutta tänä viikonloppuna teemana oli riskinotto radalla ja Mirvakin yllytti tekemään tuon valinnan.
Viikonlopusta jäi kuitenkin hyvä mieli. Hyppyradalta olisin halunnut saada meille vertailuajan, koska radan suorittaminen tuntuu tällä hetkellä olevan varsin vauhdikasta kun taas edelleen kontakteilla hidastellaan. Nämä on nyt ehkä menneet takapakkia jopa hieman ja niitä pitänee treenata.
20.6.08
Agilitykisat Tuorlassa, päivä 1
Ellan kanssa aloitettiin Kisa 1:stä, joka oli (taas kerran) Marjo Heinon harjoittelu, ylituomarina Eija Berglund. Radalla oli alkupäässä 180 käännös kepeille, josta taas 180 asteen käännös toiselle puolelle keppejä jatkoon. Ensimmäisen käännöksen takana oli kaikenlaista roinaa, kuten putki ym. joka saattoi imeä koiraa. Päätin ottaa riskin ja valssata toiselle puolelle keppejä jatkoa ajatellen ja onnistuin imaisemaan koiran mukanani aloittamaan kepit väärältä puolelta. Tästä vitonen, jolla sijoitus 17.
Toisena ratana Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata, jossa päätin alkupuolella ottaa riskin ja valssata pitkän valssin, vaikka sylikäännös olisi luultavasti ollut varmempi kyseisessä kohdassa. Askelmerkki tietysti pielessä, valssi askeleen verran liian lyhyt ja siitä väärässä linjassa, koira kahden esteen välistä ja este väärään suuntaan, joten tästä hylly.
Toisena ratana Leena Rantamäki-Lahtisen hyppyrata, jossa päätin alkupuolella ottaa riskin ja valssata pitkän valssin, vaikka sylikäännös olisi luultavasti ollut varmempi kyseisessä kohdassa. Askelmerkki tietysti pielessä, valssi askeleen verran liian lyhyt ja siitä väärässä linjassa, koira kahden esteen välistä ja este väärään suuntaan, joten tästä hylly.
15.6.08
Agilityleikkiä
Tällä kertaa treenien aiheena lähinnä ne kontaktit ja motivaatio. Siellä se taas kiljui sillä aikaa kun menin Inton kanssa ensin. Ohjauksen osalta täytyy tarkkailla sanoja. Inton kanssa on oppinut nyt kutsumaan koiraa nimeltä, mikä ei Ellaan saa aikaan toivottua vaikutusta, vaan pitää muistaa sanoa sille edelleen tässä. Meni pienen orientaation jälkeen taas kyllä niinkuin ajatus. A:n alastuloa saatiin vähän hinkattua nopeammaksi, puomi oli oikein sujuva. Katsotaan käydäänkö naksuttamassa A:ta vielä ennen juhannuskisoja.
8.6.08
Agilitytreenit
Käytiin Rauman reissun jälkeen lähinnä Ellankin kanssa treeneissä katselemassa motivaatiopuolta ja kyllä sitä riitti. Tuntuu myös, että viettiä saa rakennettua kun menee ensin Inton kanssa. Samat radat mentiin ja nyt oli ajoitukset ym. hyvin kohdallaan. Vain kontaktien hiipimisestä keskusteltiin taas vähän. Puomi on tällä hetkellä hyvinkin sujuva, mutta A on vähän niin ja näin ja siihen pitää vielä hiukan panostaa, vaikken uskokaan että koskaan saan siitä varsinaisesti nopeaa, mutta otetaan sitten tiukoilla käännöksillä kiinni se mitä kontakteilla hävitään.
7.6.08
Agilitykisat Raumalla - kaksi voittoa ja ensimmäinen nollavoitto!
Aamulla oli pitkästä aikaa hyvä fiilis lähteä kisoihin ja oma motivaatio kohdallaan. Inton kanssa startatut fiaskot aamulla oli aika vaikeita nollata, mutta onnistui kohtuullisesti.
Ensimmäinen rata oli melko haastava. Profiililtaan melko kiemurainen, 3 kontaktiestettä ja etenemisnopeudella 3,7m/s mineille laskettu ihanneajaksi 44 sekuntia. Rata meni kohtuullisen hyvin, takaosan valssikuvioissa eksyin kertaalleen, mutta siihen ei hirveästi aikaa hassattu ja samassa hässäkässä meinasi koira mennä keppien sijaan putkeen, missä ehkä hukattiin sekunnin verran. Loppupää menikin sitten ihan mainiosti. Ilman ratavirheitä tuloksena 5,39s yliaikaa ja tällä voitto. Radan nopein aika oli 4,55s yliaikaa, mihin oltaisiin ilman omia eksymisiä paremmalla keskittymisellä hyvin keritty, mutta yli 5 sekuntia ei tuosta olisi millään saatu pois. Medit ja maksit saikin samalle radalle 4 sekuntia lisää aikaa. No, voitto kuitenkin todisti, että on meidän mahdollista voittaa.
Toinen rata olikin sitten mukavampi profiililtaan. Ei suoraa, mutta ei myöskään väkisin vääntämistä, vaan ihan rehellinen virtaava agilityrata. Tässä tehtiin tulokseksi taas virheetön rata omasta mielestäni oikein hyvillä linjoilla vielä illalla videolta katsottunakin, mahdollisesti kepeille vienti olisi voinut olla vielä tiukempi, mutta kellossa maalissa -5,85s. Tuloslistan katsominen pelotti todella, että olisiko joku mennut jollain pienellä marginaalilla taas ohi, mutta lopulta hommaosui toisin päin ja voitto tuli 0,26s marginaalilla kakkoseen! 1/3 AVA-tittelistä siis vihdoin suoritettuna ja todistettuna itselle, että voittaminenkin on mahdollista kun vaan löytää sen oikeanlaisen rentouden ja unohtaa väkisin vääntämisen. Pienillä osanottajamäärillä vähän etukäteen pelotti, että onko suoritukset pilattu jo etukäteen ajatuksilla voitosta, mutta pää kesti ja mentiin kaksi kertaa vaan radalle tekemään niin nopeaa rataa kuin osataan virheitä pelkäämättä.
Kisan 1 video (lisätty 9.11.2008):
Kisan 2 video (lisätty 9.11.2008):
Ensimmäinen rata oli melko haastava. Profiililtaan melko kiemurainen, 3 kontaktiestettä ja etenemisnopeudella 3,7m/s mineille laskettu ihanneajaksi 44 sekuntia. Rata meni kohtuullisen hyvin, takaosan valssikuvioissa eksyin kertaalleen, mutta siihen ei hirveästi aikaa hassattu ja samassa hässäkässä meinasi koira mennä keppien sijaan putkeen, missä ehkä hukattiin sekunnin verran. Loppupää menikin sitten ihan mainiosti. Ilman ratavirheitä tuloksena 5,39s yliaikaa ja tällä voitto. Radan nopein aika oli 4,55s yliaikaa, mihin oltaisiin ilman omia eksymisiä paremmalla keskittymisellä hyvin keritty, mutta yli 5 sekuntia ei tuosta olisi millään saatu pois. Medit ja maksit saikin samalle radalle 4 sekuntia lisää aikaa. No, voitto kuitenkin todisti, että on meidän mahdollista voittaa.
Toinen rata olikin sitten mukavampi profiililtaan. Ei suoraa, mutta ei myöskään väkisin vääntämistä, vaan ihan rehellinen virtaava agilityrata. Tässä tehtiin tulokseksi taas virheetön rata omasta mielestäni oikein hyvillä linjoilla vielä illalla videolta katsottunakin, mahdollisesti kepeille vienti olisi voinut olla vielä tiukempi, mutta kellossa maalissa -5,85s. Tuloslistan katsominen pelotti todella, että olisiko joku mennut jollain pienellä marginaalilla taas ohi, mutta lopulta hommaosui toisin päin ja voitto tuli 0,26s marginaalilla kakkoseen! 1/3 AVA-tittelistä siis vihdoin suoritettuna ja todistettuna itselle, että voittaminenkin on mahdollista kun vaan löytää sen oikeanlaisen rentouden ja unohtaa väkisin vääntämisen. Pienillä osanottajamäärillä vähän etukäteen pelotti, että onko suoritukset pilattu jo etukäteen ajatuksilla voitosta, mutta pää kesti ja mentiin kaksi kertaa vaan radalle tekemään niin nopeaa rataa kuin osataan virheitä pelkäämättä.
