Kun ei suju niin ei suju

Tänään oli taas kisapäivä, jonka olisi voinut jättää kokonaan väliin. Motivaatio itselläkin heti aamusta alkaen hukassa enkä saanut oikein kunnolla koottua itseäni. Ellan kanssa on ollut niin tahmeaa erityisesti TSAU:n hallissa, että siitä on alkanut tulla jo itseään toteuttava ennustus. Hetkellisesti rataantutustumisessa voi saada itsensä uskomaan, että hommasta voi tulla jotain ja sitten juttu leviää käsiin, kaikki hetken päällä olleet odotukset siitä, että juttu sujuisi sortuu viiden esteen aikana ja lopullisesti ensimmäisellä kontaktiesteellä. Kepeille vielä sisäänmeno väärin, niin luovutushylly olikin sitten valmis kun koira vielä TSAU:n hallille tyypilliseen tapaan lähes kävelee rataa. Ulkona lämmittelyesteillä meni taas kun ajatus ja hyvällä motivaatiolla ja kontaktitkin tuli reippaasti, mutta sisällä ei sitten millään. Toiselle radalle lähdettiin sitten ihan ilman mitään. 3 ekaa estettä ihan ok, minkä jälkeen koira meinasi jäädä keinulle kun ei lähde pois kulumallakaan alastulolta. Sitten vielä ottaa nokkiinsa siitä, että hänen korkeuttaan mennään ohjaamaan ja kävelee putken ja kepit ja muutaman seuraavan esteen. Lopussa sentään vähän suostui laukkaamaan kun pääsin viemään suoraa reippaasti edeltä, mutta tuloksena toisesta radasta 4 sekuntia yliaikaa. Pistää miettimään jatkoa vakavasti, nyt onneksi on kisataukoa ja voidaan tehdä ainakin yritys ottaa jotain back to basics -harjoituksia muutamalla esteellä kovalla motivaatiolla ja leikkien. Katsotaan, miten näistä pohjamudista kiivitään ylös.