25.8.09

Aulis on liittynyt laumaan

Aulis (auski(pauski)) onkin ehtinyt jo vähän toista viikkoa asustelemaan uudessa kodissaan, eli poika haettiin kotiin 16.8. 7 viikon ja yhden päivän ikäisenä. Automatka meni ihan kivasti, vähän piippailua aina  liikkeellelähtiessä, mutta ymmärsi luovuttaa melko nopeasti.

Ensimmäiset 2 yötä se piippaili, jonka jälkeen rauhoittui ja piipitys loppui. Nyt se jo nukkuu sujuvasti koko yön tai ainakin touhuilee niin hiljaisesti että ihmiset ja vanhemmat koirat pystyy nukkumaan.

Ella osallistuu ahkerasti kasvatukseen ja kertoo tarvittaessa kovaotteisestikin että mihin saa ja ei saa mennä. Lähinnä Ellan tavaroiden lähelle ei saa mennä. Into taas on raukka kun Aulis pitää miestä idolinaan ja yrittää liehitellä, mutta Intoa ahistaa eikä se oikein osaa sanoa sille kunnolla. Ellan kanssa järjestys on mennyt sille asteelle, että yleensä pelkkä paha katse riittää niin pyrripoika hiippailee vähin äänin ja oikein kauniiden ja selkeiden rauhoittavien eleiden kanssa muihin maisemiin. Sitten tulee murina ja lopuksi turpaan, mutta ei poika siitä kovin pitkään jaksa mököttää vaan hetken päästä pikkuriiviö on taas tekemässä kaikki osaamansa loikat ja murisemassa ja ärisemässä tyttöä leikkimään. Ei lähde vaan koskaan, koska hänen arvolleen sopii leikkiä vain kun hän itse haluaa.

Yksinolokin alkaa sujua kohtuullisesti, alkuun jaksoi vikistä melko kauan (äänitän koiria tietokoneella poissa ollessa että tiedän mitä tapahtuu). Ja yritti tulla ovesta juoksemalla ovea päin, en vaan tiedä tuliko pää vai tassut edellä mutta melkoinen ryske kävi. Olin kyllä sitkeämpi kuin pyrripoika ja odotin kunnes rauhoittuu. Autoilu on jo oikein miellyttävää, ei enää yleensä edes alota piippaamista kun parilla eka reissulla jouduin ajamaan ylimääräisen lenkin, kun matka ei lopu ennenkuin piippaaminen loppuu.

Syömisen suhteen ei oikein meinaa malttaa keskittyä, mistä soittelin jo Seijallekin, mutta jos Seija tätä lukee niin nyt syö jo.

Koulutuksellisesti ollaan panostettu vasta lähinnä yleiseen olemiseen, sisällä pystyy jo jotain pieniä koulutushetkiä pitämään, ulkona on herkästi vielä niin paljon ihmeteltävää ettei pysty keskittymään. Omaan nimeensä reagoi kohtuullisesti ulkonakin. Nyt osaa jo (sopivassa mielentilassa) istua ja mennä maahan melko kohtuullisilla vihjeillä. Omanlaisensa ongelma tässä on toistaiseksi palkkaamisessa se, että mun naaman nuoleminen tuntuu usein olevan kiinnostavampaa kuin mikään nami tai lelu, mikä on mulle ihan uutta. Tosin kun sopivalle päälle sattuu, niin repii naruleluja ihan loputtomiin. Pallohulluus on vielä työn alla.

Ja perustapoja ollaan opeteltu, on jo melko sisäsiisti kunhan pääsee ulos tarpeeksi usein, mutta sen verran kuitenkin että vaikuttaa ettei oikeasti haluaisi tehdä sisälle, aina ei vaan tajua oikeaa ajoitusta. Hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisesti ikään nähden. Metsässä kulki alkuun niin lähellä että oli varmasti leuka mustelmilla kun potkin sitä koko ajan, nyt osaa jo muiden koirien tavoin unohtua välillä tonkimaan sammalta. Penturuuan lisäksi tämä poika rakentuukin sammalesta, kuivista lehdistä ja kävyistä. Ja muutenkin kirmailee suunnilleen samoilla etäisyyksillä kuin lauman muutkin jäsenet.

Paikkoja ollaan myös katseltu, moottoritien yli menevä silta ei tuntunut missään vaikka reunalta ja sadevesiaukoistakin katseli alas. Tunneliin mennessä katsoi ensin että what ja sitten jatkoi matkaa. Arka tämä ei missään tapauksessa ole, mutta uusissa paikoissa pitää ensin aina vaan vähän arvioida tilannetta ja vieraissa paikoissa reagoi selkeästi erityisesti vieraiden koirien haukkumiseen. Agilitykentän laidallakin ollaan jo oltu vähän syömässä nameja ja leikkimässä narupallolla ja opettelemassa että ne muut koirat ja ihmiset on ihan normaaleja. Polkupyörät, mopot ja autot saa mennä. Yleisesti kaikki uusi mietityttää sen verran, että muutamaksi sekunniksi pitää istua miettimään että mikäs juttu tämä on ja sitten sen voikin melkein jo unohtaa.

Käytiin myös leikkitreffeillä katsomassa noin viikkoa nuorempaa bordercolliepentuetta, mihin joukkoon tämä asettui kyllä nopeasti sekaan ja painien perusteella yksi pyrri vastaa ainakin kolmea bortsua. Ja päättäväisyyttä riittää, kun oli päättänyt tulla mun luokse, niin ei haitannut vaikka kolme bortsunpentua roikkui turkissa ärisemässä.

Kaiken kaikkiaan mainio ja oikein reipas kaveri, joka osaa olla mitä tahansa sylikoirasta kauheaan riiviöön, mutta hyvällä huumorilla. Puudelinpentuun verrattuna tositosi erilainen.

Ja oppivainen ja draamatajua riittää. Pari ekaa kertaa yksin jättäminen onnistui, eli rutiini on että omaan huoneeseen ja ovelta "heippa, oo kiltisti". Muutaman kerran jälkeen alkoi ottaa vauhtia niin että ehti juuri livahtamaan ulkopuolelle ennenkuin ovi menee kiinni. Kun tästä hieman pariin kertaan keskusteltiin, tänä aamuna kun sanoin "heippa, oo kiltisti", meni pikapikaa kauimmaiseen nurkkaan ja mätkähti hyvin dramaattisesti kerälle.