31.7.10

Hyppyjumppaa ja ratatreeniä

Viikolla käytiin kerran aikaisemmin myös ottamassa hyppyjumppaa, jolloin otettiin Susan Salon treeneistä bend workiä ja distance gridiä. Bend workissä Ella otti alkuun kaarteissa ylimääräisen askeleen ennen viimeistä hyppyä (ja Into teki saman). Aulis oli tässä ihan guru. Distance gridissä Ellan kanssa päästiin ekalla kerralla 8 jalasta noin 11 jalkaan ja siitä pidemmissä alkoi tulla herkästi toinen laukka hyppyä lähestyttäessä. Aulis tuntuu näissä olevan luonnonlahjakkuus ja ainakin 18 jalkaa meni vielä yhdellä välilaukalla mainiosti ja siitä pidemmäksi en sitten halunnutkaan toistaa.

Tänään otettiin progressive gridiä, Ellalla aloitettiin 3-4-5-6 jalasta. Ellalla on ilmeisesti hyvä hahmotus siitä, mitä edessä on, koska ylimääräinen askel tuli ekalla kerralla toiseksi viimeiseen väliin - ei viimeiseen, mihin sitä eniten odotin, mutta tämä lähti kuitenkin sujumaan hienosti. Seuraavalla kerralla ehkä yritetään venyttää vielä hieman. Auliksella otettiin muutama toisto aloittaen 4-5-6-7 jalasta, mutta tämä vaikutti olevan vähän lyhyt, joten ensi kerralla enemmän. Pitäisi varmaan alkaa uskoa, että se on iso koira ja sillä on pitkä laukka.

Ratatreeninä otettiin molempien kanssa eilisissä treeneissä käyttämäni rata:


Ellan kanssa tämä sujui yllättävän hyvin. En lähtenyt tekemään pakkovalssia tässä vaiheessa kakkosella kun se ei sitä osaa enkä jaksanut alkaa opettaa, vaan heitin taakse ja valssasin toisen siivekkeen ympäri heittämään sen kolmosen yli, josta valssilla putkeen. Kaikki sujui oikeasti tosi hyvin ja teki kaarteita ihan vauhdikkaasti, mutta otettiin kuitenkin vähän välipalkkoja eri kohdissa.

Auliksesta olin kovin yllättynyt, että sen kanssa oikeasti tuon alun pystyi tekemään samalla lailla kuin Ellalla. Se siis vihdoinkin esteiden suorittamisen lisäksi myös lukee ohjausta. Omassa sijoittumisessa on vähän hankaluuksia enemmän, kun en ole vielä tottunut ja meinasin jatkuvasti takaperin kompastua kakkosen toiseen siivekkeeseen. 5:n jälkeen käännös putkeen oli myös vaikea, kun yritti hakea kovasti A:ta takakautta. Myös lopun vääntö meni hyvin. Otettiin myös kepit ekaa kertaa radalla ja meni oikein hyvin, tosin oltiin ensin toisella kentällä otettu kepit yksittäisenä esteenä. Ja rengaskin sujui hyvin. Keppien jälkeen sitten vaan oli kova hinku A:lle. Ennen loppusuoraa olevassa kiepautuksessa oli myös 17 houkutteleva ennen kuin 16 oli kierretty ja jos peitin 16:n niin 8 houkutteli hyvin takana. Eli sijoittumisen ja liikkeen kanssa on tositosi tarkkaa. Kaikenkaikkiaan olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt, että tuon pystyi tekemään!

28.7.10

Hyppyjumppaa

Eilen tuli katseltua pari ekaa levyä Susan Salo Foundation Jumping DVD-setistä ja tänään piti tietty mennä heti tekemään koirille ekoja harjoituksia. Aiheena kummallakin koiralla ensin set point -harjoitus, jossa ennen varsinaista hyppyä on hyvin matala rima, jonka tarkoitus on vain sovittaa askel ponnistukseen. Toisena harjoituksena straight line equal distance grid - 5 matalaa hyppyä tasavälein, joka suoritettiin "laukkaamalla" siten, että hyppyjen väliin ei tule askeleita. Kumpikin harjoitus sujui Ellalta tosi hyvin. Auliksella oli hieman vaikeuksia kierroksilla sovittaa askeleita gridworkissä viimeiseen väliin, mutta suurimmaksi osaksi onnistui hyvin. Kumpikin koira teki hommaa vauhdilla ja innokkaasti lähetettynä lelulle. Mitään erityisiä tavoitteita näissä ei meillä juuri ole, mutta ei hyppytekniikan parantamisesta koskaan haittaakaan ole. Ja koirille tämä tuntui olevan huisin kivaa. Ellalla ehkä tekisi hyvää suorittaa hypyt vähän enemmän eteenpäin suuntautuvina ja matalampina ja ajoittain se hyppää normaalisti pää turhan paljon pystyssä. Auliksen kanssa taas lähinnä ehkä tarkoituksena on vaan hioa muutenkin kohtuuhyvää tekniikkaa ja saada se miettimään mihin jalkansa laittaa.

