31.12.10

Tämä vuosi on valmis

Vuosi tuli päätettyä Auliksen viimeistelytreeneillä huomisia ensimmäisiä virallisia kisoja varten ja käymällä vetämässä treenit omalle ryhmälle. Viimeistelytreenit meni loistavasti. Kontaktit oli hyviä, vauhti kovaa, kepit virheettömiä, käännökset tiukkoja kun sellaisia tarvittiin, draivi kovaa. Jos jotain vähän huonoa pitää löytää, niin lähdöt on edelleen ihan siinä hilkulla. Toivottavasti toimii huomenna ja oma pokka pitää.

Ella Sveitsin Alpeilla syyskuussa
Ellan kanssa on taas yksi vähän hämmentävä vuosi takana. Tokon suhteen on edelleen mulla päällä vuonna 2007 alkanut burnout, vaikka toisaalta koko ajan haaveena on sellainen "vielä kerran". Mahtaako vaan vuodet loppua koiralta ennen kuin saan itseni tokotreeneihin. Agilityn suhteen on eletty tosi hienoja hetkiä ja oltu todella pohjamudissa. SM-kisat oli katastrofi, karsintoihin osallistumisoikeuden voittaminen hieno hetki ja karsintoihin osallistuminen oli hienoa ja tavoitteet täyttyivät, kun saimme jatkaa myös sunnuntaille. IMCA Sveitsissä oli hieno, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Toivottavasti vuosia on vielä paljon edessä. Terveystutkimusten tulokset olivat hyvät. Luin vähän aikaa sitten blogin ensimmäisiä merkintöjä ja näyttää siltä, että 5 vuotta olen kokenut olevani jumissa. Pitäisi kaiken epäonnistumisen harmittelun sijaan opetella iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja muistaa kilpailla aina vain omaa tasoa vastaan. Ellan kanssa pääasialliset tavoitteet on vuonna 2011, että meillä on yhdessä hauskaa, varata ohjaajalta laatuaikaa yksin Ellalle. Kisaamisen ja treenaamisen pitää olla iloista.

Aulis Linnavuoren metsässä
Auliksen kanssa ollaan harrastettu paljon. Agilityssä ollaan niin kisavalmiita, että heti vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä otetaan ensimmäiset viralliset startit Hyvinkäällä. Agilityn lisäksi ollaan pähkäilty tokon kanssa, joka on ollut tämän koiran kanssa uskomattoman vaikeaa ja ohjaajalle opettavaista. Seuraamisen ja noudon rakentaminen on ollut todella vaikeaa ja mitään oikoteitä ei ole voinut käyttää, kun koira rankaisee välittömästi, mutta uskoisin että vuonna 2011 osallistutaan myös kokeeseen. Paimennusta ollaan harrastettu paimennuksen perusteet -kurssilla ja pidettiin paimennuspäiväkin lyhytkarvapyrreille. Vuoden yllätys oli varmaankin se, että osallistuttiin voittaja-näyttelyyn ja Aulis sai JV-10 ja V-10 -tittelit. Lisäksi ollaan vähän treenailtu jäljen alkeita ja jopa juostu vieheen perässä. Uidakin se osaa, mutta vain rantaa kohti kun sen vie syvälle, mutta uskoisin että tämäkin asia joskus korjaantuu. Lisäksi jännittävien terveystutkimusten tulokset olivat loistavat. 2011 tavoitteena agilityn suhteen on nousta kolmosiin. Tokon suhteen tavoitteena on päästä siihen kuntoon, että voidaan osallistua kokeeseen ja säätää sitten seuraavat tavoitteet sen perusteella. Suuri haave olisi saada myös paimennus siihen kuntoon, että voisi johonkin farmikokeeseen mennä. Ja PK-tuloskin olisi hienoa saada joskus, luultavasti jäljeltä. Sitä en tiedä tapahtuvatko nämä paimennus- ja PK-asiat vuonna 2011 vai joskus myöhemmin, mutta ainakin aletaan työstää asiaa.

Ohjaajalle tuli myös tämän vuoden syksyllä tympeitä uutisia. Vihdoin menin lonkkien leposärkyjen takia urheilulääkärille. Olin lykännyt asiaa jo vuosia, kun pelkäsin saavani jonkun ikävän diagnoosin ja elin siinä uskossa, että kyse on vain lihaskireyksistä. Pelko osoittautui ihan aiheelliseksi ja röntgenkuvien perusteella todettiin nivelrikko ohjaajan kummassakin lonkassa, mikä rajoittaa lonkkien kiertoliikkeitä, erityisesti sisäkierrot ovat lähes olemattomat ja ulkokierrotkin hyvin puutteelliset. Fysioterapialla on haettu lihastukea lonkan seudulle, mikä olikin kovin puutteellista sekä lisäksi pyritty pääsemään kireyksistä ja epätasapainoista, jotta nivelet rasittuisivat mahdollisimman vähän ja pysyisin mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi soveltuvat kipulääkitykset. Asiaahan ei voi korjata ja se etenee jotain tahtia. Ratoja kuitenkin juostaan niin pitkään kuin jalat kantaa, mutta tietyt ohjaustekniikat ovat jo tällä hetkellä fyysisesti vaikeita. Vielä ei oikein ole tarkalleen selvillä missä kohtaa rajoitukset ovat nivelistä johtuvia tai lihaksista johtuvia, mutta 2011 ja monta vuotta siitä eteenpäinkin tavoitteena on pysyä sellaisessa kunnossa, että pystyy kohtuullisen hyvin ja kohtuullisen kivuttomasti ratoja suorittamaan. Ja nauttia jokaisesta otetusta juoksuaskeleestsa.

29.12.10

Viimeistelytreeni osa 1 ja noutokin edistyy

Tapaninpäivän kisoissa tuli havaittua, että nääkin kontaktit joskus hajoaa jos niistä ei pidä huolta. Ei kovin nopeasti, mutta pikkuhiljaa. A on pysynyt koko ajan hyvänä, mutta puomi vaatii loivempana huomattavasti enemmän keskittymistä. Ongelmana ei ole ilman lupaa poistuminen, vaan puomilla meinaa helposti jäädä 4 jalkaa esteelle etenkin jos edessä ei ole mitään. Lisäksi lähdöt on niin rajoilla että pitää käydä välillä vahvistamassa sitä, että odotetaan sitä oikeaa lähtölupaa eikä olla vieteri kireänä siellä odottamassa että nyt se hengitti ja avasi suunsa. Nyt ollaan siis sitten vaan alettu sanoa vääriä sanoja, joista ei saa lähteä ja pitää odottaa sitä ekaa estekäskyä / lupaa oikeasti. Kai se tolla on enemmän niin, että esteiden suorittamiseen annetaan lupia kuin käskyjä. Tänään treeneissäkin siis sekä puomi että lähdöt meinasi olla vähän huolimattomia, mutta sitten vaan tehtiin molempia kunnes ei enää nytki lähdössä ja puomilla nyt toistaiseksi treenataan niin, että siitä lähdetään treeneissä aina suoraan eteenpäin ettei pudottaudu niin herkästi sivuun.

Pöytää muistutettiin myös, mikä meni pari kertaa A:n kontaktilta lähtiessä yli. Kaikki jalat laskeutui pöydälle, mutta pyrrin täydestä vauhdista ei kyllä pito riitä siihen että pysähtyisi pöydän puolella vaikka miten yrittäisi. Toistolla sitten näki lähestyessä miten rattaat pyöri päässä että nyt pitää malttaa lyhentää laukkaa sen verran, että pystyy jäämään tohon. Kepit ja käännökset ja haltuunotot oli ihan superhienoja! Ja keinu sujui kohtuullisesti. Toistoilla nopeutuu aina, mutta eka kerta menee usein vähän sen piikkiin taas että koira hokee päässään "pitää malttaa pitää malttaa pitää malttaa". Vielä kuitenkin käydään varmaan perjantaiaamuna vähän ottamassa ainakin lähtöjä ja puomeja ja keinuja niin sitten ollaankin lauantaiaamulle valmiita.

Kisakirja on nyt vahvistusta vaille täytetty ja kansikuva ja kontaktimuovit pitäis vielä laittaa.

Vaihtoehto 1:


Vaihtoehto 2:


Kuvat on ottanut Maria Salonen heinäkuussa ATT:n ulkokentällä.

Nouto on myös edistynyt sen verran, että nyt jo tuo kapulan ja ei sylje sitä varpaille, vaan luovuttaa käteen. Tämä on tosi iso edistysaskel ja pahoin pelkään että tuosta vielä tokokoirakin voi tulla. Jonkun pitäs vaan opettaa sille liikkeet ja harrastaa sen kanssa tokoa..

27.12.10

Kinkunsulatuskisat

Tapaninpäivää vietettiin enemmän tai vähemmän perinteisissä TSAU:n kinkunsulatuskisoissa, missä käytiin Auliksen kanssa juoksemassa kaikki radat (mölli, ykköset, avoin). Tää oli vähän sellainen juupaseipäskisa, mihin lähtemistä mietin että jos on ihan horroria, niin paha juttu näin lähellä ekoja virallisia kisoja. Mutta edellisen kerran treenatessa koira oli kuitenkin niin loistava, että päätin sitten kokeilla että mitä pitää treenata vielä viikolla viimeistelytreeneissä.

Möllirata meni ihan ok, kertaalleen vähän yliohjasin pois nenän edessä olevalta hypyltä enkä ohjannut A:lle, josta ylimääräinen putki. Puomilla tuli murheeksi (ilmeisesti, en muuta selitystä keksinyt) että esteellä oli niin paljon hiekkaa että koira ei oikein hahmottanut missä este loppuu ja mistä kenttä alkaa. Tätä ongelmaa kun ei oikein missään muualla ole ollut. Meni niin itsevarmasti sinne loppuun aluksi, että olisi toisaalta ollut reilua jättää säätämättä sitä paikkaa oikeaksi. Tässä sitten tuhrattiin aikaa ja kertaalleen poistui koko esteeltäkin. Rata oli hieman totuttua vaikeampi möllirata, mutta ei nyt mikään mahdoton ja moneen paikkaan olin tosi tyytyväinen.

Ykkösen rata oli ykkösen radaksi ehkä möllirataa vastaavasti vaikeahko. Totesin parin koiran jälkeen että nyt pitää kokeilla semmosta vaihtoehtoa, että väännetään tulos vaikka väkisin. Rata meni melkein loppuun asti ihan kohtuullisesti. A:lla jäi etutassut alimman poikkiriman päälle, mutta en lähtenyt tätä säätämään, käydään sitten omalla hallilla viimeistelemässä kontaktit ennen ensi viikonloppua. Käännökset kuitenkin sujui. Renkaan jälkeen piti hieman linjata ulos päin ja paiskasin sen verran voimakkaasti koiraa että kääntyi väärään suuntaan ja viimeisestä esteestä tuli ohi. En uskaltanut vedättää kauheasti, kun tiesin että puomi on houkutteleva ja toiselle puolelle hyppyjä ei voinut mennä, kun esteet oli seinässä kiinni.



Avoimen radasta ei kauheasti raportoitavaa. Rata oli hyvin saman tyyppinen kuin ykkösen rata. Lähdössä Aulis nosti perseensä istumasta ilman lupaa ja palautin sen. Pitäisi myös kisatilanteessa muistaa joskus sanoa jotain muutakin kuin antaa se lähtölupa. Alussa ennen keppejä tehtiin yksi hyppy lisää ja kepeille tultiin tiukasta umpikulmasta melkein A:ta kohti, missä olin kauhean tyytyväinen että haki kepit eikä sitä lähellä ollutta A:ta. Keppien jälkeen oli hyppy-putki-hyppy, missä sai irrottaa koiran ihan urakalla putkeen. A:n jälkeinen hyppykuvio oli myös muutettu, mutta siitä eteenpäin sama. Nyt päätin kokeilla vähän rohkeammin. Yksi hyppy jäi ennen puomia tekemättä, joka rohkaisi lopussa vielä lisää. Nyt rohkeammin renkaalta vienti ja osui oikeaan ja ajattelin kokeilla loppusuoran vedättämistä, joka arvattavasti sai koiran puomille. Eli tuloksena hyl.

Jaloissa painoi kyllä, kun aamulta oli alla 2 tunnin lumityöt. Nyt tehdään sitten kerta tai kaksi viikolla lyhyet treenit missä pääteemoina on todeta että kontaktit toimii ja lähtöjä treenataan myös. Ja jotain pientä kivaa muutenkin, että on sitten viikonloppuna sellainen olo että hommalla on edes joku mahdollisuus onnistua.

24.12.10

Jouluntoivotus


Aulis otti kuvauksen odotetusti hyvin tosissaan. Eikä onnistunut ihan ensiyrityksellä.


Ellalla kasvaa kunnon talvina kunnollinen parta.

Pienen kommunikaatiohäiriön takia en mennyt oikealla viikolla Elinan tekniikkakurssin viimeiselle kerralle Auliksen kanssa, kun yksi sähköposti oli jäänyt mulle tulematta ja elin alustavan ryhmäjaon mukana tulleiden tietojen perusteella. Tämä saatiin kuitenkin korjattua kaikkia tyydyttävällä tavalla ja yksi kerta on tammikuussa. Nyt jännitetään Auliksen ekoja virallisia kisoja uudenvuodenpäivänä. Pitäisi vielä käydä treenaamassa pari kertaa jotain pikkujuttuja (kuten pöytää, Harri Huittinen tuomarina). Tekniikkakurssin viimeisen kerran korvasin kuitenkin itselleni ja Aulikselle käymällä hallilla tekemässä omatoimitreenin. Ja hyvä treeni olikin, nyt osasi taas kerätä jopa vaikeista kulmista hypyt tiukoiksi, mutta posottaa kuitenkin liidellen silloin kun siihen on lupa.

Kovilla pakkasilla on nyt agility ollut vähän jäähyllä ja senkin takia jännittää että ehditäänkö pari kertaa hallille ennen Auliksen kisoja. Enimmäkseen aktivointi onkin ollut temppuja kodinhoitohuoneessa ja vähän tokoa. Nouto alkaa nyt olla sillä asteella, että pelkkä nostaminen ei enää riitä ja etenee, edelleenkään oikoteitä ei ole. Seuraaminen on melko hyvää. Temppupuolella Auliksen kanssa on opeteltu taas pesuvadilla ympyrän pyörimistä etujalat vadilla. Ja otettiin nenäkosketustakin, mutta siinä tuli kummallisia tarjouksia, esim. seisomassa vadin yläpuolella takajalat vadin takana ja etujalat edessä, toinen takajalka korkealla ilmassa ja nenä maahan. Niin kuin edellä mainitusta voi arvata, ollaan myös opeteltu ristikkäisten jalkojen nostamista ja tämä alkaa sujua kohtuullisesti vasen takajalka - oikea etujalka puolella. Toisella puolella meinaa nostaa mieluummin molemmat oikeat jalat ilmaan, mikä on toki myös hupaisaa, mutta ei se mitä nyt haetaan. Motorisesti tuo kyllä on tosi taitava ja pystyy tuohon melko helpostikin. Lisäksi ollaan treenailtu pitkästä aikaa orava-asentoa ja siitä nousemista takajaloille seisomaan ja takaisin orava-asentoon. Mielenhäiriössä ilmoitin myös Auliksen Turun KV-näyttelyyn tammikuussa.

Ella on ollut edelleen vakavista harrastuksista talvilomalla ja lähinnä pientä aktivointia tehty naksuttelemalla. No nenäkosketusta on tehty ja hieman alkeita tuosta etujalat pesuvadin päällä pyörimisestä, mutta se mieluusti hakeutuu kaikki jalat tai vähintään takajalat pesuvadin päälle kun sitä on eniten treenattu. Lisäksi myös kun sillä tuo orava-asento sujuu, siitä "tanssimaan" (joka siis sillä tarkoittaa myös että pyöritään ympyrää takajaloilla seisten) ja takaisin. Takaisin alas meno on se vaikea osuus.

Mukavaa tosin pakkasissa on se, että koirat pysyy puhtaana kun on luntakin ja on tää nyt normaalimpi talvi kuitenkin kuin 2 vuoden takainen joulu, jolloin meillä päin oli pajunkissoja.

Kaikille siis sekä omistajalta että kummaltakin koiralta juuri sellaista joulua kuin itse kukin haluaa, oli sitten rauhallista, iloista, riehakasta tai ei minkäänlaista!

15.12.10

Agilityä, tokoa, temppuilua, voittajatitteleitä ja laiska kirjoittaja

Kirjoittaja on siis monta viikkoa jo kirjoittanut "huomenna" ja aina vaan tulee uusia huomisia ja 1,5 kuukautta onkin yhtäkkiä jo mennyt. Monenlaista on kuitenkin tapahtunut välissä. En muista mitä kaikkea edes välttämättä, mutta yritetään.

Ellan agilityt

Ellan kanssa käytiin tämän vuoden viimeiset kisat Noormarkussa. Niistä ei juuri muuta kerrottavaa, kuin että puudelin pitäminen lämpimänä on pirun vaikeaa enkä oikein itsekään jaksanut motivoitua. Kiitos kuitenkin matkaseuralaiselle, vaikka koiralle iskikin juoksu, ettei tarvinnut yksin ajella. Tästä sitten jäätiinkin jonkunlaiselle vuorotteluvapaalle ja osa-aikaeläkkeelle kun toisessa startissa Ella oli ehdottomasti sitä mieltä että ei kylmässä kuulu kisailla ja meneehän se nykyään tosi helposti jumiin pakkasilla. Pari huonoa hyllyä käytiin siis tekemässä Kari Jalosen radoilla, ei mitään mistä viitsisi jaksaa sen enempää kertoa. Tästä sitten totaalitaukoa agilitystä puudelille muutama viikko ja katsotaan jos kevättalvella pari oikeasti lämmintä kisaa kävisi Hyvinkäällä ja/tai Masalassa. (Ei, ATT ei ole lämmin) Mielenvirkeyttä ollaan sittemmin harrastettu pääasiassa naksuttelemalla jalkojen nostelua ja ihan vaan rennolla yhdessäololla ja lenkkeilyllä silloin kun säät sallii eikä ole liian kylmä.

Auliksen agilityt

Auliksen kanssa ollaan treenattu Elina Jänesniemen tekniikkakurssilla ainakin ihmisnuolta ja pakkovalsseja ja varmaan jotain muutakin ja lisäksi vähän oma-alotteisena treeninä keppien erottelua ja etsimistä ja itsenäisyyttä kepeille. Ratatreenien sijaan pitäisi taas jaksaa panostaa muutenkin perusasioihin. Yhdet epiksetkin käytiin, joista jäi yleishyvä fiilis.



Lisäksi osallistuttiin Alen Marekovicin treeneihin jonain perjantaina ATT:llä. Kävin torstaina katsomassa treenejä ja hirvitti ajatus että Auliksen kanssa joutuisin tekemään rataa pelkillä persjätöillä, joita ei ole tehty yhtään koskaan ja totesin että mielenkiintoista ja hyödyllistä. Valitettavasti meille kuitenkin olikin ihan eri treenit ja aiheena kontaktit ja takaakierrot. Oli ihan kivaa, mutta jotenkin en kokenut, että juuri mitään olisi jäänyt niistä treeneistä käteen ja olisikin kauhean toivottavaa, että jos vedetään hyvin erilaisia treenejä, tietäisi etukäteen teemoista kun olisin paljon mieluummin mennyt torstain ratatreeneihin ja ne olisi olleet meille paljon paljon hyödyllisemmät.



Innostuin kuitenkin vaihteeksi sen verran treenaamisesta, että päätin ottaa Aulikselle ryhmäpaikan Outi Vormiston ryhmään. Ollaan nyt siellä käyty yhden kerran, kun tällä viikolla jätettiin pakkasen takia väliin. Muutama kerta kyllä pitäs ehtiä käväistä hallilla, kun Aulis on nyt ilmoitettu 1.1.2011 ensimmäisiin virallisiin kisoihinsa Hyvinkäälle.

Auliksen Toko ja temput

Tokon osalta päätin noudosta että oikoteitä ei tän koiran kanssa ole, joten olen ollut lähes päivittäin polvillani kodinhoitohuoneen lattialla odottamassa että koira keksisi itse mitä kapulan kanssa pitää tehdä. Ensimmäinen viikko meni kutakuinkin siihen, että kapulasta alkoi olla olemassa, tämän jälkeen siitä tuli kiinnostava ja ollaan päädytty nyt jo siihen että nostaa sen maasta ja liikkuu sen kanssa mua kohti. Ehkä tämäkin vielä tulee valmiiksi joskus. Temppupuolella ollaan jatkettu jalkojen nostelua ja nyt työn alla takajalan lisäksi ristikkäinen etujalka. Lyhyet ajat onnistuu jo, en vain osaa päättää että ottaisinko samalla hyväksytyksi myös tuon saman puolen etujalan, mitä tarjoaa välillä myös.

Voittaja 2010!

Viime sunnuntaina olikin sitten ne isoimmat uutiset. Jossain mielenhäiriössä olin ilmoittanut Auliksen messariin Voittaja 2010 -näyttelyyn. Matka meni ihan ok, kunnes pääsin messukeskuksen risteykseen. Siitä meni 25 minuuttia jonottaa parkkipaikkaa, joka oli arviolta noin 1,5 kilometrin päässä. Tungoksessa luoviminen ei ollut kivaa kun joka koiran pitää tulla iholle ja en muutenkaan viihdy tungoksissa. Ja ihmetytti taas kun ekan 5 minuutin sisälläolon aikana näen ainakin 3 koiraa paskalla sisällä.

Kuva: Tuuli Nieminen
 Yksilökehään oli vaihunut tuomariksi Paul Jentgen Luxemburgista. Tottakai Olen Onnentyttö "Lada" piti olla myös näyttelyssä, mutta valitettavasti ei päässyt osallistumaan. Tsemppiä Tampereen suuntaan. Arvausten mukaan valioluokkaan ilmoitettu narttu olisi ollut Pira (Bila du Pic d'Espade) joka ei myöskään ollut paikalla. Aulis sai siis rotukehässä esiintyä ihan yksin. Ei ollut pitkä visiitti, tutkittiin koira, kerran juostiin edestakaisin ja kerran kehän ympäri. Yksi haukahdus taisi tulla, mikä oli paljon vähemmän kuin aiemmin, eli hyvä suunta esiintymisessä ja edelleen Aulis on rotuunsa nähden helppo käsiteltävä.

Ravia. Kuva: Tuuli Nieminen
Arvostelun aikana en oikein osannut keskittyä muuhun kuin pitämään Aulista suurin piirtein seisomassa ja odotin vaan että minkä väristä nauhaa pukkaa. Aamusta olin laittanut facebookin statukseen ilmoituksen, että lähden keräämään tittelit pois, joten olin melko varma, että EH:ta tulisi tällä manauksella. Mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun lopulta tuomari sanoi maagisen sanan "excellent".

Kuva: Tuuli Nieminen
17 months. Very good head and topline. Very good breast and angulation. Up and down nearly correct. Very good movements, colour and coat.
ERI, JUK1, PU1, SERT, ROP, JV-10, V-10
Sitten ensin jaettiin paras uros, serti, juniorivoittaja käteen ja hetki huudeltiin narttuja kehään ja todettiin että on se sitten rodun paraskin ja voittaja, mutta junnuluokassa esitettynä cacibia ei saa. Tuuli Niemisen albumissa pari kuvaa lisää. Kiitokset sille suunnalle kuvista.

Seuraavaksi matka kävi rop-kuvaukseen. Siellä odotin jonon hännillä 20 minuuttia kun kukaan ei ollut ohjeistsanut miten toimitaan ennen kuin älysin käydä ilmottautumassa ja viesti oli että muutama kymmenen koiraa ennen, tuu tunnin päästä kysymään missä mennään. Sillä aikaa kävin jonottamassa sitten 15 minuuttia sen takia, että sain 3 samanlaista pientä pokaalia joissa ei edes kerrota mistä meriiteistä ne on jaettu. Sitten takaisin kuvaukseen, jossa enää 20 koiraa ennen. 

Väsyttääkin. Kuva: Tuuli Nieminen
Lopulta päästiin kuvaamaan ja kyselin sitten että miten toimitaan ja ohjeen mukaan päästin koiran vapaaksi ja tapansa mukaan nurkat pitää käydä tutkimassa niin eikös samalla sekunnilla kun kuvaaja sanoi "katsot vaan ettei mee taustasta läpi" se astui taustapaperin päälle ja kaksi etutassun kokoista reikää paperissa. Ei ollut kyllä eka koira joka näin on tehnyt, mutta kuvaajan pyynnöstä kuvattiin sitten kytkettynä vaikka ois se siinä ihan hallinnassa ollut. En vaan tiennyt että se on jotain ohutta paperia. Aika monta kuvaa saatiin räpsiä kun tuolla oli ilmiömäinen kyky aina liikahtaa juuri kuvanottohetkellä eikä mulla ole mitään hajua millainen kuva tuli. Koiramme-lehdestä se kai nähdään. Eikä mulle kerrottu että saanko kuvaa jotenkin itselleni mahdollisesti.

Sieltä sitten kiireesti kokoomakehään ryhmässä esiintymistä varten. Tätä varten löytyi käytävältä ihan yksi opaste halliin kolme, jonka läpi piti mennä toiseen halliin ja sieltä löysin 1-ryhmän näköisiä koiria ja jonkun sedän joka neuvoi mihin pitää mennä että pääsen esiarvosteluun. Tässä sitten taas jonotettiin ja esiarvostelussa liikuttaessa tuo alkoi olla jo aika väsynyt ja piti sellaista kitinää että oltiin ihan haukkumisen rajoilla mikä puolalaistuomaria vähän nauratti. Tapiola kiltisti tarjosi esittäjille banaaneja, että sai verensokeria vähän ylös. Hieman jännitti isoon kehään meno ison yleisön eteen eikä vähiten sen takia, että odottaessa kehään menoa Aulis alkoi hermoilla 100-tuumaisesta ruudusta näkynyttä koiratanssiesitystä. Mutta mielestäni liikkuminen isossa kehässä meni hyvin pauhaavasta musiikista ja valoista huolimatta. Seisoskelu oli vähän vaikeaa, kun olisi pitänyt olla selkä yleisöön päin mikä aina kiinnosti kun siellä taputettiin. Odotetusti kuitenkin siellä ei sen kauempaa sitten tarvinnutkaan olla.

Kuva: Tuuli Nieminen
Ulos lähtiessä maksoin pysäköinnin kun se oli halvempi, mikä oli täysin turhaa kun ajoin jostain muualta ulos kuin messukeskuksen portista ja suoraan Tuusulantielle. Kokonaisuutena en taas mitenkään nauttinut pitkästä näyttelypäivästä ja etenkään siitä tungoksesta ja kaikesta odottelusta mitä siihen liittyy. Tittelit ja ensimmäinen serti kuitenkin pelasti päivän ja oli se kuitenkin ehkä sen arvoista. Vaikka Voittaja-titteleitä varten ei tarvinnutkaan ketään voittaa.

1.11.10

Videoita

Palauttelin itseni sitten viikonlopun treenien onnistumisista maan pinnalle ja päätin kuitenkin julkaista perjantain episten videot. Löytyvät kyseisestä jutusta. Muuten tänään on lähinnä laiskoteltu Auliksen rankan neljän päivän agilityputken jälkeen.

Tehokoulutusviikonloppu - Aulis Liuhtojen opissa

Viikonloppuna vietettiin ATT:n tehokoulutusviikonloppua. Olin lupautunut kouluttamaan, mistä korvauksena sain osallistumisen yhteen ulkopuolisen kouluttajan ryhmään ja ATT tarjosi ryhmäkouluttajille myös toisen ryhmän. Kun Ella ei oikein kestä noita ryhmäkoulutuksia aina ja ollaan sen kanssa nyt heti 8 vuoden harrastamisen jälkeen pääsemässä sinuiksi asian kanssa, niin ilmoitin Auliksen kun sille tarvin tällä hetkellä enemmän ideoita erityisesti nopean maksin ohjaamisesta.

Lauantaina ensin aamupäivällä Timo Liuhdon koulutus. Rata näytti jo etukäteen meille tosi vaikealta, kun työkaluja vielä puuttuu ja kepit ei ole kovin vahvat, eli käytännössä sitten päädyttiin hinkkaamaan tästä pätkiä. Rata jatkui vielä pituuden jälkeenkin, mutta sinne asti ei koskaan menty.


Alussa yllätin itsenikin kun heti ensimmäisellä yrityksellä Aulis osui ensimmäiseen keppiväliin, mutta ei taipunut pujottelemaan.Yllätyksekseni ajoitukset pelasi niin hyvin, että 6- ja 7-esteille ei karattu kertaakaan, mutta putkeen kyllä jos olin omassa sijoittumisessa ja suunnassa 2:n jälkeen yhtään varomaton. Ensin hinkattiin kuntoon 2:lta käännös. Tämä onnistui mielestäni valssilla oikein hyvin ja turvallisesti ja koiralla oli enemmän tilaa, mutta opeteltiin kuitenkin kutsumaan niin, että olen itse ihan kiinni rimassa. Kun tämä saatiin kuntoon, alettiin aloittaa kepeiltä ja tehtiin ensin poispäinkäännös kepeiltä, joka lähti sujumaan oikein hyvin sen jälkeen kun koira tajusi että mitä halutaan ja sain oman ajoitukseni kuntoon että maltoin oikeasti odottaa sitä viimeistä väliä. 5:lle leijeröinti onnistui tosi hyvin eikä kertaakaan edes katsonut 6:sta matkan varrella. Tässä sitten Aulis alkoi esitellä erinomaista radanlukutaitoaan ja karkaili putkeen ja kepeille ja ties mihin jos en ollut tosi tarkkana että otan sen sieltä mukaan muurille. Tässä pitäisi myös saada lisää rohkeutta lähteä liikkeelle heti kun seuraava suoritettava este on merkattu, mutta kokemattoman koiran kanssa jään aina ihmettelemään että hyppääkö se nyt sen 6:n, jään paikalleni ilman ohjausta ja koira tekee omat valintansa. Lopuksi vielä hinkattiin kuntoon 8-13 siten, että mun piti ehtiä 9:n puolelta työntämään koira 14:lle, mutta tätä ei otettu muuten kuin sen verran että ehdin sinne päähän ohjaamaan sen sinne päin, pituutta ei kertaakaan suoritettu. Tässä tehtiin ensin jaakotus 9:lle kunhan muistin kutsua koiran putkesta ennen kuin se on ulkona, siitä saatiin supertiukka käännös, ohjaaja syvälle 10:n ja 11:n väliin ja 11:lla koira päästetään ohi suorittamaan 12 itsenäisesti, josta vain pieni veto ja ohjaaja tuolla 9:n paikkeilla kun koira menee sisään putkeen. Nää kohdat tuntu tutustuessa tosi vaikeille ja olin tosi tyytyväinen että saatiin nää pätkät tehtyä.

Lauantaina iltapäivällä koulutin itse ohjausten selkeyden miettimistä 5:lle koirakolle, jotka pääasiassa mölli-/1-tasoa, joten harjoitukset oli oikeasti sopivan tasoisia ja saatiin varmaankin joillekin päähän se koiran näkökulma ja ajoissa selkeästi ohjaaminen, jotta homma olisi edes koiralle helppoa. Etukäteen en tiennyt minkä tasoisia koirakoita tulee, niin olin samalla estejärjestyksellä suunnitellut 4 eri rataa ja niistä 2 saatiin mentyä niin että saatiin vähän epäonnistumista ja lopuksi onnistumista. Jälkimmäisen valitsin sen perusteella mitä olin ekalla radalla nähnyt. Toivottavasti opit pysyy ohjaajien päässä ja ainakin herättävät ajatuksia, kun laji kuitenkin vaatii teknisen osaamisen lisäksi oikeasti sitä ajatustyötä siitä, että mikä tekniikka mihinkin on järkevää ja millä ajoituksella niin että koira koko ajan tietää mitä tekee. Ihan möllitkin tekee hyvin motivoituneesti aika vaikeitakin ratoja kunhan ohjaus on selkeää ja koira tietää jatkuvasti mitä siltä odotetaan.

Sunnuntaina aamupäivällä jatkettiin sitten Tuulia Liuhdon ryhmässä. Rata oli mielenkiintoinen ja meidän tasolle sillä lailla sopivampi, että se vaikutti haastavalta, mutta mahdolliselta. Ja osoittautuikin, että pienen opettelun jälkeen tehtiin melkein koko rata aivan sikahyvin.


Koska kepit ei vielä ole riittävän vahvat, todettiin, että jätetään puomilta kepeille vienti väliin, eli tehtiin hypylle 11 ja sitten loppuosa radalta kepeiltä aloittaen. Ensimmäisessä aloituksessa kävi juuri niin kuin oletinkin, että sinne syöksyi putkeen 2:n siivekkeen ohitettuaan. Otettiin siis ohjaajan näkökulmasta oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, koska toiselta puolelta takaakierrosta koiran linja osoitti 3:lta suoraan putken väärään päähän ja kaikki sitä kautta menneet taisikin mennä sinne viimeistään toisella yrityksellä. Lisäksi Aulikselle tekee hyvää nämä ylikäännökset tässä vaiheessa. Tästä ekalla kerralla putkeen mennessä vedin vähän turhankin paljon pois väärältä päältä enkä päästänyt ajoissa irti, vaikka 3:n hyppylinja oli sellainen että 1 laukka-askeleen jälkeen koira oli jo ohi ekasta putken suusta. Irrotus putkeen ja ensimmäisenä välistäveto-sylkkäri -yhdistelmällä putken väärään päähän. Vaihdettiin tämä valssiin, kun putkeen irrotuksen jälkeen ei kuitenkaan ollut ongelmia ehtiä 7:n siivekkeelle ja pysäyttää liike kun koira on pituudella ja valssilla sai selkeämmin vedon putken haluttuun päähän. Piti vaan olla jäämättä ihailemaan kun koira suorittaa putkea. Puomilta 11:lle käännöksen teinkin niin, että annoin koiran mennä itsenäisesti kontaktille ja tästä sitten kutsu 11:n yli. Loppupuollella Aulis sitten esittelikin mainiota radanlukutaitoaan. Eli jatkettiin kepeiltä. Tästä ensin muutama kerta kun sitä poispäinkäännöstä oltiin harjoiteltu ihan ohjaajasta piittaamatta suoraan viimeisestä välistä putkeen 19. Kävin siis sitten hakemassa sieltä viimeiseltä kepiltä. 15:lta suoraan irrotus putkeen ja 17 ja 18 väliin kutsumaan, niin seuraava osoite tietysti oli putkesta suoraan puomille, missä teki oikein hienon kontaktin itse vaikka olin jossian 6:n ja 12:n välissä. Seuraavaksi sitten jäin varmistelemaan 17:aa, jolloin en ehtinyt ottaa sitä yhtä askelta 18:aa kohti ja meni siitä suoraan putkeen. Lopulta tämä saatiin sairaan hienoksi ja hyvin ehti laittamaan 20:lle takaakiertoon. 17-18 alkoi sujua heti kun aloin uskoa koiraan, eli 17 käytiin vain merkkaamassa ja sitten siirrytään seuraavaan osoitteeseen. 20:llä ensin twistillä omasta valinnasta putkeen, mutta mut laitettiin opettelemaan saksalainen, mikä oli oikeasti tosi vaikea Auliksen käännöksillä saada ajoitettua niin että ehtii pois alta, mutta tätä on syytä harjoitella. 23 kierrätettiin taas siivekkeen ympäri, mikä saatiin onnistumaan tosi hienosti ja saatiin tosi tosi hienoja onnistumisen tunteita kyllä sit kun hommat alkoi mennä. Eikä se ulkomuististakaan mennyt, kyllä sen edelleen sai huonolla ohjauksella menemään huonostikin.

Kokonaisuutena opittiin paljon ja koira sai paljon kehujakin etenkin Tuulialta. Hyvällä tiellä ollaan ja hyvässä vaiheessa. Nyt pitää ohjauksessa alkaa lopettaa varmistelu ja yrittää siirtyä siihen, että vain merkataan tehtäviä sen sijaan että jään katsomaan että suorittaako se nyt sen. Varmistelu vain varmistaa, että olen jatkuvasti myöhässä seuraavista paikoista. Koiralle opetettavaksi perusasioita edelleen, eli itsenäistä keppien hakua vaikeista paikoista ja kulmista. Kepeillä se kyllä kestää yllättävän paljon ohjaajalta ja tekee hyvin itsenäisesti. Lisäksi pitää tehdä suoria hyppyjä ohuissa kulmissa, niistä tuntuu tulevan välillä rimoja alas kun epäilen että se arvioi etäisyyden siivekkeestä eikä riman keskikohdasta. Sinänsä tämä on luonnollista, kun koira on alunperin opetettu suorittamaan siivekkeitä eikä rimoja. Ja lisäksi paljon tekniikoita, joilla on sitten enemmän toivoa selvitä niistä pahoista paikoista.

Ja draivia ei puutu. 4 päivää putkeen agilityä eikä sunnuntainakaan vielä koiran jaloissa ainakaan painanut, ei alkanut tulla rimoja alas ja sama sekopää joka päivä. Draivista saatiin kovasti kehuja etenkin kun vaikka draivia on enemmän kuin jossain hauskassa vertauskuvassa mitä just nyt en keksi, niin se ei ole hallitsematonta. Hyvällä tiellä ollaan.

30.10.10

TSAU:n epikset

Perjantai-iltaa käytiin viettämässä TSAU:n hallilla epiksissä. Meinasin ensin mennä pelkästään Auliksen kanssa, mutta päätin sittenkin ihan huviksi ottaa Ellan mukaan ja mennä senkin kanssa avoimen radan. Mölleissä pientä närkästystä herätti, että aikaisemmin TSAU:lla on viimeisen vuoden ollut säännöissä, että kisaavat koirat eivät saa osallistua mölliratoihin, mutta tällä kertaa yhtäkkiä järjestävien ryhmien koirat saivatkin.

Möllirata oli meille periaatteessa profiililtaan ihan ok, paitsi hyppy 6, joka oli käytännössä takaakierto suoran putken jälkeen mihin oli tosi vaikea ehtiä, kun puomilta oli ennen putkea pitänyt tehdä tiukka käännös enkä saanutkaan niin paljon etumatkaa. Putkesta sitten Aulis kääntyi mua kohti niin, että se piti käydä viemässä sinne takaakiertoon, missä mun oli tarkoitus myös valssata, mutta unohdin. Tästä alkoi jo mennä hiukan pasmat sekaisin, mutta A:n takaaleikkauksen jälkeen olin taas siellä missä pitikin. Seuraava paha kohta olikin sitten se seuraava käännös ja suora putki. A:n ja putken välissä oli sivuttaisetäisyyttä niin, että olin melko varma, että jos vaihdan puolta, en saa koiraa työnnettyä putken jälkeiselle hypylle, joka ei ollut ihan linjassa putken kanssa ja vähän jopa vietti sinne A:n puolelle. A:n jälkeinen hyppy meni hieman pitkäksi ja jäin haaveilemaan ja ihmettelemään, että tuleeko se nyt sinne putkeen. Tulihan se, mutta tämä aiheutti sen, että takaaleikkaus oli armottomasti myöhässä ja koira kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja käännyttyään takaisin päin hyppäsi hypyn takaisin ja pudotti sitä seuraavan riman. Loppu vaan juostiin ja toiseksi viimeisellä esteellä olisi pitänyt kääntää vähän reippaammin viimeiselle.

Avoin rata sitten olikin vähän hankalampi tapaus. Alun kepeille vienti oli kulmassa, mitä meillä ei oikeastaan ole tehty ainakaan niin, että siinä oli vääriä hyppyjä. Keppien etsimistä pitää nyt harjoitella kovasti, että voisin tuollaisessa paikassa vain luottaa koiraan ja antaa sen mennä. Jatkon kannalta oli myös perusteltua hankkiutua keppien toiselle puolelle, mutta hyllyhän siitä tuli sitten kun käytiin joku väärä hyppy ottamassa välistä. Keppien jälkeen myös tuli ongelma seuraavan hypyn kanssa. En ole vielä katsonut edes videota, mutta luultavasti olen väärin sijoittunut ja Aulis lähti hakemaan putkea. Puomia ennen ollut hyppy hypättiin myös väärään suuntaan, kun olin sielläkin myöhässä. Puomin jälkeisessä tilanteessa ei lähde pyydetysti takaakiertoon ensin ja palaa sitten puomille. Toisella yrityksellä ihan jees. A:n jälkeen olikin sitten pöytä, jota ei olla ikinä tehty radalla ja kaksi kertaa treenattukin vaan. Ei mikään yllätys ettei tunnistanut sitä miksikään suoritettavaksi esteeksi ensimmäisellä yrityksellä. Pöydän jälkeisen putken jälkeen unohdin kutsua jo putken aikana ja ehti sitten vanhasta muistista syöksyä suoraan eteen samasta putkesta kuin mölliradalla ja kävi suorittamassa ylimääräisen hypyn takaa. Muistini mukaan sitten muurille en ohjannut kunnolla vaan se jarruttikin ja tuli ohi, mutta en lähtenyt tätä korjaamaan. Maaliin kai päästiin ihan kunniallisesti.

Ellan kanssa olisi avoimen radalla pitänyt vaan alussa luottaa siihen että se osaa, mutta aloinkin säätää jotain ohjauksia siihen ja kävi ihan samat kun Auliksellekin eli hyllytettiin ennen keppejä väärälle esteelle. Loppurata tosin meni ihan hyvin vaikkakin olin ennen A:ta olevalla kierrolla sen verran perässä ja päätin sen verran irrottaa sitä sinne, että se ehti kerran katsoa taaksepäin mua. Pöytä oli kyllä jees ja melkein kaikki muukin. Myös putken jälkeinen muurilta käännös oli ilmeisesti hyvä. Monet ohjaajat hankkivat itselleen vaikeuksia menemällä muurin taakse ja lähtemällä sieltä liikkumaan liian myöhään  putken oikeaa päätä kohti, jolloin koirat lukivat tyrkyllä olleen väärän pään.

Videoita ehkä tulossa, kunhan olen katsonut että kehtaako niitä julkaista.

Edit: Laitetaan nyt videot, niin voi sitten joskus palautella itseään maanpinnalle jos alkaa tuntua hyvältä..

Aulis:



Ella:



Kumpaankaan koiraan en siis luottanut siihen että hakisivat avoimen radan kepit vaikka kumpikin periaatteessa osaa ja treeneissä en edes ohjaisi mitenkään. Kummallekin myös jos ohjataan, oli ohjaus armottoman myöhässä ja Auliksen kanssa kaikki myöhässä kun kokemattomalla koiralla jatkuvasti jään varmistamaan että hyppäähän se ja kääntyyhän se jne..

29.10.10

Tekniikkakurssi osa 1

Eilen aloitettiin Auliksen kanssa tekniikkakurssi, kouluttajana Elina Jänesniemi. Ensimmäisen kerran aiheena oli jaakotus, jota varten opeteltiin ensin ennakoiva valssi. Valssin vienti vaadittiin nyt vähän eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin on opetettu lähinnä, että käsi vaihtuu vastaiseen ennen hyppyä, tällä kertaa koiran puoleinen käsi vei koiran hypylle asti, vaikka rintamasuuntaa lähdettiin kääntämään kuitenkin ajoissa. Tätä harjoiteltiin ensin ja tästä sitten rakennettiin jaakotus. Teoriassa kuulolla ollessaan Auliksen ei pitäisi tarvita kovin tarkkoja ohjauksia siivekkeiden kiertämiseen, mutta tietysti tekniikkakurssilla opetellaan tekemään asioita hyvinkin teknisesti. Saatiin aikaiseksi tiukkoja käännöksiä ja hyvää ohjauksen lukua. Vähän vinksallaan ja hämärässä kohdassa olleet puolikkaat tummahkot vinokepit tuotti päänvaivaa kun tekniikoita kokeiltiin radalla kun kepit ei vielä ole kauhean vahvat eikä aina löydy ihan helposti. Nyt tosin täytyy päästä ennen epiksien avointa rataa kokeilemaan, että miten ne kepit sujuu. Tänään ollaan siis menossa TSAU:n epävirallisiin kisoihin Auliksen kanssa ja olen siirtänyt agilityryhmäni treenit sinne. Ja viikonloppuna on sitten Liuhtojen koulutusta kumpanakin päivänä, lauantaina Timo ja sunnuntaina Tuulia, katsotaan miten poika jaksaa touhuta peräkkäisinä päivinä. Ja itsekin yritän kouluttaa lauantaina yhdelle ryhmälle ajatuksia siitä, kuinka radoista tehdään koiran näkökulmasta selkeitä.

26.10.10

Naksuttelua laiskana päivänä

Tänään on ollut vähän laiska päivä, mutta pieneksi aktivoinniksi kuitenkin päätin naksutella jotain kummallekin koiralle. Auliksesta on tulossa oikeaoppinen pyrri. Nyt kun sille on opetettu takajalkojen nostamista ja se ei enää riittänytkään, niin aloin seuraavaksi naksuttaa etujalkojen liikuttamista, mistä tuli ihan parilla toistolla sekä molempien saman puolen jalkojen nosto että ristikkäisten jalkojen nosto. Ihan vähän vasta, mutta kuitenkin ihan kivasti ekaksi kerraksi eikä tää oikeastaan ollut edes tavoitteena. Teki kumpaakin kummallekin puolelle, mutta huomattavasti mieluummin se tekee niin, että jos vasen takajalka nostetaan, niin nostetaan oikea etujalka ja jos oikea takajalka on ylhäällä niin nostaa myös mieluummin oikean etujalan, eli lienee melko oikeakätinen. Tää on kyllä jotenkin niin huvittavaa, että varmaan pitää treenata lisää. Lisäksi otettiin vähän takajaloilla seisomista ja jatketaan projektia että yritetään tehdä noutoesineistä kiinnostavia.

Ellan kanssa naksuttelu on vähän mahdotonta. Sille kyllä kelpaa naksu palkan merkiksi, mutta kun se oli jossain vaiheessa huono tarjoaja, niin päätin että aletaan naksutella sille sellaista että mikä tahansa toiminta on hyvä juttu. Nyt sitten tästä seuraa, että kun menen lattialle naksun ja namien kanssa, niin se alkaa stepata, nostella kaikkia jalkoja, heiluttaa häntää ja päätä joka suuntaan ja välillä käy istumassa ja on tosi vaikeaa yrittää sitten merkata näistä että mitä nyt just haluaisin. Mut ei se haittaa, kuhan tekee jotain, se on hassua ja viihdyttävää.

25.10.10

Hyllyputki poikki

Sunnuntaina lähdettiin Ellan kanssa iltapuhteiksi Tampereelle juoksemaan pari starttia. Hyppyradalla tuomarina Kari Jalonen ja agilityradalla Anne Viitanen. Pääasiallisena tavoitteena oli yrittää saada Ellan kanssa taas vaihteeksi ehjiä ratoja ATT:n triplahyllyn jälkeen, joka kyllä söi vähän tarpeettomankin paljon. Kisapaikalle tullessa luulin ensin, että meidät ohjattiin parkkiin ihan viereen kunnes tuli havainto, että hallille oli kutakuinkin kilometrin kävelymatka. Ilmottautumisen jälkeen kyllä tuli välittömästi käytyä siirtämässä auto lähemmäs. Halli oli ahdas ja lähtö- ja maalitilanteet oli lähes vaarallisen oloisia, koiraa ei juuri mahtunut palkkaamaan muuten kuin ruokapalkalla kun jatkuvasti oli joku kävelemässä päälle tai jonkun koira iholla. Silmämääräisesti kyllä epäilen, että kenttäkään ei ihan täysimittainen kisakenttä ollut. Testin jälkeen päädyin siihen että alustalla mennään turffikengillä vaikka olikin pelkkää kumia ilman nurmea. Alusta oli tosi pitävä kuivana, joillekin koirille tuntui olevan jopa liian pitävä ja liikkuminen oli vähän varovaista.

Eka rata oli ihan kiva hyppäri, missä ei pitänytkään meille mitään erityisen vaikeaa olla. Kepeille valssi ei kääntynyt ihan tarpeeksi ja yritin kovasti saada koiran kepeistä ensin ohi ja toiseksi viimeisen esteen takaakierto tietty vähän jännitti, mutta meni ihan siististi. 8-rimaan Ella osui jostain syystä ja sekään ei videon perusteella hyppää ihan normaalisti tuolla. Tuloksena 0 ja 7. sija 53 koirasta, mihin olin ihan tyytyväinen kun rata kuitenkin tuntui hyvältä.

Agilityrata oli aika erikoinen, vain 16 estettä ja ei nyt mikään ihan nopeimpia profiileja. Etenemä 3,7m/s ja vain vähän rataa kontaktien ulkopuolella tarkoitti meille vaikeuksia. Kun kontaktien ja keppien lisäksi rataa on vain 12 estettä, niin ei riitä sitten matkaa kompensoida hitaita kontakteja ja tästä sitten ihan hyvällä fiiliksellä kuitenkin pudas rata ja 3 sekuntia yliaikaa.



Kokonaisuutena jäi hyvä fiilis kisoista vaikka sitä tuplanollaa ei vieläkään tullut. Katsotaan miten kelit kehittyy että missä vielä kisataan talvella Ellan kanssa, mut yleisesti nyt kulkee ihan kivasti ja treeniä on tarpeeksi vähän. Onneksi tuli myös lauantaina vaihdettua talvirenkaat, kun puoli kisaa satoi ulkona räntää ja maa oli ihan sohjossa ja kun kisat oli reippaasti myöhässä toisen radan aikaan, takaisin kotona oltiin vasta joskus 23 jälkeen.

23.10.10

Lennokkaita epiksiä ym.

Torstaina oltiin epävirallisissa kisaamassa - tällä kertaa vain Auliksen kanssa, kun Ella on menossa sunnuntaina kisaamaan. Onneksi tosin näin, meni aika myöhään ja pakastui ja oli tosi tosi kylmä. Oli aika pettymys, että mölliradalla ei taaskaan ollut kontakteja eikä tästä ollut kerrottu etukäteen, vaikka itse tekisin mieluummin ratoja kontaktien kanssa kuin noita hyppyratoja. Ja olipa tullut ihmisiä pitkänkin matkan takaa paikalle jotka toivoivat että pääsisivät treenaamaan kontakteja ilman että pitää iltamyöhään odottaa avoimen luokan ratoja. Jos tämä homma nyt yleistyy, niin olisi mielestäni kaikilta seuroilta mukava palvelu ilmoittaa etukäteen onko radat agility- vai hyppyratoja. Yleisesti kisoissa juokseminen tuntui pahalta ja lonkka vaivasi jo tutustumisissa (oma, ei koiran) ja en oikein uskaltanut juosta kunnolla radoilla.

Mölliradalla eka käännös venyi vähän pitkäksi. Vähän jännäsi putki 6, mutta olin päättänyt että 5:n päällä vaan hihkaistaan putki ja katotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin sitten alun jälkeen hyppäsi pituuden hieman sisäänpäin, jolloin 5 meni sitten sen oikean pään suuntaan. Putken jälkeinen hyppysuora osoitti oranssin putken päiden väliin, eli 8:lta piti kääntää, että koiran saisi mustan putken oikeanpuoleiseen päähän, johon piti mennä. Alunperin tiesin että tää tulee olemaan hieman lotto. En kuitenkaan luottanut tarpeeksi koiraan, että olisin mennyt tarpeeksi pitkälle kun epäilin että tulisi 7:n ohi. 8:lla tulikin sitten hieman yliohjaus ja mentiin mustan putken vasempaan päähän asti. Positiivista oli se, että koira tällaisessakin paikassa oli kuulolla. Vaikeudeksi tuli jatko, kun piti äkkiä keksiä mistä aukosta koira tulee ulos.

Avoimella radalla alussa olisi pitänyt pyytää jo kakkoselle kokoamaan, kun siitä ei pääsekään enää kääntymään kolmoselle. En odottanut, että se suoristaisi itseään hypylle niin, että menisi kolmosesta ohi, mutta ei enää pystynyt kääntymään vaan joutui ohittamaan. A:lla tuli taas sellainen 6kk sitten viimeksi tapahtunut hyvin lennokas suoritus, jonka kyllä videohidastuksissa saa oiottua ihan siistiksi hypyksi ja alastuloksi vaikka näyttääkin aika hurjalta. Reipas kohahdus tuli yleisöstä kyllä. Takaosassa myös mietin jo tutustumisessa, että olisiko pitänyt 7:lla pyytää keräämään vai ei kun se oli kuitenkin pakko jättää sinne, että ehdin pukkaamaan 10:lle putken jälkeen. Vastaus tuli sitten suorituksen aikana, että olisi, kun ei pitkästä hypystä tuosta vauhdista enää taivu 8:lle. Yllätyksekseni kepit meni hyvin, vaikka yritinkin ohjata vähän huonosti ja koira oikein hakeutuu oikealle puolelle. A:n jälkeen puomi vähän jännitti, mutta se oli ihan hyvä vaikka siihen tultiin vaikeasta kulmasta ja rengaskin osui oikeasta välistä.



Tämän lisäksi ollaan tehty pientä jälkitreeniä ja vähän tokoiltu lenkkien yhteydessä. Jälkellä on vähän jotenkin liikaa vauhtia, pitäisi jotenkin yrittää saada rauhallisemmasta tilasta lähtemään kun nyt alkaa selkeästi tarkkuus kärsiä. Luulen, että näistä kolmioista pitää hetkeksi palata takaisin ruutuihin. Auliksen tokon osalta paikallamakuu ja istuminen alkaa sujua, alo-luoksetulo on oikein hieno ja seuraaminen, mikä on ollut murheenkryyni alkaa olla myös ok.Ellan toko on samaa kun aina, se on revetä liitoksistaan kun saa seurata ym. Otettiin myös vähän jääviä ja luoksetulon pysähdyksiä eikä se näitä ainakaan ole unohtanut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla merkkiä ja ruutua ja muuta, että miten sujuu parin vuoden tauon jälkeen.

Kummallakin otettiin lisäksi ihan huvikseen joku päivä lenkin yhteydessä lähipuistossa puiden ympäri sylkkäri- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aulis oli näissä selkeästi parempi, tosin Ellan kanssa tehtiinkin ihan ekaa kertaa. Sillä meni hetki sisäistää, että pitää kääntyä pois päin. Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla miten onnistuu agilityesteillä. Niillä periaatteessa odotan, että Ella on helpompi, kunhan sen saa ensin vietyä oikealle puolelle estettä, mutta voi Auliskin yllättää vielä.

18.10.10

Päivätreenit - ratatreeniä ja pientä viimeistelyä

Tänään taas päivätreenit kummankin kanssa. Ella on sitten tällä valmis ensi sunnuntain kisoihin ja Aulikselle yritetään nyt rakentaa vähän rutiinia radan tekemiseen, että oltaisiin jossain määrin kisavalmiita vuodenvaihteessa. Isot esteet oli pudoteltu kentälle eikä niitä kauheasti viitsinyt siirrellä, joten radasta tuli seuraavan näköinen.


Ensin otettiin Auliksen kanssa. En oikeastaan edes uskonut, että tästä kaikista kohdista selvittäisiin. Koko radasta ei nollaa saatu aikaiseksi, mutta kaikki kohdat selvittiin useamman kerran. Mainittakoon heti alkuun, että puomit oli tänään aivan täydellisiä ja ensimmäinenkin meni suoraan loppuun asti. Arvatusti putkesta 4 syöksyi suoraan A:lle, mutta positiivista oli, että jo toisella yrityksellä kääntyi takaakiertoon. Näitä pitää tosin tehdä lisää, koska tuo 5-rima tuli turhan monta kertaa alas. Kokeilin ensin A:n yläpuolelta (kuvasta) keppejä takaaleikkauksella, mutta sieltä päädyttiin menemään 14-putkeen kummastakin päästä ennenkuin kepit löytyi. Kun oli tullut selväksi, että siellä on kepit, ne kuitenkin sujuivat kummalta puolelta A:ta tahansa. Kepeiltä keinulle kääntyessä 8-rima myös tuli pari kertaa alas. Ensimmäinen keinu oli lentokeinu, mutta sen jälkeiset aivan mielettömän hienoja. 10-putkessa sellainen hauska huomio, että meillä ei todellakaan tarvi pimeisiin putkikulmiin ohjaajan kääntää koiraa, riittää kun näytti keinulta eteenpäin ja sanoi putki. 11-12-13-14 olikin sitten tosi vaikea. 11 oli niin kaukana, että 12 taakse mennessä ei irronnut sivusuunnassa menemään 11 kautta. Ensimmäisillä yrityksillä myös tietysti meni ensin 11 yli suoraan putkeen tai sitten 12 yli suoraan A:lle. Tilaa oli myös niin vähän, että renkaalla takaaleikkaus oli tosi vaikea näyttää ja tuli helposti pyörähdys. Saatiin kuitenkin kääntyvillä hypyillä käännettyä tuo ihan mallikkaasti lopulta ja kun ajoitukset osui kohdalleen, niin takaaleikkauskin onnistui. Yllättävää kyllä viimeiselle hypylle irtoamisessa ei taas ollut minkäänlaisia vaikeuksia.

Ellan kanssa ennen A:ta oleva takaakierto ei tuottanut vaikeuksia, mutta senkin oli vaikeaa hahmottaa kepit tuolta ulkopuolelta ja haki ekalla kerralla putken. Samoin 11:n jälkeen meni putkelle enkä senkään kanssa meinannut osata takaaleikkausta renkaalla ilman että tulee pyörähdys. Tämä tuli varmaankin molempien kanssa tutustuttua vähän huonosti jotenkin enkä miettinyt ajoituksia riittävän tarkkaan. Se kuitenkin onnistui kun ajoitukset ja suunnat oli kohdallaan, mutta Ellalle pystyi myös tekemään 11-12 käännöksen niin, että koiran tullessa putkesta kävin vain merkkaamassa 11:n ja sen jälkeen menin 12:lle valssaamaan, jolloin putkikaan ei vetänyt niin paljoa tuossa linjan edessä. Luonnollista jotenkin on "varmistaa" jäämällä siivekkeelle kääntämään, kun paljon järkevämpää olisi oikeasti mennä sinne seuraavaa estettä kohti. Kontaktit oli hienot tänään vaikkakin ekalla kerralla valahti puomilta läpi.

12.10.10

Huono jälkitreeni

Tänään käväistiin päivällä läheisellä pellolla tekemässä kummallekin koiralle kolmiot, joiden päästä lähti lyhyet jäljet. Tää pelto olikin vähän huono tarkoitukseen, kun heinä oli sellaista ettei se tallaamalla jäänyt näkyvästi lakoon. Tein nyt kuitenkin kun olin sinne pellolle asti raahautunut. Onneksi kumpikin koira tiesi mitä tehdään ja ainakin löysi hirveästi jotain syötävää, toivottavasti niitä mun pudottamia nameja. Sen verran muistin kyllä paikkoja että ainakin tosi lähellä oltiin, että uskoisin että ihan oikeita kolmioita ja jälkiä nuuskuttivat. Seuraava täytyy kyl tehdä aika pian jossain sellaisessa paikassa missä taas näen että tekevät järkeviä asioita.

Luennolla taas

Eilen kävi taas ohjaaja luennolla. Tällä kertaa 4 tuntia radanlukuluentoa, luennoitsijana Janita Leinonen. Paljon tuli taas asiaa ja mietittävää ja ajatuksia monista asioista. Pyrri ei kyllä vaikuta tässäkään asiassa ihan oppikirjakoiralta, vaikka monta asiaa tunnistinkin ja myös puudelin kanssa ehkä hahmotin joitakin viimeaikoina tapahtuneita virheitä. Mahdollisesti, täytyy kokeilla. Osin omasta mielestäni mukana on myös hieman sitä, että miten koira on oppinut ohjattavaksi, pääasia kuitenkin lienee aina että koira tietää mitä siltä halutaan ja ohjaaja on ohjauksissaan johdonmukainen siten että sama ohjaus tarkoittaa aina samaa. Auliksen kanssa ei oikein myöskään päde tuo teoria 5m jälkeen ohjaajaa kohti taittumisesta ainakaan vielä, mutta toisaalta sille onkin opetettu edelleen enemmän esteitä kuin ohjauksia. Paljon tuli kuitenkin treeni-ideoita ja treenimotivaatiota. Parin viikon päästä aloitetaankin myös ohjattuja treenejä, sitä ennen pitäisi muutama kerta käydä Auliksen kanssa koittamassa jotain rataa.

9.10.10

En vaan osaa.

Tänään sit oltiin kotikisoissa kolme starttia puudelin kanssa Anne Huittisen tuomaroitavana. En tiä kuka ääliö mut sinne oli ilmoittanut, kun juuri mitään fiilistä ei meinannut löytyä. Kaikille radoille sentään pysty lähtee jotenkuten, mutta ei siel kyllä kauheasti mitään ohjaamista tapahtunut. Vähän latisti vielä että kummallakin agiradalla loikkas puomin alastulon, mitä ei oo taas sit tehny en muista millon vaikka se vähän rajoilla on ollu. Ekalla karkas puomilta renkaalle kun piti mennä putkeen ja toisella tapahtu jotain muuta. Tais sieltä parikin hyllyä tulla. Hyppäri piti olla maailman helpoin kolmosen hyppäri meille, mutta ekasta käännöksestä tuo sitten kaartelikin johonkin kilometrin päähän, josta sitten tuli pituuden luo väärälle puolelle ja hyppäs sen väärin päin jossa vaiheessa totesin että eiköhän juosta maaliin ja jätetä tähän. Ihan kivoja ratoja oli oikeesti kyllä, mutta ei oikeen meidän päivä. Mulle ei sovi oikeen tuo neljäntenäkymmenentenä lähteminen. Nyt taitaa olla taas tää vaihe mikä aina välillä tulee että juoksennellaan vaan kun toinen ääripää on se äärimmäinen varmistelu ja pidättely. Nyt pitäs jotenki onnistua välttämään että seuraavaks ei lähdettäs jarruttelemaan kuitenkaan kun Ella on ehkä muuten ehkä parhaassa vauhdissa mitä se on koskaan ollu. Nyt pitää kerätä pää kasaan ja lähtee johonki muualle kisaamaan.

Kouluttamassa

Tällä viikolla on vähän laiskoteltukin kun ohjaaja on ollut vähän flunssainen. Muita tuli kuitenkin juoksutettua ja aattelin nyt jakaa nuo ratapiirrokset, kun olivatkin aika mielenkiintoiset vaikka lonkalta heitinkin. Ois tehny mieli kokeilla itte, mutta aika loppu kesken eikä ollu koiriakaan mukana.


Eka rata oli vähän tällainen missä ohjaajat oli tutustuessa ihmeissään kun väittivät et esteet oli jotenkin oman liikkumisen tiellä. Hyllyjä saatiin toki aikaseks, mutta pääasiassa sen takia, että ohjaajat jäi varmistelemaan jotain paikkoja sen sijaan, että olisivat rohkeasti ohjanneet eteenpäin oikealle esteelle. Mut positiivista oli, että pisti näköjään ajattelemaan rataantutustumisessa.


Toinen rata oli eka rata uudelleen numeroituna. Aiheutti selvästi vähemmän ajattelua kuin ensimmäinen variaatio, mutta monen yllätykseksi olikin oikeasti vaikeampi. Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää..

4.10.10

Päivätreenit taas

Tänään käväistiin taas Ellan ja Auliksen kanssa ottamassa vähän päivätreeniä. Ellalle viimeistelytreeniä lauantaiksi, Aulikselle muuten vaan ratatreeniä ja hieman myös estetreeniä. Rata oli melkein valmiina kentällä, muutama este pois väleistä kun oli niin pirun ahdasta.


Auliksen kanssa otettiin ensin vain alkua. Ensimmäisellä toistolla tapahtui taas se, että ei tullut puomia ihan alas asti, mutta alkoi toimia kun vaan odotin ja odotin ja kun oltiin pari kertaa vain vahvistettu kohtaa, niin alkoi löytää ihan perille asti ihan itsestään. Tähän pitää nyt ehdottomasti kiinnittää huomiota. A:lla tätä ongelmaa ei ole ja ihan hupailumielessä juostuilla parilla jutulla teki sikahyvää A:ta. Lähdössä myös käden nostaminen aiheuttaa koiralle jonkulaisen lähtöluvan ja tuli muutamia nousemisia, mutta kävin vaan palauttelemassa. Loppua kohti tämäkin alkoi sujua. Yhden kerran jopa valahti puomista omin lupinensa putkeen asti, mutta heti perään toistettuna teki tosi hienon puomin. 4-5 käännöksessä 4:n taakse meno meni yllättävän helposti putkesta, mutta 5:n haku sylkkärillä oli vaikeaa ja kun lopulta meni, niin meinasi hakea A:lle jos oli vähänkin varomaton vaikka ohjaus näyttäisi miten. Tarkoituksena oli nimenomaan irrottaa se putkeen. Kokeilin myös valssia 4:n ja 5:n välissä, mikä oikeasti oli paljon varmempi, kun sylkkäriä ei ole harjoiteltu. Tuo ei myöskään ole niin estehakuinen, että siinä missä Ella ottaisi kyllä 7:n ja 8:n tuosta matkan varrelta, niin Aulis tulee kyllä ihan surutta ohi jos vaan ryntään pussille ja juoksee suoraan pussiin. Keinu oli tänään oikein hyvä ja keinun jälkeisestä putkesta vaihdoin puolta valssilla, kun en uskaltanut persjättöä kun olin varma että koira tulee jaloille ja halusin nähdä koiran koko ajan. Tosi yllättynyt olin siitä, että tuollainen ekaa kertaa kokeiltu hyvin ohuessa kulmassa tehty takaaleikkaus 15:lla toimi tosi hyvin ja keppien sisäänmenovirheitä ei Auliksella tullut yhtäkään! Yhden kerran jätti viimeisen välin pujottelematta kun lähdin liian aikaisin ohjaamaan seuraavalle esteelle. Kestää kyllä etäisyyttä kepeillä sivusuunnassa ainakin tosi paljon, mutta ei sitä että lähden varsinaisesti tekemään jotain ohjausta. Kepeillä pitää jossain vaiheessa ottaa häiriötreeniä. Keinu meni myös radalla ihan ok, parilla ekalla toistolla joutui hieman muistuttelemaan että sinne 2on2offiin pitäisi tulla, mutta sekin alkoi sujua ihan itsekseen parin toiston jälkeen taas. Pitäisi saada kaikki vaan toimimaan aina ekalla yrityksellä, mutta tää varmaan korjaantuu ihan rutiinilla. A otettiin kertaalleen niin, että 7:lta takaisin 6:n väärään päähän ja A:n ja hyppyjen kautta kepeille.

Ellan kanssa otettiin vähän ensin kontakteja yksinään ja olivat tosi hyviä ja tää ratahan oli semmonen ihan piece of cake, tosin Ellan kanssa otettiin 10 takaakiertona toisin kun Auliksella. Ella teki myös kepeille sisäänmenovirheen ekalla yrityksellä, mutta taas oli se visuaalisesti vahvempi keppi kakkosena, mikä tuntuu meille aiheuttavan näitä avokulmavirheitä. Keinut oli ihan jees ja kontaktitkin oli oikein hienoja. Ellan kanssa tosin tein 14:n niin päin että 15:lle vein päällejuoksuna. Ei kai ton kanssa tän enempää kannatakaan treenata, tuntuu et sitä paremmin menee kisoissa mitä vähemmän treenaa, mut vähän pitää pitää jonkunlaista muistikuvaa ittelläkin että miten toi koira toimii ettei mee sekasin kun treenaa myös Auliksen kanssa.

Tottakai-päivät

Viikonloppu tuli vietettyä Auliksen kanssa Kotkan suunnalla Lintukodossa Tottakai-päivillä. Tuli taas nähtyä paljon pyrrejä ja pyrri-ihmisiä, käveltyä metsissä, kiipeiltyä kallioilla, vähän tokoiltua, treenattua kontakteja soutuveneiden päällä, otettua verinäyte Hannes Lohen geenitutkimuksiin ja juostua vieheen perässä. Verinäytteen otto meni yllättävän hyvin, ei tarvittu kun minä ja näytteenottaja toisin kuin joillain joilla tarvittiin useampia ihmisiä pitelemään koirasta. Vieheen perässäkin tuo juoksi mielellään. Tokotreenit meni hyvin ja nyt alkaa tuntua siltä että ton seuraamisen alkaa pikkuhiljaa saada kasaan.


 Terveystulosten viipymisellekin tuli selitys jo perjantaina kun aloin ihmetellä että kylläpä kestää. Kun omakoirassa ei näkyny minkäänlaista kuittausta että kuvat olisi edes saapuneet, niin soittelin ensin Kennelliittoon, mistä tämä tieto vahvistettiin. Soitto Koirakissaklinikalle paljastikin, että sieltä niitä lähetellään aina isompi nippu kerralla ja ne on lähetetty vasta viime viikolla oltuaan pari viikkoa klinikalla odottelemassa lähetystä. En kyllä oikein tiedä miksi, kyllä siitä hinnasta ois yks kirjekuori ja postimerkki pitänyt pystyä hankkimaan. Noh, mutta nyt sitten vaan jatketaan odottelua.

Järkytyksekseni myös tuli ilmottauduttua sittenkin messariin sunnuntaille kun Tottakai-päivillä Pakin kanssa tuli jaettua että kumpi yrittää kumpaakin titteliä saada pois kun ei ole mitään järkeä lähteä kilpailemaan keskenään. 50€ ja 1,60€ käsittelykuluja meni sitten siihenkin että saan arvostelun joltain tuomarilta joka ehkä näkee ensimmäistä kertaa elämässään lyhytkarvaisen pyreneittenpaimenkoiran.

28.9.10

Pienen pieni päivätreeni

Käytiin tänään tekemässä hallilla vähän jotain pientä. Pääasiassa piti kokeilla Saviojan piirimestaruushyppyradan alkua. Auliksella meni muutama eka toisto huutaen suoraan putkeen ja se oli luultavasti myös päättäny sen jo ennen kuin hyppäs ekaa hyppyäkään. Pienen keskustelun jälkeen kuitenkin päätti olla sen verran kuulolla, että muisti kääntyä sen hypyn kun kerran pyydettiin. Siitä eteenpäin sitten menikin ihan hienosti. Pääasiassa siis treenattiin juurikin alkukuviota. Peilikuva olikin helpompi kun oli jo kertaalleen muistettu, että pitäis olla kuulolla. Puomilla meillä on nyt pieni ongelma, että taaskaan se ei meinannut ekalla kerralla mennä loppuun asti, mutta toiseen suuntaan kyllä. Täytyy nyt tarkkailla, että oliko syynä se, että tuo "eka" tehtiin seinää vasten tyhjään ja toiseen suuntaan tullessa oli kuitenkin hyppy puomin jälkeen tarjolla. Täytyy tehdä seuraavaksi kokeilu että vaikuttaako se, että onko siellä este tarjolla vai ei. Tietysti kauhean kiva olisi, jos koira tekisi sen myös tyhjään. Toisella kentällä sattui olemaan jotain esteitä siellätäällä ja saatiin siitä hyvä vauhtitreeni tehtyä. Ja pyrrihän juoksi suoraan ja pitkälle. Irtos ainakin hyppysuoraa pitkin puoli kenttää ohjaajan edelle pimeään putkikulmaan ilman mitään ongelmia tai kyselyitä. Ja A on aivan sairaan hieno. Ehkä tää tästä, välillä vaan meinaa ohjaaja turhautua, kun koira bongaa ties mitä ja on tällä hetkellä hyvin esteorientoitunut, mutta sitä saa mitä tilaa ja tätä on pääasiassa tehty - itsenäistä suorittamista ja nyt välillä vähän lähtee lapasesta kun on alettu lisätä ohjaajaa kuvioihin.

25.9.10

Agilityepikset ja piirimestaruus 2010

Perjantai-ilta meni ensin Auliksen kanssa maksimölliradalla ATT:n epiksissä ja sen jälkeen avoimen luokan rataa tuomaroidessa. Möllirata oli hieman hankala meille ja jouduin turvautumaan muutamaankin ohjaukseen mitä en koskaan ole tehnyt. Radalta löytyi myös kaksi takaakiertoa, jotka meni hyvin. Este 3 oli sijoitettu niin, että en onnistunut hankkiutumaan vaihtamaan puolta enkä myöskään uskaltanut valssata riman takana kun ei olla koskaan niin tehty (täytyy treenata) joten valitsin 4:lle takaaleikkauksen. Toisen takaakierron jälkeen vedin koiraa ennen seuraavaa estettä turhaan itseä kohti ja mietin myös että olisiko 11 pitänyt olla kääntyvä hyppy, nyt meni niin pitkäksi, että tuli 12:lle eri linjaa kuin oli tarkoitus enkä uskaltanutkaan juosta esteen takaa, kun oltiin niin vahvasti törmäyskurssilla. Viimeisessä putkessa en myöskään uskaltanut edes yrittää persjättöä ja pimennossa ollut hyppy tuli alas. En oikein tiedä miksi, osasyynä saattoi olla myös kehää rajaava aita hypyn takana. Täytyy kokeilla samanlaista jossain vaiheessa. Saattoi myös käskytys olla myöhässä.



Avoimeen luokkaan yritin suunnitella haastavan radan, jossa haasteita olisi muuten kuin takaakierroista. Ei se tosin ihan niin vaikea ollut kuin tuloksista voisi päätellä. Monet menivät siihen halpaan, että alussa keskittyivät varomaan vääriä esteitä sen sijaan, että ohjaisivat oikeille ja tästä tuli ajoitusongelmia kun varmisteltiin käännöksiä. Lähinnä alussa tuli karkailuja eri putkiin. Pienemmissä luokissa enemmän karkaili koiria puomilta renkaalle. Ja tietysti piirimestaruuksien aattona oli kontaktitreenausta ja lähtötreenausta, joista hyllyjä sellaisillekin jotka olisivat radasta sinänsä ihan hyvin selvinneet.


Lauantaina sitten olikin vuorossa Varsinais-Suomen Piirimestaruuskisat TSAU:n hallilla. Aamulla ensin joukkuerata, missä päätettiin vetää ihan vaan motivaatioratana rennosti ankkuriosuus, kun oli joukkueella 3 hyllyä alla. Ihan hyvä nolla sit vedettiin ja koiralle hyvä mieli. Seuraavaksi oli pari tuntia myöhemmin vuorossa hyppyrata ulkokentällä, tuomarina Anne Savioja. Rata oli ihan mielenkiintoinen eikä edes hirveän vaikea, mutta viimeiseen käännökseen ei puudeli lähtenyt mukaan vaan valkkasi renkaan putken sijaan. Agilityrata sisällä tuntia myöhemmin sitten olikin jotain ihan muuta. Rataantutustumisen jälkeen takaosan hyppyhässäköistä mulla oli suunnitelmana lähinnä sellainen kokeillaan nyt vaikka tätä, saattaa teoriassa toimia ja katotaan mitä tapahtuu mikä vaati paljon etumatkaa kepeiltä ja keinulta. Yllätyksekseni myös jo toinen tuollainen putkeen vienti A:n vierestä onnistui. Kepeille vienti oli aika kammottava. Onneksi huomasin että Ella alkoi vetää keppien suuntaan ja annoin luvan. Seuraavissa osissa jollain ihmemäihällä onnistuin osumaan oikeisiin hyppyihin takaosassa. Keinulle jätin koiran ihan oman onnensa nojaan kun tiesin, että 6 ja 7 on tosi hyvin tyrkyllä jos valssin ajoitus tai linja on pielessä. Maaliin tuloksella -4,75 ja 4. sija tältä radalta. Valitettavasti 2 koiraa oli poissa, joten osallistujia oli 41 ilmottautuneesta vain 39 joten serti ei sitten taaskaan valunut meille asti. Ja koska spekulointi on kivaa, niin hyppärin tuloskin olisi ollut noin -2, jos oltaisiin osuttu siihen viimeiseen putkeen ja sen yhden käännöksen onnistuessa oltaisiin sitten voitettu myös piirimestaruus. Tää laji on tämmöstä, ens vuonna sitten taas.


23.9.10

Ohjaustreenejä ja nenätyötä

Eilen käytiin tekemässä hallilla päivätreeninä pientä ratatreeniä. Auliksen kanssa pääosissa oli viikonlopun jälkeen, että ohjaajallakin on radalla joku rooli ja että kovistakin vauhdeista voi muistaa vielä kääntyä pyydettäessä. Tietysti tää on odotettavissa oleva ongelma kun koira on opetettu ensin vain suorittamaan itsenäisesti esteitä ja ohjaus jätetty vähemmälle, että jossain vaiheessa lähtee mopo hanskasta. Hallilla oli joku rata valmiina, mistä pistelin estejärjestyksen sellaiseksi, että on meille mahdollinen ja tiukat ja vauhdikkaat osuudet vaihtelee ja on vähän väärääkin tavaraa tyrkyllä. Ihan parissa kohtaa tuli liitelyä, mutta kun nämä hiottiin kuntoon niin kyllä loppujenlopuksi tehtiin rata tosi hienostikin. Tarkkana saa olla suuntien kanssa, mutta kun tuo on kuulolla niin kyllä se osaa. Kontakteilla myös seisotettiin huolella ja lähtökontrollissa vaadin ennen lähtölupaa, että ilme näyttää siltä että se ihan oikeasti on luopunut esteistä eikä ole vaan tärinöissään siinä että kohta lähen kyllä. Jäi tosi hyvä mieli ja tosi tiukkoja käännöksiä tehtiin 55cm rimoilla kovistakin vauhdeista. Ja ei yhtään keppivirhettä, vaikkakin tunnustan että kulma oli helppo. Katsotaan miten käy perjantain epiksissä.

Ellan kanssa tehtiin sama rata kahtena variaationa. Ekalla kerralla vaan posotettiin ja toisella kerralla vaihdoin muutaman esteen takaakiertoihin ihan vaan sellaisenkin muistelemiseksi. Vauhti oli tosi hyvää sekä radalla että kontakteilla ja hyvin tuli ihan omiakin päätöksiä tarvittaessa. Vaikeammista kulmista tuli kokeillessa tosin tehtyä pari keppien sisäänmenovirhettä, mutta nää oli taas sellaisia missä vaalea visuaalisesti vahvempi keppi oli toisena. Tähän pitänee kiinnittää hieman huomiota kisoissakin rataantutustumisessa, että helpotetaan hieman, jos eka keppi ei ole vahvin. Nyt on sitten kaikki tehty mitä tehdään ennen lauantain piirimestaruuksia.

Iltalenkillä käytiin taas lähipuistossa jälkitreeniä tekemässä. Ella sai natural menu ruudun, joka oli huippuhauskaa taas ja se tapansa mukaan työskenteli tunnollisesti ja tarkasti ja hyvällä ruokahalulla. Auliksen kanssa siirryttiin Tanjan yllytyksestä kolmioon, josta jatkuu jälki eli tallattiin ensin makkararuudun tyyliin kolmio, jonka kärjestä lähti tiheä jälki, jossa joka askeleella nami. Pyrrihän lähti kolmion kärkeen edettyään nuuskuttamaan jälkeä eteenpäin, mikä oli toivottukin käytös. Hitaasti, mutta tarkasti ja tosi innokkaasti. Näitä nyt sit varmaan sahataan muutama, kun mulle ei oo vielä paljastettu mikä on seuraava askel treeneissä.

20.9.10

SE SEURAA!

Pyrri nimittäin! Oon ottanu iltalenkkien yhteydessä pieniä tokotreenipätkiä lähipuistossa pyrrin ja puudelin kanssa. Monta kuukautta jaksoin ihmetellä sen seuraamista, että se tulee hienosti perusasentoon ja saattaa yhden tai kaks pientä pätkää tehdä seuraamista, mutta vaikka miten yrittää vahvistaa, niin painuu koko ajan vaan paineisemman oloiseksi ja alkaa jätättää ja pää painuu alemmas. Tietysti olin yrittänyt koko ajan saada lisävirettä seuraamiseen yrittämällä imuttaa palkoilla, mutta eilen keksin vihdoin kokeilla, että aletaanpa palkata oikealla kädellä. Ilmeisesti tuo ilme johtuikin siitä, että se niin kovasti luopuu palkasta kun tämä koira ei muutenkaan ole kovinkaan nameilla ohjattavissa ja hommasta tuli hetkessä rennompaa, kun aloinkin palkata siitä kauemmasta kädestä ja palkka ei ole nenän edessä. Tämä samahan on toistunut, kun olen ruokakupin edessä yrittänyt seurauttaa yhtä askelta ennen vapautusta ja vielä pahempana jos vasemmassa kädessä onkin ollut lelu. Toivottavasti tää nyt lähtee toimimaan. Tänään kokeilin jo myös pari juoksuaskelta ja alkoi oikeasti tuntua siltä, että saan sen sittenkin toimimaan. Miksen mä tätä tajunnut aikasemmin? Jääköön toistaiseksi auki, että mitä sit tehdään jos se alkaa poikittaa ja puskea kovasti, mutta se ois tällä hetkellä kyllä vaan positiivinen ongelma.

Lisäksi ollaan otettu lyhyitä paikallamakuita ja ALO-luoksetuloja, mitkä koko ajan vaan paranee. ALO-luoksetulon yhteydessä tulee sit treenattua tietty myös paikalla istumista. Jääviä ei nyt oteta seuraamisten yhteydessä niin kauan kun seuraaminen on vielä vähän kysymysmerkki.

Ellan kanssa on myös tehty mitä nyt pimeässä viitsii kun ei voi heitellä palkkoja. Seuraamisessa se on ihan sikahyvä ja sitä onkin tehty jonkun verran. ALO-luoksetuloja on myös tehty sen kanssa, kun en viitti yrittää makuuttaa sitä märällä nurmikolla enkä voi heitellä palkkoja pysähdyksistä. Jäävät oli seuraamisesta ihan superhienot ja kaikki asennot oikein.

Kummankin kanssa on myös vähän treenattu ohjauksia, kun tossa lähipuistossa on kivasti koivuja muutaman metrin välein ja hyvä nurtsipohja. Pyrrin kanssa ei vaan viitti iltamyöhällä kun se on siinä lajissa "vähän" äänekäs. Mutta on se kyl siellä paremmin seuraillu ohjauksia kun eilisissä TSAU:n kisoissa.

Tänään kävin myös kuuntelemassa Janitan agility perusluennon ja sain paljon hyviä ideoita, joskin joissain asioissa mulla on hieman eri tyyppinen visio. Treenimotivaatiota ja ideoita tuli kyllä tosi huimasti, nyt pitäs vaan ehtii treenaamaan. Pakko koittaa vaikka joku päivätreeni vetästä pyrrin kanssa ennen kun menee perjantaina ATT:n epiksiin mölliradalle.

19.9.10

TSAU:n epiksissä

Joskus kisat menee tuloksellisesti aika penkin alle. Eilisten kylmiltään juostun Ruissalojuoksujen kympin jälkeen omat jalat oli siinä kunnossa että käveleminenkin sattuu, mutta päätin et kyllä se kipu radalla unohtuu. Auliksen luokkina möllit ja kun oltiin käyty pihalla muistuttelemassa keppejä, päätin mennä myös ykkösten radan, jossa ei ollut keinua. Tosin päivän pikatreenisessioissa se teki kyllä keinuakin oikein mielellään ja hienostikin.

Mölliradalla karkas kyllä pyrrimopo käsistä. Lähtösuora hyppy-hyppy-suora putki-hyppy-hyppy, jonka jälkeen käännös 180 astetta. Siellä sitten sitä vitoshyppyä liideltiin vaikka käännöksiin on panostettu. Vielä uudelleen otettunakin liideltiin pitkää hyppyä ja pyrri irtoili puolen kentän päähän ja ohjaajan läsnäolon tarkoitus oli vähintäänkin epäselvä. En sitten lopultakaan koskaan saanut koiraa kääntymään kutosesteelle, mutta päätin sitten jatkaa. Kaksi estettä kun päästiin eteenpäin tästä, niin sen jälkeen loppurata oli oikein hyvä. Sit käytiinkin jäähdyttelylenkillä vähän ATT:n kentällä ja TSAU:n ulkokentällä treenaamassa. Edes jotain. Mut ilmeisesti noi hienot ilmavat ja ilmeikkäät korvat on vaan koristeita ja ohjaaja on agilityradan turhin asia.

Ykkösten rata oli periaatteessa helpompi, mutta siinä sitten tuli tämä yks sadasta, kun pyrri pysähtyy puomilla vasta 4offiin, mistä hylly kun palautin sen takas puomille. Loppurata meni sikahienosti ja toiseksi viimeisenä olleet kepitkin se meni oikein hyvin! Jotain sentään mistä voi olla tyytyväinen. Luultavasti tän ikäsen koiran kanssa pitää vielä treenata aina välillä?

Ella meni avointen radan, jossa suunnitelma piti tehdä omien jalkojen mukaan eli annetaan Ellan suorittaa ja mä kuleksin mukana. Valitettavasti kakkosesteenä olleilla kepeillä sattu pieni liukastuminen ja missasi yhden välin, jonka jälkeen kai hyllytettiin takaisin päin pujottelusta. Toisellakin yrityksellä vielä jossain kohtaa lipsui pehmeässä hiekassa sen verran, että meinas rytmi seota. Loppurata menikin tosi mallikkaasti ja kontaktitkin oli kohtuu vauhdikkaat ja päätin tehdä ne loppuun asti. Takaosan hyppykaaressa Ella onneksi pelasti mun jalkoja sen verran, että meni sitä ihan itte siellä ettei mun tarvinnu mennä ohjaamaan lainkaan.

Videoitakin kuvattiin, mutta mietin vielä hetken että onko mitään julkaisukelpoista kunhan oon kattonut ne.

Ja kisojen aiheeseen liittyen onnea Heidille ja Ricolle edustustehtävissä.

Edit: Nyt on sitten katsottu videot ja mietitty ja kai se on paras olla itselleen rehellinen. Auliksella on nyt esteet kohtuuhyvällä mallilla, joten seuraavaksi aletaan taas työstää ohjauksia. Eli jos otetaan tämä perinteinen obstacle focus vs. handler focus niin nyt ollaan liikaa tuolla obstacle focuksen puolella. Kiitokset Heidille, että tämä huumoripläjäys on asianmukaisesti valmiiksi naurettu.



Ella meni oikeasti ihan kivasti, harmittavaa kompurointia vaan kepeillä.



Piirimestaruuksiin taidetaan Ellan kanssa lähteä kokonaan ilman treeniä tai sitten yks joku höpöhöpötreeni alle vaan korkeintaan. Ehkä vähän puiden kiertoa lähipuistossa.

18.9.10

Terveystutkimuksia ja pientä treenailua

Sveitsistä paluun jälkeen oon ollu vähän laiska ja vielä laiskempi kirjottelemaan. Sain kuitenkin Aulikselle aikaiseksi tilata tarpeelliset terveystutkimukset ja jonkun mielestä ehkä vähän tarpeettomiakin. Eli 14.9. käytiin Koirakissaklinikalla ottamassa lonkka-, kyynär-, olka- ja selkäkuvat ja teetettiin samalla polvitarkastus. Olin rakennellut päässäni kaikennäköistä kauhukuvaa E-lonkista ja kakkosen kyynäristä ja ties mistä selän epämuodostumista. Kuvauksen ja polvitarkastuksen hoiti Heikki Merimaa. Homma aloitettiin polvitarkastuksella, mikä meni osin vähän painimiseksi (Tanja ainakin tietää miten vaikeaa pyrri on kaataa kyljelleen ja pitää siinä;)). Polvet SKL:n kriteerein 0/0, mutta aivan täydellisiä ei sillä alueella oltu. Kummallakin puolella on sääriluu lievästy kiertynyt siten, että kintereet tulee vähän sisään päin, mutta ei niin paljon, että tarvitsisi murehtia. Rauhoittaminen ei mennyt ihan läpi ekalla piikillä vaan edelleen kuvaukseen mennessä jätkä kyllä kuunteli kaikenlaisia ääniä ja meinasi välillä lähteä liikkeellekin, mutta ei takapää kantanut liukkaalla ja vähän lisää aineita piti laittaa. Sitten olikin se tuskallinen odottelu, mitä helpotti kovasti ensikommentti kuvauksen jälkeen että ei ollut mitään ihmeellistä. Etupää ja selkä kaikin puolin täydelliset, lonkat jossain A:n ja B:n rajamailla.


Loput kuvat tuolla.

Jonkun verran ollaan lenkkien yhteydessä myös treenailtu. Pientä tokoa, eli seuraamisia, paikallaoloja ja luoksetuloja lähinnä, mitkä on ok. Seuraaminen Auliksella ei vieläkään oikein miellytä, mutta mulla on jonkunlainen visio siitä, että miten tästä eteenpäin. Pitäis vaan toteuttaa. Ella taas on meinannut revetä liitoksistaan kun taas 3 vuoden melkein totaalitauon jälkeen on tehty taas tokoakin. Sen luoksetulo on nyt hieno, tulee täyttä vauhtia ja kääntyy jo 2 metriä ennen perille tuloa ja peruuttaa täydessä vauhdissa perusasentoon.

Lisäksi ollaan otettu Auliksella muutama ja Ellallakin kokeeksi yksi makkararuutu. No meillä tää on kyllä Natural Menu -ruutu, kun en makkaroita koirille syötä, mutta kuitenkin. Kumpikin tekee näitä loistavasti. Ensimmäisellä kerralla Aulis työnsi nenänsä jopa pari kymmentä senttiä ruudun ulkopuolelle ennen kuin kääntyi ihan itse takaisin, ei tarvinnut edes hihnasta pysäyttää ja sittemmin on mennyt ihan reunoja pitkin tutkimuksensa ja mitä nenä käy ulkopuolella voi mitata senteissä. Ella tajusi myös homman heti ja ei edes viitsinyt etsiä niitä nameja sen tallatun alueen ulkopuolelta. En oikein tiedä miltä työskentelyn pitäisi näyttää, mutta Auliksen osalta se tekee töitä tosi innolla mutten usko että sitä tarvitsee rajoittaa ainakaan vielä, kun se tekee kuitenkin tarkasti ja keskittyneesti.

15.9.10

IMCA-PAWC 2010, Fräschels, Sveitsi

Nyt alkaa vihdoin olla palautunut reissuväsymyksestä sen verran, että jaksaa jo laittaa raporttia. Matka alkoi keskiviikkona 1.9. kello 3 yöllä heräämisellä ja 4:n aikaan auton nokka kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää, josta Finnairin AY861-lennolla kello 7:55 kohti Zürichiä. Oltiin Marian kanssa suunnitelman mukaisesti 6:n aikoihin lentokentällä "hyvissä ajoin". Check-iniin ja turvatarkastukseen oli kuitenkin tolkuttomat jonot tuohon aikaan ja kello oli jo 7:20 kun päästiin turvatarkastuksesta läpi, joten ei se ollut yhtään liioiteltua olla kentällä 2h ennen lähtöä.


Zürichin kentällä saatiin kävellä varmaan puoli tuntia että päästiin autovuokraamoille, mistä lähdettiin sitten huiman tehokkaalla 1.2-litraisella valkoisella Cliolla ajelemaan. Koska Henna ja Johanna tulivat vasta 4 tuntia meidän jälkeen, meillä oli ylimääräistä aikaa ja lisäksi kun kerran ollaan Sveitsissä, haluttiin nähdä alpit, mentiin kisapaikalle kiertotietä Interlakenin kautta.


Navigaattori antoi muuten hyviä ohjeita, mutta kun puolet ajasta ollaan 5-kilometrisissä tunneleissa, niin GPS ei meinaa oikein koko aikaa pysyä kunnolla kartalla. Interlakenissa käytiin syömässä ja lenkittämässä koiria ja maisemat oli kyllä kiertotien arvoiset. Vakavassa harkinnassa onkin, että jonain päivänä ehkä saatan mennä muutaman päivän lomamatkalle sinne.


Seuraava osoite oli käydä katsastamassa kisapaikka ja sieltä hankkiutua hotellille. Kisapaikka oli maissipeltojen keskellä oleva iso halli, jossa keinonurmimatto. Hotellilla tuli perille päästyä nukuttua kunnolliset päiväunet.


Torstaina olikin treenipäivä ja kisojen avajaispäivä. Treenit meni hyvin ja päästiin tutustumaan alustaan ja esteisiin. Mielenkiintoinen juttu oli puomilla oleva sähköinen kontaktipinta - ei tullut varmaankaan näiden kisojen aikana puomilta yhtään virheellistä kontaktituomiota, hyvin luotettavasti tuntui piippaus tulevan kun koira osuu kontaktiin eikä koiratkaan reagoineet mitenkään vaikka tulikin kovaääninen piippaus. Illalla olikin sitten avajaisseremonia, joka oli onneksi Unkariin verrattuna aika lyhyen kaavan mukaan.


Suomen minijoukkueessa Ellan lisäksi Maria & Rasmus, Johanna & Lumi, Henna & Oona. Medejä edustivat kaksoisohjaaja Sanna & Siiri ja oletettu syyllinen Heikki & Wiima & Hellu. Makseissa Sanna & Oni ja Minna & Lissu & Milla.

Perjantaina oli vuorossa yksilöhyppyrata minien osalta. Rata oli muuten hyvä, mutta koira livahti muurin sijaan keltaiseen putkeen, joten yksilökisa oli sitä myötä hyppyradan ja yhteistuloksen osalta hyllytetty.



Illalla oli gaala, joka oli tällä kertaa barbecue-mallinen. Tämä oli ehkä tällä kertaa reissun valitettavimpia osuuksia, ruoka ei ollut järin hyvää ja meinasi loppua kesken.



Lauantaina olikin sitten minien molemmat joukkuekisat. Aamulla aloitettiin kahdeksan aikaan agilityradalla, josta Henna & Oona tekivät hyllyn, mutta saatiin kuitenkin kerättyä itsemme ja loppu joukkue juoksi nollaradat, joilla sijoitus 5.



Iltapäivällä hyppyradalle lähteminen oli vaikeaa, kun piti saada nollattua aamun onnistumiset ja jotenkin päättelisin, että osa joukkueesta otti vähän liikaa painetta ja itsekin tähän meinasin sortua. Sain kuitenkin itseni nollattua ennen lähtöä ja Henna & Oonan tilanne jäi näkemättä joten lähdin radalle vielä siinä uskossa, että alla olisi vain yksi hylly ja juostiin Ellan kanssa joukkueen ainoa puhdas rata tähän. Hylly kuitenkin agilityradan joukkuetuloksena ja samalla joukkuekisan yhteistuloksena. Jälkikäteen voi aina spekuloida, että jos katselin tuloslistat oikein paikan päällä, niin hopea meni jollekin maalle tuloksella 20.



Sunnuntaille jäi vielä yksilöagilityrata, johon sai lähteä melko paineettomasti, kun alla oli hyppyradalta hylly. Tästä juostiin vielä yksi ihan ok nolla sijalle 13 muistaakseni. Hyppärinollalla oltaisiin oltu ainakin 8 parhaan joukossa, en katsellut sen tarkemmin mitä aikoja siellä oli.



Illan palkintojenjako oli myös onneksi melko lyhyen kaavan mukaan myös. Italian kansallislaulu tuli kyllä tutuksi.


Maanantaiaamuna Henna ja Johanna lähtivät aikaiseen kentälle ja kun mun ja Marian kone lähti vasta 19:jotain, niin ajettiin takaisin myös maisemareittiä. Ensin käytiin pääkaupungissa Bernissä aamukahvilla ja suklaakaupassa ostamassa vähän tuliaisia ja vielä Burger Kingissä syömässä.


Tämän jälkeen suunnattiin taas Interlakeniin, mutta sen sijaan että oltaisiin jääty alas, lähdettiin vuorelle. 1.2-litrainen Clio oli hieman hätää kärsimässä kun tie nousi yli puoli kilometriä noin 5km matkalla ja joissain kohdissa oli pakko ajella ykkösellä kun kakkosella ei jaksanut. Ylhäällä kuitenkin löytyi joku kyläpahanen, jossa oli joku hotelli jossa juotiin iltapäiväkahvit.


Noin 17 aikoihin lopulta saavuttiin Zürichin lentokentälle, josta auringonlaskulento Helsinkiin, jossa perillä hieman kello 23 jälkeen.


Lennolla oli niin vähän matkustajia, että meille luovutettiin takarivistä molemmat puolet käytävästä, niin sai levittäytyä vähän tilavammin nukkumaan.


Kotimatkalla meinasi vähän väsyttää. Sveitsi oli ihan hieno maa, joskin melko kallis. Saksankielisellä alueella pärjäsi hyvin englanniksi, mutta ranskankielisellä alueella Thiellessä olikin vaikeuksia. Kauppakeskuksen pitseriassa olisi kyllä espanjaksi ja italiaksikin saanut palvelua, mutta elekielellä jouduttiin menemään pääasiassa. Liikennejärjestelyt olivat vähän erikoiset. Siinä missä Suomessa on tottunut siihen, että ajetaan jotain tietä pitkään, Sveitsin moottoritiet haarautuvat ja liittyvät parin kilometrin välein ja sai aika tarkkana olla että pysyy reitillä etenkin kun navigaattori ei oikein pysy kartalla 5 kilometriä pitkissä tunneleissa. Alpeilla maisemat oli komeita ja taisin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä ihka oikean maissipellon. Tai monta, niitä nimittäin riitti. Ja kurpitsakauppiaita. Ja liikenneympyröitä.



Kisajärjestelyt meni keskieurooppalaisen tavan mukaisesti, eli aikatauluissa oli vain päivän aloitusaika ja luokkajärjestys ja itse piti pitää huolta että on paikalla. Muuten kaikki oli loistavaa ja sähköiset kontaktit puomilla mielenkiintoinen lisä. Radat olivat melko erilaisia kuin Suomessa ja eri tavalla vaikeita. Takaakierrot loistivat poissaoloillaan, mutta nähtävästi muitakin tapoja tehdä haasteita on kyllä.


Oman kisaamisen lisäksi PAWC jätti toisellakin kerralla lähtemättömän vaikutuksen. En tiedä leijuiko hallin ilmassa roskia, mutta kyllä välillä täytyy tunnustaa että silmä kostui etenkin kun näki onnistumisista niin aitoa iloa. Tänä vuonna yleisön suosikki oli sokea ranskalaisohjaaja, joka avustajansa ja loistavan belginsä kanssa näytti kyllä mitä meidän terveidenkin pitäisi vielä tästä lajista onnistua löytämään. (video) Ilmeisesti tämän tapahtuman katsomiseen ei totu, ei se ainakaan ollut yhtään vähemmän liikuttavaa kuin vuosi sitten Unkarissa.


Hieno kokemus (melkein) kaikin puolin, ensi vuonna ehkä sitten Hollantiin ja sama uusiksi.

Loput turistikuvani täällä.
Marian ottamia kuvia tuolla.