Melkein kotona

Toisena matkapäivänä ajeltiin Dragöristä Ruotsin läpi Tukholmaan. Matka meinasi sujua liiankin nopeasti ja piti tappaa aikaa. Onneksi sitä kuitenkin jäi riittävästi. Vikingin terminaaliin pääseminen navigaattorin ohjeiden perusteella oli yllättävän haastavaa. Lopulta sekin onnistui ja tätä kirjoitan Amorellan Seaside cafesta tuoreen Breezerin ääreltä. Aamulla 7:30 pitäisi rantautua Turkuun.

Paluumatka - päivä 1

Lyhyt päivitys. Takana 1050km neljässä eri maassa. Ei harmita, jos en koskaan enää joudu ajamaan Antwerpenin kehätietä tai tällä kertaa pahimpana Hampurin kehätietä iltapäiväruuhkassa. Ruotsi näkyy jo, mutta Juutinrauma ylitetään vasta huomenna, yöpymispaikkana Dragör Fort Kööpenhaminan kupeessa.

Hallitseva mestari edelleen!

Tämä päivä alkoi IMCA:ssa suomalaisten osalta medien finaaliradalla. Sanna ja Siiri tekivät hienon nollan ja sijoittuivat radalla kuudenneksi. Elsi otti rokkistaran ottein yleisön mukaan ja piti koko radan ajan mukaan. Valitettavasti Didi karkasi puomille ja siitä hylly. Elsi sai kuitenkin kisoissa huimasti huomiota ja hollantilaiset uhkasivat viedä näytteitä paikalliselle junioritoiminnalle. Heikki ja Hellu tekivät hienon radan, jossa valitettavasti puomilta alastulolta ainakin silminnäkijähavaintojen ja videotodisteiden valossa virheellinen vitonen, johon meni radan kakkospaikka ja ilmeisesti kokonaiskisan pronssi. Tänä vuonna valitettavasti ei sähköisiä kontakteja ollut, vaikka kolmena edellisenä on ollut.

Seuraavana vuorossa oli PAWC:n toinen agilityrata. Auliksen yritin pitää mahdollisimman tynenä ja viedä huolellisesti, rata kun oli pelottavan helpon oloinen. Suurin pelko oli että ykköseste oli noin kolmen metrin päässä maton reunasta ja periaatteessa oli riski että koira karkaisi puomille jos ei olisi huolellinen tai jos keppien sisäänmenon kanssa loivasta avokulmasta ahnehtisi. Nollana mentiin ja ainakin A:lta olisi voinut nopeamminkin vapauttaa, mutta huolellinen rata. Pieni virhe putken jälkeen muurille mennessä koira ehti hieman kääntyä ohjaajaa kohti, mutta olin päättänyt olla ennen kaikkea huolellinen. Nollalla maaliin. Marjut teki Jojon kanssa huikean nollaradan ja pelätty puomin juoksukontaktikin osui ja sillä radan voitto. Ellan kanssa lähdin pitämään vain hauskaa. Pieniä riskejä on aina kontakteilla sen kanssa, mutta päätin että mennään rennosti ja katsotaan mitä tapahtuu kun mitään ei voi varmistaakaan. Nollalla maaliin ja tuntui kuin olisi ollut nuori Ella matkassa, sen verran reipas rata oli.

Maksien finaalirata oli alusta ja lopusta vähintäänkin erikoinen. Kaikki Suomen maksit valitettavasti sortuivat pikkuvirheisiin ja hyllyttivät. Siihen loppuivatkin tämän vuoden kisat.

Palkintojenjaossa suomalaisväriä pariin otteeseen PAWC:n 3-kategorian palkintojenjaossa. Ensin päivän radalla Marjut ja Jojo ykköspallilla ja yhteistuloksissa minä ja Aulis kolmospallilla ja minä ja Ella ykköspallilla. Ella siis yllätyksekseni uusi mestaruutensa, mistä pitää valitettavasti kiittää Saksan Katrin Schmidtin ja Trinityn vitosta puomilta, mikä nosti Auliksen myös kokonaiskilpailun pronssille Trinityn pudottua neljänneksi. Ella on nyt kaksinkertainen kategorian 3 ParAgility World Cupin mestari! Jos mummo pysyy kunnossa niin voi olla että vielä joutuu lähtemään Unkariin, josta kansainvälinen kisauransa alkoikin 2009 vuoden IMCA:ssa..

Tätä kirjoittaessa on jo itselleni palkinnoksi ostamani pihvi syöty ja kisapaikka jätetty ja lepäillään hotellissa aamulla alkavaa kahden päivän kotimatkaa varten.

Päivä 2 - agility 1

Tänään PAWC:ssä kisattiin ensimmäinen agilityrata. Ensimmäisenä suomalaisista radalla minä ja Aulis. Radalla oli hieman hirvittävä koko kentän alkusuora, jonka jälkeen takakaarre ja suoraan edessä lähellä A-este, josta piti kääntyäkin tiukasti oikeaan. Tästä selvittiin yllättävänkin hienosti ja vaivattomasti. Keppien jälkeen sorruin tyhmään virheeseen kun en ollut katsonut kummalta puolelta koira tulee kepeiltä ulos ja unohdin pukata edessä olevalle hypylle ja vedin siitä ohi. Yllätyksekseni sain kuitenkin koiran omaksi yllätyksekseni muurin ja hypyn välistä takaisin ilman että kumpaakaan suoritettiin. Tuloksena siis kiellosta vitonen. Marjut selvitti Jojon kanssa hienosti kaksi ensimmäistä riskipaikkaa, mutta kolmanteen ei enää mikään riittänyt ja vaikka jo A:n ylösmenolla aloitettiin kutsuminen, niin sinnehän se paahtoi edessä olevalle hypylle ja tuloksena valitettava hyl. Viimeisenä radalla Ella, jonka kanssa juostiin varma nolla ja viides sija päivän radalta.

Yhteistuloksissa tällä hetkellä Ella on ilmeisesti toisena, kummallakin puolella kaksi nollaa tehnyt koirakko noin sekunnin päässä kumpikin. Aulis viidentenä ilmeisesti nopeimmalla vitosella. Huomenna voi edelleen sattua mitä tahansa.

IMCA:ssa tänään medijoukkuekisat ja maksijoukkuefinaali. Medeissä hyppyradan jälkeen joukkue oli kuudentena, agilitradalla valitettavasti kaksi hyllyä, joten ei kerrottavaa jälkipolville. Paitsi että Elsi on yleisön suosikki ja Heikki teki keinulta saadulla vitosella kahden sekunnin marginaalilla Hellun kanssa radan nopeimman ajan. Maksien joukkueagilityradalla kaikki tekivät tuloksen, mutta eilisten hyllyjen jälkeen tämä ei sijoitusta nostanut.

Huomenna vielä PAWC agility 2 ja IMCA medi- ja maksifinaali.

Hyppyratoja ja gaalaillallinen

Tänään kisattiin hyppyratoja. Imca joukkue valitettavasti sortui pieniin virheisiin ja jälkipolville ei paljon näistä jäänyt kerrottavaa.

Pawc:ssä hyppyradalla kaikki Suomen kolme koiraa tekivät nollat. Aulikselle tänäkin vuonna hyppyradan voitto, Jojo kakkoseksi ja Ella-mummo pinkoi neljännelle sijalle. Koko palkintopallia ei saatu kokonaan vallattua yhden brittiläisen paimenen kiilattua päivän radalla pronssille. Palkintojenjaossa siis kumpikin suomalaisohjaaja palkintopallilla.

Ilta päätettiin gaalaillalliseen, jossa perinteiseen tapaan ruokaa, juomaa, musiikkia ja tanssia. Viime vuonna puuttunut tanssi palasi tänä vuonna myös kisakentälle.

Eläinlääkärintarkastus, treenit ja avajaiset

Aamulla aamiaiselta suunnattiin kisapaikalle eläinlääkärintarkastukseen, joka oli 8:45. Taas passien katsomisen lisäksi koirat kopeloitiin läpikotaisin ja tarkistettiin että liikkuvat kutakuinkin puhtaasti. Joukkueen kaikki koirat läpäisivät tarkastuksen ja kello 10:12 oli treenivuoro. Ella kulki taas niinkuin ennen vanhaan ja Auliskin oli kivalla tuulella. Pääosin treenit sujui koko Suomen joukkueen osalta hienosti, pieniä murheita oli pituuden ja renkaan kanssa joillain. Treenien jälkeen brittiläinen valokuvaaja, jonka nimen tietysti jo unohdin kävi kehumassa miten suomalaista agilityä on aina kiva katsoa, kun koiria ohjataan ja luotetaan koiriin ja niiden osaamiseen. Tällainen kieltämättä lämmitti mieltä.

Päivä yleistä hengailua, käytiin syömässä, kaupassa ja peltolenkillä koirien kanssa.  Illasta ensin joukkueenjohtajien palaveri, jossa käytiin läpi sääntöasioita sekä käytännön asioita. Tänä vuonna yllättäen ei ole käytössä sähköisiä kontakteja edellisten kolmen vuoden tapaan. Illan päätteeksi avajaiset, jotka meni melko pitkälti tutun kaavan mukaan. Joukkueiden marssitus kentälle, jonka jälkeen lahjojen vaihto (Suomen parina tänä vuonna Ranska) ja ehkä hieman tarpeettoman pitkät tanssiesitykset. Joillekin lahjoista on selvästi ollut iloa. Joukkueenjohtajien palaverissa Espanjan edustaja esitteli viime vuonna Suomelta saamaansa lahjaa meille.

Ensi vuoden järjestämispaikka Gyula, Unkari, jossa Ella kävi 2009 olikin tiedossa. 2014 kisat tulevat olemaan Italiassa.

Huomenna kisataan hyppyratoja sekä IMCA:ssa että PAWC:ssä.

Toinen matkapäivä

Toisena päivänä ajettiin Hampurista Lokereniin hotellille. Matkaa ei tehty aivan suorinta reittiä vaan kierrettiin ensin Breezanddijkin kautta ja sen jälkeen käytiin metsälenkillä Eva Lacnakovan ja tämän koirien kanssa ja käytiin hassussa puoliksi Belgiassa ja puoliksi Hollannissa olevassa kylässä syömässä pannukakkuja ja jäätelöä. Hotellille ajeltiin kisapaikan kautta sen verran että tarkistettiin että kisapaikka löytyy aamulla. Viimeisen kahden vuorokauden aikana ollaan oltu siis kuudessa maassa.

Aamulla 8:45 on eläinlääkärintarkastus ja 10:12-10:35 Suomen treenivuoro. Illemmalla joukkueenjohtajien palaveri ja avajaiset.

Turku-Hampuri

Maanantaina pakattiin kamat ja koirat autoon ja illalla Viking Isabellalla Turusta kohti Tukholmaa. Laivamatka sujui hyvin. Taas kpperran hytti oli aivan laivan toisessa päässä autoon nähden ja käytävillä kulkeminen häkkien ja muiden kanssa ei aina ole aivan helppoa, mutta selvittiin. Koirat nukkui rauhassa koko yön.

Aamulla Tukholmasta ajettiin ensin Huddingeen aamukahville Mikalahden Nannan luo ja ulkoiluttamaan koirat. Sitten oli edessä toista tuhatta kilometriä maantietä ensin Malmöhön, josta ajettiin Juutinrauman siltaa Tanskan puolelle. Silta oli muuten mielettömän hieno. Tanskan reitti mentiin myös ilman lauttoja, eli Storebaeltin (tms) silta tuli myös nähtyä ja sekin oli upea. Lopulta vähän huomaamatta päädyttiin Saksan puolelle ja 12 tuntia ajamista ja 1150km ja muutama tauko Tukholmasta päädyttiin Hampuriin yöksi.

Huomenna jatketaan sitten kisapaikalle. Ajamista on onneksi vähemmän.

Tästä se taas alkaa - kohti Belgiaa

Nimittäin matka kohti Belgian Wiezeä ja IMCA/PAWC:tä. Suomea tänä vuonna PAWC:ssä (Para-Agility World Cup) edustaa minä molemmilla koirillani (käävil Ella ja pyrpal Aulis) ja Marjut Pulli tolleri Jonolla. IMCA:ssa Minna Vahlström ja australianpaimenkoirat Elli ja Milla, Heikki Järvinen ja belpam Hätä ja espves Hellu, Sanna Toivola ja belpat Oni ja cocspa Siiri sekä Elsi Pulli ja mudi Didi. Edustusta vain siis medeissä ja makseissa tänä vuonna. Erinäisten yhteensattumien vuoksi Suomen joukkue typistyi sekä IMCA:ssa että PAWC:ssä noin puoleen alkuperäisestä aivan viime metreillä, mutta se on toinen tarina. Olisinhan itse lähtenyt vaikka yksin.

Tänään siis starttaamme Turusta iltalaivalla minä ja Minna. Tarkoituksena huomenna ajaa Hampuriin asti, yöpyä siellä ja jatkaa sieltä keskiviikkona kisapaikalle. Torstaina on treenipäivä ja avajaiset, perjantaista sunnuntaihin kisat ja väliin mahtuu gaalaillallinen ja sunnuntai-iltana päättäjäiset. Seuraavat kaksi päivää ajellaan takaisin kohti Tukholmaa ja suunnitelmien mukaan ensi viikon keskiviikkoaamuna pitäisi taas olla Turun satamassa. Heikki ja Sanna koirineen ilmaantuvat paikalle asuntoautolla ja Pullit lentävät.

Oma valmistautuminen on sujunut aika rauhallisesti, ihan muutamia kisoja ollaan juostu kesän mittaan että saa jotain rutiinia pidettyä yllä. Koirat on hierottu ja eilen ATT:n seuramestaruuskisojen jälkeen tehtiin pieni viimeistelytreeni. Kaikki on teoriassa kunnossa ja vaikka Ella lähtee matkaan viime vuoden hallitsevana mestarina ja tämän vuoden suomenmestarina kategoriassa 3 ja Aulis viime vuoden hyppyradan voittajana,  niin mitään paineita ei oteta. Jokaiselle radalle pyritään lähtemään erikseen pitämään hauskaa ja tekemään niin hyvä rata kuin osataan ja lopuksi katsotaan tulokset.

Pyrin taas reissun aikana päivittäin päivittelemään Suomen joukkueen kuulumisia. Aikataulut ja live stream linkki löytyvät kisojen sivuilta.

Para-agility SM 2012

Vuosi 2012 jää historiaan suomalaisen para-agilityn osalta vuotena, jona järjestettiin ensimmäistä kertaa para-agilityn SM-kisat. Kisat järjestettiin Kuopiossa Sorsasalossa Agirotu 2012:n yhteydessä. Osallistujia ensimmäisenä vuonna oli 10, joista 6 kategoriassa 3 (liikuntarajoite, ohjaaja pystyy liikkumaan kohtuullisen nopeasti) jossa itsekin kisaan, 3 kategoriassa 4 (liikuntarajoite, ohjaaja liikkuu kohtuullisen hitaasti) ja 1 kategoriassa 6 (ei liikerajoitetta, aistivamma tms.).  Vähäisten osallistujamäärien takia ryhmät 4 ja 6 yhdistettiin. Tuomarina toimi Kari Jalonen.

Para-agility SM rata vuonna 2012

Rata oli kohtuullisen haastava PAWC-ratoihin verrattuna ja Ellan ja Auliksen väliin mahtui vain 3 koiraa, joten kiirettä piti. Tiina Jaakkola onneksi lupautui kaitsemaan koiraa, joka ei ole radalla mukana.

Hallitseva maailmanmestari 10v vuodelta 2011 pujottelemassa historian ensimmäiseksi para-agilityn kategorian 3 suomenmestariksi. Kuva: Kaisa Jalava

Ella aloitti kisan nollalla. Ei oikeastaan paljoa sanottavaa kuin että mummolla oli hyvä vauhti päällä. Jopa niin hyvä, että pari kaarretta venyi jopa hieman ja Ellan jälkeen varmistui tutustumisessa tullut epäilys, että Auliksen kanssa pitää joko este 3 heittää riskillä tai esteelle 5 työntämään on todella kiire.





Auliksen kanssa radalle ja kaikista vaihtoehdoista valitsin esteen 2 takaa kutsumisen, josta sitten en sitä tarpeeksi törkännyt 3:lle ja hyllyhän siitä tuli kun se pääsi karkaamaan 4-putkeen.

Aulis pujottelee omalla maanisella ilmeellään ja tavallaan. Kuva: Kaisa Jalava

Loppurata menikin sitten hienosti tietty. Ja aidolla arvokisatunnelmalla taputuksin kannustettiin hyllyttänyt kilpailija maaliin asti.





Tuloksia laskeskellessa taas oikeastaan tiesin, kuten PAWC:ssäkin, että Ella voisi olla korkealla ja kun tuloslista vihdoin saatiin ulos, niin oltiin kestetty paineet ja hallitsevasta maailmanmestarista tuli myös suomenmestari täpärästi haastajien edellä. (Tero Mesiranta yritti kovasti luoda paineita kun kävin aamusta ostamassa uudet kengät agi.fi -kaupasta)

Palkintojenjaossa ykköspallilla. Kuva: Kaisa Jalava

Loput Kaisa Jalavan agirotukuvat löytyvät osoitteesta http://koikkerit.kuvat.fi/kuvat/Agirotu+2012/


Seuraavaksi kesän aikana pitäisi kerätä muutamana viikonloppuna vähän kisarutiinia, tasan kahden kuukauden päästä ollaan juuri saatu PAWC 2012 Belgian Wiezessä päätökseen ja ollaan ajelemassa pikkuhiljaa Tukholmaa kohti.

Aulis 3v!

Pieni pyrri Aulis täyttää tänään 3 vuotta. Auliksestakin voisi jotain klisheitä kirjoittaa, kun Ellakin niitä ansaitsi. Enkeli ja itse perkele samassa paketissa. Tilaustyönä toteutettu kuuma taisteluhaluinen ja kovaviettinen uros. Eikä saa valittaa, sitä sai mitä tilasi.

Aulis Kotkan Ruusu KV-näyttelyssä 16.6.2012

Kolmeen vuoteen on harrastusmielessä mahtunut jo vaikka mitä jännää. Messarin iso kehä 2010 ja tuomisina V-10 ja JV-10 tittelit, 2 sertiä, 2 cacibia, 1 vasert, osallistuminen rodun kotimaassa Maailmanvoittaja ja Ranskan voittaja 2011 -näyttelyihin, jossa Mansencalilta ja Pecaultilta EH ja H, agilityä alkeista kolmosiin, osallistuminen PAWC 2011 -tapahtumaan Hollannissa, josta hyppyradan voitto, tutustumista paimennukseen, paimenkoiran sielunelämän ihmettelyä noudon ja seuraamisen opettamisessa, mutta TOKOon ei taida riittää oma motivaatio koskaan kisoihin asti.

Mutta mikä tärkeintä tässäkin, loistava Koira. Aina valmiina, aina mukana, aina auttamassa.

Synttärionnittelut myös sisaruksille Pakki, Sumo ja Pila.

Ainiin, se näyttely..


Kotkan Ruusu KV 2012, Tuomari Karcher Christian, Ranska

"exc. type & gabarit. l'epaule un peu droit. un peu trop angulé a l'arriere. exc. tete, typique. bon mouvement."

"erinomainen tyyppi ja koko. olkapää hieman suora. hieman liian kulmautunut takaa. erinomainen pää, tyypillinen. hyvät liikkeet."

AVO ERI AVK1 SA PU2 VASERT CACIB

Ainaki kerran täytyy siis vielä mennä. Kokokin on erinomainen eikä ollenkaan suuri tai kookas eikä yksikään ranskalainen tuomari ole edes arvostellut karvojen pituutta mistään kohtaa.

Ella 10v!

Tämähän on sen arvoinen tapahtuma, että siitä täytyy kirjoittaa blogiin. Puudelimummo Ella täyttää tänään 10 vuotta. Tästä ollaan eletty lähes jokainen päivä terveenä ja toivottavasti vielä on vuosia edessä.

Ella lähdössä verijäljelle Loviisassa 17.6.2012
Kuva: Milena Nevanto

Paljon on tehty ja nähty. FI MVA, FI TVA, moninkertainen rotumestari TOKOssa, 2 kertaa TOKO SM-finaalissa (sijat 18. ja 14. muistaakseni, jälkimmäisessä ensimmäisen päivän jälkeen 7. sijalla), AVO-luokan voitto Kuopion TOKO SM:issä vuonna 2005, TOKO piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI  piirimestaruusjoukkuemitaleilla, AGI piirimestaruuspronssia yksilöissä, Torniossa 2009 AGI SM 16. sija, Suomea edustamassa IMCA:ssa Unkarissa ja Sveitsissä 2009 ja 2010, PAWC Ryhmä 3 voitto Hollannissa 2011.

Ja on muitakin lajeja harrastettu. Verijälkeä, ratajuoksua (maastojuoksuun ei ole tarjoutunut mahdollisuutta), tietysti lenkkeilyä, uintia, mustikoiden syömistä, sienien etsintää. Ella on myös erinomainen sylikoira, korvanpesijä ja poliisi ja pehmein metodein taivuttaa ihmiset (erityisesti täti-ihmiset) tahtoonsa.

Ella metsälenkillä tursoturpana omana itsenään ja omassa elementissään 6.5.2012

Mutta ennen tuota kaikkea tärkeimpänä Ella on pienestä koostaan huolimatta suuri persoona ja Koira Isolla Koolla ja suuri koira pienessä paketissa ja kaikki muutkin klisheet. Oikeasti.