Edit: Täytyy tosin sanoa, että jatkossa pitäisi olla videokamera mukana. Olisi mukavaa nähdä sivusta mitä harjoituksessa tapahtuu eikä takaa tai edestä.

26.7.10

Tekniikkatreeniä ja uutta asennetta

Katastrofaalisen huonon kisaviikonlopun jälkeen keräilin maanantaipäivän verran uutta asennetta itselleni ja etenkin uskottelin itselleni että oikeasti agility on hauskaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni uuden asenteeni kanssa ja lähteä hallille vähän treenaamaan. Nyt kun itsenäisyyttä on alkanut löytyä ja suoraan irtoilu tuntuu toimivan, päätin Ellan kanssa ottaa vähän teknisempää treeniä. No ei mitään superteknistä, mutta kuitenkin sellaista missä käännytään ja missä ollaan hyllytetty viime aikoina.


Ensimmäinen radanpätkä oli mukaelma karsintojen hyppyradan alusta, josta Ella karkasi suoraan ykköseltä kolmoselle kaikesta huolimatta. Treeneissäkin sama toistui ja kutsut kakkosen suuntaan menivät kuuroille korville. Tällä kertaa olin kuitenkin varautunut ja treenit suoritettiin cuzit molemmissa käsissä että pääsee tarvittaessa hyvistä jutuista heti palkkaamaan oikealle puolelle ja jos oli vaikeuksia, niin käännös kerrallaan. Ensin siis jouduttiin palkkaamaan haltuunotosta kakkoselle, sen jälkeen sitten otettiin tuota 270 asteen siivekkeen kiertoa, että saadaan vauhti pysymään. Kokeilin myös tuota niin, että heitin koiran siivekkeen taakse ja otin persjätöllä, mutta meillä tämä onnistui kerran, jonka jälkeen koira tulikin kakkosen riman yli takaisin, eli hautaamme tällaiset ohjaukset tässä vaiheessa kun ihan hyvällä vauhdilla nyt onnistui mun ympäri pyöriminenkin ja siinä sentään tiedän koko ajan missä koira on ja mihin suuntaan menossa. Kolmosessa ei sitten ollutkaan tietysti enää mitään ongelmia ja palkaksi sai mennä A:n, joka oli muuten tänään loistava. Kun tehtiin sama peilikuvana, tuli ekalla yrityksellä ihan sama virhe kuin toisinkin päin.

Takaisin lähtöön tultiin niin, että A:n "yläpuolella" kuvassa sattui olemaan rengas, jonka kautta tultiin 3 ja 1 hyppyjen yli ja tuo eteen irtoaminen oli nyt tosi hyvää. Täytyy sanoa, että viimeaikoina ollaan ihan liian vähän treenattu oikeasti radoilla tarvittavia tekniikoita ja vain keskitytty irtoamaan eteen esteille, mikä on sitten radoilla aiheuttanut epävarmuutta ja ohjaus ja ohjauksen lukutaito koiralta on ollut vähän hukassa ja motivaatiokin menee kun erehdytään ohjaamaan.

Auliksen kanssa otettiin tämä sama 50cm rimoilla ja kävi ensin juuri niinkuin ounastelinkin, että kaveri pinkoo A:lle suoraan hyppyjen yli niin paljon kuin jaloista lähtee. Kun oltiin pari kertaa ekan esteen jälkeen palkattu repimisleikillä kädestä haltuunotto, niin alkoi onnistua. Tuo 270 asteen käännös siivekkeen ympäri oli kyllä tuon kokoisella koiralla ja tuolla hyppykorkeudella niin kaunis ettei paremmasta väliä ja A toimii aina palkkana.


Toisena ratana tehtiin Ellan kanssa Rauman kisoista alku, jossa vedin sen vahingossa kolmosen väärinpäin. Kuvassa kakkonen on lähempänä kolmosen linjaa kuin luonnossa, eli välistäveto oli todellinen riski. Edellisen jälkeen tämä menikin jo ihan leikiten eikä A:n imu ollut enää niin paha, mutta silti sinnekin mentiin innokkaasti kunhan sai luvan. Lisänä tässä otettiin versio, että kolmosella takaakierto-persjättö, joka myös meni hienosti.

Lisäksi otettiin yhden kerran kepit ja pariin kertaan puomi, josta 180 asteen käännös suoraan putkeen ja palkka eteen putkesta. Puomilla nyt pysähdyspaikka on hieman noussut, mutta ilman apuja kyllä hakeutuu itse kun antaa aikaa. Tämä korjaantui 2 toistolla. Muuten kontaktit oli tosi reippaita ja varmoja. Nyt pitää vähän analysoida että mitä teen treeneissä toisin kuin kisoissa vai onko kyse vaan siitä, että tutuilla esteillä tutuissa paikoissa on jotenkin helpompaa.

Auliksen kanssa otettiin lopuksi vielä keppejä. Tässä vaiheessa en viitsinyt edellisen jutun hyvän fiiliksen takia ottaa toista pätkää sen kanssa etenkin kun takaakierrot ei ole vielä kovin vahvoja yksittäisinäkään. Kepeillä taas sama ongelma, eli ensimmäisellä yrityksellä kaksi viimeistä väliä vähän epävarmoja, mutta tällä kertaa palautui muistiin nopeammin. Sisäänmenot on kyllä oikein hienoja pääasiassa. Nyt täytyy lopusta jättää ohjurit pois jatkossa koko ajan, koska ilmeisesti siellä ne on jääneet enempi päähän kuin alussa ja poistaminen häiritsee enemmän. Siinä mielessä ollaan hyvällä mallilla, että palkkaamalla oppii kyllä käännöksiäkin, joten ollaan periaatteessa valmiit tekemään vaikeitakin muutaman esteen pätkiä kun vaan muistaa että välillä se lähtee käsistä jos ei työkaluja ole vielä.

Ellankin kanssa tämä tuntui ainakin treenimuotona toimivan. Sille alkoi löytyä taas sitä maanista ilmettä, joka on nyt karsinnoista asti ollut vähän hukassa. TSAU:lla sitä vielä riitti 3 radan verran ja Heinolassakin ekan radan verran. Nyt sitä kaivetaan sit takaisin, mutta tällä kertaa niin että otetaan mukaan myös teknistä pyörittämistä, jos vaikka muustakin kun suoraan juoksemisesta tulisi kivaa.

25.7.10

Rauman pitsikisat olisi pitänyt jättää väliin

Näistä ei nyt oikeastaan jälkikäteen jäänyt mitään hyvää sanottavaa. Lauantaina juostiin 3 rataa ja sunnuntaina 2. Launtaina jo vihasin agilitykisaamista ja sunnuntaina vielä enemmän. Joku hyppynolla kai saatiin lauantaina tehtyä, sunnuntaina muistikuvani mukaan luovutin molemmat radat kesken ja juoksin maaliin kun ei vaan jaksanut kiinnostaa. Ei vaan pystynyt kovasta psyykkaamisesta huolimatta edes ohjaaja uskottelemaan itselleen että agilitykisaaminen olisi hauskaa. Liikaa kisaamista varmaan viimeaikoina, nyt pitää Ellan kanssa pitää pari viikkoa taukoa kisaamisesta. Fiilikset oli kyllä sellaiset, että jos ois treenit ollu niin oisin jättäny treenaamatta, valitettavasti en oo niin fiksu että oisin osannut kisoissa olla menemättä radalle. Eihän mun tonne oikeastaan alunperin pitänyt mennäkään vaan pitää karsintojen jälkeen vähän taukoa mutta kun edellisten Rauman kisojen tuliaisina oli 5 ilmaista starttia niin en sitten älynnyt olla ilmottautumatta. Nyt pitäs jostain onnistua kaivamaan taas jotain tekemisen iloa tähänkin lajiin.

Mikä mua nyt ihmetyttää tällä hetkellä on, että miksiköhän nykyään joka pikkukyläkisatkin pitää vetää jollain miniminiminiluokilla läpi. Raumalla ei näin tehty, mutta kumpanakin päivänä sai taas juosta suoraan edelliseltä radalta tutustumaan seuraavaan, ei ehdi nollata ohjaajat eikä koirat. Heinolassa vedettiin 20 koiran luokat putkeen. Mun täytyy sanoa että mä kaipaan vanhanaikaisia kisoja missä hengailtiin koko päivä ja nähtiin muitakin luokkia kun omat. Missä kaikki ei ollut niin helvetin ammattimaista ja tehokasta olevinaan ja missä sitten ehti istumaan retkituolissa katsomassa toisten tekemistä ja välillä käydä itte juoksemassa jonkun radan. Mä haluan mennä johonkin kesäkisoihin missä ois 1-2-3-mini-medi-maksi -luokkajärjestykset ja paljon luppoaikaa, vaan onko niitä enää missään?

21.7.10

Pienet agilitytreenit

Tänään käväistiin taas etäpäivän kunniaksi pikaisesti treenailemassa agilityä kummankin koiran kanssa. Ellalle naksuteltiin ekana pelkkiä kontaktien alaosia esteen sivusta. Aulikselle tehtiin myös A ja puomi, jotka kummatkin ihan superhienoja tänään ja puomillakin meni taas vauhdilla päähän eikä pudottanut jalkoja sivusta. Lisäksi otettiin keppejä, joissa tuntuu olevan murheena kaksi viimeistä väliä, mutta parilla toistolla tämäkin meni oikein hienosti ilman ohjureita. Aloituksetkin on hienoja ainakin helpoista kulmista. Vielä ei ole pujottelu ihan niin varmaa, että olisin uskaltanut ottaa vaikeita sisäänmenoja ilman ohjureita, mutta ohjureilla hakee kyllä ihan mitä vaan mistä vaan. Ja teki muuten Aulis todella hienosti myös maksimuuria tänään ilman minkäänlaisia ongelmia!

Kuva: Maria Salonen (10.7.2010)

Toisella kierroksella Aulis kävi kokeilemassa pientä radanpätkää. Ei ollut ihan työkaluja vielä riittävästi, että pystyisi tekemään pitkiä teknisiä ratoja - jossain vaiheessa tuntuu karkaavan käsistä ja sit kun lähtee niin lähtee ja kovaa ja pitkälle. Yleensä päätyy jollekin kontaktille.

Kuva: Laura Lehtismäki

Ellan kanssa toisella kierroksella tehtiin rataa myös ja yritin hiukan saada vauhtia vaikeisiinkin paikkoihin. Välillä menee vähän arvaksi, että mihin menee, mutta meni sentään tänään reippaasti, tosin tarkkana saa olla ohuissa kulmissa, tällä hetkellä takaakierrot on melkein varmempia kuin ohjaajan puolelta suoritetut mikä ehkä pitää ottaa huomioon ratasuunnittelussa. Pitäisi ottaa Ellan kanssa taas tekniikkatreenejä ihan vaan sillä ajatuksella, että tehdään parilla esteellä yksittäisiä ohjauksia ja saadaan korkeaa palkkaustiheyttä. Ellasta piti lisäksi ottaa mun kanssa kuvia IMCA:n luetteloon taas.

Oikeastaan kummankin koiran kanssa pitäisi nyt tehdä ohjaustekniikkatreeniä että ymmärrettäisiin toisiamme mahdollisimman hyvin. Esteet nää kuitenkin pääasiassa osaa ja hakeutuu esteille.

19.7.10

Talkootreenit

Osallistuttiin talkoisiin että saatiin MM-karsintojen jälkeen taas ATT:n kenttä treenikuntoon. Tuli sitten otettua myös koirat mukaan että jos vaikka hiukan treenaisi. Auliksen kanssa treenasinkin, mutta Ella saa nyt odottaa että käydään joku toinen päivä vähän paiskomassa palloa ennen Rauman kisoja, joiden jälkeen sit pidetäänkin joku viikko kisataukoa välillä.

Ensin otettiin kontakteja. A meillä on aivan loistava, mutta puomin alastulo tarvii hieman lisää rutiinia. Loppuasennon hakeminen oli tänään pari kertaa hieman hidasta ja alkuun taas pari kertaa meinasi pudottaa etujalat turhan paljon sivusta alas sen sijaan että menisi päähän. Tähän täytyy nyt panostaa. Puomia otettiin myös niin, että ennen sitä on hyppy tai rengas ja myös kerran niin, että jälkeen otetaan hyppy. Edessä oleva imua aiheuttava este saa selkeästi paremmin hakeutumaan päähän, mutta haluaisin oikeasti että menisi päähän myös tyhjään.

Tuota samaista hyppyä käytettiin myös siihen, että opeteltiin kääntyvää hyppyä vaikka siellä on puomi takana. Pari ensimmäistä kertaa ryntäsi vaan suoraan puomille hypyn yli, sitten alkoi päässä raksuttaa selvästi ja vauhti hidastui ensin vähän kun tajus että piti kuunnella eikä vaan juosta edessä oleville esteille. Pari toistoa lisää ja teki ihan loistavan rennosti ja kauniilla tiukoilla käännöksillä kun hahmotti mistä oli kyse. Lopuksi vielä suoraan hyppy ja puomille.

Sisällä otettiin kaksi väliä ohjureita keppien kumpaankin päähän ja ensin muistutettiin mieleen pujottelu ylipäätään. Kun kepit meni taas vauhdilla ja varman tuntuisesti, otettiin vielä 90 asteen kulmat avo- ja umpikulmina takaaleikkauksilla ja ilman ja nämä meni loistavasti. Saapahan vähän käyttää päätään.

Pihalla sit vielä väsyneenä ja läähkänä sosiaalistettiin talkoolaisten pentuja. Ei oikein tänään jaksanut edes Pyryn kanssa painimisesta innostua vaikka juhannuksena siitä ei Tuorlassa meinannu tulla loppua.

18.7.10

MM-karsinnat 2010

Suunnitelmissa oikeastaan oli tänä vuonna jättää karsinnat väliin, mutta kun se voittovaatimus lisättiin kriteereihin ja se sattui vahingossa tulemaan, niin totesin että osallistutaan nyt sit kun kerran on oikeus. Varovainen tavoite oli tänä vuonna päästä radalle myös sunnuntaina.

Ensimmäinen rata lauantaina meni vähän jäykistellen ja kontaktitkin hajosivat ohjauksen puolesta taas. Ei oikein pää pysynyt jostain syystä kasassa. Lisäksi vielä tuli vähän hidastelua kun kolmosesteen jälkeen tuli pieni neuvottelu että mentäskö puomille vai A:lle ja tällaiset keskustelut meillä aina hidastaa vauhtia. Muutenkin tunnuin taas itse varmistelevan kovasti ja se ei kyllä yhtään nopeuta. Puhdas rata kuitenkin, mutta 3,9 sekuntia yliaikaa. Tavoite tuli kuitenkin täytettyä kun tämä riitti sijaan 30 ja antoi oikeuden startata myös sunnuntaina.

Lauantain hyppyrata ei pitänyt olla vaikea, mutta nollakulmassa oleva kakkoseste paljastui meille liian vaikeaksi kun kolmoseste oli "auki" ja sen takana vaikka mitä kivaa vaikka jätin koiran lähtöön niin ettei sen pitänyt sinnä nähdä ja haltuunottokin meni rekisteriin vasta väärän esteen suorituksen jälkeen. Tästä siis HYL, että menis vähän jännemmäksi sunnuntaina.

Sunnuntain eka rata tehtiin puhdasta toiseksi viimeiselle esteelle asti, josta saatiin keinulta vitonen. Tosin jos oisin itte saanut tuomita, olisin nostanut käden jo puomilta. Muuten kuitenkin homma toimi ihan ok, vaikken vieläkään osannut ohjata kontakteja ja muutenkin kyyläsin koiraa koko ajan tarpeettoman paljon. Eikö 7 vuoden harrastamisen jälkeen siihenkin voisi jo vähän luottaa? "Onneksi" sentään tuli vähän yliaikaakin ettei tarvinnut ruoskia itseä niin paljon siitä, että keinulla käännyin vastaan ja sain koiran himmaamaan liian aikaisin.

Neljännelle radalle lähdettiin yllättävää kyllä rennoin mielin vaikka olin jo rakennellut itselleni hieman mielihaluja että jos sais vaikka yhden pisteen että sais suorittaa kaikki viisi rataa. Puhdas siitä tuli, mutta paras vauhti oli kyllä niin kaukana poissa, että parin sekunnin yliajalla pudottiin pois finaaliradalta.



Yleisesti täytyy sanoa, että radat oli erittäin kivoja. Kaikki oli tehtävissä koirille loogisiksi, mutta tarkkana piti olla. Oma itseluottamus vaan on tällä hetkellä aika heikkoa ja luotto koiraan. Pitänee varmaan harkita, että treenaisi välillä jotain muutaman esteen pikkupätkiä sen höpöhöpöagilityn lisäksi. Tavoitteet tosin tuli täytettyä, eli tänä vuonna suoritettiin jo melkein kaikki radat. Kisat oli hienosti järjestetyt lukuunottamatta lauantain pysäköintiopastuksia ja sitä, että puffasta loppui kaikki kesken sunnuntaina. Tärkeää oli myös, että itseluottamus vähän palasi, kun sain kerättyä itseni vielä viimeiselle radalle vaikka takaraivossa hieman häämötti finaalirata ja oli hyllykin alla, mutta renno(hko)sti lähdettiin tekemään vaan omaa rataa ja katsomaan mitä tapahtuu. Nyt täytyy näihin henkimaailman asioihin yrittää myös panostaa ensi viikonloppuna Raumalla, että oltais sitten IMCA:ssa parhaassa iskussa syyskuussa.

13.7.10

Viimeistelytreeni ja vieraan paikan treeni TSAU:lla

Oman hallin ollessa vuokrattuna koko viikoksi Agilityliitolle maajoukkuekarsintojen takia piti käydä naapurikentällä ottamassa Ellan kanssa viimeistelytreeni ja Aulikselle vähän treeniä vieraassa paikassa. Treenit hoidettiin 8:lta aamulla, jolloin oli vain 26 astetta lämmintä.

Auliksen kanssa otettiin hallissa kontakteja, jotka oli ihan jees, tosin nyt pitää taas ottaa ja otettiin tuollakin tehokuuria siitä, että puomilla mennään puomin päähän eikä pudoteta jalkoja lopussa sivuun. Ekassa sessiossa tosin sit alkoi vähän ohjaajan hermorakenne pettää, kun piti ottaa kääntyviä hyppyjä ja kun hallissa on joka puolella kontaktiesteitä, niin sinne se aina karkaili. Muuria käytiin sentään opettelemassa, mikä meni ihan ok. Nyt pitää oikeasti alkaa opettaa haltuunottoa niin että saan koiran tulemaan vaikka se olisi nähnyt jonkun kontaktiesteenkin, alkaa noi kontakteilla nokkimiset olla vähän turhankin pakkomielteistä puuhaa!

Ella otti ulkokentällä höpöhöpötreeniä eli vaan irtoilemista ja pallonheittoa ja pari takaakiertoa sekä kontakteja. Tällä hetkellä treeniolosuhteissa A:sta on tullut parempi ja puomi vähän hitaampi, mutta kumpikin alkaa olla ihan ok. Täytyy edelleen vahvistaa loppupäätä vaan esteen sivusta heittämällä  (tämä myös Auliksella).

Auliksen kanssa otettiin ulkona vähän kääntyviä hyppyjä kun oltiin käyty vähän aikaa autossa palautumassa. Nyt nämä sujuikin hyvin ja otin tällä kertaa vähän matalammalta aloittaen. 45-senttisenä oli aivan loistavat ja tästä saatiin nosteltua niin, että 55-senttisenäkin keräsi oikein hienosti. Palkaksi lopuksi pääsi tekemään pari putkea ja pari kontaktiestettä. Tehtiin myös keinu ekaa kertaa radalla. Nyt pitäisi opettaa ehdottomasti kuuntelemaan ja havainnoimaan onko kyseessä puomi vai keinu, kun ensimmäinen toisto meinaa herkästi mennä lentokeinuksi, mutta ei sentään hidastanut puomia yhtään. Kepit tehtiin kertaalleen myös ilman ohjureita. Ei olleet mitenkään erityisen nopeat nyt, mutta keskittyi ihan loppuun asti. Pitää vahvistaa ohjureilla taas kunhan oma halli vapautuu.

Ellan kanssa otettiin loppuun vielä pari kontaktiestettä ja parit kepit ja hiukan lisää pallonheittoa ja nyt se on valmis karsintoihin - vaikkakin luultavasti vaan ollaan täyttämässä lähtölistaa ja tuhlaamassa kaikkien aikaa, mut on sentään maksettu.

12.7.10

Aulis epiksissä Laitilassa

Haluttiin lisää rutiinia vieraissa paikoissa tekemisestä ja tietty lisää rataa, jotta saadaan vähän lisää tietoa et mitä pitää opetella. Lähdettiin siis Laitilaan kisaamaan Wakka-Suomen Agilityurheilijoiden epiksiin. Rata oli oikein miellyttävä ja yli 30 asteen hellekään ei ollut paha, kun ilta-aurinkoa kentän suuntaan varjosti metsä ja ajoittain oli jopa mukavan viileää. Ensimmäiset 13 estettä meni ohjauksellisesti oikein hyvin enkä oikein ota vastuuta kakkosrimastakaan, joka tuli alas. Näitä sattuu aina välillä, mutta koko ajan tuntuvat ainakin treeneissä pysyvän paremmin. Esteen 10 paikkeilla (A:n jälkeisestä putkesta eteenpäin) jopa näkyy, että tuo osaa sovittaa askeleitaan hyppyihin. Kentän takaosassa oleva pituus meni vielä niin kuin pitikin, mutta muuria ei hakenut vieläkään vaan tuli siitä ohi. Tähän pitää edelleen panostaa. Puomilla jouduin sitten tilanteeseen, jossa tein vähän huonoissa olosuhteissa hieman vaikean takaaleikkauksen ja oletan että tämä oli osasyyllinen siihen, että puomin lopussa Aulis tipahti puomilta mun puolelle sivuun kun yllätin olemalla väärällä puolella eikä se normaalisti mua katsele siellä alastulolla. Palautin nyt kuitenkin kontaktille. Loppusuoralla taas jäin niin armottomasti jälkeen puomilta lähdettäessä kun keskityin kääntämään loppusuoran ekaa hyppyä seuraavaa kohti, että sitten seuraavast välistä se jo tulikin pois suoralta. Eteenpäin irtoamiseen ja haltuunottoihin pitää panostaa, vaikka haltuunotoille ei tällä radalla ollutkaan edes tarvetta.



Kiva kokemus kuitenkin ja kyllä tästä vielä hyvää tulee. Sijoituttiinkin kolmanneksi 40 virhepisteellä (2 hyllyä, 1 rima, keinun kielto, loppusuoran kielto ja se puomin tipahdus). Tuolla oli myös oiva mahdollisuus kaukaa tarkkailla että mitä Aulis oikeasti tekee häkissä ollessaan kun kevythäkki oli auton ulkopuolella varjossa ja kun tuo aina kuitenkin pomppaa ylös kun mä lähestyn. Siellä se nukkui kerällä niinkuin pitääkin. Hiukan myös treenailtiin kisakentän ulkopuolella olleella puomilla tätä kontaktijuttua ja toimi taas hyvin. Mahdollisesti myös eka toisto tuntuisi olevan vähän hillitön välillä tai sitten mun käskytys tulee liian myöhään, tätä täytyy nyt tarkkailla myös.

11.7.10

Ellan helteinen kisaviikonloppu

Lauantaina kisailtiin Ellan kanssa TSAU:lla aamupäivän aikana 3 starttia. Tuomareina Anne Viitanen ja Kari Jalonen. Tuloksellisesti ei juuri kerrottavaa jälkipolville, mutta onnistuin pitämään pääni kasassa ja löytämään oikean asenteen, vaikka muutamat ihmiset yrittivätkin vähän tilannetta pilata. Luotto koiraan oli hyvää ja Ella jaksoi kaikki radat reippaasti. Puomit oli hyviä ja A:t siedettäviä. Tuloksena kuitenkin agilityradoilta kaksi hyvää hyllyä. Hyppyradalta saatiin väännettyä nolla vaikka muutama kaarre meni tosi pitkäksi ja näihin paloi aikaa ja eka käännös oli kammottava kun Ella astui pituuden päälle - virhettähän ei tapahdu, jos tuomari ei nosta kättä eli tuloslistassa nolla kuitenkin 1,7 sekuntia voittajalle hävinneenä joka olisi hyvällä suorituksella meilläkin ollut otettavissa pois. Sijoituttiinkin kolmanneksi, mutta ei oltu paikalla palkintojenjaossa kun oltiin kävelemässä lenkkiä eikä ollut tietoa että palkinnot jaetaan niin pian.

Sunnuntaina jatkettiin kisaamista Heinolassa ja TSAU:n 28 astetta alkoi tuntua kovin houkuttelevalta ja viileältä. Kisapaikka oli raviradan keskellä, jossa ei ollut juuri mitään suojaa ja tuuli ei sopinut mistään ja lämpötila varjossa reilusti 30 yläpuolella. Esteiden sijoittelu olikin jo tuttua. Anne Viitanen oli ottanut saman ratapohjan mukaan kuin TSAU:lla lauantaina oli ja Ekalta radalta pirun hyvä hylly. Kontaktit oli hyviä ja ratakin oli hyvä kunnes tuli se lottokohta, jossa piti mennä edessä metrin päässä olevan putken suun ohi lähes taakse päin takaakiertoon ja olin päättänyt tämän mennä ihan normaalisti riskillä eikä mitään varmisteluja. Tästä sitten hylly. Kaksi muuta rataa oli sitten yliaikanollia kun koira hyytyi helteeseen - eikä edes ollut ainoa. Hetken jo harkitsin etten starttaisi edes viimeiselle radalle ja siellä menikin osa radasta vähän kävelemiseksi, mutta laittaisin tämän ihan vaan kuumuuden piikkiin. Ongelmana oli kuumuuden lisäksi, että kun pidetään 20 koiran kisat luokkajärjestyksellä miniminimini, niin palautumis-/jäähtymisaika koiralle jää todella lyhyeksi ja oltiin alle tunnin välein radalla, mikä varmasti vaati oman veronsa.

7.7.10

Möllikisat tassukalliolla

Aulis vietti helteistä kesäiltaa Salossa koirakerho Tassut ry:n epävirallisissa agilitykilpailuissa. Koko ilta oli ukkosta enteilevää painostavaa hellettä. Rataa katsoessa oli pari yllätystä, jotka aiheutti lisäjännitystä. Radalla oli kakkosesteenä rengas, jota ei siis olla koskaan tehty radalla ja sen kanssa on vähän ollut treeneissä ongelmiakin. Lisäksi radalla oli muuri, jota ei ole kai koskaan tehty. Lähtöön mennessä jännitti varmaan enemmän kuin vuosiin, ehkä samaa tasoa kuin Ellan ensimmäisten kisojen jännitys..

Lähtökontrolli oli hyvä enkä lähtenyt hiippaillen kuten joskus jännittäessä on ollut tapana, vaan käännyin kuten treeneissäkin katsomaan koiraa ja kutsuin mukaan. En edes huomannut ennen kuin kotona videotarkastuksesta, että Aulis tuli ekasta esteestä ali kun heti lähtöluvan jälkeen aloin keskittyä renkaaseen, jonka se yllätyksekseni suoritti ja sitten unohtuikin ohjaus puomille. Kontaktit toimi kuitenkin ihan mukavasti kun sinne puomille asti päästiin. A:lta lähtiessä mentiin U-putki väärästä päästä, kun koira kääntyi katsomaan ohjaajaa ja käskytin vain putki ja kun pää kääntyi takaisin niin se ohjaajan puoleinen (joskin kauempi) pää osui ekana näkökenttään. Toisella kierroksella onnistuikin sitten jo ihan kivasti kun päätin oikeasti ohjata sen sinne putkeen. Muurilta tuli kielto, kun sitä tuo ei varsinaisesti hae kun ei olla koskaan treenattu. Loppusuoralle lähtiessä mietin rataantutustumisessa että pitääkö eka hyppy ottaa kääntyvänä ja totesin ei varmaankaan. Tämän takia sitten koira hyppäsi niin pitkälle, että hyppäsi ohjaajaa kohti toiseksi viimeisen hypyn eikä ole vielä niin estehakuinen että olisi suorittanut viimeisen. Tämä olikin pisin rata mitä ollaan koskaan edes yritetty suorittaa.



Ei mikään ehjä rata, mutta olen moneenkin asiaan tyytyväinen. Käännökset oli varsin kohtuullisia vaikka pari rimaa taisikin tulla alas. Kontaktit toimii myös kisatilanteessa. Rataan tutustumisessa ja ohjaamisessa on vielä paljon tehtävää että aletaan ymmärtää toisiamme paremmin. Ja jopa tämäkin sekopää toimi hieman eri tavalla vieraassa paikassa - vähemmän itsenäisyyttä ja irtoamista kuin kotihallilla. Tarvitaan siis lisää kokemusta vieraista paikoista ja mielellään myös kisatilanteista. Onneksi syksymmällä taas epiksiä alkaa olla enemmänkin ja kunhan saadaan loput esteet kuntoon niin voidaan alkaa tehdä myös avoimen luokan ratoja. Hyvä alku, mutta vielä kovin kovin kesken.

5.7.10

Maanantaitreeni

Maanantai-ilta käytettiin taas helteisissä ja pölyisissä olosuhteissa Tuulissuolla. Ellalle tämä oli viimeistelytreeni ensi viikonlopun kisarundia varten (TSAUkkila ja Heinola) ja Aulikselle viimeistelytreeni Tassut ry:n keskiviikon epiksiä varten.

Auliksen kanssa tehtiin möllitasoinen rata lähtövalmisteluineen, maksihypyillä ja mukana myös pituus radalla. Lähtökontrolli oli nyt tosi hyvää. Ensimmäisellä kerralla meni vahingossa puomin alastulosta yli asti ennenkuin pysähtyi (puomi 2. esteenä), mutta tämä johtui varmasti siitä että unohdin pyytää pysähdystä ajoissa. Muutenkin ekalla kierroksella kaikki ohjaus oli vähän myöhässä, mutta kolmannella kierroksella sainkin sitten jo tehtyä tosi kauniin radan. 55cm rimat pysyi kaikki ylhäällä lukuunottamatta yhdellä kerralla viimeistä rimaa, joka tuli alas kun vedin lelun taskusta juuri ennen kuin koira ponnisti. Pituus ja kontaktit kuitenkin toimivat myös radalla. Kääntyvät hypyt hieman vuotaa maksirimoilla, eli näihin pitää panostaa jossain vaiheessa, mutta pääasia oli että sain treenattua radan suorittamista.

Ellan kanssa otettiin nyt sama treeni puomille kuin viime viikolla A:lla. Tämän jälkeen yksittäisenä esteenä puomi meni loistavasti rennosti ja vauhdilla kokonaan ja pysähdys tismalleen oikeaan paikkaan terävästi. Tämä uudella käskytyksellä joka A:lta kopioituna eli kontaktikäsky hyvissä ajoin jo alas tulevan osan yläreunassa kun aiemmin olen pelännyt että tämä vain hidastaa lisää. Eikä saa kääntyä katsomaan koiraa. Lopuksi vielä tein saman radan kuin Auliksen kanssa kun halusin riskillä kokeilla kontakteja radalla. Ja ne onnistui paremmin kuin varmaan koskaan. Kontaktikäsky kummallakin esteellä alas tulevan osan yläosassa ja suunnilleen koiran kanssa samaan aikaan alastulolla eikä tarvi katsella koiraa. Olin tän jälkeen niin onnen kukkuloilla että osasin jopa lopettaa treenaamisen siihen! Nyt kun viel osais kisoissa. Ensi viikonloppuna taitaakin olla pääasiallisena teemana yrittää tehdä kontaktit oikein, millään muulla ei juuri sitten olekaan väliä.

4.7.10

Lenkkeillen

Loppuviikko harrastettiin pääasiassa lenkkeilyä niin juosten kuin kävellenkin. Viikko päätettiin Linnavuoren reitistöllä tehtyyn noin 3 tunnin ja 10km lenkkiin. Tämä 10km siis ihmisistä mitattuna, koirat meni varmasti moninkertaisen matkan. Ella ja Into tosin vähän vanhempina ja viisaampina tajusivat siirtyä ravailemaan, mutta pyrri jaksoi vielä 3 tunnin jälkeenkin ajoittain ryntäillä edestakaisin, vaikkakin parin tunnin jälkeen jonkin aikaa otti rauhallisemminkin. Lenkkiin kuului tietysti Piikkiön korkeimmille vuorenhuipuille kiipeäminen kovassa helteessä ja vesikin loppui puolivälissä lenkkiä.

Näkymä Piikkiön korkeimmalta huipulta

Reippaat vaeltajat


Muutamia lisäkuvia täällä.

Auliksesta tuli myös otettua 1-vuotispäivän kunniaksi kuvia työhakemusta varten, kun tarjosin Aulista lastenohjelmaan koirarooliin. Ulkonäön puolesta olisi sopinut, mutta valitettavasti paikka oli ehditty täyttää.


Loput kuvat täällä.