Kisan 1 video (lisätty 9.11.2008):
Kisan 2 video (lisätty 9.11.2008):
1.6.08
Agilitytreeniä oma-aloitteisesti
Tänään yllätyksekseni puuttui ohjaus treeneistä, en ainakaan muista, että olisi ilmoitettu etukäteen. Onneksi sattui olemaan molemmat koirat mukana, niin tuli treenattua samalla vähän myös Inton kanssa. Pääasiassa oli kontaktit ja tiukat käännöt, kuten välistävedot. Kaikki meni oikeastaan kohtuullisen hienosti. A:n kontaktia hinkattiin vähän pallopalkalla, kun se oli jotenkin hitaampi kuin yleensä. Puomi sen sijaan meni niin hienosti, etten viitsinyt ottaa edes toista kertaa. Varomattomalla pujottelun aloituksella saa edelleen näköjään paljon pahaa aikaan, mutta en viitsisi kisakauden alla alkaa tuhota keppejä sisäänmenoja hinkkaamalla kun riskinä on, että itse keppien suoritus hidastuu epävarmuudesta. Välistävedot meni tosi hienosti, kunhan muisti ohjata huolella ja ajoitus oli kunnossa. Jos ei, niin ei mene niin hienosti..
25.5.08
Agilitytreenit
Ajattelin, että käydään vähän treeneissä leikkimässä ja pitämässä hauskaa ja katsomassa josko vielä löytyisi tekemisen iloa. Tänään oli kaksin kappalein sijaiskouluttajia. Katseltiin rata läpi, jonka jälkeen minit ja medit pistettiin toiselle kentälle treenaamaan kontakteja, mitkä Ella tekikin normaaliin tasoonsa nähden oikein mallikkaasti. Ella edelleen jonkin verran hiipii kontakteja, mikä aiheutti sijaiskouluttajassa tarpeen kertoa metodista, jota jo pitkään käyttämällä ollaan saatu edes nykyinen vauhti kontakteilla aikaiseksi. Tämä keskustelu sitten tappoikin motivaation tältä päivältä, joten päätin heitellä palloa parkkipaikalla ja lähteä kotiin ja jättää varsinaisen radan suorittamatta.
24.5.08
Agilitykisat pitkästä aikaa
Tänään pitkästä aikaa agilitykisoissa. Treenattu kyllä ollaan (agilityä), mutta oon ollut törkeän laiska kirjoittaja. ATT:lla siis kaksi starttia, yksi agilityrata ja yksi hyppäri. Molempia tuomitsemassa mielestäni meille uusi tuttavuus Hannele Lummeranta. Kumpikin rata oli yllättävänkin vauhdikkaita ja niissä oli jopa 4-5 esteen mittaisia suoria ja mitään ei suoritettu takakautta ja väännetty ja käännetty turhaan. Miellyttäviä ja sujuvia siis toisin kuin kolmosten radat usein nykyään.
Eka rata meni varsin mainiosti, mitä nyt meinasin vähän hävittää itseni kartalta A:n paikkeilla kun olin rataantutustumisessa suunnitellut kyseisen kohdan noin 6 eri tavalla. Kontaktit tänään kohtuullisen nopeat, erityisesti puomi joka oli jopa vauhdikas, A vähän hitaampi. Omalta kohdalta mentiin kärkeen, jossa sitten harmittavasti pysyttiin toiseksi viimeiseen starttaajaan asti, kun Toni Koutu ja Penny menivät 4 sekuntia ohi. Ei Ella noille parsoneille suorilla pärjää, että jos voittoa yritetään hakea, niin nämä suorat ei ole meidän ratoja. Sijoitukseksi jäi 2, mikä oli melkein harmittavaa, mutta annettakoon anteeksi, kun Pennystä tuli samalla AVA.
Toinen rata meni sitten vieläkin paremmin, takaosan kaksi takaaleikkausta olisi voinut tehdä vähän suoremmalla linjalla mutta muuten osasin olla hyvin varmistelematta. Taas mentiin omalla vuorolla kärkeen, josta meidät 0,24 sekunnilla sitten pudotettiin ennen lopullisia tuloksia toiseksi. Tämä oli jo oikeasti vähän harmittavan pieni ero, mutta ehkä se voittokin sieltä tulee kun vaan kisaa ja unohtaa kaikenlaisen varmistelun.
