31.12.14

Lienee aika laittaa vuosi 2014 pakettiin

Yksi kalenterivuosi on taas vierähtänyt. Tämä vuosi päätyi lopulta olemaan kaikesta kilpailullisesta ja tuloshakuisesta koiraharrastamisesta välivuosi. Agilityssä olen kouluttanut muita enemmän kuin treenannut itse ja PAWC:kin lopulta jäi tältä vuodelta välii. Siihen on lopulta monta syytä. Olisin tällä kertaa matkustanut yksin, joka on ison lentoboksin kanssa hieman haastavaa. Lisäksi treenaaminen jäi alkuvuodesta vähiin kun kasvateltiin Auliksen joulukuussa revenneen kannuskynnen tilalle uutta. Kävipä mielessä myös, että mitäs jos koira menee rikki kun tällä kertaa olisi kallis reissu ja vain yhden koiran kanssa, kun Ella viettää ansaittua eläke-elämää. Lopulta treeniaikakin olisi jäänyt vähiin, kun treenien kesätauon aikana täysin ainakin itselleni yllättäen koko halli ja ulkokentät olivat poissa käytöstä pihan asfaltointitöiden takia, jonka takia kesällä treenaaminen ei onnistunutkaan. Kaiken muun päälle vielä uudessa työssäni oli sellainen tilanne, että jouduin matkustamaan paljon ja harjoituspäivää edellisenä päivänä olinkin vielä Itävallassa työmatkalla, joten järjestelyt olisivat olleet vähintäänkin haastavat.

Iloiset lentokenttäkoirat EFOP kiitotie 14:n jatkeella

Lopulta siis tänä kesänä olen itse keskittynyt purjelentämiseen ja koirien kanssa ollaan pääasiassa hengailtu, kierrelty metsissä, kallioilla, pelloilla, heitetty frisbeetä ja juoksenneltu iltaisin lentokentällä. Kukaan ei ole kiipeillyt seinille, vaikka agilityä on ollut tänä vuonna hyvin minimaalisesti ja kaikki ononnellisia.


Ella täytti kesällä 12 ja porskuttaa hyvin mukana. Kuulo on heikentynyt ja ehkä vähän valikoiva, mutta mummo on pirteä. Syksyllä oli hieman jännittäviä paikkoja, kun Ella oli jostain saanut silmäänsä syvän haavan ja sitä paranneltiin pitkään ja hartaasti, mutta nyt ollaan kunnossa.


Aulis on kynsivammansa jälkeen pysynyt ehjänä ja pitää metsissä, lentokentillä ja kallioilla juoksemisesta.

Muutakin tuli päätettyä kuin vuosi tässä vaiheessa. Päädyin erinäisistä syistä, joista tulen luultavasti kertomaan myöhemmin siihen tulokseen, että en enää voi tukea ATT:tä vapaaehtoistyölläni kouluttajana ja päätin (laskujeni mukaan) 5 vuoden jälkeen lopettaa kouluttamisen tähän joulutaukoon. Nähtäväksi jää vielä, minkä seuran lisenssin tulen hankkimaan, jos jossain vaiheessa haluan palata kisakentille.

18.3.14

PAWC 2014 - Agilityliiton tuki edustusjoukkueelle

Ella ja Aulis lähdössä Tsekin kautta Unkariin 2013. Kumpikin kuvassa.
Tämä tarina alkaa loka-marraskuun vaihteesta 2013, kun Koiramme-lehden toimittaja otti minuun yhteyttä ja pyysi para-agilityaiheista haastattelu- ja kuvaussessiota. Jos joku tätä lukeva ei tiedä, on PAWC ParAgility World Cup, joka on käytännössä para-agilityn maailmanmestaruuskilpailut ja suurin ja todennäköisesti ainoa kansainvälisesti merkittävä para-agilitykilpailu maailmassa. Marraskuussa pidetty haastattelu kuvineen päätyi Koiramme-lehteen 12/2013, jossa todetaan:
...70 euron tuki noin 1000 euron reissusta on varsin näennäinen. - Suomen PAWC-joukkueen edustajat kantavat asuissaan Agilityliiton sponsoreiden logoja, mutta kustantavat matkansa itse. Asu voi jopa rajoittaa omien sponsoreiden hakemista. Agilityliiton sponsoreina on useita suuria koira-alan yrityksiä, joten voi olla vaikea löytää sellaista yritystä, joka ei olisi näiden kilpailija, Suuronen miettii.
Agilityliiton puheenjohtaja ja paragilitytoimikunnan vetäjä Jari Helin myöntää, että tasavertaisuuden puute on ilmeinen. - Liitossa on keskusteltu PAWC-joukkueen kustannusten korvaamisesta nykyistä laajemmin. Tahtotilaa on, ja uskon, että tilanteen korjautuminen on vain ajan kysymys, Helin sanoo toiveikkaana.
Tämä lausunto lehdessä, jonka levikki oli kyseisen lehden kohdalla 134305 herätti minussakin hieman toivoa, että ehkäpä jo ensi vuonna. Mainittakoon tuesta myös sellainen hieman hassu piirre, että Ella on käynyt PAWC:ssä kilpailemassa kolmesti, joista kahdella ensimmäisellä kerralla palasimme kategorian 3 yhteiskilpailun voittajana. Sääntöjen mukaan hallitsevat mestarit osallistuvat kilpailuun ilmaiseksi, joten Ellan osalta olen kolmesta PAWC-kilpailusta saanut tukea vain ensimmäiseen kahden jälkimmäisen ollessa ilmoittautumismaksultaan hallitsevalle mestarille ilmaisia. Mitä taas tulee mainostilaan, niin PAWC-edustuksen osalta ei voi sanoa kuin että halvalla menee.

8.2.2014 toivo paremmasta tuesta lisääntyi hieman, kun Jari Heliniltä tuli sähköposti paragility-postituslistalle, johon minut lisättiin vuonna 2011, vaikken lupautunutkaan toimikunnan toimintaan osallistua kuin kommentoinnin verran. Postin sisällöstä otteena:
MM-kisat onko tietoa paljonko matkat ( lentäen ) ja hotelli maksaa.
Eli kustannus arvio koko reissusta.
Montako Sagin pitäisi maksaa ?
Vastasin itse tähän  katsomiani lentojen hintoja. Valitsin Finnairin hinnat, koska ainakaan nopeasti en löytänyt, että mikään muu lentoyhtiö kuin Finnair lentäisi suoria lentoja Helsingistä Milanoon, joka taas on vuoden 2014 kisapaikkaa lähin kenttä. Järjellisen ajomatkan päässä olevia kenttiä tosin löytyy myös parista naapurimaasta, mutta näihinkin muiden yhtiöiden kuin Finnairin suorat lennot olivat melkoisen harvinaisia. Mieluusti tosin lentäisin jollain muulla, koska muilla lentoyhtiöillä ruumassa oleva koira maksaa noin 50-60€/lento, kun Finnairilla hinta on 10€/kg/lento, mikä siis Auliksen kokoisella koiralla (16kg) Atlas 60 lentoboksissa (11kg) tekee 27kg x 10€ x 2 eli yhteensä 540€ pelkistä koiran lennoista.

Edit 18.3.2014 19:23 Finnairin lemmikkihinnat ovat muuttuneet, ruumassa matkustava lemmikki on nyt 75€/suunta ja matkustamossa matkustava 40€/suunta. Kiitos huomiosta, Elina Jänesniemi.

Kuukausi kului taas aiheen suhteen hiljaisuudessa ja 8.3. lähetin postin ja kysyin, mikä on suunnitelma tämän kyselyn suhteen ja millä aikataululla. Kisoihin tuossa vaiheessa oli aikaa puoli vuotta ja olisi kiva pystyä aloittamaan päätösten tekeminen. Isompi tuki helpottaisi matkajärjestelyjä. Vastaus ei tullut Jari Heliniltä, vaan Anne Juntuselta, joka kertoi:
toimikunta on nyt laitettu uusiksi ja viime perjantaina oli tämän vuoden ensimmäinen kokous.

Pawc ilmoitus on olemassa liiton sivuilla, ja uusi versio on tulossa ensi viikolla. Haku tulee olemaan toukokuussa ja tästä tiedotamme erikseen.
Olin kuullut kyllä, että toimikuntaa ollaan uusimassa, mutta en missään vaiheessa, että miten se kootaan tai millainen sen asema liitossa tulisi olemaan. Kysely tuli myös välikäden kautta eikä esimerkiksi nykyisen toimikunnan vetäjältä. Tämä ei ihan täyttänyt mielestäni sitä avointa ja läpinäkyvää päätöksentekoa, josta uusi toiminnanjohtaja videohaastattelussaan puhui, mutta tämä on vain sivujuoni tämän tarinan suhteen eikä kovin oleellista. Koska tietoa ei vielä tullut tuen suhteen, kysyin, kuinka liitto aikoo tukea lähtijöitä tänä vuonna. Anne vastasi:
Tämän vuoden liiton avustus lähtijöille on sama kuin edellisinä vuosina, eli ilmoittautumismaksun maksaminen max. 10 lähtijälle.
Tämä herätti uteliaisuuteni, että mihin Jari Helinin Koiramme-lehdessä mainitsema tahtotila oli kadonnut. Etenkin kun juuri kuukausi sitten oli kyselty paljonko matka maksaisi ja moniko pitäisi kustantaa. Minua alkoi kiinnostaa, että miksi näin, joten kysyin:
Onko tuen pitäminen samana kuin aiemmin toimikunnan esityksestä tehty
päätös vai onko toimikunta esittänyt jotain muuta ja joku muu elin
(hallitus?) on päättänyt jotain muuta?
Tähän toimikunnan vetäjä vastasi tai oikeastaan ei vastannut:
Tänä vuonna mennään näin. Ensi vuonna voi olla toisin.
En suostunut oikein vielä tähän tyytymään, vaan kysyin:
Eli ette halua vastata kysymykseen, että kenen päätös oli, että tuki
on sama kuin aiempina vuosina?
Johon Anne Juntunen edelleen:
Tämän hetken toimikunnan tietoon tuli Agilityliitolta tämmöinen tieto ja tulevaisuus voi olla muutakin.
Jatkossa pyrimme kehittämään toimintaa parempaan suuntaan.
Vastaus ei edelleenkään oikein ollut vastaus, vaan otin toimikunnan jäsenenä ilmoitetun Jari Helinin kohteeksi:
Jari varmaankin hallituksen jäsenenä osaisi kertoa, onko päätös siis
hallituksen ja millainen mahdollinen muu esitys on ollut käsittelyssä,
jos on ollut ja minkä tahon tekemänä?
Millaisilla perusteluilla hallituksessa on päädytty siihen, että
PAWC:ssä edustavat eivät tarvitse enempää tukea?
Onko hallituksessa keneltäkään tullut tukea suuremmalle tuelle?
Jari Helin ainoana paratoimikunnan hallitusjäsenenä ja agilityliiton hallituksen varapuheenjohtajana antoi eräällä tavalla tyhjentävän vastauksen, joka toisaalta herätti lisäkysymyksiä:
Hallitus ei ole käsitellyt asiaa.
Tämän jälkeen yritin vielä saada vastausta siihen, että missä päätös sitten on tehty, kun se tuskin on yleiskokouksen esityslistallakaan ollut. Valitettavasti tätä asiaa ei tavallinen agilityharrastaja pysty varmistamaan, koska liitto ei julkaise esityslistoja tai pöytäkirjoja. Jari ei vastannut.

Hieman asiaa sivuavaan aiheeseen liittyen minuun oli yhteydessä parikin kilpailutoimikunnan jäsentä ja minulta pyydettiin erinäisiä selvityksiä PAWC-aiheeseen liittyen, koska olivat kilpailutoimikunnan kokouksessa seuraavana päivänä käsittelemässä PAWC-aihetta. Nämä tulivat erittäin keskustelevassa sävyssä, vaikka selvityksen pyytämisessä saattaakin olla negatiivinen taustasävy, mutta en keksinyt parempaakaan sanaa.

Sain kyseisen kokouksen jälkeen eräältä kilpailutoimikunnan jäseneltä pitkät terveiset kokouksessa puhutusta vastineena pitkään heille toimittamaani selvitykseen. Sain myös vastauksen siihen, miksi tuki on pysynyt samana kuin aiempina vuosina.:
... Tähän liittyy esimerkiksi tuo tuki PAWC joukkueelle muutenkin kuin vain ilmomaksun muodossa. Aiempi para työryhmä ei toimittanut lainkaan 2014 vuodelle budjettia SAGIn hallitukselle hyväksyntään 2013 vuoden puolella ... lukuisista pyynnöistä huolimatta. Tämän vuoksi ainoastaan ilmomaksut ovat merkittynä tälle vuodelle sillä muuta ei ollut pyydetty. Koska tämä vuosi on jo pitänyt suunnitella viime vuonna, ei ole mahdollista muuttaa asioita tälle vuodella
Asiat alkoivat siis selvitä. Paratoimikunnan vetäjä, Jari Helin, joka oli myös viime vuonna hallituksen jäsen ei ollut siis toimittanut budjettiesitystä paratoiminnan osalta. Tämän vuoden SAGIn hallituksen varapuheenjohtaja ei siis ole joko tiennyt, että liiton budjettiesitys tehdään edellisenä vuonna tai ei ole sitä jostain muusta syystä tehnyt. Jotenkin on vaikea uskoa, että monivuotinen hallituksen jäsen ei tietäisi, milloin budjetti pitäisi tehdä. Sitä en tiedä, miksi hän katsoi aiheelliseksi kysellä matkojen hintoja, kun tätä vuotta oli jo edetty yli kuukausi, vaikka ainakin luulisi tietävän, että budjetti on jo vahvistettu. Mallin ottamiseen olisi varmasti kelvannut esimerkiksi MM/PM-joukkueen tai EO-joukkueen budjetti. Tai jos on kiireitä, olisi voinut esimerkiksi toimikunnalle delegoida ehdotuksen teon. Viimeinen paragility-listalle tullut posti Jari Heliniltä ennen helmikuuta on kuitenkin lähetetty päivämäärällä 23.7.2013, joten yli puoleen vuoteen emme kuulleet silloisesta paratoimikunnan vetäjästä mitään.

Edit 18.3.2014 22:27 EO-joukkueen budjetti ei välttämättä kelpaisi malliksi. Kilpailijalta saamani tiedon mukaan myös EO-edustuksesta maksetaan liiton puolesta vain ilmottautumiset.

Tämän tiedon jälkeen pyysin Jaria mielestäni täysin aiheellisesti harkitsemaan motivaatiotaan ja resurssejaan para-asioiden hoitamiseen. Hänet ilmoitettiin kuitenkin minulle paratoimikunnan jäseneksi edelleen ja oletan, että hänen on tarkoitus toimia linkkinä kilpailutoimikunnan ja hallituksen suuntaan, koska on jäsenenä kummassakin. Historia kuitenkin osoittaa, että edes toimikunnan vetäjän paikalla ollessaan yhteydenpito hallitukseen ei ole ollut toimivaa. Tämä viittaa mielestäni siihen, että joko henkilöllä ei ole aikaa tai muita resursseja tai motivaatiota ja halua tehdä vastaanottamiinsa luottamustehtäviin kuuluvia tehtäviä.

Jari Helin, paratoimikunnan jäsen ja liiton hallituksen varapuheenjohtaja vastasi minulle lajiliiton luottamustehtävissä toimivalle sopivan arvokkaasti:
Para on budjetoinut tälle vuodelle 1500 euroa. Toiminta olu hiljaista menneenö vuotena mutta Vellu sulta eo tullut ainuttakaan kommenttia viime vuonna. Mutta aiina voi tehdä itse paremmin.
Muutama huomio kuitenkin. Ensinnäkin, en ole ottanut vastaan agilityliiton luottamustehtävää, jossa esimerkiksi budjettiesitysten tekeminen kuuluisi minulle. Toiseksi, ajatukseni tuen suuruudesta kuitenkin Koiramme-lehdessä Jari Helinin antaman lausunnon perusteella on mennyt perille, mutta asialle ei ole tehty enempää kuin puhuttu lehdessä kauniita, joskin jälkikäteen todettuna tyhjiä sanoja. Kolmanneksi, koska budjettikysely ei ole tullut paragility-postituslistalle, oletan, että useat kyselyt ovat menneet Jari Helinille, joka oli silloin toimikunnan vetäjä. Kyselyt eivät ole missään muodossa tavoittaneet paragility-postituslistaa, joten en ole pystynyt ennen helmikuuta ottamaan aiheeseen kantaa.

Syy tuen pysymiselle ilmoittautumismaksun suuruisena on siis se, että Jari Helin, Suomen Agilityliiton nykyinen hallituksen varapuheenjohtaja, paratoimikunnan sekä kilpailutoimikunnan jäsen, monivuotinen Suomen Agilityliiton hallituksen jäsen, entinen paratoimikunnan vetäjä, ei ole vastannut hänelle esitettyihin pyyntöihin budjettiesityksestä.

22.1.14

Tapahtui lenkillä - lenkkeilyetikettiä

Facebookissa tarinan jaoinkin, joten jotkut ovat sen ehkä jo lukeneetkin jonkinlaisessa muodossa. Ajattelin kuitenkin ehkä jakaa sen tännekin, kun viimeaikoina on kovin vähän tullut kirjoiteltua muuten mitään ja nyt on melkein asiaakin. Ensinnäkin yksi loistava asia Turussa on tehty. Ennen vanhaan koirat oli ulkoilureiteillä kielletty "Talvella", nyt sanamuoto kylteissä on vaihdettu muotoon "Hiihtokaudella", joten ulkoilureiteillä voi kuin voikin liikkua koirien kanssa siihen asti, että latukoneet ne sulkevat. Tänä aamuna suunnattiinkin sitten Katariinan ulkoilureiteille.

Katselin ulkoilureitillä kaukaa, kun 2 setteriä juoksi vapaana. No, hyvä juttu, täti otti ne hienoon Y-hihnaansa ja lähti kävelemään ulkoilureittiä pitkin vastaan toinen koira toisessa ja toinen toisessa reunassa, minä yhdessä reunassa molemmat koirat reunassa. Omat koirani siis kulkevat aina minusta katsottuna reunan puolella, Aulis edessä, Ella takana. Hieman ennen kohtaamista katsoin, että tässähän on toivoa, kun täti settereineen pysähtyi. Toinen setteri meni maihin. En kylläkään ymmärrä näitä jotka pysähtyy aina tekemään toisen koiran kohtaamisesta jonkunlaisen numeron, mutta yleensä niistä kuitenkin pääsee ohi. Ja ihmetyttää myös, että miten kaksi tällaista kohtaajaa pääsee koskaan toisistaan ohi.

En ihan hirveästi yllättynyt siitäkään, että maissa ollut setteri ponkaisi pystyyn ja kohti kun oltiin kohdalla, mutta odottamatonta olikin se, että hihnan toisesta päästä alkoikin tulla löysää. Eikä ollut edes fleksi, joten tällä kertaa en kohdista arvosteluani taitamattomiin fleksinkäyttäjiin.

Setterit vaan tunkee kohti ja täti antaa niille löysää perästä. Siinä sitten omat koirat selän takana itse revin loimista ja pannoista kahta setteriä pois päin omasta laumastani. Mistä alkoi mielenkiintoinen keskustelu, jota en vieläkään oikein ymmärrä. Se meni kutakuinkin näin - ehkä hieman lyhennettynä:

Minä: "Mitä VITTUA sä teet?!?!?!?"
Täti: "Emmä tiedä"
Minä: "Et sä jumalauta voi päästää niitä noin?!"
Täti: "Mulla on sellainen tapa"
Minä: "Älä enää IKINÄ päästä niitä toisten luo"
Täti: "..."
Minä: "Sä et tolla tee mitään muuta kun toisten elämästä helvetin vaikeeta"
Täti: "Niin"

Ja täti on ihan halvaantuneena ja hämmentyneenä siinä. Toivon, että se ei oikeasti ole niin pihalla ja toivon, että täti pelkäsi, että aikoisin olla paha sille ja sen koirille. Mun toivomalla vaihtoehdolla sentään tästä tilanteesta voisi tapahtua jonkunlainen oppiminen sillekin tädille.


Seuraavalla kohtaamisella luultavasti lienee aiheellista muistuttaa edellisestä ja pyytää ohittamaan meidät pysähtymättä ja päästämättä koiria meidän lähelle, etten joudu puolustamaan laumaani.

Jotenkin tuntuu, että joillain koiranomistajilla on erikseen tarkoitus tehdä muiden elämästä vaikeaa.