MM-kisojen yksilöfinaalit tuli käytyä katsomassa ja täytyy myöntää, että en olisi uskonut, että kisoissa olisi ollut noin vahva tunnelma. Jotkut hetket sai kyllä ison miehenkin liikuttumaan. Iloinen yllätys oli myös se, että kisaajillakin näytti olevan iloiset tunnelmat siitä huolimatta, että kyseessä oli MM-kisat. Pelkäsin, että tällä tasolla oltaisiin ryppyotsaisia ja veren maku suussa, mutta enemmän sitä ongelmaa tuntuu olevan ihan tavallisissa paikallisissa kisoissa. Taitaa olla niin, että tosikot ei tuolle tasolle pääse. Hyvän ohjaajan lisäksi tuolla tasolla tarvitaan koira, joka uskaltaa aina yrittää. Taso maailmalla näytti olevan aika vaihtelevaa ja epäilen, että esimerkiksi joissain entisissä neuvostomaissa meilläkin olisi hyvät mahdollisuudet maajoukkueeseen. Medit olivat tasoltaan aika iso pettymys, mutta minit ja maksit ei sitten enää näyttäneetkään tavallisilta kyläkisoilta. Radatkin vaikutti mukavilta ja pyysinkin, että seuraavilla treenikerroilla ryhmissä treenattaisiin MM-kisojen agilityradoilla. Yleistä tunnelmaa ja radat ikuistin puhelimen kameralla, oikean kameran päätin jättää kotiin kun halusin keskittyä kisojen seuraamiseen enkä kuvaamiseen.
MM-kisat palautti uskon siihen, että agility on kiva koiraharrastus eikä tosikkomaista urheilua. Sitä myötä myös oma motivaatio harrastukseen kasvoi taas kohisten. Tänään oli tarkoitus lähteä ATT:lle epävirallisiin kisoihin, mutta ulkokisojen ollessa kyseessä totesin, että niin paljoa motivaatiota ei ole, että vesisateessa harrastaisin huvikseen. Sisähalli päästään testaamaan ensi viikonloppuna kun mennään sekä Inton että Ellan kanssa kolme rataa.
Sen sijaan tänään leikittiin vähän pitkästä aikaa. Harrastettiin vetoleikkejä ja tyttö olikin hyvin raivoisa. Ihan ilmaiseksi meillä ei kuitenkaan edelleenkään leikitä, vaan otettiin hiukan lähietäisyydeltä TOKO:n kaukoja. Tekniikka oli loistavaa, vaikka tauko on ollut tosi pitkä ja into sitäkin kovempaa. Seisomisessa on pientä ongelmaa, että ei meinaa jaksaa pysyä seuraavaan käskyyn asti, mutta se on pientä. Melkein teki mieli treenata Ella kisakuntoon taas ensi kesäksi ja katsoa mihin rahkeet riittää. Jos arvokisat ja rotumestaruudet on kaukana, niin piirinmestaruudet on sentään aina kohtuullisen lähellä.
Lisäksi tehtiin vähän temppuja. Annettiin tassua, kierittiin ja tehtiin komeita loikkia jalkojen yli.
Agilityn suhteen TSAU:n joukkueisiin tuli peruutusten myötä sen verran tilaa, että noustiin ensimmäisestä varakoirasta kakkosjoukkueeseen, joten homma on siltä osin selvä, että ei olla SVK:n paikallisosaston joukkueessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti