Lienee aika laittaa vuosi 2014 pakettiin

Yksi kalenterivuosi on taas vierähtänyt. Tämä vuosi päätyi lopulta olemaan kaikesta kilpailullisesta ja tuloshakuisesta koiraharrastamisesta välivuosi. Agilityssä olen kouluttanut muita enemmän kuin treenannut itse ja PAWC:kin lopulta jäi tältä vuodelta välii. Siihen on lopulta monta syytä. Olisin tällä kertaa matkustanut yksin, joka on ison lentoboksin kanssa hieman haastavaa. Lisäksi treenaaminen jäi alkuvuodesta vähiin kun kasvateltiin Auliksen joulukuussa revenneen kannuskynnen tilalle uutta. Kävipä mielessä myös, että mitäs jos koira menee rikki kun tällä kertaa olisi kallis reissu ja vain yhden koiran kanssa, kun Ella viettää ansaittua eläke-elämää. Lopulta treeniaikakin olisi jäänyt vähiin, kun treenien kesätauon aikana täysin ainakin itselleni yllättäen koko halli ja ulkokentät olivat poissa käytöstä pihan asfaltointitöiden takia, jonka takia kesällä treenaaminen ei onnistunutkaan. Kaiken muun päälle vielä uudessa työssäni oli sellainen tilanne, että jouduin matkustamaan paljon ja harjoituspäivää edellisenä päivänä olinkin vielä Itävallassa työmatkalla, joten järjestelyt olisivat olleet vähintäänkin haastavat.

Iloiset lentokenttäkoirat EFOP kiitotie 14:n jatkeella

Lopulta siis tänä kesänä olen itse keskittynyt purjelentämiseen ja koirien kanssa ollaan pääasiassa hengailtu, kierrelty metsissä, kallioilla, pelloilla, heitetty frisbeetä ja juoksenneltu iltaisin lentokentällä. Kukaan ei ole kiipeillyt seinille, vaikka agilityä on ollut tänä vuonna hyvin minimaalisesti ja kaikki ononnellisia.

Ella täytti kesällä 12 ja porskuttaa hyvin mukana. Kuulo on heikentynyt ja ehkä vähän valikoiva, mutta mummo on pirteä. Syksyllä oli hieman jännittäviä paikkoja, kun Ella oli jostain saanut silmäänsä syvän haavan ja sitä paranneltiin pitkään ja hartaasti, mutta nyt ollaan kunnossa.

Aulis on kynsivammansa jälkeen pysynyt ehjänä ja pitää metsissä, lentokentillä ja kallioilla juoksemisesta.

Muutakin tuli päätettyä kuin vuosi tässä vaiheessa. Päädyin erinäisistä syistä, joista tulen luultavasti kertomaan myöhemmin siihen tulokseen, että en enää voi tukea ATT:tä vapaaehtoistyölläni kouluttajana ja päätin (laskujeni mukaan) 5 vuoden jälkeen lopettaa kouluttamisen tähän joulutaukoon. Nähtäväksi jää vielä, minkä seuran lisenssin tulen hankkimaan, jos jossain vaiheessa haluan palata kisakentille.