Tänään piti vielä ennen ATT:n viikonlopun kisoja kokeilemassa, että onko kontakteilla viime aikoina vallinnut oikea suuntaus pysyvä. Valitettavasti ulkokentän valot on rikki siitä päädystä missä esteet on, joten jouduttiin puomia ottamaan melko pimeässä. Onneksi ei tuntunut häiritsevän menoa. Tänään taas nami- ja repimispalkalla alastulot hyvin sujuvia sekä A:lla että puomilla! Ei vaanimista ja hiipimistä lopussa, vaan tulee nyt rentoutuneesti loppuun asti. Sitä en tiedä, että miten siihen saataisiin lisää kiirettä ja kiihkoa, mutta suunta on oikea. Nyt kun ajattelee, niin palloa pois heittäiessä katse kiinnittyi jo tiukasti alaosalla vaanimaan että mihin pallo lentää eikä keskittyminen kohdistunut kontakteihin. Nyt nami- ja repimispalkoilla alastulossa koiran katse on kontaktin alareunaa kohti.
Erikoista on se, että jotenkin en tajunnut syitä ja olen ollut fiksaantunut "pallo on paras palkka" -ajatukseen, mikä sinänsä edelleen on totta, mutta tässä tapauksessa suunta on ollut palkkauksessa väärä, minkä totesinkin vähän aikaa sitten. Ärsyttävää näin jälkikäteen on se, että jossain vaiheessa kesällä tein jo havainnon, että repimispalkalla tuli reippaammin, mutta kun joku asia on fiksaantunut päähän, niin se on ja yritin vielä puoli vuotta lisää kaivaa vauhtia pallolla. Nyt pitäisi oikeastaan kellottaa kontaktit treeniolosuhteissa ja toistaa tämä esimerkiksi kuukauden päästä, jotta voisi todeta, että onko suunta jatkossa parempaan vai pitääkö lähteä etsimään jotain uutta taas.
ATT:n kisoissa olisi nyt viikonloppuna pääasiallisena tavoitteena siis sujuvat kontaktit ja oikeanlainen ilme ohjaukseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti