18.6.09

SM-kisat 2009 ja muita kuulumisia

Yli puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä tekstistä, mistä pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat täällä sattuneet sillä aikaa käymään. Paljon on tehty ja tapahtunut - myös yksityiselämässä, minkä takia blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan päälimmäisenä mielessä ja se on vähän jäänyt.


Kuva: Juha Lehtikangas

12.6.2009 vietettiin ohjaajan syntymäpäivää ja päivä vietettiin matkalla Tornioon agilityn SM-kisoihin 2009. Lauantaipäivä tuli seurattua muiden kisaamista, kun joukkueessa (ATT:n, tuli huhtikuun alusta vaihdettua seuraakin) olimme vain varalla. Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, minien hyppyradan rataantutustuminen kello 7:45. Oman vireen kanssa on ollut koko talven ongelmia ja kisaradat on kyläkisoissakin mennyt varmisteluksi ja olen paineistanut koiraa lähes kävelemään ratoja. Nyt päätin, että rennosti mennään niinkuin treeneissäkin ja luotetaan että koira osaa. Jos ei osaa, niin sitten treenataan lisää. Hyppyrata menikin omalle tasollemme loistavasti ja maaliin tultiin 1,25 sekunnin yliajalla. Hieman jännitti odotellessa, mutta finaaliin mentiin sijalta 30. Tavoitteet oli siis täytetty, yksi aikaisempi kokemus yksilökisoista on, mutta se päättyi noin 7 esteen jälkeen ja tavoite nyt oli päästä finaaliin ja toissijainen tavoite saada tehtyä rentoja ratoja.



Finaaliradalle latautuminen olikin sitten vaikeampaa ja paljon energiaa meni rentona pysymiseen. Hieman ennen rataa vielä koirakin huomasi että olen vähän jännittynyt, mutta käytiin hieman leikkimässä ja sain kuin sainkin tässä paikassa itseni psyykattua vielä toiseen rentoon rataan. Finaaliradalta tulokseksi tasan 0,00 mikä tarkoitti että sijoitus ei ainakaan huonommaksi muutu, kun yliaikatuloksella kukaan ei myöskään voi tulla takaa ohi. Kontaktit on edelleen vähän hitaat, mutta onnistuin tekemään ne nyt kohtuullisen rennosti koiraa paineistamatta mikä on meillä ollut suuri ongelma. Lopputuloksissa sijoitus 16 ja näiden onnistumisien kanssa vähintään suomenmestari olo itsellä.



Viikonlopun jälkeen siis hyvät tunnelmat kahden onnistuneen radan ja hyvän sijoituksen kanssa eikä edes yhtään harmittanut että oli ajanut Tornioon asti tämän takia. ATT:n väelle kiitokset paikan päällä hyvästä hengestä, kisoissa oli hyvä tunnelma muutenkin ja matkaseurakin täytti hyvin tehtävänsä ja piti minut automatkan hereillä, kiitos Jenni. Kiitos niille myös, jotka on jaksaneet kannustaa vaikka välillä oma toivo on ollut hukassa Johanna, Henna, Maarit ja kaikki ne, joiden nimiä en juuri nyt osaa tähän kirjoittaa.

Talvi meni siis huonoissa merkeissä, koira ei kulkenut ja ohjaus ei kulkenut. Onneksi jossain vaiheessa kevättä ymmärsin kokeilla, että kyse ei välttämättä ole pelkästä motivaatio-ongelmasta, vaan käytin Ellan Tanjalla hierottavana. Vasen puoli selästä olikin hieman jumissa ja rinta- ja lannerankojen välissä oli jumia. Lisäksi ilmeisesti eniten haittaavana hauis ja rintalihas oli jumissa. Näiden avaamisen jälkeen koira on taas alkanut kulkea huomattavasti paremmin. Treenaamassa ollaan nyt oltu vauhtia hakemassa ATT:lla mölliryhmässä, mikä on myös sopinut meille hyvin. Tämän lisäksi on tehty este- ja tekniikkaharjoituksia itsekseen. Kontakteilla ollaan selkeästi edistytty, hiipimislukko saatiin auki loppujenlopuksi makupala-alustan kanssa ja nyt treeneissä jo kontaktit sujuu todella hyvin. Kisoissa ohjaamisen kanssa on ollut ongelmia, kun paineistan itse koiraa kääntymällä sitä vastaan. Lisäksi muutenkin ohjaamiseen on haettu rentoutta, kun Ella on helppo paineistaa liian tiukalla ohjauksella, enemmän tilaa ja luottamusta koiralle toimii paremmin.

Unkarin reissu on palannut suunnitelmiin myös, Agirotuun mennään taas ilman joukkuetta ja kokeillaan maajoukkuekarsintojen tunnelmaa tänä vuonna ekaa kertaa.

Nyt keskitytään perjantain ja sunnuntain juhannuskisojen startteihin.

Hyvää juhannusta kaikille ja alan taas kirjoitella useammin.