30.10.10

TSAU:n epikset

Perjantai-iltaa käytiin viettämässä TSAU:n hallilla epiksissä. Meinasin ensin mennä pelkästään Auliksen kanssa, mutta päätin sittenkin ihan huviksi ottaa Ellan mukaan ja mennä senkin kanssa avoimen radan. Mölleissä pientä närkästystä herätti, että aikaisemmin TSAU:lla on viimeisen vuoden ollut säännöissä, että kisaavat koirat eivät saa osallistua mölliratoihin, mutta tällä kertaa yhtäkkiä järjestävien ryhmien koirat saivatkin.

Möllirata oli meille periaatteessa profiililtaan ihan ok, paitsi hyppy 6, joka oli käytännössä takaakierto suoran putken jälkeen mihin oli tosi vaikea ehtiä, kun puomilta oli ennen putkea pitänyt tehdä tiukka käännös enkä saanutkaan niin paljon etumatkaa. Putkesta sitten Aulis kääntyi mua kohti niin, että se piti käydä viemässä sinne takaakiertoon, missä mun oli tarkoitus myös valssata, mutta unohdin. Tästä alkoi jo mennä hiukan pasmat sekaisin, mutta A:n takaaleikkauksen jälkeen olin taas siellä missä pitikin. Seuraava paha kohta olikin sitten se seuraava käännös ja suora putki. A:n ja putken välissä oli sivuttaisetäisyyttä niin, että olin melko varma, että jos vaihdan puolta, en saa koiraa työnnettyä putken jälkeiselle hypylle, joka ei ollut ihan linjassa putken kanssa ja vähän jopa vietti sinne A:n puolelle. A:n jälkeinen hyppy meni hieman pitkäksi ja jäin haaveilemaan ja ihmettelemään, että tuleeko se nyt sinne putkeen. Tulihan se, mutta tämä aiheutti sen, että takaaleikkaus oli armottomasti myöhässä ja koira kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja käännyttyään takaisin päin hyppäsi hypyn takaisin ja pudotti sitä seuraavan riman. Loppu vaan juostiin ja toiseksi viimeisellä esteellä olisi pitänyt kääntää vähän reippaammin viimeiselle.

Avoin rata sitten olikin vähän hankalampi tapaus. Alun kepeille vienti oli kulmassa, mitä meillä ei oikeastaan ole tehty ainakaan niin, että siinä oli vääriä hyppyjä. Keppien etsimistä pitää nyt harjoitella kovasti, että voisin tuollaisessa paikassa vain luottaa koiraan ja antaa sen mennä. Jatkon kannalta oli myös perusteltua hankkiutua keppien toiselle puolelle, mutta hyllyhän siitä tuli sitten kun käytiin joku väärä hyppy ottamassa välistä. Keppien jälkeen myös tuli ongelma seuraavan hypyn kanssa. En ole vielä katsonut edes videota, mutta luultavasti olen väärin sijoittunut ja Aulis lähti hakemaan putkea. Puomia ennen ollut hyppy hypättiin myös väärään suuntaan, kun olin sielläkin myöhässä. Puomin jälkeisessä tilanteessa ei lähde pyydetysti takaakiertoon ensin ja palaa sitten puomille. Toisella yrityksellä ihan jees. A:n jälkeen olikin sitten pöytä, jota ei olla ikinä tehty radalla ja kaksi kertaa treenattukin vaan. Ei mikään yllätys ettei tunnistanut sitä miksikään suoritettavaksi esteeksi ensimmäisellä yrityksellä. Pöydän jälkeisen putken jälkeen unohdin kutsua jo putken aikana ja ehti sitten vanhasta muistista syöksyä suoraan eteen samasta putkesta kuin mölliradalla ja kävi suorittamassa ylimääräisen hypyn takaa. Muistini mukaan sitten muurille en ohjannut kunnolla vaan se jarruttikin ja tuli ohi, mutta en lähtenyt tätä korjaamaan. Maaliin kai päästiin ihan kunniallisesti.

Ellan kanssa olisi avoimen radalla pitänyt vaan alussa luottaa siihen että se osaa, mutta aloinkin säätää jotain ohjauksia siihen ja kävi ihan samat kun Auliksellekin eli hyllytettiin ennen keppejä väärälle esteelle. Loppurata tosin meni ihan hyvin vaikkakin olin ennen A:ta olevalla kierrolla sen verran perässä ja päätin sen verran irrottaa sitä sinne, että se ehti kerran katsoa taaksepäin mua. Pöytä oli kyllä jees ja melkein kaikki muukin. Myös putken jälkeinen muurilta käännös oli ilmeisesti hyvä. Monet ohjaajat hankkivat itselleen vaikeuksia menemällä muurin taakse ja lähtemällä sieltä liikkumaan liian myöhään  putken oikeaa päätä kohti, jolloin koirat lukivat tyrkyllä olleen väärän pään.

Videoita ehkä tulossa, kunhan olen katsonut että kehtaako niitä julkaista.

Edit: Laitetaan nyt videot, niin voi sitten joskus palautella itseään maanpinnalle jos alkaa tuntua hyvältä..

Aulis:



Ella:



Kumpaankaan koiraan en siis luottanut siihen että hakisivat avoimen radan kepit vaikka kumpikin periaatteessa osaa ja treeneissä en edes ohjaisi mitenkään. Kummallekin myös jos ohjataan, oli ohjaus armottoman myöhässä ja Auliksen kanssa kaikki myöhässä kun kokemattomalla koiralla jatkuvasti jään varmistamaan että hyppäähän se ja kääntyyhän se jne..

29.10.10

Tekniikkakurssi osa 1

Eilen aloitettiin Auliksen kanssa tekniikkakurssi, kouluttajana Elina Jänesniemi. Ensimmäisen kerran aiheena oli jaakotus, jota varten opeteltiin ensin ennakoiva valssi. Valssin vienti vaadittiin nyt vähän eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin on opetettu lähinnä, että käsi vaihtuu vastaiseen ennen hyppyä, tällä kertaa koiran puoleinen käsi vei koiran hypylle asti, vaikka rintamasuuntaa lähdettiin kääntämään kuitenkin ajoissa. Tätä harjoiteltiin ensin ja tästä sitten rakennettiin jaakotus. Teoriassa kuulolla ollessaan Auliksen ei pitäisi tarvita kovin tarkkoja ohjauksia siivekkeiden kiertämiseen, mutta tietysti tekniikkakurssilla opetellaan tekemään asioita hyvinkin teknisesti. Saatiin aikaiseksi tiukkoja käännöksiä ja hyvää ohjauksen lukua. Vähän vinksallaan ja hämärässä kohdassa olleet puolikkaat tummahkot vinokepit tuotti päänvaivaa kun tekniikoita kokeiltiin radalla kun kepit ei vielä ole kauhean vahvat eikä aina löydy ihan helposti. Nyt tosin täytyy päästä ennen epiksien avointa rataa kokeilemaan, että miten ne kepit sujuu. Tänään ollaan siis menossa TSAU:n epävirallisiin kisoihin Auliksen kanssa ja olen siirtänyt agilityryhmäni treenit sinne. Ja viikonloppuna on sitten Liuhtojen koulutusta kumpanakin päivänä, lauantaina Timo ja sunnuntaina Tuulia, katsotaan miten poika jaksaa touhuta peräkkäisinä päivinä. Ja itsekin yritän kouluttaa lauantaina yhdelle ryhmälle ajatuksia siitä, kuinka radoista tehdään koiran näkökulmasta selkeitä.

26.10.10

Naksuttelua laiskana päivänä

Tänään on ollut vähän laiska päivä, mutta pieneksi aktivoinniksi kuitenkin päätin naksutella jotain kummallekin koiralle. Auliksesta on tulossa oikeaoppinen pyrri. Nyt kun sille on opetettu takajalkojen nostamista ja se ei enää riittänytkään, niin aloin seuraavaksi naksuttaa etujalkojen liikuttamista, mistä tuli ihan parilla toistolla sekä molempien saman puolen jalkojen nosto että ristikkäisten jalkojen nosto. Ihan vähän vasta, mutta kuitenkin ihan kivasti ekaksi kerraksi eikä tää oikeastaan ollut edes tavoitteena. Teki kumpaakin kummallekin puolelle, mutta huomattavasti mieluummin se tekee niin, että jos vasen takajalka nostetaan, niin nostetaan oikea etujalka ja jos oikea takajalka on ylhäällä niin nostaa myös mieluummin oikean etujalan, eli lienee melko oikeakätinen. Tää on kyllä jotenkin niin huvittavaa, että varmaan pitää treenata lisää. Lisäksi otettiin vähän takajaloilla seisomista ja jatketaan projektia että yritetään tehdä noutoesineistä kiinnostavia.

Ellan kanssa naksuttelu on vähän mahdotonta. Sille kyllä kelpaa naksu palkan merkiksi, mutta kun se oli jossain vaiheessa huono tarjoaja, niin päätin että aletaan naksutella sille sellaista että mikä tahansa toiminta on hyvä juttu. Nyt sitten tästä seuraa, että kun menen lattialle naksun ja namien kanssa, niin se alkaa stepata, nostella kaikkia jalkoja, heiluttaa häntää ja päätä joka suuntaan ja välillä käy istumassa ja on tosi vaikeaa yrittää sitten merkata näistä että mitä nyt just haluaisin. Mut ei se haittaa, kuhan tekee jotain, se on hassua ja viihdyttävää.

25.10.10

Hyllyputki poikki

Sunnuntaina lähdettiin Ellan kanssa iltapuhteiksi Tampereelle juoksemaan pari starttia. Hyppyradalla tuomarina Kari Jalonen ja agilityradalla Anne Viitanen. Pääasiallisena tavoitteena oli yrittää saada Ellan kanssa taas vaihteeksi ehjiä ratoja ATT:n triplahyllyn jälkeen, joka kyllä söi vähän tarpeettomankin paljon. Kisapaikalle tullessa luulin ensin, että meidät ohjattiin parkkiin ihan viereen kunnes tuli havainto, että hallille oli kutakuinkin kilometrin kävelymatka. Ilmottautumisen jälkeen kyllä tuli välittömästi käytyä siirtämässä auto lähemmäs. Halli oli ahdas ja lähtö- ja maalitilanteet oli lähes vaarallisen oloisia, koiraa ei juuri mahtunut palkkaamaan muuten kuin ruokapalkalla kun jatkuvasti oli joku kävelemässä päälle tai jonkun koira iholla. Silmämääräisesti kyllä epäilen, että kenttäkään ei ihan täysimittainen kisakenttä ollut. Testin jälkeen päädyin siihen että alustalla mennään turffikengillä vaikka olikin pelkkää kumia ilman nurmea. Alusta oli tosi pitävä kuivana, joillekin koirille tuntui olevan jopa liian pitävä ja liikkuminen oli vähän varovaista.

Eka rata oli ihan kiva hyppäri, missä ei pitänytkään meille mitään erityisen vaikeaa olla. Kepeille valssi ei kääntynyt ihan tarpeeksi ja yritin kovasti saada koiran kepeistä ensin ohi ja toiseksi viimeisen esteen takaakierto tietty vähän jännitti, mutta meni ihan siististi. 8-rimaan Ella osui jostain syystä ja sekään ei videon perusteella hyppää ihan normaalisti tuolla. Tuloksena 0 ja 7. sija 53 koirasta, mihin olin ihan tyytyväinen kun rata kuitenkin tuntui hyvältä.

Agilityrata oli aika erikoinen, vain 16 estettä ja ei nyt mikään ihan nopeimpia profiileja. Etenemä 3,7m/s ja vain vähän rataa kontaktien ulkopuolella tarkoitti meille vaikeuksia. Kun kontaktien ja keppien lisäksi rataa on vain 12 estettä, niin ei riitä sitten matkaa kompensoida hitaita kontakteja ja tästä sitten ihan hyvällä fiiliksellä kuitenkin pudas rata ja 3 sekuntia yliaikaa.



Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis kisoista vaikka sitä tuplanollaa ei vieläkään tullut. Katsotaan miten kelit kehittyy että missä vielä kisataan talvella Ellan kanssa, mut yleisesti nyt kulkee ihan kivasti ja treeniä on tarpeeksi vähän. Onneksi tuli myös lauantaina vaihdettua talvirenkaat, kun puoli kisaa satoi ulkona räntää ja maa oli ihan sohjossa ja kun kisat oli reippaasti myöhässä toisen radan aikaan, takaisin kotona oltiin vasta joskus 23 jälkeen.

