12.12.13

Melkein julkkis

Harvemmin kameran tuolla puolen. Kuva: Aino Pikkusaari
Tänään kolahti postiluukusta Koiramme-lehti, johon tehtiin haastattelu ja kuvaus tasan kaksi viikkoa sitten kotihallilla. Juttu löytyy kuvineen siis Koiramme numerosta 12/2013 sivuilta 62-66. Tunnustan, että kun kuvaus buukattiin harkitsin pienen hetken, että lähtiskö movemberit, mutta päädyin siihen, että jos on projektiin lähdetty, niin ne pidetään loppuun asti.

Sen verran oli asiaa, että haastattelua jouduttiin myöhemmin vielä jatkamaan puhelimitse, kun sanottavaa oli aika paljon. Täytyy todeta tässä vaiheessa mielenkiintoisena kuriositeettina, että Koiramme-lehti, jonka taustalla on paljon parjattu Suomen Kennelliitto ry vaikuttaa jutun myötä olleen kiinnostuneempi saavutuksistani maailmalla kuin lajiliitto, jonka sponsorivaatteissa olen maailmalla kisannut ja seissyt palkintopallilla. Liiton tiedotukselta ei ole irronnut edes muutamaa sanaa wordpressiin nettisivuille. Ei myöskään viime vuonna, vaikka silloin sentään olin Ellan kanssa ykköspallilla ja Aulis kolmospallilla.

Kuva myös 11-vuotiaasta sankarista, kaksinkertaisesta voittajasta ja kerran hopeamitalistista, joka on suorittanut PAWC:ssä kolmena vuonna 9 rataa ilman yhtään ratavirhettä. Kuva: Aino Pikkusaari

21.9.13

Pihakoiria kouluttamassa

Tänään kävin kouluttamassa osaavien ryhmää tanskalais-ruotsalaisten pihakoirien koulutuksessa ATT-areenalla. Koirakoista saamani tiedot oli melko vähäiset, joten jouduin suunnittelemaan radan vähän niin, että mille tahansa tasolle on jotain koulutettavaa.


Melkeinpä tiesin, että kaikki koulutettavat eivät tule tekemään koko rataa. Kaikille kuitenkin tuli annettua ajateltavaa koiran ohjaamisesta ja radan suorituksen suunnittelusta ja kaikille saatiin omaan tasoon nähden aikaiseksi onnistumisia eikä edes pahoja turhautumisia saatu aikaan ja radasta saatiin tehtyä koirille ihan selkeää ja helppoa.

Sen enempää en lähde tässä avaamaan radan varsinaista suorittamista, se jääköön lukijalle kotitehtäväksi. Toki jos lukija jää kotitehtävässä jumiin, niin kysyvä ei tieltä eksy.

10.9.13

PAWC 2013 - Viimeinen kisapäivä ja kotimatka

Viimeinen kisapäivä


Viimeisenä päivänä PAWC:ssä kisattiin vielä yksi agilityrata. Väsymys alkoi jo painaa itsellä aamusta ja oli hieman hankaluuksia päästä oikeaan fiilikseen, mutta kyllä se lopulta löytyi juuri ennen rataantutustumista. Suomen joukkueen ollessa pieni oli todella mukavaa, kuten aina tässä tapahtumassa, että kaikki kannustavat kaikkia, pahimmat kilpailijat sen hetkisissä yhteistuloksissa toivottelevat onnea ja tsemppejä tuli niin sveitsiläisiltä, hollantilaisilta kuin monilta muiltakin.

Radan rakennusta

Ellalla jo väsymys painoi enkä enää saanut sitä ihan hereille niinkuin kahtena ensimmäisenä päivänä, mutta taisteltiin kuitenkin hitaahko nolla radalta. Tämän jälkeen oli jo sellainen olo, että kaikki oli annettu ja jalat ei enää kantaisi, mutta niin ne vaan kantoi vielä Auliksen kanssakin nollan. Tällä radalla ei Ellan kanssa ylletty palkintosijoille, Auliksen kanssa voitto.

Sunnuntain agilityradan kategoria 3 palkintojenjako

Sarzakin viimeisenä päivänä vielä Hilman kanssa sai onneksi onnistumisen ja päätyi omassa kategoriassaan kolmannelle sijalle päivän radalla.

Sunnuntain radan kategoria 6 palkintojenjako

Tässä vaiheessa sitten olinkin jo totaalisen loppu ja keskityttiin seuraamaan maksien yksilöfinaalia, lepäämään ja odottelemaan tuloksia.

Tiesin, että kolmella puhtaalla radalla, joista kahdesti palkintopallilla Ella olisi kohtuullisen korkealla yhteistuloksissa, joten Auliksen vein autoon jo lepäilemään. Ryhmän 3 yhteistulosten palkintojenjaossa Ella kutsuttiin pronssille, Maric Köllnerová ja Petty Tsekeistä hopealle ja hämmästyksekseni minut ja Aulis julistettiin voittajiksi, josta aiheutui lievä hämminki protestoituani tuloksia palkintopallilta. Säännöt toki sanovat, että koirakon saa sijoittaa, vaikka olisi yksi hylätty rata, mutta tämän pitäisi myös tarkoittaa 250 virhepistettä, joita ei ollut meille laskettu. Sääntöjä minulla ei ollut pallilla käytettävissäni, vaan järjestäjien vaatiessa, että sääntöjen mukaan olen voittanut kultaa, nousin vastahakoisesti korkeimmalle pallille Tsekin edustajan kanssa Ella sylissä, otin palkinnot vastaan ja kuuntelin (valitettavasti erittäin pitkän version) Maamme-laulusta.

Tarkistin säännöt netistä, että todellakin Aulikselle olisi tullut laskea se 250 virhepistettä kuten muistinkin ja kävimme jättämässä yhdessä Tsekin ja Saksan kanssa protestin järjestäjille ryhmän tuloksista. Jonkinmoisen väännön jälkeen tulokset saatiin lopulta korjattua, mutta järjestäjät eivät suostuneet uusimaan palkintojenjakoseremoniaa väärin laskettujen yhteistulosten osalta pyynnöstä huolimatta, vaan ohjeistivat vain vaihtamaan palkinnot keskenämme. Päädyimme vaihtamaan palkinnot ja kävimme palkintopallissa ottamassa valokuvat oikeasta järjestyksestä. Tsekeissä oltiin onnellisia mestaruudesta, olin onnellinen itse siitä, että vääryydellä saamani palkinnot päätyivät oikeille omistajille sekä siitä, että pronssin ansainnut Saksan edustaja sai oman palkintonsa. Ella siis oikeasti yhteistuloksissa hopealla, kultaa Tsekin Maric Köllnerová ja Petty ja pronssilla Saksan Silke Jansen ja El Hacho. Itsepintaisesta halustani luovuttaa palkinnot oikeille ihmisille sain useammaltakin taholta kiitosta.

Ryhmä kolme oikea järjestys

Iltasella kävimme vielä suomalaisten kesken syömässä kaupungilla ja vetäydyimme lepäämään yön yli.

Kotimatka


Aamulla lähdin ajelemaan takaisin kohti Prahaa. Alkumatka oli ajomatkalta taas hieman tuskallista unkarilaisilla pikkuisilla maanteillä, joilla on teiden kokoon lähten jotenkin kohtuuttoman paljon liikennettä.

Tie 44

Moottoritielle päästyä matka alkoi taas sujua helpommin ja joutuisasti. Päivällä maisemat oli mukavampia kuin toiseen suuntaan yöllä ajaessa ja oli helpompi pysyä hereillä. Jossain vaiheessa ennen Budapestiä osuimme saderintamaan ja sadetta riitti johonkin Slovakian rajan paikkeille asti.

Tuulivoimaloita Unkarin pohjoisosassa riitti

Slovakia meni taas kuten toiseenkin suuntaan oikeastaan melkein huomaamatta. Bratislava tuli nähtyä ja sitten yhtäkkiä olikin jo vastassa Tsekin raja.

Raja-asema. Tervetuloa Slovakiaan

Bratislava

Raja-asema. Tervetuloa Tsekin tasavaltaan

Tsekeissä matka sujui edelleen joutuisasti, mutta paikallisten moottoriteiden betonilaattapäällysteiden kunto on ihan hirvittävä. Iso osa matkasta oli pakko ajaa suurimmaksi osaksi ohituskaistalla, kun oikea kaista täristi niin paljon että kävi sääliksi eniten takaluukussa olleita koiria, ehkä vähän vuokra-autoa ja itseäkin. Tietöitä oli aika paljon, eli asialle kyllä tehdään jotain, mutta noilla liikennemäärillä ei vaan tiet tunnu pysyvän ehjinä.

Tietyö moottoritiellä Tsekissä

Tyypillinen mäkinen tsekkimaisema.

Praha

Lopulta perillä lentokentällä ohjelmassa vuokra-auton tankkaus ja palautus. Oikean terminaalin varmistamisen jälkeen koirien ulkoilutus, check-in ja koirien luovutus kuljetettavaksi.

Prahan lentokenttä, terminaali 2

Onneksi tällä kertaa en edes yrittänyt venyttää viimetinkaan, jostain syystä turvatarkastuksessa meni tolkuttoman kauan. Voitin taas metallinpaljastinarvonnassa vielä itsekin ja pääsin kopeloitavaksi ja reppukin haluttiin penkoa täällä päässä myös sisäpuolelta.

Itse lento sujui hyvin ja oltiin 25 minuuttia etuajassa Helsinki-Vantaalla. Sieltä nopeasti kamat autoon, Lohjan ABC:lle ulkoiluttamaan koirat ja kolmen aikaan yöllä olinkin jo omassa sängyssä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta matkustamisesta, muuten on, että ainoa paikka, jossa katsottiin koirien papereita oli check-in Helsingissä kun olimme lähdössä pois Suomesta. Yhteenkään maahan mennessä ei kukaan tarkistanut tuontimääräyksien täyttymistä, mukaan lukien Suomeen palatessa. Kentällä vain useampikin työntekijä halusi nähdä minkä näköisiä koiria laatikoissa on, mutta papereita ei kysellyt kukaan.

Ensi vuonna kisat on Pohjois-Italiassa, Vogherassa, johon olisi taas tarkoitus lähteä. Matkan jälkitunnelmista kirjoittelen ehkä vielä lisää myöhemmin, kunhan saan vähän sulateltua ja levättyä. Vielä väsyttää ohjaajaa ja koiratkin on nukkuneet koko päivän lukuunottamatta vääntäytymistä syömään ja ulkoilemaan.

Lopputulos kuitenkin tiivistettynä itseni osalta:

Aulis 2 radalta kultaa, yhdeltä hylkäys, lopputuloksissa PAWC ryhmä 3 6. sija.
Ella 2 radalta pronssia, kaikilta radoilta nolla, lopputuloksissa PAWC ryhmä 3 hopeaa.

Sankarit ja saalis

Suomen osalta lisäksi Sarzalle ja Hilmalle sunnuntain radalta ryhmän 6 pronssimitali. Yhteensä siis 6 mitalia.

8.9.13

PAWC 2013 - Toinen kisapäivä

Toisena kisapäivänä PAWC:ssä kisattiin hyppyrata. Ella jatkoi reippaana mummona nollalinjalla hyvällä radalla. Auliksen kanssa tehtiin hyvää rataa 3. viimeiselle esteelle asti, jossa jäin hetkeksi haaveilemaan ja ohi kolmanneksi viimeisestä hypystä. Rata kariutui siis hölmöön huolimattomuusvirheeseen loppumetreillä. Tuloslistassa Ella hyppyradan pronssille.

PAWC hyppyradan palkintojenjako

Ensimmäisen agilityradan tuloksiin sen verran korjausta, että uudelleen aamulla tuloksia katseltuani ihmettelin Ellan yliaikaa, koska koira tuntui reippaalta radalla enkä millään uskonut, että näillä etenemillä mentäisiin 6 sekuntia yliaikaa. Tarkistettiin Sarzan videolta ja kellotin noin 40 sekuntia, kun tuloslstassa oli 55 sekuntia. Käytyäni selvittelemässä kisajärjestäjien kanssa tilannetta, he tarkistivat oman videonsa ja Ellan tulos korjattiin ja saatiin myös eiliseltä pronssimitali.

Kisapäivään toi ikävää dramatiikkaa brittituomarin sairaskohtaus kesken PAWC-radan rakentamisen, mutta kisajärjestäjät toimivat hämmentävän tehokkaasti. Ensiapuryhmä oli paikalla sekunneissa ja mies tiputuksessa varmaan alle minuutin ja 5 minuutin päästä oli lanssi pihassa. Tuomari muisti paareilta vilkuttaa vielä kun häntä kärrättiin ulos ambulanssiin. Miehen tilasta ei vielä ole minun korviini kantautunut uutisia.

Hauska yksityiskohta kisasta on, että kentän nurkassa on iso screeni, josta näkyy livestream. Pari koiraa on suhtautunut melko epäillen nurkassa ylhäällä agilityä suorittaviin jättiläiskoiriin jotka ovat ihan niiden itsensä näköisiä.

Illalla oli hieman aikaa kuljeksia turistina Gyulassa.

Gyulan keskustaa illalla

Tänään kisataan vielä PAWC:n kolmas rata, joka on taas agilityrata. Illalla palkintojenjaot ja päättäjäisseremoniat ja huomenna kotimatkalle.

7.9.13

PAWC 2013 - Osa 1

Matka


Yhteysongelmien takia päivityksiä ei ole tullut ihan niinkuin toivoin pystyväni. Matka alkoi Turusta siis keskiviikkona iltapäivällä.

Koirat autossa valmiina lähtöön

Helsingin lentokentällä kaikki sujui hienosti ja kone pääsi lähtemään ajoissa.

Koirat menossa koneeseen

Lento Prahaan kesti noin 2 tuntia ja matkalla pääsi katselemaan kiinnostavia värejä pilvien päällä auringon laskiessa.

Auringonlasku ja pakollinen siipikuva

Prahasta saatiin pienen jonotuksen jälkeen vuokra-autoksi alle diesel-neliveto-Octavia ja lähdettiin matkaan kohti kisapaikkaa. Tsekeissä oli hirmuisen huonokuntoiset moottoritiet, mikä tilanne parani huomattavasti kun päästiin Slovakiaan. Slovakiasta ei oikein jäänytkään mieleen mitään muuta kuin että tiet oli paremmat kuin Tsekkoslovakian pohjoisosassa ja yhtäkkiä oltiinkin jo Unkarin rajalla. Väsymys iski jossain vaiheessa niin, että kahdesti piti ottaa huoltoaseman pihassa 20 minuutin torkut.

Päivä 0 - treenit ja avajaiset


Aamulla oltiin perillä, syötiin hotellilla aamiainen ja sen jälkeen kolmisen tuntia unta ja kisapaikalle treeneihin.

Kisahalli

Treenit sujui hyvin ja kumpikin koira pääsi testaamaan esteet ja totuttelemaan liukkaaseen mattoon. Sen jälkeen suunta Gyulan linnalle joukkueenjohtajien tapaamiseen jonka jälkeen mentiin kulkueena kaupungin läpi poliisien sulkemia katuja pitkin avajaisiin.

Kulkue linnalta kisapaikalle

Avajaistunnelmia

Avajaisiin unkarilaiset panostavat ja muihin muodollisuuksiin. Kisoissa on mukana koko kaupunki pormestaria myöten. Kisaajille tarjottiin myös kisaviikonlopun ajaksi pysäköintiluvat, joilla saa pysäköidä kaikilla kaupungin maksullisilla paikoilla. Avajaisseremoniat olivat isot ja laadukkaat ja niiden eteen oli todella nähty vaivaa. Ainoa miinus on, että puheita voisi olla vähän vähemmän.

Päivä 1 - ensimmäinen kisapäivä ja gaalaillallinen


Ensimmäisenä varsinaisena kisapäivänä perjantaina PAWC:n osalta juostiin ensimmäinen agilityrata. Joukkue valitettavasti supistui loppumetreillä kahteen henkilöön ja kolmeen koiraan. Itse kilpailen edelleen ryhmässä 3, Sarza kilpailee pienen järjestäjien harkinnan jälkeen ryhmässä 6.

Suomen PAWC-joukkue 2013

Rata oli hieman haastavampi kuin mihin PAWC:ssa välillä on totuttu, mutta selvitin molemmilla koirilla radan puhtaasti. Sarza valitettavasti Hilman kanssa hyllytti. Lopputuloksissa ensimmäiseltä radalta Aulis ykköseksi ja Ella ilmeisesti kuudentena.

Perjantain palkintojenjako, PAWC ryhmä 3

Illalla olikin vuorossa gaalaillallinen, jossa ruokaa oli riittävästi ja se oli täyttävää ja takaa  sydän- ja verisuonitauteja hoitaville lääkäreille töitä. Mutta mikäpä ei olisi hyvää, jos avainsanoina ovat pekoni ja uppopaistaminen.

Gaalaillallinen järjestettiin linnan sisäpihassa

Gaalaillallisella oli tuttuun tapaan tanssiesityksiä, pari livebändiä ja tietysti myös kisaajien ja järjestäjien tanssia, syömistä, juomista ja yleistä ilonpitoa.

Tätä kirjoitettaessa odottelen PAWC:n hyppyrataa, johon on aikaa pari tuntia.

3.9.13

Here we go again - PAWC 2013


On taas se aika vuodesta, kun pakataan agilitykamoja matkalaukkuun ja lähdetään minulle nykyisin vuoden tärkeimpään kilpailutapahtumaan - ParAgility World Cup:iin (PAWC), joka tällä kertaa järjestetään Gyulassa, Unkarissa. Samassa paikassa vuonna 2009 oli Ellan ensimmäinen kilpailu ulkomailla, joten ajattelin että olisi kiva saada mummeli vielä tänne. Viidettä kertaa mukana tapahtumassa, kolmatta kertaa PAWC:ssä. Sitä ennen kahdesti ehdimme kisaamaan IMCA:ssa, joka on aina saman tapahtuman yhteydessä. Auliksen kansainvälinen kisaura onkin ollut vain PAWC:ssä.

Valitettavasti viimemetreillä tänä vuonna Suomen joukkue supistui kahteen henkilöön ja kolmeen koiraan. Huomenna olisi tarkoitus pakkautua ensin täällä omaan autoon, ajaa Helsinki-Vantaalle, jossa koirat ruumaan ja iltalento Prahaan. Itse sentään saan matkustaa matkustamossa, vaikka kansainvälisillä lennoilla Norwegian ei otakaan koiria matkustamoon. Sieltä sitten vuokra-autolla aamuvarhaiseksi Gyulaan, jossa asun samassa hotellissakin kuin 2009 ja kisat on samassa paikassa. Torstaina iltapäivällä ja illalla onkin sitten vuorossa eläinlääkärintarkastus, harjoitukset, joukkueenjohtajien kokous ja avajaiset. Ja sitten onkin kisoja yksi rata päivässä sunnuntaihin asti ja välissä gaalaillallinen ja sunnuntain päättäjäisten jälkeen vielä yksi yö tuolla ja maanantaina päivällä takaisin Prahaan ja iltalennolla Helsinki-Vantaalle ja sieltä kotiin. Toinen suomalaiskisaaja tulee paikalle itse järjestämillään kyydeillä ja tapaamme kisapaikalla.

Hankalan oloinen matkajärjestely aiheutuu pääasiassa siitä, että Malev meni viime matkan jälkeen konkurssiin ja tämän hetkiset suorat lennot Budapestiin hoitaa Finnair, Wizzair ja Norwegian. Norwegian taas lentää vain tiistaisin, joten tästä tulisi ylimääräisiä yöpymisiä perillä. Wizzair ei kuljeta lemmikkejä ja Finnair taas perii ruumassa matkustavista koirista 10€/kilo/lento, mikä tarkoittaisi Auliksen ja Atlas 60 -boksin osalta edestakaisen lipun hinnaksi yli 500€. Nyt minun ja koirien lennot eivät maksa edes tuota, joten ajomatkaa nyt vaan vähän siedetään. Matkustamisen osalta sen verran helpotin omia hommia lentokentilä, että Auliksen lentoboksiin tuli hankittua pyörät alle.

Kisapaikka on kiva urheiluhalli, jossa on korotetut katsomot molemmin puolin ja ainakin neljä vuotta sitten tunnelma oli tiivis, mutta ei ahdas. Matto oli joillekin koirille puulattian päällä hieman liukas, mutta molemmat koirani onneksi kohtuullisesti sopeutuvat alustoihin ja torstaina on muutama minuutti aikaa treenata. Kylä on leppoisa kylpyläkaupunki 5km päässä Romanian rajasta. Ruoka ja juoma on halpaa, sääennuste tätä kirjoitettaessa joka päivälle aurinkoista ja hellerajoilla. Viimeksi pari ensimmäistä päivää olikin lähemmäs 40 astetta lämmintä, mikä ei ollut enää miellyttävää ja ukkosyön jälkeen parin kymmenen paikkeilla. On mielenkiintoista nähdä aikakausien ja elintasojen sekamelska paikassa, jossa jotkut ajelevat uudenkarheilla BMW:illä, toiset hevoskärryillä ja kaupungin keskustassa pihoissa on kanoja ja vuohia. Kisan osalta koko kaupunki on mukana ja pormestari on henkilökohtaisesti kirjoittanut kisaajille oman tervehdyksensä ja tullee puhumaan taas avajaisissa.

Edellisestä blogikirjoituksestani onkin jo noin vuosi. Ollaan agilityn osalta eletty aika pitkälti hiljaiseloa. Ollaan treenailtu itseksemme jonkin verran ja käyty vain parit kisat, joista ei sen suurempaa uutisoitavaa ole ollut. Ellalla alkaa selvästi ikä jonkun verran painaa, mikä näkyy pidentyneinä palautumisina ja olen melko varmasti siinä uskossa, että tämä ympyrän sulkeutuminen Gyulaan tulee päättämään Ellan osalta isot kisat ja siirrytään erittäin ansaittuja eläkepäiviä viettämään tämän jälkeen. Mutta vain melko varmasti, eli en lupaa etteikö Ella voisi olla Italiassa ensi vuonna, jos terveys säilyy ja kestää.

Yritän päivittäin raportoida blogissa kuulumisia kisamatkalta.

Linkkejä: