25.9.08

Avokulmia

Ella on onneksi kohtuullisen fiksu koira. Tänään käytiin Tuulissuolla kokeilemassa taas avokulmien sujumista noin 90 asteen kulmilla ja vähän ylikin. Parilla kertaa ensimmäisillä yrityksillä hakeutui toiseen väliin, mutta kun antoi taas itse miettiä että mikä meni vikaan, niin hakeutui sitten ihan itsekseen kyllä keppien ykkösväliin. Ensin vähän hitaasti ja toistoilla lisää vauhtia. Epäilen, että keppikulmat saadaan taas kyllä kuntoon, kun vaan jaksaa treenata. Sivussa otettiin myös A:n kontakti pari kertaa, mikä sujui varsin mainiosti.

22.9.08

Kontaktit luistaa

Tänään Inton rusettikisojen ohessa en voinut tuottaa Ellalle pettymystä, että tullaan Tuulissuolle, muttei treenata, joten otettiin vähän A:n ja puomin kontakteja. Tänään tuli pallonkin kanssa varsin mainiota vauhtia alas asti ilman loppuvaiheen vaanimista. Ilmeisesti alkuvaiheessa 2-on-2-off:n harjoittelussa mulla ei ollut tarpeeksi kärsivällisyyttä, että antaa ensin olla hidas ja antaa nopeutua omaan tahtiin, vaikka se pätee kaikkeen Ellan kanssa opetteluun kun se keskittyy asioihin ja nyt homma näyttää ainakin treeneissä luistavan. Oltaisiin me kokeiltu kisaradallakin, mutta TSAU:lla ei valitettavasti enää saa kisaavat mennä mölliratoja. Onneksi ATT:lla on epäviralliset heti lokakuun alussa, että voi käydä testaamassa.

21.9.08

Kanttarellien etsintää

Tänään käytiin pitkästä aikaa metsässä etsimässä kanttarelleja Ellan kanssa. Saldo jäi kolmeen tai neljään hyvin pieneen sieneen. Tämän kanttarellikoiran opetus on myös jotenkin epäonnistunut - näkökulmasta riippuen tosin. Jotenkin sienestys on mennyt nyt niin, että ihmiset etsii sienet ja sitten Ella yrittää syödä ne ennen kuin niitä ehtii poimia. Joko kanttarellivuosi on ollut tosi huono tai Ella on opettanut ihmisensä aika huonosti etsimään sieniä. Se kyllä ihan vakavissaan tunnistaa kanttarellit, koska ne se yrittää syödä, muihin sieniin ei koske.

18.9.08

Kontakteja ja avokulmia - omituisia vammoja?

Sunnuntaina jätettiin ATT:n kisoista kolmas startti väliin, kun Ella aristi paikan päällä jo vasenta etujalkaa. Kotipihassa autosta otettaessa päätin nostaa autosta ulos, jos etujalka on kipeä ja kotiin klenkattiin parkkipaikalta melkein kolmejalkaisena. Koko ilta meni samalla lailla, että aina levosta noustessa hädin tuskin suostui astumaan jalan päälle. Maanantaina illalla lenkillä taas kaikki täysin normaalin näköistä. Alan kallistua omaan myöhemmin kehittelemääni teoriaan, että kyseessä ei ehkä sittenkään ollut mikään venähdys tai muu, vaan mahdollisesti esimerkiksi kohmeisen ampiaisen pisto, koska itse en ainakaan tiedä mitään lihas- tai muita vammoja, jotka menevät ohi nukkumalla yhden yön yli.

Tänään sitten päätinkin huvikseni lähteä Tuulissuolle ottamaan ihan kevyesti jotain puomin alastuloa ilman että hommasta tulee raskasta, mutta koska mitään murheita ei ollut ja koira ihan sekopäinen, otettiin myös A:n alastuloa ja keppien avokulmia. Palkaksi vaihdettiin tällä kertaa repimisleikit narulla. Näillä tuntui olevan sellainen hyvä vaikutus, että alastulolla vaaniminen puuttui, joten ehkä narut on jopa parempia tähän kuin pallo. Tosin jossain vaiheessa kun otettiin pallo esiin, niin ei naru enää kelvannut, joten kun revitään, niin pallot pysyy piilossa.

Kepeillä otettiin reippaita avokulmia, joissa totesin että hae itte, kerron sitten kun osuu oikein. Ensimmäiset yritykset oli 2-3 väli jonkin aikaa, mutta sitten alkoi lähteä. Vaati tosin sisäänmenon nopeudesta (eli hitaudesta) päätellen keskittymistä ja tahdonvoimaa, mutta alkoi kuitenkin hakea oikeasti ekaa väliä. Hetken tauon jälkeen tämä menikin sitten jo paljon paremmin ja vikkelämmin kun antoi hetken sulatella. Tiedä miten hyvä tästäkin vielä tulee kun antaa nukkua yön tai parin yli. Lopuksi otettiin vielä tosi hankalaa sisäänmenoa eli reipas avokulma ja siitä takaaleikkaus. Ensimmäinen yritys tästäkin luiskahti kakkosväliin, mutta sekin lähti sujumaan. Pitää taas alkaa treeneissä ohjata koiraa vähemmän sisäänmenoissa ja ottaa vaan rauhassa uusiksi, jos menee väärin, niin ei pääse ohjaaja sössimään keppien sisäänmenoja kun antaa koiran tehdä ihan itse.

14.9.08

Agilityn kesäkausi

Kai pitäisi taas palata kirjoittamisen pariin, kun on ollut kesäaikaan vähän laiskaa. Etenkin kun tästä päivitysten puutteesta on alettu jo huomautellakin. Kesä on mennyt vahvasti agilityn parissa, TOKO odottaa vielä motivaatiota ohjaajalle.

Agirotu meni aivan käteen, ensimmäinen rataantutustuminen kello 7:00 josta syystä jouduttiin ottamaan sittenkin majoitus, kun ideana oli ettei tarvitsisi olla yötä missään kun menee vain lauantaiksi. Radalle päästiinkin sitten heti 4,5 tuntia rataantutustumisen jälkeen. Ella oli edellisellä viikolla alkupuolella venäyttänyt ilmeisesti selästään jotain ja tämä oli jo mennyt ohi niin, että suostui jo itse hyppäämään autoon ja sohvalle. Rata meni ihan ok hyllyyn asti, ei parasta vauhtia muttei missään tapauksessa hidastakaan. Iltapäivällä ulkoillessa katselin, että Ella liikkui taas toispuoleisesti ja totesin, että ei oteta toista starttia. Iltapäivällä pienen väännön jälkeen sain kirjan ulos kisajärjestäjiltä. Tämä oli ehdottomasti meille viimeinen agirotu. Tapahtuman koko ja rahastuksen maku on liikaa ja en ole kertaakaan vielä pois lähtiessä todennut, että olipa kiva päivä (tuloksista riippumatta), joten tämä oli viimeinen kerta.

Loppukesästä on juostu jonkun verran startteja, mutta menestys on ollut vähän heikkoa, sellaisia kummallisia huolimattomuusvirheitä pääasiassa. Elokuussa Salossa tämä eläin keksi sitten, että kontaktit voi loikata ja otettiin kaksi kontaktivirhettä samalla radalla. Eli taas takaisin piirustuspöydän ääreen ja sen jälkeen ollaan taas naksuteltu 2-on-2-off. Hyppyratoja on sitten hyllytetty. Raumalta sentään tuli agilityradalta nolla ja 4. sija kun kontaktit otettiin varman päälle alas asti kellosta välittämättä.

ATT:n kisa tänä viikonloppuna päätti tämän kesän kesäkauden meidän osalta huonosti ja tämä oli päivä, jolloin ei olisi pitänyt lainkaan nousta sängystä. Ohikulkutiellä kuului epäilyttävä poksahdus ja Tuulissuolla kävelyn jälkeen vasen takarengas tyhjänä. Tämä hieman häiritsi keskittymistä ja positiivista mieltä ja agilityrata meni vähän hitaasti ja lupia kysellen. Tosin keppien virheen jälkeen olisi pitänyt kuitenkin mennä tuloksen kanssa maaliin, kun otin lopussa ihan suosiolla hyllyn, koko radalta 3 tulosta ja 10:llä pääsi palkinnoille. Renkaanvaihdon jälkeen käytiin TSAU:n kentällä vähän leikkimässä ja hakemassa vauhtia sekä ottamassa vähän kontaktitreeniä, mikä meni vielä hyvin. Hyppyradalle lähtiessä katselin, että Ella hieman oli ontuvinaan vasenta etujalkaa, mutta pienen kävelyttämisen jälkeen tuntui normaalilta. Radan tuli todella hitaasti ja jopa ravasi kepit, mutta menin kuitenkin loppuun vähän yli 5 sekunnin yliajalla ja totesin, että ontuu ja viimeinen rata jätettiinkin sitten väliin. Ei kyllä mitään hajua mitä olisi tapahtunut, koska TSAU:n kentällä liikkui vielä normaalisti ja kuulemma vielä autosta ulos tullessakin. Tuloksena siis tälle päivälle puhjennut rengas ja rikkinäinen koira - olisi pitänyt jäädä sänkyyn.

Nyt parannellaan koiraa ja yritän parantaa myös tapojani kirjoittamisen suhteen kun nähtävästi täällä joku aina silloin tällöin jopa käy yrittämässä lukea sepustuksia (google analyticsin mukaan ainakin). Talvi varmaan pyöritään pääasiassa lähimaastossa kisailemassa kun pitkät talvipäivät jossain kaukana ei oikein innosta.

Pitkän harkinnan jälkeen myös päädyttiin hankkimaan laumalle hoitopaikka ja mennään sittenkin katsomaan sunnuntaiksi MM-kisoja parin viikon päästä.