30.1.06

Tunnariharjoitus

Monta väärää ja yksi oikea tikku, oikea tikku väärien takana lähetyssuunnasta katsottuna. Otettiin liike sisällä käskytettynä ja ihan kokonaisena. Ensimmäisellä kokeilulla meinasi unohtua paikallaan pysyminen ohjaajan kääntyessä, mutta uusiksi alusta ottaminen korjasi tilanteen. Itse tunnari meni ehkä ihan mallikkaasti, en ole tosin ihan varma että huomasiko se niitä vääriä tikkuja lainkaan vai totesiko vain oikean heti. Palautus oli muuten hyvä, mutta ote kahden kulmahampaan välissä, joten otettiin tunnaritikulla perään pari noutoa, joista ensimmäisellä ote parani vähän ja toisella tikku tuli jo heitettyä sinne kulmahampaiden taakse oikeaan paikkaan.

29.1.06

Ruutu

Tänään päätettiin viettää kaunista ja aurinkoista iltapäivää ulkoilemalla ja kun kerrankin on liikkeellä taas valoisan aikaan, niin tekniikkakartiot ja pallot tarttui mukaan. Kultanummen kentällä oli kulmassa jotain lapsia leikkimässä, joten se jätettiin rauhaan ja jatkettiin vähän pidemmälle ja todettiin että Littoistenjärven jäällä riittänee tilaa parin ruudun suorittamiseen vaikka siellä jonkun verran muitakin ulkoilijoita oli. Ihan TSAU:n jäseniäkin. Jotain on meidän perheen TOKO-koirat oppineet, Ella riehaantui ja alkoi piipata ja täristä kun kävin viemässä kartiot ja pallon paikoilleen. Se ainoa koira joka ei ole ruutua koskaan tehnyt taas ei ymmärtänyt aiheesta tuon taivaallista.

Ensimmäinen suoritus meinasi ohjaajalle tuoda epätoivon tunteen, kun ruutuun meno sujui kyllä juosten, mutta oikean laidan kautta kaartamalla. Toinen toisto palautti toivon, kun se sujui suoraan. Hetken tauon jälkeen kaksi toistoa lisää, kumpikin erittäin hienosti suoraan takareunassa olevan pallon kimppuun. Sen jälkeen annoin Ellan avustajan syliin, joka piti sen selin ruutuun päin ettei se näe pallon viemistä. Potkin pienen lumikasan pallon eteen ja piti peittää vain vähän, mutta kun pääsin lähetyspaikalle huomasin, etten omalta huimalta yli 170cm korkeudeltakaan nähnyt enää palloa lainkaan, niin ella tuskin omalta alle 40cm korkeudeltaan sitä näkee. Mutta sinne se vain meni pää viidentenä jalkana täyttä vauhtia ja meinasi hämmästyä itsekin kun melkein kompastui piilossa olleeseen palloon. Siihen sitten lopetettiin ja täytyy sanoa, että jäi toiveikas mieli, että päästään taas takaisin ennen mammalomaa vallinneeseen tilanteeseen tässäkin liikkeessä, jolloin se meni tyhjäänkin ruutuun jopa merkiltä lähetettynä - ainakin melko hyvällä varmuudella, satavarmaksi en vielä sanonut.

Ohjaajakin suoritti sitten lauantaina kurssit Leena Välimäen johdolla ja nyt odotellaan TOKO-koetoimitsijakorttia piiristä ja villakoirien TOKO-mestaruudet on kovaa vauhtia työn alla, päivämäärät pitää varata ja samalta kurssilta pätevöityi myös kyseiseen kokeeseen ylitoimitsijaksi lupautunut.

25.1.06

Hermo loppuu

...nimittäin ohjaajan. Joskus on vaikeaa hyväksyä sitä, että koirankoulutuksessa aina tulee joskus takapakkia, vaikka siitä osaa muille kertoa ja sitä on itselleenkin hokenut viimeiset pari vuotta. Pari sarjaa taas kaukokäskyjen maahanmenoja, joista ensimmäinen sarja tuntui menevän ihan poskelleen, kun ei etujalat pysy paikallaan vaikka eilen vielä meni tosi hienosti ja täytyi palata taas aivan alkeisiin ja ohjata liikerataa kädellä ja lopettaa hetkeksi. Toisessa sarjassa homma sujuikin taas ihan hienosti ja sai taas palkattua oikeista ihan itse tehdyistä suorituksista ilman ohjausta.

24.1.06

Maahanmeno on vaikeaa

Ohjelmassa jälleen kaukojen seisomasta maahanmeno, jossa eteneminen menee juuri niinkuin pelkäsinkin, eli 10 sentin päästä toimii hienosti, mutta puoli metriä on liikaa. Tarvitaan varmaan lisää perusopetusta ja hitaampaa etääntymistä. Pitää varmaan ottaa parketin kuviot mittareiksi, että osaa mennä sen 2 senttiä kerralla kauemmas. Jännittää lähinnä, että jos kauan hinkkaa liikerataa tosi läheltä, niin etääntyminen tulee hurjan vaikeaksi. Nyt heti muuttuu tekniikka vastaavaksi kuin vanha maahanmeno, jos menee liian kauas, eli kyynervarren verran etenemistä.

22.1.06

Arktista agilityä ja ihan vähän tokoakin

Tänään oli taas kääppänien agilitytreenit. Kuplahalli oli viimeisen viikon pakkasten myötä myös kylmennyt huomattavasti kylmemmäksi kuin mitä se yleensä on ja viime viikolla oli. Tänään aiheena oli kolme radan pätkää joista ensimmäinen oli lähinnä tekninen harjoitus välistävetoja ja hyppyjä edestä ja takaa. Pari jälkimmäistä oli normaalimpaa ratasuoritusta simuloivia.

Estehakuisuus on taas lisääntynyt ja ensimmäisenä naaman edessä näkyvä este on se, mikä suoritetaan - edestä tai takaa. Lisäksi täytyy myöntää, että oma liikkuminen oli vähän hukassa välistävedoissa ja hieman muutenkin, mutta myöhemmin odotteluajalla kävin ottamassa uusiksi kyseistä pätkää, niin sujui huomattavasti paremmin kun oli ehtinyt miettiä liikkumistaan. Estehakuisuus oli havaittavissa myös kahdella muulla radan pätkällä ja ohjaamisessa pitää vaan olla erittäin tarkkana. Samoin pitää olla tarkkana koiran sijoittumisen suhteen, että ollaanko estettä suorittamassa edestä vai takaa.

Kontaktit meni paremmin kuin viime kerralla. Korjattava asia olikin ohjaajan sijoittuminen, kun koira on aina tottunut, että ohjaaja menee hieman esteen päädystä ohi. Keppien sisäänmenot onnistuivat hyvin ja koiran edelle voi mennä kepeillä paljonkin, kunhan ei keppien päässä tee sivuttaisliikkeitä turhan aikaisin, jolloin lopusta voi jäädä pari väliä pujottelematta. Pitää varmaan harkita, että opettaako koiraa kestämään tällaisia asioita vai opetteleeko ohjaamaan niin, että paikkaa estetekniikan heikkoudet ohjauksella.

Tokoakin laiskan viikon jälkeen otettiin vähän odotteluajalla. Tällä kertaa ihan alkeita, eli perusasentoa ja seuraamista, mikä olikin tarpeellista. Hyvää perusasentoa piti vähän hakea ja seuraamisessa oli ihan sama ongelma - koiran sijoittuminen liian eteen ohjaajaan nähden. Pikkuhiljaa se korjaantui kuten aina ennenkin lyhyillä suorilla seuraamisilla, joissa pysähdys heti kun koira siirtyy liikaa eteen, jolloin se joutuu palaamaan taaksepäin ennenkuin on oikeassa paikassa ja koiran terve laiskuus opettaa nopeasti, että tässä tulee ylimääräistä säätöä. Toinen ongelma seuraamisessa oli liiallinenkin tiiviys sivusuunnassa - pieni koira, joka siirtyy ohjaajan oikean jalan ollessa etummaisena liian lähelle estää ohjaajaa astumasta vasemmalla jalalla eteenpäin ja tulee vaara että käy niin kuin monta kertaa on käynyt, että ohjaaja astuu varpaille. Täytyy varmaan kaivaa vanha kunnon naksu esiin tätäkin varten.

15.1.06

Agilityä pitkästä aikaa

Illansuussa käytiin kokeilemassa miltä agility tuntuu ekaa kertaa mammaloman jälkeen. Paikkana kilosportin viereinen kuplahalli ja yhdistyksenä Turun Seudun Kääpiökoirat tai ihan tuttavallisesti vaan kääppänät. Into oli kova jo pihassa vetää hallin suuntaan, eli ilmeisesti muistissa oli että siellä on joskus ennenkin käyty ja suhtautuminen esteisiin oli melko räjähdysherkkä, eli into oli kovaa ja lyhyet radan pätkät joita tehtiin meni suurimmaksi osaksi hyvin. Ainoa enemmänkin ongelmallinen tilanne oli hyppy, jonka jälkeen piti seinän vierestä kiertää takaisin, kiertää kyseinen este ja hypätä esteessä kiinni 90 asteen kulmassa ollut este. Jokainen treeneissä ollut kokeneempi koira kääntyi suoraan kulmassa olleelle esteelle eikä ekalla yrityksellä ymmärtänyt, että pitäisi seinän suuntaan kääntyä. Tilanne oli selkeästi sitä vaikeampi, mitä kokeneempi koira. Muuten kaikki meni juuri niinkuin ennen mammalomaa mukaanlukien kontaktiesteiden suorittaminen, joista A on edelleen se parempi puomin kontaktin ollessa vähän liian ylhäällä, tosin taisi olla ohjaajan vikaakin, joka stoppasi vähän liian aikaisin kun yleensä mennään hieman esteen ohi asti. Ensi viikonloppuna ehkä pitää jatkaa. Voi olla, että ainakin kevättalven ajan käydään kääppänien treeneissä, jossa oli mukavan rento ja paineeton ilmapiiri.

Paikallaoloja

Eilen ja edellispäivänä iltaruualla otettiin pieniä paikallaoloharjoituksia. Edellispäivänä 2 minuuttia makuulla, eilen minuutti istumassa. Kumpikin paikallaolo sujui hyvin. Vain istumisessa oli pieni ongelma, että kun päätin iskeä pari kärpästä kerralla ja palasin koiran taakse, niin istumasta päättikin lähteä kääntymispaikalle sivulle. Toisella yrityksellä meni hienosti.

12.1.06

Lintsaamisyrityksiä

Maahanmenon tekniikkaharjoittelua jatkettiin tänään. Kokeilin ensin aloittaa siitä mihin viimeksi jäätiin, mutta pientä lintsaamista oli havaittavissa siten, että tapahtui pieni steppaus ja etujalat siirtyivät hieman eteenpäin. Täytyi palata ruutuun yksi, mutta pieni tekniikkamuistutus auttoi ja taas onnistui maahanmeno seisomasta taaksepäin kaatumalla. Pitää ilmeisesti edetä erittäin hitaasti siihen asti, että tekniikka tulee selkäytimestä.

10.1.06

Se kaatuu sittenkin!

Kaukojen seisomasta maahanmenon opettelu jatkui taas. Ensin ohjaus tyhjällä kädellä, jonka jälkeen käsimerkin viivästys käskystä ja yllättäen suullinen käsky "ligg" tarkoittikin maahanmenoa taaksepäin kaatuen niinkuin pitääkin - ainakin kun ohjaaja on 10 sentin päässä edessä. Vielä ei uskallus riittänyt kokeilla kauempaa eikä liene tarvekaan, kun voi edetä pikkuhiljaa - 15 metrin päähän on vaan pikkuhiljaa tosi pitkä matka mennä pikkuhiljaa, tosin ehkä tahtia voi vähän kiihdyttää kunhan nyt päästään edes puhumaan metreistä. Onnistumisen tunne tosin oli valtava, kun onnistuin opettamaan niinkin vaikean tempun kuin koiralle kuin maahanmenon. Vakavasti puhuen ehkä pitääkin olla tyytyväinen, että on (toivottavasti) onnistunut opettamaan vanhan tempun uudelleen uudella tekniikalla.

6.1.06

Takaisin perusteisiin

Joskus täytyy harjoitella myös perusteita, vaikka vähän edistyneempiä ollaankin. Erityisesti syyllisyydentunteita on aiheuttanut tieto siitä, että ehkä heikoin ja eniten treenausta vaativa osa-alue on tällä hetkellä seisomasta maahanmeno kaukokäskyissä. Koska maahan-käsky on jo pilattu, lienee aiheellista opettaa se toisella käskyllä. joka lienee "ligg" ja erilainen käsimerkki kuin maahanmenossa. Tekniikan olisi siis tarkoitus olla sellainen, että kaadutaan taaksepäin maahan sen sijaan, että pudotaan kroppa suoraan alaspäin maahan, joka on tämän hetkinen tekniikka käskyllä "maahan". Ongelmaksi tulee se, että kun otetaan seiso-maahan-yhdistelmää useita kertoja peräkkäin, joka kerran siirrytään noin kyynärvarren verran eteenpäin, koska nykytekniikalla maahanmeno menee siten, että kyynärpää tulee noin etutassun kohdalle, kun taas seisomaan nousu tapahtuu jalat paikallaan. Nykyinen tekniikka kelpaa hyvin kaikkiin muihin tarkoituksiin paitsi kaukoihin. Jotenkin tuntuu omituiselta alkaa opettaa ihan alusta maahanmenoa koiralle, joka on suorittanut kuitenkin TK1- ja TK2-titteleiden verran TOKO-kokeita, mutta kai se on tunnustettava itselleen, että jotain on joskus tullut opetettua vähän sinne päin ja siitä pitää nyt maksaa. Tänään vihdoin sain otettua itseäni niskasta kiinni ja aloitettua ihan alkeista, kun olin metsälenkillä itsekseni miettinyt, että ensimmäinen VOI-koe on suunnitelmissa 3 kuukauden päästä, olen jo kuukausi sitten valitellut, että kyseinen liike on vaikea ja mitään ei ole vielä tapahtunut. Otettiin sitten ihan alkeita - läheltä, makupala kädessä ja tarkkana tekniikan kanssa ja tällä lailla sujuu. Nyt pitäisi alkaa sitten yhdistää tekniikkaan jotain käskyä ja poistaa vihjeitä ja kasvattaa etäisyyttä.

2.1.06

Tunnistusnouto tunnistuksen kanssa

Tänään otettiin kolme toistoa tunnaria. Koska aiemmin oli jo todettu että yksinäisen tikun etsiminen ja tuominen ei ole ongelma, otettiin oikean tikun läheisyyteen läjä muita tikkuja. Ensimmäinen kerta meni hienosti. Toisella kerralla hieman epävarmuutta ja selkeästi ei ollut ihan selvillä mitä piti tehdä ja toimelias Ella päätti että ilmeisesti joku tikku pitää tuoda. Jätin tämän palkkaamatta ja annoin uuden käskyn, jolloin sitten tuli oikea ja palkka. Sitä en tiedä, onko tämä oikea tapa toipua vääristä tikuista vai ei, mutta olisi linjassa sen kanssa mitä muutenkin on tehty. Viimeisellä kerralla sitten selkeästi etsittiinkin sitä oikeaa ja löydettiin. Iso palkka ja tämä onnistuminen jätettiinkin sitten viimeiseksi mieleen.