23.10.10

Lennokkaita epiksiä ym.

Torstaina oltiin epävirallisissa kisaamassa - tällä kertaa vain Auliksen kanssa, kun Ella on menossa sunnuntaina kisaamaan. Onneksi tosin näin, meni aika myöhään ja pakastui ja oli tosi tosi kylmä. Oli aika pettymys, että mölliradalla ei taaskaan ollut kontakteja eikä tästä ollut kerrottu etukäteen, vaikka itse tekisin mieluummin ratoja kontaktien kanssa kuin noita hyppyratoja. Ja olipa tullut ihmisiä pitkänkin matkan takaa paikalle jotka toivoivat että pääsisivät treenaamaan kontakteja ilman että pitää iltamyöhään odottaa avoimen luokan ratoja. Jos tämä homma nyt yleistyy, niin olisi mielestäni kaikilta seuroilta mukava palvelu ilmoittaa etukäteen onko radat agility- vai hyppyratoja. Yleisesti kisoissa juokseminen tuntui pahalta ja lonkka vaivasi jo tutustumisissa (oma, ei koiran) ja en oikein uskaltanut juosta kunnolla radoilla.

Mölliradalla eka käännös venyi vähän pitkäksi. Vähän jännäsi putki 6, mutta olin päättänyt että 5:n päällä vaan hihkaistaan putki ja katotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin sitten alun jälkeen hyppäsi pituuden hieman sisäänpäin, jolloin 5 meni sitten sen oikean pään suuntaan. Putken jälkeinen hyppysuora osoitti oranssin putken päiden väliin, eli 8:lta piti kääntää, että koiran saisi mustan putken oikeanpuoleiseen päähän, johon piti mennä. Alunperin tiesin että tää tulee olemaan hieman lotto. En kuitenkaan luottanut tarpeeksi koiraan, että olisin mennyt tarpeeksi pitkälle kun epäilin että tulisi 7:n ohi. 8:lla tulikin sitten hieman yliohjaus ja mentiin mustan putken vasempaan päähän asti. Positiivista oli se, että koira tällaisessakin paikassa oli kuulolla. Vaikeudeksi tuli jatko, kun piti äkkiä keksiä mistä aukosta koira tulee ulos.

Avoimella radalla alussa olisi pitänyt pyytää jo kakkoselle kokoamaan, kun siitä ei pääsekään enää kääntymään kolmoselle. En odottanut, että se suoristaisi itseään hypylle niin, että menisi kolmosesta ohi, mutta ei enää pystynyt kääntymään vaan joutui ohittamaan. A:lla tuli taas sellainen 6kk sitten viimeksi tapahtunut hyvin lennokas suoritus, jonka kyllä videohidastuksissa saa oiottua ihan siistiksi hypyksi ja alastuloksi vaikka näyttääkin aika hurjalta. Reipas kohahdus tuli yleisöstä kyllä. Takaosassa myös mietin jo tutustumisessa, että olisiko pitänyt 7:lla pyytää keräämään vai ei kun se oli kuitenkin pakko jättää sinne, että ehdin pukkaamaan 10:lle putken jälkeen. Vastaus tuli sitten suorituksen aikana, että olisi, kun ei pitkästä hypystä tuosta vauhdista enää taivu 8:lle. Yllätyksekseni kepit meni hyvin, vaikka yritinkin ohjata vähän huonosti ja koira oikein hakeutuu oikealle puolelle. A:n jälkeen puomi vähän jännitti, mutta se oli ihan hyvä vaikka siihen tultiin vaikeasta kulmasta ja rengaskin osui oikeasta välistä.



Tämän lisäksi ollaan tehty pientä jälkitreeniä ja vähän tokoiltu lenkkien yhteydessä. Jälkellä on vähän jotenkin liikaa vauhtia, pitäisi jotenkin yrittää saada rauhallisemmasta tilasta lähtemään kun nyt alkaa selkeästi tarkkuus kärsiä. Luulen, että näistä kolmioista pitää hetkeksi palata takaisin ruutuihin. Auliksen tokon osalta paikallamakuu ja istuminen alkaa sujua, alo-luoksetulo on oikein hieno ja seuraaminen, mikä on ollut murheenkryyni alkaa olla myös ok.Ellan toko on samaa kun aina, se on revetä liitoksistaan kun saa seurata ym. Otettiin myös vähän jääviä ja luoksetulon pysähdyksiä eikä se näitä ainakaan ole unohtanut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla merkkiä ja ruutua ja muuta, että miten sujuu parin vuoden tauon jälkeen.

Kummallakin otettiin lisäksi ihan huvikseen joku päivä lenkin yhteydessä lähipuistossa puiden ympäri sylkkäri- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aulis oli näissä selkeästi parempi, tosin Ellan kanssa tehtiinkin ihan ekaa kertaa. Sillä meni hetki sisäistää, että pitää kääntyä pois päin. Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla miten onnistuu agilityesteillä. Niillä periaatteessa odotan, että Ella on helpompi, kunhan sen saa ensin vietyä oikealle puolelle estettä, mutta voi Auliskin yllättää vielä.

18.10.10

Päivätreenit - ratatreeniä ja pientä viimeistelyä

Tänään taas päivätreenit kummankin kanssa. Ella on sitten tällä valmis ensi sunnuntain kisoihin ja Aulikselle yritetään nyt rakentaa vähän rutiinia radan tekemiseen, että oltaisiin jossain määrin kisavalmiita vuodenvaihteessa. Isot esteet oli pudoteltu kentälle eikä niitä kauheasti viitsinyt siirrellä, joten radasta tuli seuraavan näköinen.


Ensin otettiin Auliksen kanssa. En oikeastaan edes uskonut, että tästä kaikista kohdista selvittäisiin. Koko radasta ei nollaa saatu aikaiseksi, mutta kaikki kohdat selvittiin useamman kerran. Mainittakoon heti alkuun, että puomit oli tänään aivan täydellisiä ja ensimmäinenkin meni suoraan loppuun asti. Arvatusti putkesta 4 syöksyi suoraan A:lle, mutta positiivista oli, että jo toisella yrityksellä kääntyi takaakiertoon. Näitä pitää tosin tehdä lisää, koska tuo 5-rima tuli turhan monta kertaa alas. Kokeilin ensin A:n yläpuolelta (kuvasta) keppejä takaaleikkauksella, mutta sieltä päädyttiin menemään 14-putkeen kummastakin päästä ennenkuin kepit löytyi. Kun oli tullut selväksi, että siellä on kepit, ne kuitenkin sujuivat kummalta puolelta A:ta tahansa. Kepeiltä keinulle kääntyessä 8-rima myös tuli pari kertaa alas. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, mutta sen jälkeiset aivan mielettömän hienoja. 10-putkessa sellainen hauska huomio, että meillä ei todellakaan tarvi pimeisiin putkikulmiin ohjaajan kääntää koiraa, riittää kun näytti keinulta eteenpäin ja sanoi putki. 11-12-13-14 olikin sitten tosi vaikea. 11 oli niin kaukana, että 12 taakse mennessä ei irronnut sivusuunnassa menemään 11 kautta. Ensimmäisillä yrityksillä myös tietysti meni ensin 11 yli suoraan putkeen tai sitten 12 yli suoraan A:lle. Tilaa oli myös niin vähän, että renkaalla takaaleikkaus oli tosi vaikea näyttää ja tuli helposti pyörähdys. Saatiin kuitenkin kääntyvillä hypyillä käännettyä tuo ihan mallikkaasti lopulta ja kun ajoitukset osui kohdalleen, niin takaaleikkauskin onnistui. Yllättävää kyllä viimeiselle hypylle irtoamisessa ei taas ollut minkäänlaisia vaikeuksia.

Ellan kanssa ennen A:ta oleva takaakierto ei tuottanut vaikeuksia, mutta senkin oli vaikeaa hahmottaa kepit tuolta ulkopuolelta ja haki ekalla kerralla putken. Samoin 11:n jälkeen meni putkelle enkä senkään kanssa meinannut osata takaaleikkausta renkaalla ilman että tulee pyörähdys. Tämä tuli varmaankin molempien kanssa tutustuttua vähän huonosti jotenkin enkä miettinyt ajoituksia riittävän tarkkaan. Se kuitenkin onnistui kun ajoitukset ja suunnat oli kohdallaan, mutta Ellalle pystyi myös tekemään 11-12 käännöksen niin, että koiran tullessa putkesta kävin vain merkkaamassa 11:n ja sen jälkeen menin 12:lle valssaamaan, jolloin putkikaan ei vetänyt niin paljoa tuossa linjan edessä. Luonnollista jotenkin on "varmistaa" jäämällä siivekkeelle kääntämään, kun paljon järkevämpää olisi oikeasti mennä sinne seuraavaa estettä kohti. Kontaktit oli hienot tänään vaikkakin ekalla kerralla valahti puomilta läpi.

12.10.10

Huono jälkitreeni

Tänään käväistiin päivällä läheisellä pellolla tekemässä kummallekin koiralle kolmiot, joiden päästä lähti lyhyet jäljet. Tää pelto olikin vähän huono tarkoitukseen, kun heinä oli sellaista ettei se tallaamalla jäänyt näkyvästi lakoon. Tein nyt kuitenkin kun olin sinne pellolle asti raahautunut. Onneksi kumpikin koira tiesi mitä tehdään ja ainakin löysi hirveästi jotain syötävää, toivottavasti niitä mun pudottamia nameja. Sen verran muistin kyllä paikkoja että ainakin tosi lähellä oltiin, että uskoisin että ihan oikeita kolmioita ja jälkiä nuuskuttivat. Seuraava täytyy kyl tehdä aika pian jossain sellaisessa paikassa missä taas näen että tekevät järkeviä asioita.

Luennolla taas

Eilen kävi taas ohjaaja luennolla. Tällä kertaa 4 tuntia radanlukuluentoa, luennoitsijana Janita Leinonen. Paljon tuli taas asiaa ja mietittävää ja ajatuksia monista asioista. Pyrri ei kyllä vaikuta tässäkään asiassa ihan oppikirjakoiralta, vaikka monta asiaa tunnistinkin ja myös puudelin kanssa ehkä hahmotin joitakin viimeaikoina tapahtuneita virheitä. Mahdollisesti, täytyy kokeilla. Osin omasta mielestäni mukana on myös hieman sitä, että miten koira on oppinut ohjattavaksi, pääasia kuitenkin lienee aina että koira tietää mitä siltä halutaan ja ohjaaja on ohjauksissaan johdonmukainen siten että sama ohjaus tarkoittaa aina samaa. Auliksen kanssa ei oikein myöskään päde tuo teoria 5m jälkeen ohjaajaa kohti taittumisesta ainakaan vielä, mutta toisaalta sille onkin opetettu edelleen enemmän esteitä kuin ohjauksia. Paljon tuli kuitenkin treeni-ideoita ja treenimotivaatiota. Parin viikon päästä aloitetaankin myös ohjattuja treenejä, sitä ennen pitäisi muutama kerta käydä Auliksen kanssa koittamassa jotain rataa.

9.10.10

En vaan osaa.

Tänään sit oltiin kotikisoissa kolme starttia puudelin kanssa Anne Huittisen tuomaroitavana. En tiä kuka ääliö mut sinne oli ilmoittanut, kun juuri mitään fiilistä ei meinannut löytyä. Kaikille radoille sentään pysty lähtee jotenkuten, mutta ei siel kyllä kauheasti mitään ohjaamista tapahtunut. Vähän latisti vielä että kummallakin agiradalla loikkas puomin alastulon, mitä ei oo taas sit tehny en muista millon vaikka se vähän rajoilla on ollu. Ekalla karkas puomilta renkaalle kun piti mennä putkeen ja toisella tapahtu jotain muuta. Tais sieltä parikin hyllyä tulla. Hyppäri piti olla maailman helpoin kolmosen hyppäri meille, mutta ekasta käännöksestä tuo sitten kaartelikin johonkin kilometrin päähän, josta sitten tuli pituuden luo väärälle puolelle ja hyppäs sen väärin päin jossa vaiheessa totesin että eiköhän juosta maaliin ja jätetä tähän. Ihan kivoja ratoja oli oikeesti kyllä, mutta ei oikeen meidän päivä. Mulle ei sovi oikeen tuo neljäntenäkymmenentenä lähteminen. Nyt taitaa olla taas tää vaihe mikä aina välillä tulee että juoksennellaan vaan kun toinen ääripää on se äärimmäinen varmistelu ja pidättely. Nyt pitäs jotenki onnistua välttämään että seuraavaks ei lähdettäs jarruttelemaan kuitenkaan kun Ella on ehkä muuten ehkä parhaassa vauhdissa mitä se on koskaan ollu. Nyt pitää kerätä pää kasaan ja lähtee johonki muualle kisaamaan.

