31.12.10

Tämä vuosi on valmis

Vuosi tuli päätettyä Auliksen viimeistelytreeneillä huomisia ensimmäisiä virallisia kisoja varten ja käymällä vetämässä treenit omalle ryhmälle. Viimeistelytreenit meni loistavasti. Kontaktit oli hyviä, vauhti kovaa, kepit virheettömiä, käännökset tiukkoja kun sellaisia tarvittiin, draivi kovaa. Jos jotain vähän huonoa pitää löytää, niin lähdöt on edelleen ihan siinä hilkulla. Toivottavasti toimii huomenna ja oma pokka pitää.

Ella Sveitsin Alpeilla syyskuussa
Ellan kanssa on taas yksi vähän hämmentävä vuosi takana. Tokon suhteen on edelleen mulla päällä vuonna 2007 alkanut burnout, vaikka toisaalta koko ajan haaveena on sellainen "vielä kerran". Mahtaako vaan vuodet loppua koiralta ennen kuin saan itseni tokotreeneihin. Agilityn suhteen on eletty tosi hienoja hetkiä ja oltu todella pohjamudissa. SM-kisat oli katastrofi, karsintoihin osallistumisoikeuden voittaminen hieno hetki ja karsintoihin osallistuminen oli hienoa ja tavoitteet täyttyivät, kun saimme jatkaa myös sunnuntaille. IMCA Sveitsissä oli hieno, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Toivottavasti vuosia on vielä paljon edessä. Terveystutkimusten tulokset olivat hyvät. Luin vähän aikaa sitten blogin ensimmäisiä merkintöjä ja näyttää siltä, että 5 vuotta olen kokenut olevani jumissa. Pitäisi kaiken epäonnistumisen harmittelun sijaan opetella iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja muistaa kilpailla aina vain omaa tasoa vastaan. Ellan kanssa pääasialliset tavoitteet on vuonna 2011, että meillä on yhdessä hauskaa, varata ohjaajalta laatuaikaa yksin Ellalle. Kisaamisen ja treenaamisen pitää olla iloista.

Aulis Linnavuoren metsässä
Auliksen kanssa ollaan harrastettu paljon. Agilityssä ollaan niin kisavalmiita, että heti vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä otetaan ensimmäiset viralliset startit Hyvinkäällä. Agilityn lisäksi ollaan pähkäilty tokon kanssa, joka on ollut tämän koiran kanssa uskomattoman vaikeaa ja ohjaajalle opettavaista. Seuraamisen ja noudon rakentaminen on ollut todella vaikeaa ja mitään oikoteitä ei ole voinut käyttää, kun koira rankaisee välittömästi, mutta uskoisin että vuonna 2011 osallistutaan myös kokeeseen. Paimennusta ollaan harrastettu paimennuksen perusteet -kurssilla ja pidettiin paimennuspäiväkin lyhytkarvapyrreille. Vuoden yllätys oli varmaankin se, että osallistuttiin voittaja-näyttelyyn ja Aulis sai JV-10 ja V-10 -tittelit. Lisäksi ollaan vähän treenailtu jäljen alkeita ja jopa juostu vieheen perässä. Uidakin se osaa, mutta vain rantaa kohti kun sen vie syvälle, mutta uskoisin että tämäkin asia joskus korjaantuu. Lisäksi jännittävien terveystutkimusten tulokset olivat loistavat. 2011 tavoitteena agilityn suhteen on nousta kolmosiin. Tokon suhteen tavoitteena on päästä siihen kuntoon, että voidaan osallistua kokeeseen ja säätää sitten seuraavat tavoitteet sen perusteella. Suuri haave olisi saada myös paimennus siihen kuntoon, että voisi johonkin farmikokeeseen mennä. Ja PK-tuloskin olisi hienoa saada joskus, luultavasti jäljeltä. Sitä en tiedä tapahtuvatko nämä paimennus- ja PK-asiat vuonna 2011 vai joskus myöhemmin, mutta ainakin aletaan työstää asiaa.

Ohjaajalle tuli myös tämän vuoden syksyllä tympeitä uutisia. Vihdoin menin lonkkien leposärkyjen takia urheilulääkärille. Olin lykännyt asiaa jo vuosia, kun pelkäsin saavani jonkun ikävän diagnoosin ja elin siinä uskossa, että kyse on vain lihaskireyksistä. Pelko osoittautui ihan aiheelliseksi ja röntgenkuvien perusteella todettiin nivelrikko ohjaajan kummassakin lonkassa, mikä rajoittaa lonkkien kiertoliikkeitä, erityisesti sisäkierrot ovat lähes olemattomat ja ulkokierrotkin hyvin puutteelliset. Fysioterapialla on haettu lihastukea lonkan seudulle, mikä olikin kovin puutteellista sekä lisäksi pyritty pääsemään kireyksistä ja epätasapainoista, jotta nivelet rasittuisivat mahdollisimman vähän ja pysyisin mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi soveltuvat kipulääkitykset. Asiaahan ei voi korjata ja se etenee jotain tahtia. Ratoja kuitenkin juostaan niin pitkään kuin jalat kantaa, mutta tietyt ohjaustekniikat ovat jo tällä hetkellä fyysisesti vaikeita. Vielä ei oikein ole tarkalleen selvillä missä kohtaa rajoitukset ovat nivelistä johtuvia tai lihaksista johtuvia, mutta 2011 ja monta vuotta siitä eteenpäinkin tavoitteena on pysyä sellaisessa kunnossa, että pystyy kohtuullisen hyvin ja kohtuullisen kivuttomasti ratoja suorittamaan. Ja nauttia jokaisesta otetusta juoksuaskeleestsa.

29.12.10

Viimeistelytreeni osa 1 ja noutokin edistyy

Tapaninpäivän kisoissa tuli havaittua, että nääkin kontaktit joskus hajoaa jos niistä ei pidä huolta. Ei kovin nopeasti, mutta pikkuhiljaa. A on pysynyt koko ajan hyvänä, mutta puomi vaatii loivempana huomattavasti enemmän keskittymistä. Ongelmana ei ole ilman lupaa poistuminen, vaan puomilla meinaa helposti jäädä 4 jalkaa esteelle etenkin jos edessä ei ole mitään. Lisäksi lähdöt on niin rajoilla että pitää käydä välillä vahvistamassa sitä, että odotetaan sitä oikeaa lähtölupaa eikä olla vieteri kireänä siellä odottamassa että nyt se hengitti ja avasi suunsa. Nyt ollaan siis sitten vaan alettu sanoa vääriä sanoja, joista ei saa lähteä ja pitää odottaa sitä ekaa estekäskyä / lupaa oikeasti. Kai se tolla on enemmän niin, että esteiden suorittamiseen annetaan lupia kuin käskyjä. Tänään treeneissäkin siis sekä puomi että lähdöt meinasi olla vähän huolimattomia, mutta sitten vaan tehtiin molempia kunnes ei enää nytki lähdössä ja puomilla nyt toistaiseksi treenataan niin, että siitä lähdetään treeneissä aina suoraan eteenpäin ettei pudottaudu niin herkästi sivuun.

Pöytää muistutettiin myös, mikä meni pari kertaa A:n kontaktilta lähtiessä yli. Kaikki jalat laskeutui pöydälle, mutta pyrrin täydestä vauhdista ei kyllä pito riitä siihen että pysähtyisi pöydän puolella vaikka miten yrittäisi. Toistolla sitten näki lähestyessä miten rattaat pyöri päässä että nyt pitää malttaa lyhentää laukkaa sen verran, että pystyy jäämään tohon. Kepit ja käännökset ja haltuunotot oli ihan superhienoja! Ja keinu sujui kohtuullisesti. Toistoilla nopeutuu aina, mutta eka kerta menee usein vähän sen piikkiin taas että koira hokee päässään "pitää malttaa pitää malttaa pitää malttaa". Vielä kuitenkin käydään varmaan perjantaiaamuna vähän ottamassa ainakin lähtöjä ja puomeja ja keinuja niin sitten ollaankin lauantaiaamulle valmiita.

Kisakirja on nyt vahvistusta vaille täytetty ja kansikuva ja kontaktimuovit pitäis vielä laittaa.

Vaihtoehto 1:


Vaihtoehto 2:


Kuvat on ottanut Maria Salonen heinäkuussa ATT:n ulkokentällä.

Nouto on myös edistynyt sen verran, että nyt jo tuo kapulan ja ei sylje sitä varpaille, vaan luovuttaa käteen. Tämä on tosi iso edistysaskel ja pahoin pelkään että tuosta vielä tokokoirakin voi tulla. Jonkun pitäs vaan opettaa sille liikkeet ja harrastaa sen kanssa tokoa..

27.12.10

Kinkunsulatuskisat

Tapaninpäivää vietettiin enemmän tai vähemmän perinteisissä TSAU:n kinkunsulatuskisoissa, missä käytiin Auliksen kanssa juoksemassa kaikki radat (mölli, ykköset, avoin). Tää oli vähän sellainen juupaseipäskisa, mihin lähtemistä mietin että jos on ihan horroria, niin paha juttu näin lähellä ekoja virallisia kisoja. Mutta edellisen kerran treenatessa koira oli kuitenkin niin loistava, että päätin sitten kokeilla että mitä pitää treenata vielä viikolla viimeistelytreeneissä.

Möllirata meni ihan ok, kertaalleen vähän yliohjasin pois nenän edessä olevalta hypyltä enkä ohjannut A:lle, josta ylimääräinen putki. Puomilla tuli murheeksi (ilmeisesti, en muuta selitystä keksinyt) että esteellä oli niin paljon hiekkaa että koira ei oikein hahmottanut missä este loppuu ja mistä kenttä alkaa. Tätä ongelmaa kun ei oikein missään muualla ole ollut. Meni niin itsevarmasti sinne loppuun aluksi, että olisi toisaalta ollut reilua jättää säätämättä sitä paikkaa oikeaksi. Tässä sitten tuhrattiin aikaa ja kertaalleen poistui koko esteeltäkin. Rata oli hieman totuttua vaikeampi möllirata, mutta ei nyt mikään mahdoton ja moneen paikkaan olin tosi tyytyväinen.

Ykkösen rata oli ykkösen radaksi ehkä möllirataa vastaavasti vaikeahko. Totesin parin koiran jälkeen että nyt pitää kokeilla semmosta vaihtoehtoa, että väännetään tulos vaikka väkisin. Rata meni melkein loppuun asti ihan kohtuullisesti. A:lla jäi etutassut alimman poikkiriman päälle, mutta en lähtenyt tätä säätämään, käydään sitten omalla hallilla viimeistelemässä kontaktit ennen ensi viikonloppua. Käännökset kuitenkin sujui. Renkaan jälkeen piti hieman linjata ulos päin ja paiskasin sen verran voimakkaasti koiraa että kääntyi väärään suuntaan ja viimeisestä esteestä tuli ohi. En uskaltanut vedättää kauheasti, kun tiesin että puomi on houkutteleva ja toiselle puolelle hyppyjä ei voinut mennä, kun esteet oli seinässä kiinni.



Avoimen radasta ei kauheasti raportoitavaa. Rata oli hyvin saman tyyppinen kuin ykkösen rata. Lähdössä Aulis nosti perseensä istumasta ilman lupaa ja palautin sen. Pitäisi myös kisatilanteessa muistaa joskus sanoa jotain muutakin kuin antaa se lähtölupa. Alussa ennen keppejä tehtiin yksi hyppy lisää ja kepeille tultiin tiukasta umpikulmasta melkein A:ta kohti, missä olin kauhean tyytyväinen että haki kepit eikä sitä lähellä ollutta A:ta. Keppien jälkeen oli hyppy-putki-hyppy, missä sai irrottaa koiran ihan urakalla putkeen. A:n jälkeinen hyppykuvio oli myös muutettu, mutta siitä eteenpäin sama. Nyt päätin kokeilla vähän rohkeammin. Yksi hyppy jäi ennen puomia tekemättä, joka rohkaisi lopussa vielä lisää. Nyt rohkeammin renkaalta vienti ja osui oikeaan ja ajattelin kokeilla loppusuoran vedättämistä, joka arvattavasti sai koiran puomille. Eli tuloksena hyl.

Jaloissa painoi kyllä, kun aamulta oli alla 2 tunnin lumityöt. Nyt tehdään sitten kerta tai kaksi viikolla lyhyet treenit missä pääteemoina on todeta että kontaktit toimii ja lähtöjä treenataan myös. Ja jotain pientä kivaa muutenkin, että on sitten viikonloppuna sellainen olo että hommalla on edes joku mahdollisuus onnistua.

24.12.10

Jouluntoivotus


Aulis otti kuvauksen odotetusti hyvin tosissaan. Eikä onnistunut ihan ensiyrityksellä.


Ellalla kasvaa kunnon talvina kunnollinen parta.

Pienen kommunikaatiohäiriön takia en mennyt oikealla viikolla Elinan tekniikkakurssin viimeiselle kerralle Auliksen kanssa, kun yksi sähköposti oli jäänyt mulle tulematta ja elin alustavan ryhmäjaon mukana tulleiden tietojen perusteella. Tämä saatiin kuitenkin korjattua kaikkia tyydyttävällä tavalla ja yksi kerta on tammikuussa. Nyt jännitetään Auliksen ekoja virallisia kisoja uudenvuodenpäivänä. Pitäisi vielä käydä treenaamassa pari kertaa jotain pikkujuttuja (kuten pöytää, Harri Huittinen tuomarina). Tekniikkakurssin viimeisen kerran korvasin kuitenkin itselleni ja Aulikselle käymällä hallilla tekemässä omatoimitreenin. Ja hyvä treeni olikin, nyt osasi taas kerätä jopa vaikeista kulmista hypyt tiukoiksi, mutta posottaa kuitenkin liidellen silloin kun siihen on lupa.

Kovilla pakkasilla on nyt agility ollut vähän jäähyllä ja senkin takia jännittää että ehditäänkö pari kertaa hallille ennen Auliksen kisoja. Enimmäkseen aktivointi onkin ollut temppuja kodinhoitohuoneessa ja vähän tokoa. Nouto alkaa nyt olla sillä asteella, että pelkkä nostaminen ei enää riitä ja etenee, edelleenkään oikoteitä ei ole. Seuraaminen on melko hyvää. Temppupuolella Auliksen kanssa on opeteltu taas pesuvadilla ympyrän pyörimistä etujalat vadilla. Ja otettiin nenäkosketustakin, mutta siinä tuli kummallisia tarjouksia, esim. seisomassa vadin yläpuolella takajalat vadin takana ja etujalat edessä, toinen takajalka korkealla ilmassa ja nenä maahan. Niin kuin edellä mainitusta voi arvata, ollaan myös opeteltu ristikkäisten jalkojen nostamista ja tämä alkaa sujua kohtuullisesti vasen takajalka - oikea etujalka puolella. Toisella puolella meinaa nostaa mieluummin molemmat oikeat jalat ilmaan, mikä on toki myös hupaisaa, mutta ei se mitä nyt haetaan. Motorisesti tuo kyllä on tosi taitava ja pystyy tuohon melko helpostikin. Lisäksi ollaan treenailtu pitkästä aikaa orava-asentoa ja siitä nousemista takajaloille seisomaan ja takaisin orava-asentoon. Mielenhäiriössä ilmoitin myös Auliksen Turun KV-näyttelyyn tammikuussa.

Ella on ollut edelleen vakavista harrastuksista talvilomalla ja lähinnä pientä aktivointia tehty naksuttelemalla. No nenäkosketusta on tehty ja hieman alkeita tuosta etujalat pesuvadin päällä pyörimisestä, mutta se mieluusti hakeutuu kaikki jalat tai vähintään takajalat pesuvadin päälle kun sitä on eniten treenattu. Lisäksi myös kun sillä tuo orava-asento sujuu, siitä "tanssimaan" (joka siis sillä tarkoittaa myös että pyöritään ympyrää takajaloilla seisten) ja takaisin. Takaisin alas meno on se vaikea osuus.

Mukavaa tosin pakkasissa on se, että koirat pysyy puhtaana kun on luntakin ja on tää nyt normaalimpi talvi kuitenkin kuin 2 vuoden takainen joulu, jolloin meillä päin oli pajunkissoja.

Kaikille siis sekä omistajalta että kummaltakin koiralta juuri sellaista joulua kuin itse kukin haluaa, oli sitten rauhallista, iloista, riehakasta tai ei minkäänlaista!

15.12.10

Agilityä, tokoa, temppuilua, voittajatitteleitä ja laiska kirjoittaja

Kirjoittaja on siis monta viikkoa jo kirjoittanut "huomenna" ja aina vaan tulee uusia huomisia ja 1,5 kuukautta onkin yhtäkkiä jo mennyt. Monenlaista on kuitenkin tapahtunut välissä. En muista mitä kaikkea edes välttämättä, mutta yritetään.

Ellan agilityt

Ellan kanssa käytiin tämän vuoden viimeiset kisat Noormarkussa. Niistä ei juuri muuta kerrottavaa, kuin että puudelin pitäminen lämpimänä on pirun vaikeaa enkä oikein itsekään jaksanut motivoitua. Kiitos kuitenkin matkaseuralaiselle, vaikka koiralle iskikin juoksu, ettei tarvinnut yksin ajella. Tästä sitten jäätiinkin jonkunlaiselle vuorotteluvapaalle ja osa-aikaeläkkeelle kun toisessa startissa Ella oli ehdottomasti sitä mieltä että ei kylmässä kuulu kisailla ja meneehän se nykyään tosi helposti jumiin pakkasilla. Pari huonoa hyllyä käytiin siis tekemässä Kari Jalosen radoilla, ei mitään mistä viitsisi jaksaa sen enempää kertoa. Tästä sitten totaalitaukoa agilitystä puudelille muutama viikko ja katsotaan jos kevättalvella pari oikeasti lämmintä kisaa kävisi Hyvinkäällä ja/tai Masalassa. (Ei, ATT ei ole lämmin) Mielenvirkeyttä ollaan sittemmin harrastettu pääasiassa naksuttelemalla jalkojen nostelua ja ihan vaan rennolla yhdessäololla ja lenkkeilyllä silloin kun säät sallii eikä ole liian kylmä.

Auliksen agilityt

Auliksen kanssa ollaan treenattu Elina Jänesniemen tekniikkakurssilla ainakin ihmisnuolta ja pakkovalsseja ja varmaan jotain muutakin ja lisäksi vähän oma-alotteisena treeninä keppien erottelua ja etsimistä ja itsenäisyyttä kepeille. Ratatreenien sijaan pitäisi taas jaksaa panostaa muutenkin perusasioihin. Yhdet epiksetkin käytiin, joista jäi yleishyvä fiilis.



Lisäksi osallistuttiin Alen Marekovicin treeneihin jonain perjantaina ATT:llä. Kävin torstaina katsomassa treenejä ja hirvitti ajatus että Auliksen kanssa joutuisin tekemään rataa pelkillä persjätöillä, joita ei ole tehty yhtään koskaan ja totesin että mielenkiintoista ja hyödyllistä. Valitettavasti meille kuitenkin olikin ihan eri treenit ja aiheena kontaktit ja takaakierrot. Oli ihan kivaa, mutta jotenkin en kokenut, että juuri mitään olisi jäänyt niistä treeneistä käteen ja olisikin kauhean toivottavaa, että jos vedetään hyvin erilaisia treenejä, tietäisi etukäteen teemoista kun olisin paljon mieluummin mennyt torstain ratatreeneihin ja ne olisi olleet meille paljon paljon hyödyllisemmät.



Innostuin kuitenkin vaihteeksi sen verran treenaamisesta, että päätin ottaa Aulikselle ryhmäpaikan Outi Vormiston ryhmään. Ollaan nyt siellä käyty yhden kerran, kun tällä viikolla jätettiin pakkasen takia väliin. Muutama kerta kyllä pitäs ehtiä käväistä hallilla, kun Aulis on nyt ilmoitettu 1.1.2011 ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa Hyvinkäälle.

Auliksen Toko ja temput

Tokon osalta päätin noudosta että oikoteitä ei tän koiran kanssa ole, joten olen ollut lähes päivittäin polvillani kodinhoitohuoneen lattialla odottamassa että koira keksisi itse mitä kapulan kanssa pitää tehdä. Ensimmäinen viikko meni kutakuinkin siihen, että kapulasta alkoi olla olemassa, tämän jälkeen siitä tuli kiinnostava ja ollaan päädytty nyt jo siihen että nostaa sen maasta ja liikkuu sen kanssa mua kohti. Ehkä tämäkin vielä tulee valmiiksi joskus. Temppupuolella ollaan jatkettu jalkojen nostelua ja nyt työn alla takajalan lisäksi ristikkäinen etujalka. Lyhyet ajat onnistuu jo, en vain osaa päättää että ottaisinko samalla hyväksytyksi myös tuon saman puolen etujalan, mitä tarjoaa välillä myös.

Voittaja 2010!

Viime sunnuntaina olikin sitten ne isoimmat uutiset. Jossain mielenhäiriössä olin ilmoittanut Auliksen messariin Voittaja 2010 -näyttelyyn. Matka meni ihan ok, kunnes pääsin messukeskuksen risteykseen. Siitä meni 25 minuuttia jonottaa parkkipaikkaa, joka oli arviolta noin 1,5 kilometrin päässä. Tungoksessa luoviminen ei ollut kivaa kun joka koiran pitää tulla iholle ja en muutenkaan viihdy tungoksissa. Ja ihmetytti taas kun ekan 5 minuutin sisälläolon aikana näen ainakin 3 koiraa paskalla sisällä.

Kuva: Tuuli Nieminen
 Yksilökehään oli vaihunut tuomariksi Paul Jentgen Luxemburgista. Tottakai Olen Onnentyttö "Lada" piti olla myös näyttelyssä, mutta valitettavasti ei päässyt osallistumaan. Tsemppiä Tampereen suuntaan. Arvausten mukaan valioluokkaan ilmoitettu narttu olisi ollut Pira (Bila du Pic d'Espade) joka ei myöskään ollut paikalla. Aulis sai siis rotukehässä esiintyä ihan yksin. Ei ollut pitkä visiitti, tutkittiin koira, kerran juostiin edestakaisin ja kerran kehän ympäri. Yksi haukahdus taisi tulla, mikä oli paljon vähemmän kuin aiemmin, eli hyvä suunta esiintymisessä ja edelleen Aulis on rotuunsa nähden helppo käsiteltävä.

Ravia. Kuva: Tuuli Nieminen
Arvostelun aikana en oikein osannut keskittyä muuhun kuin pitämään Aulista suurin piirtein seisomassa ja odotin vaan että minkä väristä nauhaa pukkaa. Aamusta olin laittanut facebookin statukseen ilmoituksen, että lähden keräämään tittelit pois, joten olin melko varma, että EH:ta tulisi tällä manauksella. Mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun lopulta tuomari sanoi maagisen sanan "excellent".

Kuva: Tuuli Nieminen
17 months. Very good head and topline. Very good breast and angulation. Up and down nearly correct. Very good movements, colour and coat.
ERI, JUK1, PU1, SERT, ROP, JV-10, V-10
Sitten ensin jaettiin paras uros, serti, juniorivoittaja käteen ja hetki huudeltiin narttuja kehään ja todettiin että on se sitten rodun paraskin ja voittaja, mutta junnuluokassa esitettynä cacibia ei saa. Tuuli Niemisen albumissa pari kuvaa lisää. Kiitokset sille suunnalle kuvista.

Seuraavaksi matka kävi rop-kuvaukseen. Siellä odotin jonon hännillä 20 minuuttia kun kukaan ei ollut ohjeistsanut miten toimitaan ennen kuin älysin käydä ilmottautumassa ja viesti oli että muutama kymmenen koiraa ennen, tuu tunnin päästä kysymään missä mennään. Sillä aikaa kävin jonottamassa sitten 15 minuuttia sen takia, että sain 3 samanlaista pientä pokaalia joissa ei edes kerrota mistä meriiteistä ne on jaettu. Sitten takaisin kuvaukseen, jossa enää 20 koiraa ennen. 

Väsyttääkin. Kuva: Tuuli Nieminen
Lopulta päästiin kuvaamaan ja kyselin sitten että miten toimitaan ja ohjeen mukaan päästin koiran vapaaksi ja tapansa mukaan nurkat pitää käydä tutkimassa niin eikös samalla sekunnilla kun kuvaaja sanoi "katsot vaan ettei mee taustasta läpi" se astui taustapaperin päälle ja kaksi etutassun kokoista reikää paperissa. Ei ollut kyllä eka koira joka näin on tehnyt, mutta kuvaajan pyynnöstä kuvattiin sitten kytkettynä vaikka ois se siinä ihan hallinnassa ollut. En vaan tiennyt että se on jotain ohutta paperia. Aika monta kuvaa saatiin räpsiä kun tuolla oli ilmiömäinen kyky aina liikahtaa juuri kuvanottohetkellä eikä mulla ole mitään hajua millainen kuva tuli. Koiramme-lehdestä se kai nähdään. Eikä mulle kerrottu että saanko kuvaa jotenkin itselleni mahdollisesti.

Sieltä sitten kiireesti kokoomakehään ryhmässä esiintymistä varten. Tätä varten löytyi käytävältä ihan yksi opaste halliin kolme, jonka läpi piti mennä toiseen halliin ja sieltä löysin 1-ryhmän näköisiä koiria ja jonkun sedän joka neuvoi mihin pitää mennä että pääsen esiarvosteluun. Tässä sitten taas jonotettiin ja esiarvostelussa liikuttaessa tuo alkoi olla jo aika väsynyt ja piti sellaista kitinää että oltiin ihan haukkumisen rajoilla mikä puolalaistuomaria vähän nauratti. Tapiola kiltisti tarjosi esittäjille banaaneja, että sai verensokeria vähän ylös. Hieman jännitti isoon kehään meno ison yleisön eteen eikä vähiten sen takia, että odottaessa kehään menoa Aulis alkoi hermoilla 100-tuumaisesta ruudusta näkynyttä koiratanssiesitystä. Mutta mielestäni liikkuminen isossa kehässä meni hyvin pauhaavasta musiikista ja valoista huolimatta. Seisoskelu oli vähän vaikeaa, kun olisi pitänyt olla selkä yleisöön päin mikä aina kiinnosti kun siellä taputettiin. Odotetusti kuitenkin siellä ei sen kauempaa sitten tarvinnutkaan olla.

Kuva: Tuuli Nieminen
Ulos lähtiessä maksoin pysäköinnin kun se oli halvempi, mikä oli täysin turhaa kun ajoin jostain muualta ulos kuin messukeskuksen portista ja suoraan Tuusulantielle. Kokonaisuutena en taas mitenkään nauttinut pitkästä näyttelypäivästä ja etenkään siitä tungoksesta ja kaikesta odottelusta mitä siihen liittyy. Tittelit ja ensimmäinen serti kuitenkin pelasti päivän ja oli se kuitenkin ehkä sen arvoista. Vaikka Voittaja-titteleitä varten ei tarvinnutkaan ketään voittaa.