Eniten ehkä radoilla tällä kertaa jännitti kepit, kun Ellalla on ollut pahaa tapaa jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta, mutta onneksi tämä oli unohtunut täksi päiväksi ja pujottelut sujui oikein hienosti.
Ellalle (ja Intolle) laadittiin sitten kisakalenteria seuraavaksi 1,5 kuukaudeksi, katsotaan sitten taas miten jatketaan.
Eka rata meni varsin mainiosti, mitä nyt meinasin vähän hävittää itseni kartalta A:n paikkeilla kun olin rataantutustumisessa suunnitellut kyseisen kohdan noin 6 eri tavalla. Kontaktit tänään kohtuullisen nopeat, erityisesti puomi joka oli jopa vauhdikas, A vähän hitaampi. Omalta kohdalta mentiin kärkeen, jossa sitten harmittavasti pysyttiin toiseksi viimeiseen starttaajaan asti, kun Toni Koutu ja Penny menivät 4 sekuntia ohi. Ei Ella noille parsoneille suorilla pärjää, että jos voittoa yritetään hakea, niin nämä suorat ei ole meidän ratoja. Sijoitukseksi jäi 2, mikä oli melkein harmittavaa, mutta annettakoon anteeksi, kun Pennystä tuli samalla AVA.
Toinen rata meni sitten vieläkin paremmin, takaosan kaksi takaaleikkausta olisi voinut tehdä vähän suoremmalla linjalla mutta muuten osasin olla hyvin varmistelematta. Taas mentiin omalla vuorolla kärkeen, josta meidät 0,24 sekunnilla sitten pudotettiin ennen lopullisia tuloksia toiseksi. Tämä oli jo oikeasti vähän harmittavan pieni ero, mutta ehkä se voittokin sieltä tulee kun vaan kisaa ja unohtaa kaikenlaisen varmistelun.
Eniten ehkä radoilla tällä kertaa jännitti kepit, kun Ellalla on ollut pahaa tapaa jättää kaksi viimeistä väliä pujottelematta, mutta onneksi tämä oli unohtunut täksi päiväksi ja pujottelut sujui oikein hienosti.
Ellalle (ja Intolle) laadittiin sitten kisakalenteria seuraavaksi 1,5 kuukaudeksi, katsotaan sitten taas miten jatketaan.
10.4.08
Kevätkampaus
Alkoi turkki vaikuttaa silmään jo pari viikkoa sitten liian isolta ja agilitykin on kivempaa pienemmässä karvassa, joten tänään käytettiin puoli iltaa siihen, että Ella on nyt kokonaan 9mm kevätkampauksessa. Naama ja varpaatkin jätettiin siistimättä vielä ja nyt on hassun näköinen otus menossa sunnuntaina agilityradalle. Aiemminkin ollaan riehaannuttu, kun hoitotoimenpiteet on loppu, mutta tällä kertaa riehaantuminen meni jo äänekkääksi ja.. öö.. ilmavaksi..
9.4.08
Temppuja
Tuli hinku vaihteeksi tehdä jotain hassua ja treenattiin vähän temppuja. Tehtiin hyppyjä jalan yli, jotka meni ensin ihan ok, kunnes fiksu pikkupuudeli keksi, että jos jaloissa on väli, kuuluu mennä jalkojen välistä. Koska se vaikutti niin hauskalta, niin otettiin myös hieman pujottelua ja lopuksi kokeiltiin osaako puudeli vielä kieriä, kun sen sille opetti talvella.. Osasi se.
7.4.08
Agilityä ja kotikoirailua
Talvi on mennyt laiskasti eikä ole harrastettu oikein kauheasti muuta kuin sylikoirailua ja kerran viikossa agilityä, jos sää ei ole ollut kaamea. No ruuan kanssa on tehty paikallaistumista ja paikallamakuuta keittiössä niinkuin viimeiset 5,5 vuotta. Pääsiäisenä piti kisata agilityssä, mutta unohdin taas kerran ilmottautua kisoihin. Ensi viikonlopuksi sen sijaan muistin. Nyt on lisenssi ostettu ja sunnuntaina katsotaan mitä Ellan kanssa ollaan saatu aikaan. Treenaaminen on ollut vähän sellaista harrastelua ilman sen kummempia tavoitteita. Kontakteja on yritetty edelleen nopeuttaa ja muuten vaan leikkiä, että agility on hauskaa. Rusettikisoissakin melkein käytiin, mutta en jaksanutkaan olla puolta yötä hallilla, joten jätin startin väliin. Sama tarina myös Inton kanssa, joka päätyi nyt toistaiseksi minun ohjattavaksi..
28.1.08
Agilityä pitkästä aikaa
Tänään pitkästä aikaa tuli käytyä treenaamassa agilityä. Ei mitään kummempaa suunnitelmallisuutta, kunhan mentiin katsomaan että millaisen radan sattuisi saamaan aikaan siirtelemättä esteitä ja ihan kivaa ja vauhdikasta siitä pitkästä aikaa tuli. Kontaktitkin oli Ellalla ihan jees. Pakollinen pysähdys on jätetty pois ja palkataan "vauhdista" kun ollaan ihan alhaalla. Tämä on tuonut vähän lisää vauhtia alastuloihin. Muuten vauhti olikin oikein hyvää, olihan meillä pitkä tauko takana. Pitäisi ehkä harkita, josko alkaisi treenata taas säännöllisesti ja miettiä miten motivaation saisi pysymään yllä itsellä - koiralla se on aika hyvin pysynytkin. Kisaamistakin voisi taas harkita kunhan ilmat vähän lämpenee kun ei oikein jaksa kisapaikoilla palelemista talvisin.
19.1.08
Pikku tekemistä
Syyskuun jälkeen ei ollakaan oikeastaan oikeasti treenattu tokoa lainkaan. On ollut vähän hakusessa, että mitä on tavoitteet TVA:n jälkeen enkä oikein tiedä vielä. Vielä vähemmän tiedän tavoitteitamme agilityn suhteen, jossa on taas vakavassa harkinnassa maksanko edes TSAU:n harjoittelupaikkamaksua, kun en tiedä mihin pyritään kun työlläkään ei tunnu olevan vaikutusta niihin virheisiin, jotka estävät "menestymisen". Enkä muutenkaan pidä siitä, mihin suuntaan agility on kehittymässä, mutta katsotaan nyt.. Viimeiseen neljään kuukauteen ollaankin sitten tavoitteettomassa tilassa harrastettu vain normaalia elämää ja vähän jotain pientä paikallaoloa ruokinnan yhteydessä, mutta ei juuri muuta - mitä nyt pari kertaa eksytty agilitytreeneihin.
Tänään oli joka tapauksessa ylimääräistä energiaa kynsienleikkauksen jälkeen joten päätin, että virkistetään vähän. Otettiin sisällä (ei tällä ilmalla viitsi juuri ylimääräistä ulkoilla) hieman seuraamisen käännöksiä ja askeleita, nouto ja kaukot namipalkalla. Nouto oli erinomainen, muut.. no, suoritettiin.. intoa oli enemmän kuin tekniikkaa näissä, mutta niinhän se meillä on aina ollut taukojen jälkeen.
Nyt kun TOKO:n arvokisat ml. villakoiramestaruudet on Oulussa ja agilityn SM:t on jossain melkein Neuvostoliitossa, niin pitäisi alkaa lyödä ensi kesän kalenteria lukkoon, että mihin keskitytään, jos vaikka tavotteiden myötä löytäisi treeni-intoa..
Tänään oli joka tapauksessa ylimääräistä energiaa kynsienleikkauksen jälkeen joten päätin, että virkistetään vähän. Otettiin sisällä (ei tällä ilmalla viitsi juuri ylimääräistä ulkoilla) hieman seuraamisen käännöksiä ja askeleita, nouto ja kaukot namipalkalla. Nouto oli erinomainen, muut.. no, suoritettiin.. intoa oli enemmän kuin tekniikkaa näissä, mutta niinhän se meillä on aina ollut taukojen jälkeen.
Nyt kun TOKO:n arvokisat ml. villakoiramestaruudet on Oulussa ja agilityn SM:t on jossain melkein Neuvostoliitossa, niin pitäisi alkaa lyödä ensi kesän kalenteria lukkoon, että mihin keskitytään, jos vaikka tavotteiden myötä löytäisi treeni-intoa..
Tunnisteet:
agility,
ella,
kauko-ohjaus,
nouto,
seuraaminen,
toko
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)