Kouluttamassa

Tällä viikolla on vähän laiskoteltukin kun ohjaaja on ollut vähän flunssainen. Muita tuli kuitenkin juoksutettua ja aattelin nyt jakaa nuo ratapiirrokset, kun olivatkin aika mielenkiintoiset vaikka lonkalta heitinkin. Ois tehny mieli kokeilla itte, mutta aika loppu kesken eikä ollu koiriakaan mukana.


Eka rata oli vähän tällainen missä ohjaajat oli tutustuessa ihmeissään kun väittivät et esteet oli jotenkin oman liikkumisen tiellä. Hyllyjä saatiin toki aikaseks, mutta pääasiassa sen takia, että ohjaajat jäi varmistelemaan jotain paikkoja sen sijaan, että olisivat rohkeasti ohjanneet eteenpäin oikealle esteelle. Mut positiivista oli, että pisti näköjään ajattelemaan rataantutustumisessa.


Toinen rata oli eka rata uudelleen numeroituna. Aiheutti selvästi vähemmän ajattelua kuin ensimmäinen variaatio, mutta monen yllätykseksi olikin oikeasti vaikeampi. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää..

4.10.10

Päivätreenit taas

Tänään käväistiin taas Ellan ja Auliksen kanssa ottamassa vähän päivätreeniä. Ellalle viimeistelytreeniä lauantaiksi, Aulikselle muuten vaan ratatreeniä ja hieman myös estetreeniä. Rata oli melkein valmiina kentällä, muutama este pois väleistä kun oli niin pirun ahdasta.


Auliksen kanssa otettiin ensin vain alkua. Ensimmäisellä toistolla tapahtui taas se, että ei tullut puomia ihan alas asti, mutta alkoi toimia kun vaan odotin ja odotin ja kun oltiin pari kertaa vain vahvistettu kohtaa, niin alkoi löytää ihan perille asti ihan itsestään. Tähän pitää nyt ehdottomasti kiinnittää huomiota. A:lla tätä ongelmaa ei ole ja ihan hupailumielessä juostuilla parilla jutulla teki sikahyvää A:ta. Lähdössä myös käden nostaminen aiheuttaa koiralle jonkulaisen lähtöluvan ja tuli muutamia nousemisia, mutta kävin vaan palauttelemassa. Loppua kohti tämäkin alkoi sujua. Yhden kerran jopa valahti puomista omin lupinensa putkeen asti, mutta heti perään toistettuna teki tosi hienon puomin. 4-5 käännöksessä 4:n taakse meno meni yllättävän helposti putkesta, mutta 5:n haku sylkkärillä oli vaikeaa ja kun lopulta meni, niin meinasi hakea A:lle jos oli vähänkin varomaton vaikka ohjaus näyttäisi miten. Tarkoituksena oli nimenomaan irrottaa se putkeen. Kokeilin myös valssia 4:n ja 5:n välissä, mikä oikeasti oli paljon varmempi, kun sylkkäriä ei ole harjoiteltu. Tuo ei myöskään ole niin estehakuinen, että siinä missä Ella ottaisi kyllä 7:n ja 8:n tuosta matkan varrelta, niin Aulis tulee kyllä ihan surutta ohi jos vaan ryntään pussille ja juoksee suoraan pussiin. Keinu oli tänään oikein hyvä ja keinun jälkeisestä putkesta vaihdoin puolta valssilla, kun en uskaltanut persjättöä kun olin varma että koira tulee jaloille ja halusin nähdä koiran koko ajan. Tosi yllättynyt olin siitä, että tuollainen ekaa kertaa kokeiltu hyvin ohuessa kulmassa tehty takaaleikkaus 15:lla toimi tosi hyvin ja keppien sisäänmenovirheitä ei Auliksella tullut yhtäkään! Yhden kerran jätti viimeisen välin pujottelematta kun lähdin liian aikaisin ohjaamaan seuraavalle esteelle. Kestää kyllä etäisyyttä kepeillä sivusuunnassa ainakin tosi paljon, mutta ei sitä että lähden varsinaisesti tekemään jotain ohjausta. Kepeillä pitää jossain vaiheessa ottaa häiriötreeniä. Keinu meni myös radalla ihan ok, parilla ekalla toistolla joutui hieman muistuttelemaan että sinne 2on2offiin pitäisi tulla, mutta sekin alkoi sujua ihan itsekseen parin toiston jälkeen taas. Pitäisi saada kaikki vaan toimimaan aina ekalla yrityksellä, mutta tää varmaan korjaantuu ihan rutiinilla. A otettiin kertaalleen niin, että 7:lta takaisin 6:n väärään päähän ja A:n ja hyppyjen kautta kepeille.

Ellan kanssa otettiin vähän ensin kontakteja yksinään ja olivat tosi hyviä ja tää ratahan oli semmonen ihan piece of cake, tosin Ellan kanssa otettiin 10 takaakiertona toisin kun Auliksella. Ella teki myös kepeille sisäänmenovirheen ekalla yrityksellä, mutta taas oli se visuaalisesti vahvempi keppi kakkosena, mikä tuntuu meille aiheuttavan näitä avokulmavirheitä. Keinut oli ihan jees ja kontaktitkin oli oikein hienoja. Ellan kanssa tosin tein 14:n niin päin että 15:lle vein päällejuoksuna. Ei kai ton kanssa tän enempää kannatakaan treenata, tuntuu et sitä paremmin menee kisoissa mitä vähemmän treenaa, mut vähän pitää pitää jonkunlaista muistikuvaa ittelläkin että miten toi koira toimii ettei mee sekasin kun treenaa myös Auliksen kanssa.

Tottakai-päivät

Viikonloppu tuli vietettyä Auliksen kanssa Kotkan suunnalla Lintukodossa Tottakai-päivillä. Tuli taas nähtyä paljon pyrrejä ja pyrri-ihmisiä, käveltyä metsissä, kiipeiltyä kallioilla, vähän tokoiltua, treenattua kontakteja soutuveneiden päällä, otettua verinäyte Hannes Lohen geenitutkimuksiin ja juostua vieheen perässä. Verinäytteen otto meni yllättävän hyvin, ei tarvittu kun minä ja näytteenottaja toisin kuin joillain joilla tarvittiin useampia ihmisiä pitelemään koirasta. Vieheen perässäkin tuo juoksi mielellään. Tokotreenit meni hyvin ja nyt alkaa tuntua siltä että ton seuraamisen alkaa pikkuhiljaa saada kasaan.


 Terveystulosten viipymisellekin tuli selitys jo perjantaina kun aloin ihmetellä että kylläpä kestää. Kun omakoirassa ei näkyny minkäänlaista kuittausta että kuvat olisi edes saapuneet, niin soittelin ensin Kennelliittoon, mistä tämä tieto vahvistettiin. Soitto Koirakissaklinikalle paljastikin, että sieltä niitä lähetellään aina isompi nippu kerralla ja ne on lähetetty vasta viime viikolla oltuaan pari viikkoa klinikalla odottelemassa lähetystä. En kyllä oikein tiedä miksi, kyllä siitä hinnasta ois yks kirjekuori ja postimerkki pitänyt pystyä hankkimaan. Noh, mutta nyt sitten vaan jatketaan odottelua.

Järkytyksekseni myös tuli ilmottauduttua sittenkin messariin sunnuntaille kun Tottakai-päivillä Pakin kanssa tuli jaettua että kumpi yrittää kumpaakin titteliä saada pois kun ei ole mitään järkeä lähteä kilpailemaan keskenään. 50€ ja 1,60€ käsittelykuluja meni sitten siihenkin että saan arvostelun joltain tuomarilta joka ehkä näkee ensimmäistä kertaa elämässään lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran.