31.5.10

Lyhytkarvapyrrit paimenessa

Pyynnöstä järjestelin lyhytkarvapyrreille paimennuspäivän Kaisa Hilskan ohjauksessa Koirataidossa. Paikalle tuli yhteensä 7 kappaletta, joka lienee siis noin 15% Suomen lyhytkarvakannasta. Suurin osa ei ollut koskaan paimentanut millään tasolla. Auliksen sisko Pila (Tottakai Peukaloliisa) oli kerran jossain määrin nähnyt lampaita, Auliksen emä Elsa (Bagheera de la Patonniere) oli käynyt kaksi kertaa paimennuskurssilla ja kerran aiemmin sytyttelemässä. Samaisesta yhdistelmästä mutta eri pentueesta oli vielä Ange (Ange Noir de la Patonniere), joka oli ihan ekaa kertaa. Auliksen kasvattaja Seija Vikman toi mukanaan Aunen (Cannelle des Hauts de Fontclaire), joka on ranskassa suoriutunut CANT-testistä erinomaisin arvosanoin sekä Sohvin (Ciara du Pic d'Espade), joka on ranskassa CANT-testissä hylätty. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Heidillä oli Elsan mukana puolivuotias Duca-pentu (Ducadou de la Vallée du Mouton).

Kirsi ja Pila ajaa, Kaisa varmistaa liinan perässä (kuva: Heidi Utriainen)

Yhteensä päivän aikana tehtiin kolme harjoitusta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, joka osalle ekakertalaisista koirista oli hieman liian pieni ja ahdistava paikka olla lampaiden kanssa, mutta kaikista kyllä saatiin jonkinlaista käyttäytymistä löytymään. Toisena harjoituksena tehtiin isolla laitumella isommalla laumalla ensin poispäin ajo ja sen jälkeen takaisin tasapainoajo ja viimeisenä harjoituksena uudelleen pyöröaitausharjoitus, jossa Aune ja Aulis hakivat isoja kaaria tasapainoon pyöröaitauksen ulkopuolella. Porukasta Elsa ja Ange olivat ehkä vähiten kiinnostuneita lampaista, mutta kummaltakin löytyi kyllä hyviä hetkiä. Ducaa vähän ujostutti ensin, mutta kun sille tehtiin sytyttelyä Heilin apukoirana kuten Auliksellekin joskus saman ikäisenä, niin alkoi ihan ideoita löytyä ja käytöksestä tuli kyllä nuori Aulis mieleen. Luulen, että meillekin pyöröaitaus olisi ollut ensimmäisellä kerralla liian pieni. Mielenkiintoista olisikin nähdä poika uudelleenkin lampailla. Aune oli odotetusti ihan tekijä eikä juuri ujostellut lampaiden käskemistä, Seijaa tosin hieman jännitti. CANT-hylkiö Sohvi oli positiivinen yllätys. Ensimmäinen kerta pyöröaitauksessa vähän jännitti, ajoharjoituksissa se keksi että lampaita voi käskeä ja toisella kertaa ei  pyörökään enää jännittänyt vaan Sohvi löysi egonsa ja oli lampaiden pyörityksen jälkeen rentona Seijan vieressä suupielet korvissa ja kieli poskesta roikkumassa sellaisella ilmeellä että se löysi tarkoituksensa. Pila oli käytökseltään aika paljon saman tyylinen kuin Aulis, mutta hieman kesympi. Ilmeisesti luonnonlahjakkuusisä Chakkalta on tullut vahvistusta Elsan taipumuksiin.

Aulis menee aitaukseen hallitusti. (Kuva: Seija Vikman)

Auliksen kanssa ensimmäinen pyöröaitaustreeni meni sisääntulon osalta ihan hyvin ja saatiin aika hallittu sisääntulo aikaiseksi. Muuten kyllä jätkä oli taas vähän turhankin rähjä ja haukkumista ja vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja etäisyyttä vähän turhan vähän. Pysähdykset on muuttuneet huonommiksi ja on nyt alkanut herkästi tehdä sitä että kun stopataan tasapainossa lähtee saman tien kiertämään toiseen suuntaan.

Aulis kiertää pyöröaitauksessa (Kuva: Seija Vikman)

Kuljetuksissa jätkä oli niin kuumana, että ei meinannut tulla mitään tolkkua ja kertaalleen jo ihan vaan paikalla ollessa sai lampaat karkaamaan toiseen päähän laidunta, josta Heili ne kävi hakemassa takaisin. Keskusteltiin Kaisan kanssa, että nyt alkaa olla niin kovassa vietissä eikä putoa enää helposti, että aletaan vaan tiukasti puuttua ja vaatia käyttäytymistä ja rauhoittumista ennen kuin saa tehdä mitään. Poispäin ajo oli aika kaaosta ja tasapainoajossakin tuli sivusuuntaista seilaamista vähän turhan paljon. Voi olla että kun oli isompi lauma, olivat ehkä Auliksen mielestä liian leveällä alueella. Mutta jatkossa nyt täytyy tehdä selväksi, että rähjääminen pois ja minä sanon mitä saa ja ei saa tehdä.

Aulis ajaa, Kaisa varmistaa liinasta (Kuva: Seija Vikman)

Viimeisenä harjoituksena tehtiin uudenlainen pyöröaitausharjoitus, jota ei ole ennen tehty. Tehtävänä oli jättää koira kauas maahan ja lähettää se kiertämään tasapainoon aitauksen ulkopuolella. Kaisa meni aitaukseen sauvan kanssa siltä varalta että Aulis keksisi mennä aidasta yli. Lähtö oli vaikeaa ja varmaan toista kymmentä kertaa jouduin palauttamaan koiran maahan. Lähti tosin epävarmasti ja hitaasti eikä ryntäilemään ihan tolkuttomasti, mutta todettiin että nyt ei yhtään periksi. Harjoitus sinänsä oli tosi hyvä, koska päästiin tekemään isoja kaaria ilman että kukaan joutuu jarruttamaan liinassa ja etäisyys tulee muista syistä. Pari kertaa yritti rynnätä lautojen välistä aitojen sisään, mutta lopetti tämänkin. Hassua sinänsä, että vasemmalla kaarella meni paremmin tasapainoon asti, oikealla pitää paremmin etäisyyttä. Toivottavasti tätä harjoitusta saadaan tehdä lisää. Tasapainoon pysähtyminen oli myös vaikeaa ja karkasi herkästi vaihtamaan suuntaa kun pysäytettiin tasapainoon.

 
Aulis kiertää (Kuva: Heidi Utriainen)

Kokonaisuudessaan oli mukava päivä ja tuli todettua että on näissä vielä jonkun verran ainakin paimenkoiran vikaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan järjestettyä uusi päivä tai ehkä jopa parin päivän leiri, josta nyt jo alustavasti oli puhetta. Heidin kuvia lisää täällä ja Heidin kertomus täällä. Myös videomateriaalia on paljon päivästä ja tästä tulossa muutaman päivän sisällä kooste, kunhan saan editoitua jotain järkevää niistä 37 pätkästä jotka kuvattiin.

30.5.10

Ellan pitkä kisaviikonloppu

Eilen siis kisattiin Raumalla kaksi rataa, joista toinen litisevän märällä nurmikentällä kaatosateessa / kaatosateen jälkeen. Videolta jälkikäteen kyllä vähän hirvitti kun katseli koiran hyppytekniikkaa A:n jälkeisillä hypyillä ja muurin ponnistus oli radalla pahin ja kepeille meno selvästi vaikeaa. Illalla sieltä puoli yhdeksän aikaan kotona ja aamuviideltä ylös ja kuudelta nokka kohti Nokiaa.

Ekat kaksi rataa siellä Marjo Heinon tuomitsemia agilityratoja. Täytyy myöntää, että vaikka mulla on ollut negatiivisiakin mielipiteitä kyseisen tuomarin joistakin radoista niin tänään radat oli oikeasti aika hauskoja. Kumpikin rata oli sellaisia näennäisesti vähän helppoja mutta teetti paljon yllättäviä virheitä ja tällaisista radoista itse oikeasti pidän. Eka rata oli ihan jees nolla, jolla irtosi 9. sija. Toinenkin rata meni kivasti, paitsi että kun olin kääntänyt hypyltä 12, jostain syystä huitaisin käden ulos ja hyppy 13 (ennen A:ta) menikin takakautta eli tästä hyl. Muuten olin ihan tyytyväinen tähänkin rataan. Kontaktien nopeuttamiseksi pitää tehdä jotain ja muutenkin kaipaisin hiukan enemmän koiralta sellaista kieli vyön alla touhua, mutta täytyy hyväksyä että sitä ei ehkä enää vanhalla iällä saada uudelleen aikaiseksi kun se on joskus nuorena tyhmyyksissä koiralta pois otettu. Yrittää voi tietysti, eli tehdään vähän höpöhöpötreeniä ennen SM-kisoja.

Johanna Nybergin hyppyrata sitten olikin aika kiinnostava. Suoria putkia ja aina parin esteen suoria, jonka jälkeen väännetään. Tiesin melkein että ei ihan meidän tyyppinen rata. Päätin myös että kokeillaan viime kesäistä taktiikkaa että vuoroa odotellaan koira sylissä ja tämä saikin sen vähän innostumaan ja kiljumaan siinä edellisen koiran aikana kuten ennenkin. Tämä taas aiheutti sen, että edellisiin nähden ohjausten olisi pitänyt olla enempi ajoissa ja moni kaarre venyikin pitkäksi. Myöskään suorista putkista käännöksiä ei olla treenattu pitkään aikaan ja ne oli kyllä tosi tosi kammottavan pitkiä. Oma sijoittuminen kepeille viennissä oli huono ja koira lähti lukemaan viereistä hyppyä, jossa paloi tuhottomasti aikaa. Olisi pitänyt unohtaa tuo valssi ja kääntää koira etukautta kepeille ja leikata takaa, mutta jostain syystä keksin että valssi olisi hyvä ajatus. Tuloksena tästä 2,49 sekuntia yliaikaa (meillä etenemä 3,5m/s, ihanneaika laskettu 3,7m/s mukaan)

Alla videot kaikista viikonlopun 5 radasta.


Yleisfiilis jäi kyllä hyväksi ja koira teki kohtuullisella innolla kaikki radat verrattuna talven lama-aikoihin. Omakin asenne on löytynyt hyväksi enkä pelkää virheitä ja suurimmaksi osaksi varmistelukin on poissa, vaikka Nokian hyppärillä vähän olikin parissa kohtaa korjailua ja varmistelua. Seuraavat viralliset kisat onkin sitten SM:t ja sitä ennen keskitytään vaan leikkimiseen, itsenäisiin kontakteihin ja lihashuoltoon. Hieman vaikuttaisi siltä että selässä on vähän jotain jumia.

29.5.10

Ella kisasi, Aulis treenasi

Ellan kanssa käytiin Raumalla juoksemassa pari starttia. Kumpikin periaatteessa ihan hyvää menoa. Ekalla radalla (tuomari Rauno Virta) hyl väärästä radasta (valitsi yllätyksekseni A:n sijaan putken), muuten nätti rata. Toinen rata nurmikentällä (tuomari Heidi Viitaniemi) kaatosateessa nolla ja 5. sija. Vähän jännitti että miten sujuu, kun oli kentän ulkopuolella jo sitä mieltä että ei halua edes olla märällä nurmikolla, mutta hyvin kulki. Jouduin ohjaussuunnitelmiakin vähän vaihtamaan kun oli niin liukasta jopa nappiksilla etten yksinkertaisesti ainakaan yhtä valssia uskaltanut tehdä. Koirallakin oli vähän vaikeuksia, paria hyppyä joutui venyttämää kummallisesti kun ponnistus lipsui ja kepeille ei meinannut umpikulmasta saada taivutettua itseään ekaan väliin. Säähän oli siis sitä luokkaa, että medien aikana pidettiin taukoakin kun satoi pikkusormenpään kokoisia rakeita. Meidän aikaan onneksi vain vettä, mutta valitettavasti paljon.

Huomenna aamulla olisi lähtö 6:n kieppeillä Nokialle kisaamaan kolme starttia, joten videot puretaan kamerasta sitten vasta myöhemmin.

Järjestäjät lykkäsi meille myös kyytiin ATT:lta lainassa olleen ajanottolaitteiston, joka toimitettiin matkan varrella kotiinsa ja luvattu korvauskin oli kohtuullinen.

Ja kun kerran oltiin hallilla, niin päätin Auliksen kanssa ottaa vähän agilityä. Nyt meni siivekkeen kierrot 50cm rimalla oikein hienosti ilman ongelmia. Kontaktit oli loistavia ja niitä tehtiin paljon enemmän kuin ohjaaja pyysikään. Itsenäisiä keinuja tehtiin hienosti, tosin nousu saisi olla nopeampikin, mutta se niiaa itsensä laskuvaiheessa hienosti matalaksi. Paljon parempi näköjään ettei turhaan jarruttele keinua vaan antaa pojan touhuta itse. Nopeus varmasti tähänkin lajiin tulee ajan myötä kokemuksella niin kuin kaikkeen muuhunkin. Keppejä ei oikein tällä kertaa osannut, mutta kun kumpaankin päähän laitettiin 2 väliin ohjurit niin pujotteli kyllä hienommin kuin ikinä. Aiemminkin etupää on mennyt ihan hienosti, mutta nyt asento oli muuttunut matalammaksi ja myös takapää sukelsi paljon kapeampaa linjaa kuin aiemmin. Ilmeisesti kropan hallintaa on tullut taas lisää reilusti. Kontaktit kyllä imee niin paljon että pitää selkeästi vahvistaa erityisesti kääntyviä hyppyjä taas.

27.5.10

Paimennuksen perusteet, osa 5

Ensimmäisenä tehtävänä tällä kertaa oli ajaa paimennettavat lampaat laitumelta aitaukseen paimennettaviksi. Kelpiet kävi keräämässä laitumelta portille, Aulis ajoi siitä vähän matkaa mistä sitten muut  jatkoi. Tietysti tähän tehtävään kuului, että kertaalleen lampaat karkasivat. Oma ajo tuntui taas olevan kamalan vaikeaa, meni vähän niin että tuli pikkuisen liikaa intoa ja lampaat päätyi melkein perille asti ennenkuin oltiin taas suurinpiirtein hallinnassa. Saatiin sentään vielä tehdä suunnan kääntö, lampaat kätevästi vähän levisi syömään vähän hajalleen ja hienosti Aulis ihan reunimmaisesta aloitti siirtämisen.

Toisena tehtävänä tehtiin portista ajamista, missä taas oli enemmän intoa kuin hallintaa. Tosin laitumen sisäpuolelle päästään nykyään melko hallitusti, mutta siellä homma aluksi yleensä vähän repeää käsistä. Etenkin kun tällä kertaa Kaisa oli enempi vain varmistamassa ja laittoi meidät itse ohjaamaan koiraa enemmän. Lampaat tuntui myös jotenkin liukkailta että päästivät lähelle, mutta sit kun lähtivät lähtivät pitkälle, eli alkupää meni siihen että enempikin opeteltiin sitä mihin mun pitäisi liikkua jos haluan että koira tuo lampaat oikeaan suuntaan mulle tasapainossa ja siinä sivussa yritetään opettaa yli-innokasta koiraa liikkumaan hillitysti lampaiden lähellä. Loppupuolella tää menikin ihan ok ja taas jouduttiin yksi poistamaan laumasta kun ei totellut koiraa vaikka kaikki sallitut keinot käytettiin ja ihan hyvässä järjestyksessä eli ensin lähestytään, sit haukutaan, sit purraan ilmaa ja sit vähän tökitään mutta kun ei auta niin ei auta. Onneksi poistopäätös tuli tällä kertaa nopeasti niin ei tarvinnut niin paljon koiran hermoilla siitä että yksi on väärällä suunnalla. Tasapainoajona homma meni ihan ok, kun saatiin jätkä ajamaan hillitysti ja yllätyksekseni myös "häkityssimulaatio" meni oikein hyvin eli vaihtoehto missä en itse kulkenut portista. Poistuminen tehtiinkin sitten vapaana ja tuli se ihan siivosti vapaanakin, mutta aika paljon joutui käskyttämään kun veto olisi ollut lampaille kova. Muiden paimentaessa olisi myös taas ollut kova hinku välillä mennä järjestelemään asiat kuntoon jos lampaat liikkui liian kovaa tai eivät olleet yhdessä. Tää oli ehkä vaikein harjoitus tähän mennessä yhteensä, kun apuja ei tullut niin paljon kuin aikaisemmin vaan mua pistettiin ajattelemaan ihan itse. Tähän kun vielä yhdistetään murkkuikäinen teinipoika joka arkielämässäkin joka toinen päivä unohtaa kaikki käytöstavat, niin soppa oli valmis, mutta onnistumisen tunteitakin kyllä tuli. Toivottavasti äänenkäyttö jää aikanaan vähän pienemmälle.

26.5.10

Sisätemppuja ja sisäpyrritokoa

Ella sai tänään jatkaa takaperin kasin opettelua. Sen kanssa toi on kyllä villiä touhuna, nyt ollaan vaiheessa että se pyörii väkkäränä mihin sattuu, mutta oon toisaalta tyytyväinen että se nykyään oikeasti tarjoaa toimintaa. Kyllä se pyörii ja kulkee takaperin ties mihin nyt mutta en usko että se vielä tajuaa yhtään et mitä siltä oikeastaan odotettiin.

Auliksen kanssa pitää edelleen olla tarkkana erityisesti sisällä ja namien kanssa kun se paineistuu kauhean helposti jos meinaan yhtään turhautua kun se tietää että haluaisin siltä jotain muttei se tiedä että mitä. Valitettavasti tää tapahtui tänään noutokapulan pitelyn kanssa ja pelkäsinkin että nyt sitten koira ei taas moneen päivään suostu katsomaan edes kapulan suuntaan. Pidettiin tunnin verran palautustaukoa ja otettiin uusi yritys, mutta tällä kertaa alle ensin tuttua hommaa eli seuraamista. Tää alkaa muuten olla tosi loistavaa, mutta liikkeellelähdöissä kontaktin pitämiseen pitää edelleen panostaa, kun se meinaa laskea katseen alas menosuuntaan tai sitten kietoo pään vasemman jalan ympäri muttei ota katsekontaktia. Lisäksi leikittiin asentoja eli ihan vaan vapaasta liikkeestä otettiin seisomista, istumista ja maahanmenoa. Nyt kun muita asentoja on harjoiteltu kohtuupaljon niin istuminen tuntuu olevan se vierain juttu, mutta kyllä sekin alkoi sujua muutaman toiston jälkeen. Meinaa vaan kovin helposti laota maahan asti. Seisomisesta olin jopa yllättynyt että se osasi sen niin hyvin tässä uudessa tilanteessa kun sitä on opeteltu tähän asti vain pihalla lelupalkalla ja nyt tehtiin naksuttelemalla kodinhoitohuoneessa. Tuttujen juttujen jälkeen alkoi kapulakin taas kelvata, mutta tässä pitää nyt vähän hakea mielentiloja ja miettiä aihetta kun sit kun siitä tulee liian hauskaa alkaa myös jyystäminen ja huolimattomuus, joten lienee syytä vähentää kerralla tehtäviä toistoja.

Lopuksi otettiin vielä vähän temppuja, eli pyörähdyksiä oikeaan ja vasempaan ensin ja sen jälkeen tassun antamista ja orava-asentoa. Nää etutassujen käytöt on kauhean vaarallisia kun ne ylettyy monen metrin päähän tai siltä se ainakin tuntuu ja tarkkuuskin on vähän sitä sun tätä ja vähän väliä on sitten joku käpälä naamassa tai silmässä. Orava-asentoon tuo kyllä fyysisesti pystyy, mutta meinaa kauhean helposti nousta seisomaan takajaloille sen sijaan että jäisi istumaan. Onneksi nää ei oo mitään semmosia missä ois kiire tai väliä jos se tekee ihan mitä sattuu, pääasia et koiralla on hauskaa ja tarjoaa toimintoja.

25.5.10

Pieniä aktiviteetteja

Aulis sai tehdä kapulan pitämisen lisäksi tänään pieniä temppuja. Opeteltiin antamaan tassua, mikä on vähän hallitsematonta etenkin kun se ei oikein aina tiedä että pitäisikö läpsäistä meikäläistä sillä tassulla vai vain nostaa tassu ilmaan, mutta tällä ei ole juuri väliä - kunhan yrittää jotain. Lisäksi opeteltiin kahdella jalalla seisomista, missä se on yllättävän hyvä kun ajattelin hieman että tässä voisi olla sama juttu kuin orava-asennossa, että hännättömyys tekee siitä fyysisesti huomattavan vaikeaa. Syvät lihakset tosin ei vielä ole kovinkaan vahvat ja väsyy tosi nopeasti. Hiukan lisää treenattiin pitkästä aikaa myös tassun antamista ja siitä jatkona etujalan ontumista.

TOKO:n osalta lisäksi otettiin kapulan pitämistä, jossa palasin taaksepäin rapsuttelemaan leukaa sivusta hieman, kun tällä tuntuu saavan kapulan jyystämisen pois. Tällä tavalla tekee oikein hienosti ja pääsee hieman kontrolloimaan, että ote on oikea kun vaikuttaa että vapaasti ottaessa ottaa helposti kapulan takahampaisiin asti, josta tulee kiusaus sylkeä se pois. Tehtiin myös pieni pätkä seuraamista, mikä oli niin hyvää etten halunnut tehdä yhtään enempää.

Ellan kanssa harjoiteltiin ensin peruuttamista, joka ei ollut tänään  ihan parhaimmillaan, siinä on jotenkin tullut takapakkia ja pitäisi varmaan palata vähän taaksepäin (eh, eh) harjoittelussa. Ellasta on tullut kyllä naksutellessa reipas tarjoamaan kaikkea pientä. Aloitin myös ottamaan takaperin pujottelua jalkojen välistä. Meinasin ensin aloittaa ihan normaalista perusasennosta, mutta siitä tarjosi ihan kaikkea paitsi taaksepäin liikkumista, kuten esim. kierimistä. Siirryttiin sitten aloittamaan oikean jalan vierestä, mikä tuotti jo vähän tulosta ja sain sen ihan vähän pakittamaan. Tuollaisen pienen ja notkean väkkärän ohjailu tässä vaan ei ole läheskään niin helppoa kuin ison ja notkean väkkärän. Ongelmaksi tulee, että kun yrittää esim. saada koiraa kääntämään päätään ihan vähän, niin se kääntääkin sen toista kautta jo kokonaan ympäri tai sitten pyörähtää sadasosasekunnissa koko koira ympäri. Tää on siis koira, joka pystyy agilityssäkin pomppaamaan kohtuullisesta vauhdista riman yli ja samoilta sijoilta takaisin saman riman yli jos ohjaa huolimattomasti. Saatiin pari askelta peruutusta aikaiseksi ja oikeaan suuntaankin kyllä. Lopuksi tehtiin vielä ellan lempparia ja naksuteltiin vaan takajalkojen siirtelyä, mikä on oikeasti aika huvittavaa kun koira steppailee ties mitä kun polvistuu naksuttimen ja namien kanssa lattialle.

23.5.10

Sisätokoa

Pakko vielä kirjoittaa, että tuli vedettyä loistavat TOKO-treenit Auliksen kanssa kodinhoitohuoneessa. Pyrrinpoika piti noutokapulaa ainakin 4 sekuntia ihan itse suussa! Lisäksi tehtiin seuraamista, joka oli todella loistavaa. Myös vanhat murhekohdat liikkellelähdöt ja oikeaan käännökset oli just eikä melkein.

Estetekniikoita

Tänään käytiin Ellan ja Auliksen kanssa Tuulissuolla treenaamassa esteitä. Auliksen kanssa tarkoituksena erityisesti treenata keinua ja kokeilla josko alkaisi nostaa rimoja pian 50cm:iin (korkeimpia, ei me koko ajan treenata maksimeilla mitä se on hypännyt). Ellan kanssa tarkoituksena treenata itsenäisiä kontakteja.

Auliksella meinasi ekaa kertaa kääntyvät hypyt lähteä liitelemään jo 40cm rimoilla, mutta saatiin ne kuosiin. Kun tästä nostin 50cm:iin, tuli uusi ongelma ja jätkä alkoi mennä alta. Tähän taas auttoi sitten muutamien vaiheiden jälkeen siivekkeiden jalkojen päälle laitettu toinen rima. Suora hyppy taas onnistui 50cm:stä heti. Ilmeisimmin siivekkeen kierrossa on sellainen tekniikka, että noin 45cm:ssä menee kriittinen piste jonka jälkeen  koira on lähestymisvaiheessa niin matalana, ettei enää edes huomaa koko rimaa. Eli tätä aletaan sitten pikkuhiljaa rakentaa. Suora hyppy meni heti yli, joten siivekkeen kierrossa ei selvästikään vielä ole selkeänä kierrä siiveke ja ylitä mahdollinen rima, joka on tähän asti ollut aina niin alhaalla että joutuu näkökenttään. Onneksi on vielä jotain työstettävää ettei olla täydellisiä.

Kontaktit oli tänään Auliksella ihan loistavia, jopa Aulikseksi. Paitsi keinu, josta ensimmäisellä kahdella kerralla hyppäsi sivusta kun keinu alkaa liikkua ja sen jälkeen pari kertaa yritti kiertää koko esteen. Päädyin lopettamaan keinun jarruttamisen kun lähestymiset alkoi tulla niin paljon hitaammiksi ja totesin että tehköön itse, mikä oli tosi hyvä vaihtoehto ja epäilenkin vahvasti, että nuo sivusta poistumiset saattaa johtua jopa siitä, että kun jarrutan keinun laskeutumista, menen liian lähelle häseltämään. Viimeinen toisto olikin jo ihan loistelias. Juoksi hyvällä vauhdilla melkein päähän asti, menee melkein maahan keinun laskeutuessa ja siirtyy siitä 2on2off -asentoon. Puomit on lähes pelottavia kun se menee niin pirun kovaa myös liukkaita puuesteitä, mutta aiempien kertojen perusteella se tietää kyllä mitä tekee.

Ellan kanssa treenattiin taas itsenäisiä kontakteja, eli ajatuksena että koira menee ohjaajan edeltä kontaktille, joka on tällä hetkellä ainoa millä keksin että kontakteja saataisiin reippaammaksi. Tätä on treenattu kotipihassa kontaktilaudalla ja pian pienellä contact trainerilla, johon kaikki osat on jo olemassa, mutta pitäs jaksaa nikkaroida matto paikoilleen ja sarana ja tuet, että saa korkeutta säädettyä. Nämä sujui suurimmaksi osaksi sekä A:lla että puomilla ihan ok ja tuli jopa muutamia läpikarkaamisia, mikä on vaan hyvä juttu. Pienenä ongelmana on, että meinaa pysähtyä hieman liian aikaisin, mutta treeneissä tällä ei vielä saa kyllä mitään palkkaa tai edes jatkaa mihinkään. Loppupuolella havaitsiin, että tämä tapahtuu eniten, jos kuljen liian lähellä ja se alkaakin huomioida mua sen sijaan että katsoisi esteen alapäätä. Vauhti ei vielä ihan päätä huimaa, mutta meni kuitenkin ihan reippaasti edeltä sinne ja palkka tietysti eteenpäin. Katsotaan josko uskaltaisi virallisissa kisoissa ensi viikonloppuna kokeilla suorittaa kisaradallakin näin eikä aina juoksis sinne edelle paineistamaan koiraa.

22.5.10

Uimaretkellä

Käytiin koko lauman voimin Paimion hiekkakuopilla ajatuksena että jos vaikka pyrri oppisi tänä kesänä uimaan. Ei uinut vielä, hyvä jos varpaansa kasteli, mutta aikuiset ui sitten senkin edestä. Vielä ei edes kateus ajanut pyrriä veteen vaan tyytyi peuhaamaan keppien kanssa rannalla sillä aikaa kun aikuiset ui ja aina välillä pyrki aiheuttamaan härdelliä rannassa.

Aulis poseeraa, Into häiritsee.


Into poseeraa

Ella poseeraa
Koko poppoo poseeraa

 Ella ja Aulis
Ella ui
Into ui
Ella ja Into ui myös yhdessä
Uinnin jälkeen vielä yleistä sekoilua
Loput kuvat löytyy picasasta.

20.5.10

Paimennuksen perusteet, osa 4

Yllätykseksi tänään oli taas vieraileva kouluttaja, jonka nimeä en kyllä enää onnistu millään muistamaan. Tällä kertaa ehdittiin tehdä kolme kierrosta lampailla, 2 kierrosta tasapainoajoa jossa tällä kertaa mukana suunnanmuutoksia sen normaalin aitauksen kiertämisen sijaan ja koira joutui vähän pitämään suuntaakin, kun mentiin myös keskellä aitausta.

Ensimmäisenä kuitenkin laitettiin ihmiset ilman koiria erottelemaan osa lampaista pois. Pikkuiset karitsatkin osaa olla yllättävän vikkeliä ja itsepäisiä ja juoksennella isompien mahojen alta ym. Lopulta kuitenkin saatiin poistetut siirrettyä pyöröaitaukseen talteen kun käytettävä lauma jätettiin isompaan aitaukseen. Täytyy sanoa että erottelu pois lukien kaikki muu olisi ollut helpompaa koiran kanssa - jopa ihan aloittelevan. Ei oikein pikkuiset uskoneet kun yritin sanoa että puren jos et liiku.

Ensimmäiselle kierrokselle mennessä Aulis pääsi jotenkin karkaamaan ilman että kumpikaan sai napattua liinasta ja kävi vähän järjestelemässä lampaita ensin, mutta sain ihan kohtuullisesti sen pysäytettyä ennenkuin se ehti rakennella mitään valtavaa kaaosta. Ajo itsessään sujui hyvin, paitsi että yksi lammas päätti että ei huvita liikkua. Aulis yritti ensin vain haukkua, sitten se yritti vaan kaarrella ja katsoa sitä pois ja päässä raksutti että mitenhän ton saisi liikkeelle. Ei auttanut viimeisenä keinona kokeiltu persvillojen näykkääminenkään. Lopulta kouluttaja päätti että jätetään siihen ja jatketaan muun lauman kanssa, mutta ei suostunut pikkuinen paimenpoika tähän, vaan ajettuaan pari metriä muuta laumaa ahdistui karkulaisesta ja yritti syöksyä takaisin tätä hakemaan. Tässä kohtaa tosin lammas ymmärsi tulla mukaan. Kun päästiin nurkkaan, kävi Maija keräämässä kyseisen lampaan pois häiriköimästä. Käännös sujui ihan ok, vaikka lähdinkin väärään suuntaan kun piti kääntyä 180 astetta niin että itse kävelen lauman läpi, käännyinkin väärin ymmärtäneenä 120 astetta. Toisella kierroksella ohje mulle oli jo selkeä, mutta koira tuntui hetkeksi unohtavan katsoa että mihin suuntaan mä menen ja ei mennyt kunnolla lampaiden taakse vaan ajoi ne hieman sivuun ensin mutta kyllä sitten melkein itse siirtyi ajamaan ne mulle. Itse ajaminen meni aika hyvin ja hitaissa askellajeissa, hieman joutui pysäyttelemään ettei lampaat paina ohi, mutta parempaan suuntaan. Hitaassakin liikkumisessa viettiä vähän purkautuu haukkumiseen kun ei saa ryntäillä, mutta tämä luultavasti jää aikanaan pois itsestään. Ajoista poistumiset meni kohtuullisesti, vaikka Aulis kyllä kummallakin kerralla oli sitä mieltä että lampaat pitää ottaa mukaan ja yritti syöksyä niitä hakemaan.

Flankeissa tänään pyrittiin siirtämään koiraa vain vähän ja pysäyttämään. Aitauksen sisään tulo oli tällä kertaa erinomaisen hallittu, tähän pitää edelleen panostaa. Periaatteessa Aulis on helpompi pysäyttää seisomaan, mutta lienee kuitenkin parempi opettaa maahan, koska silloin näkee selkeämmin että onko se reagoinut käskyyn ja aikooko se pysyä. Seisomaan pysäyttäessä etenkin jos sauvasta paine ei tullut tarpeeksi kauas eteen meinasi herkästi lähteä saman tien flankkaamaan toiseen suuntaan. Ja oli muuten jätkä taas kuumana, mutta yllättävän hyvin hallittavissa kuitenkin. flankeissakin alkaa olla jo (etenkin oikeaan, vasen edelleen huonompi) sen verran kokoa, että liinan päähän ei meinaa kyllä tarpeeksi nopeita ihmisiä löytyä. Tästä harjoituksesta pääsin poistumaan löysällä liinalla ilman yhtään syöksyä pois aitauksesta, mutta ei se mitään kaunista katsottavaa tai kuultavaa ollut. Koira käveli koko matkan pois lampailta portille asti mun edessä takaperin ja haukkui.

Yleisfiilis näistä treeneistä kuitenkin tosi hyvä, tällä kertaa jätkä teki ihan koko ajan töitä eikä kertaakaan siirtynyt sijaistoiminnoille syömään paskaa ja heinää tai haistelemaan ympäriinsä eikä käynyt edes napsimassa liinan päässä roikkuvaa apuohjaajaa. Pari kertaa kävi juoksemassa sinne ja takaisin katsomassa että kukas tää oli, mutta muuten keskittyi hienosti hommiin. Ja oli tällä kertaa alkutempoilun jälkeen intensiivisyydestään huolimatta oikein hyvin hallittavissa (omaan tasoonsa nähden). Ääntä kyllä riitti, mutta ehkä se vähenee aikanaan kun poika alkaa paremmin tajuta mistä on kyse.

Nyt pitää jatkossa keskittyä:
  • Liikkumaan itse selkeästi, tällä kertaa toinen kierros meni jo melko hyvin
  • Muistamaan, että jos tilanne meinaa karata, niin pysäytetään koira ja mietitään hetki

18.5.10

Pyrri-TOKO:a

Aulis pääsi ensimmäistä kertaa treenaamaan tokoa ryhmässä. Ryhmä tosin oli aika suppea, 2 ihmistä (minä ja Päivi Heino) ja 3 koiraa (Aulis ja Päivin bortsut) , mutta saatiin kyllä se mitä tältä kerralta haluttiinkin. Jännitin hieman etukäteen, että osaako tuo keskittyä yhtään, kun paikalla on lähimaastossa vieraita ihmisiä ja vieraita koiria. No onhan se ennenkin tehnyt juttuja esimerkiksi agilitykisojen katsomossa hieman, mutta ei olla näin treenattu aiemmin. Huomasin myös, että ilman hihnaa tuo koira on paljon mukavammin kuulolla eikä yritä sinkoilla niin paljoa ylimääräistä. Liikkeiden lisäksi opeteltiin myös olemaan sidottuna tolppaan, mikä sujui yllättävänkin hyvin ja suurimman osan ajasta jätkä vain makoili rauhallisesti auringossa katselemassa mitä isäntä puuhaa. Yhden kerran vapauttaessa en ottanut heti käskyn alle ja kävi hyppäämässä Päiviä vasten, mutta oltiin sovittu että koirat ei leiki keskenään eikä ihmiset huomioi koiria tarpeettomasti.

Otettiin ensimmäistä kertaa paikallamakuuharjoitus rivissä niin, että kummallakin puolella oli yksi bortsu. Tässä tehtiin kaksi lyhyttä paikallamakuuta, joista kumpikin sujui täysin ongelmitta ja tuo pääasiassa tuijotti mua. Todennäköisesti myös jos se siitä johonkin lähtisi, niin mun luo korkeintaan. Pitää vaan aikanaan toivoa sitten että osuu niin hyvä munkki että ALO-luokasta päästään läpi ilman mitään välikohtauksia.

Seuraavaksi otettiin ALO-luokan luoksetulo ihan kokonaisena ja käskytettynä. Tämä oli oikeastaan muuten ihan täydellinen, mutta nousi jo liikkurin käskystä. Sinänsä erikoista, koska tätä ei olla koskaan tehty käskytettynä. Luoksetulon vauhti oli kuitenkin hyvä ja perusasento jopa loistava. Tähän otin sitten jatkona ihan vaan paikallaan istumisen ilman luoksetuloa pari kertaa.

Seuraamisessa jätkä oli yllättävän hyvä tänään ja piti jopa oikein miellyttävästi kontaktia suurimman osan ajasta. Ongelmana tällä hetkellä liikkeellelähtö, jossa pudottaa katsekontaktin ja sitten ottaa sen uudelleen muutaman askeleen jälkeen. Keskittyi kuitenkin hyvin tänään seuraamiseen, otti pysähdyksissä perusasennot ja oli ehkä TOKO-sääntöihin nähden vähän liiankin tiivis, mutta en pidä tätä suurena ongelmana. Liikkeestä maahanmeno toimii oikein hyvin, seisominen vähän huonommin, mutta onnistuu ajoittain. Näitä otettiin lähinnä leikkinä ja narupallolla taakse palkaten. Seisomisessa ongelmana, että jos on menty maahan jo, niin meinaa pudota maahan asti.

Uutena juttuna otettiin myös ekaa kertaa ruutua ihan vain ruutuun narupallolle juosten kaksi toistoa. Tässä yllätyin kovasti, että jaksoi hienosti istua perusasennossa sillä aikaa kun Päivi vei lelua ruutuun eikä lähtenyt vaikka sitä siellä näytiksi heiluteltiin. Ekalla kerralla vapautin vähän liiankin innokkaalla "ruutu" -käskyllä ja pyrrinpojalta pääsi haukahdus lähdössä. Toisella toistolla rauhallisemmalla käskytyksellä lähti kovaa, mutta ilman turhia äänitehosteita.

Yleisvaikutelmaksi jäi, että koira on paremmalla mallilla kuin olen luullutkaan ja kun pääsee oikeaan moodiin ei mitenkään huomioi muita koiria tai ihmisiä, vaan keskittyy vain ja ainoastaan siihen mitä on tekemässä. Ei häiritse ohi ajavat junat ja autot tai aidan takana leikkivät lapset ja naapurin koirat eikä samalla kentällä olevat ihmiset ja koirat. Osasi ottaa myös ihan rauhallisesti, vaikka Päivi leikitti bortsujaan leluilla eikä ollut sinne menossa. Hyvin meni siis kaikin puolin, tiedä vaikka innostuisi vielä tänä vuonna ensimmäiseen ALO-kokeeseen jos näin jatkuu.

17.5.10

Kuivaharjoittelua kontakteille ja pyrrin kanssa sisätokoa - noudon kanssa ehkä on toivoa!

Auliksen kanssa on treenattu sisällä hieman tokoa. Ensimmäisenä harjoituksena taas kapulan pitämistä. Nyt kun piti leuan alta rapsutellessa niin hyvin, niin päätin uskaltautua irrottamaan kapulasta ja onnistuimme oikeasti muutaman toiston niin, että Aulis ihan oikeasti piti kapulaa istuen suussa eikä ollut heti sylkemässä sitä pois tai jyystämässä sitä hammastikuiksi. Tämä alkaa vaikuttaa kohta siltä, että se saattaisi vielä oppiakin noudon. Asentokäskyjä ollaan otettu lähinnä seisomaan pysähtymistä ja maahanmenoa ja nyt alettiin opetella maasta istumaan nousemista muutenkin kuin sivu-käskyllä perusasentoon. Tuntuisi vähän, että alkoi hahmottaa. Lisäksi sheipattiin perusasentoa / seuraamista ja tämä alkaa näin sisätiloissa olla ihan ok aina muutaman askeleen kerrallaan. Ulkonakin tekee namipalkalla ihan ok, mutta saalispalkalla alkaa asento löystyä, kun herraan ei saa koskea kun ollaan kierroksilla ja töissä.

Sain vihdoin aikaiseksi tänään matottaa kontaktien kuivaharjoitteluun ostamani hyllylevyn, jottei olisi niin kovin liukas. Tämä sitten vietiin pihalle ja toinen pääty nostettiin erilaisten tavaroiden päälle. Auliksella oli selvästi vähän poikittamista, kun tämä on niin lyhyt, mutta muuten kyllä pystyy lähettämään edelle kuten esteilläkin. Yleisesti 2on2off-asennossa nenäkosketus on kaverin lempitemppuja, mitä tarjoaa aina kun jonkun tavaran kanssa pitäisi tehdä jotain. Ella tekee samoin, mutta sen kanssa tarkoituksena oli enemmänkin se, että menee edeltäni laudan päähän asti, minkä on siis tarkoituksena teettää itsenäisempiä ja tätä kautta toivottavasti nopeampia kontakteja, ettei odota niin paljon ohjausta siellä ja kun tekeminen on itsenäistä, mun ei pitäisi myöskään pystyä paineistamaan sitä niin paljoa. Tuon laudan kanssa teki oikein kivasti ja pystyi melko kaukaa lähettämään niin että juoksi ihan itsenäisesti laudan alas asti ja jäi sinne nokkimaan. Tätä olisi nyt tarkoitus treenata jos sen vaikka saisi vielä vanhoilla päivillä siirrettyä agilityesteille.

15.5.10

3 starttia agilityä Parolan helteessä

Aamu ei lähtenyt ihan täydellisesti käyntiin. Herätessä oli kaamea niskajumi ja päänsärky, joka lähti kohtuullisesti kahvilla ja Burana 800:lla. Navigaattori jäi jumiin kun etsi reittiä Parolaan, vaikka osoite kyllä löytyi. Useita kertoja. Myös kun etsi reittiä ihan vaan Parolaan ilman sen tarkempaa osoitetta. Hämeenlinnan kohdalla sitten vihdoin keksin että jos laitta paikkakunnaksi Hattula, niin löytyy. Perille päästyä sitten koiraa ulkoiluttamaan lähtiessä huomasin, että hihna jäi tuulikaappiin. Kyllähän tuo vapaanakin kulkisi, mutta mukavampi kuitenkin jos sen saa jotenkin kytkeä. Repusta onneksi löytyi Auliksen tammikuun pentunäyttelystä mukaan jäänyt näyttelyhihna, jota käytettiin tämä päivä. Koska en ollut varma paljonko matkaa on jäljellä ja arvioitua saapumisaikaa ei ollut käytettävissä, en pysähtynyt matkalla kahville kun elin toivossa, että perillä saa kahvia. Buffetti oli kyllä rakennettu, mutta kahvitermaria ei ennen ekaa rataantutustumista näkynyt. Tuttu mediohjaajakin ilmaantui paikalle, mistä ilahduin että löytyy kuvaaja radoille, mutta kun näytin miten kameraa käytetään, tulikin vain No Memory Card -ilmoitus. Korttihan oli tietysti tietokoneen vieressä työpöydällä. Ei siis videoita tästä päivästä.

Kisathan järjesti Etelä-Hämeen Koirakerho. Tuomarina kahdella ensimmäisellä radalla oli Heidi Viitaniemi ja viimeisellä radalla Rauno Virta. Ensimmäinen rata oli mukavan oloinen virtaava rata, jossa oli pari haastavaa kohtaa. Valitettavasti tämä tuli hyllytettyä keppien jälkeisessä kohdassa, kun muistin että seuraava este oli enemmän sivussa kuin missä se oli ja peitin oikean esteen ja olin oikeasti aika iloinen että Ella ihan estottomasti karkasi väärälle esteelle mikä siis oli ainoa joka tilanteessa oli kunnolla näkyvissä. Muuten rata oli ihan ok, edelleenkin puomin kontakti paljon parempi kuin A. Keinu olisi voinut olla nopeampi, mutta oli melko raskas saada liikkeelle ja "normaalista" kohdasta joutui vielä menemään vähän eteenpäin.

Hyppyradalla ei suurempia ongelmia ja linjat meni aika hyvin. Muutamaa kohtaa hieman olin jännittävinäni etukäteen, mutta  pääsin tunteesta eroon ennen starttia. Tuloksena puhdas rata ja sijoitus 6. (jos muistan oikein)

Viimeiselle radalle olikin Rauno avannut kikkakirjan ja siellä oli paljon haastavia kohtia. Lopussa ollut pyöritys oli vähän sellainen että meille ei mitään hyvää vaihtoehtoa ohjata sitä oikeastaan löytynyt. Ella kuitenkin edelleen selvisi ihan ok. Tällä kertaa puomikin oli hieman hitaampi, kun valitsin ihan tietoisesti itse reitin, jossa jouduin ottamaan puomilla sivuttaisetäisyyttä monta metriä kun kaksi putkea oli aseteltu varmistamaan, että ohjaajat ei menisi siltä puolelta kuin menin. Pari kaarrosta myös meni hieman pitkiksi kun päätin kokeilla persjättöjä. Tuloksena hieman reilut 2 sekuntia yliaikaa ja 2. sija täpärästi voittajalle hävinneenä. Tuloslistan mukaan paras hyväksytty tulos oli 10 ajalla -1,60 ja hyllyprosentti jossain 70% paikkeilla, mikä kertonee radasta jotain. Viimeisellä radalla myös helle alkoi selkeästi verottaa ja vauhti oli selkeästi huonompaa kuin kahdella ekalla ja radan jälkeen oltiinkin sillä mielellä että hyvä kun jaksaa kävellä paahteessa ja kielikin tippuu suusta ulos.

Kokonaisuutena kuitenkin edelleen jäi tosi hyvä fiilis ja oma asenne oli kohdillaan. Uskalsin luottaa siihen että koira osaa asioita mitä se treeneissäkin osaa ja turhia varmisteluja ei tehty ja yliyrittäminenkin oli poissa jopa loppuradoista kun on puhdasta rataa alla. Ihan ei ole vielä kyllä sopeutunut näihin +28 säätiloihin, mutta kai se tästä, jos vaan kesä jatkuu.

13.5.10

Paimennuksen perusteet, osa 3

Paimennuksen perusteet -kurssilla mentiin jo kolmatta kertaa. Tällä kertaa meillä oli vierailevana kouluttajana Jenni Uotila. Ensimmäisenä harjoituksena tehtiin poispäinajoa ja tasapainoajoa. Liekö johtunut 24 asteen lämpötilasta, että Aulis oli tällä kertaa alusta asti harvinaisen rauhallinen. Oltiin myös yritetty pysyä rauhallisina odotusaika ja päästiin laitumelle ekana koirana ettei ehdi ladata itseään niin paljon. Poispäin ajossa tällä kertaa ei kuljettu ihan niin paljon koiran mukana vaan annettiin koiran mennä edellä. Ajossa on nyt tullut aika paljon paskansyömistä ja haistelua sijaistoimintona, millä ilmeisesti yrittää rauhoittaa itseään. Pitää se kuitenkin aika hyvin huolta, että lauma kulkee ja pysyy kasassa ja hakee ihan oikeita suuntia. Maahanmeno on edelleen lampailla tosi vaikeaa, mutta tällä kertaa suostui sauvapaineella tekemään eikä ollut edes pullosauva vaan ihan vaan bambuvitsa.

Toiseen harjoitukseen vaihdettiin laumaa, kun pässit huohotti jo niin kovasti eikä halunneet enää liikkua ja lampaiden työehtosopimuksessa kielletään läähättävien lampaiden paimentaminen. Isolla uuhilaumalla tehtiin reunassa flankkiharjoitusta, mikä oli vähän vaikeaa kun ei ole koskaan vaadittu niin kaukana flankkaamista. Tämähän on sujunut oikein hyvin jo pikkuaitauksessa ja pienillä kaarilla, mutta halua oli tunkea sisään. Edelleen oikea paljon parempi suunta tässäkin kuin vasen, mutta lopuksi saatiin kumpaankin suuntaan hyvät flankit, jonka jälkeen lopetettiin mistä jätkä nosti hirveän metakan.

Muutenkin odotteluaikanakin oli kyllä skarppina että olisi halunnut heti olla pelastamassa tilanteita jos homma näyttää hallitsemattomalta, vaikka oli näennäisen rauhallinen ja makoili jaloissa laiduntamassa heinää.

hyl, nollavoitto, SERT-H

Helatorstai kisattiin tänä vuonna Forssassa. ATT:lläkin olisi ollut kisoja tarjolla, mutta halusin kisata ulkona ja pienemmissä kisoissa, joka yleensä tarjoaa leppoisampaa tunnelmaa. Lisäksi emme olisi ehtineet paimentamaan illalla Auliksen kanssa, kun minit olisi olleet viimeisenä. Täytyy sanoa, että oli miellyttävää vaihteeksi kisata niin, että näki myös muita kokoluokkia omien starttien välissä eikä ollut kauhea kiire koko ajan koiran ulkoilutusten ja muun säätämisen kanssa mitä näistä miniminimini-kisoista usein tulee. Tuomarina molemmilla radoilla oli Marjo Heino. Sääennuste hieman uhkaili aamupäivälle sadetta, mutta tältä onneksi vältyttiin.

Ensimmäinen rata oli melko haastava ja tarjosi paljon vaaranpaikkoja, joissa koiralla on tyrkyllä hirveästi vääriä esteitä. Rataantutustumisen lopetin noin 3 minuutin jälkeen kun ei tässä hirveästi ollut säätämistä vaan enemmänkin lottoa siitä, että sattuuko koira tänään olemaan kuulolla vai meneekö omiaan sinne mitä sattuu nenän edessä näkymään. Tämä rata hyllytettiinkin sitten siihen että pelkäsin liikaa kakkosesteen takana väijynyttä putkea ja käänsin liikaa kolmosen taakse ja kun Ella ei takaa-käskyllä mennyt kolmosen taakse helposti, niin annoin olla. Pääasia kuitenkin tänään oli löytää taas rento kisafiilis ja radassa oli kyllä potentiaalia saada Ella painestettua kävelemään, mutta ihan reippaasti sain sen menemään koko radan. Videon perusteella aikakin olisi riittänyt nollaan. Kontaktien osalta oli hassua se, että puomi on yleensä treeneissä huonompi kuin A, mutta kisoissa A hidastaa enemmän. Pitänee lauantaina kokeilla jättäytyä A:lla pidemmäksi aikaa koiran taakse ja antaa sen mennä itse alas. Ella näytti kuitenkin mukavasti itsenäisyyttä tänään ja ihan oma-alotteisesti karkasi A:ltakin kepeille, mikä on kauhean iloinen asia kun ongelmana on pitkään ollut liiallinen kilttiys.

Hyppyrata oli huomattavasti vauhdikkaampi ja sekin tarjosi omat haasteensa, mutta päätin olla pelkäämättä mitään ja päätin myös muistaa olla katsomatta mitä muut tutustumisessa touhuavat. Parissa kohdassa jäin hieman liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja oltaisiin ehkä sekunti saatu ajasta pois kun olisin lähtenyt liikkeelle hieman aiemmin eikä koiran olisi tarvinnut pysähtyä katsomaan että mihin suuntaan nyt mennään. Rata oli myös melkoista juoksemista, mikä oli pitkästä aikaa ihan hauskaa. Olin joka tapauksessa rataan tosi tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi, kun minulle paljastettiin että oltiin voitettu. Ihan nopeinta aikaa ei tehty, mutta nopein nolla kuitenkin. Tämä tarkoittaa siis, että meillä on nyt osallistumisoikeus karsintoihin ja ensimmäinen SERT-H. Tämä ei tosin auta AVA:n saamista yhtään, kun vanhoilla säännöillä ei enää valionarvoja saa hakea.

Molemmista radoista videot alla:



Yleisesti kisoista jäi kyllä hyvä fiilis. Tällä kertaa kontaktit on menneet eteenpäin. Hitaasti, mutta eteenpäin kuitenkin. Vauhti radalla on ok, kun vaan muistan antaa koiralle riittävästi tilaa ja antaa sen tehdä työt. Lauantaina jatketaan kisakokeiluja.

12.5.10

Noudon pähkäilyä ja vähän "paimennustottista"

Auliksen kanssa on viime päivät yritetty päästä eteenpäin noudossa. Aiemminhan olen jo päässyt sille asteelle, että laittaa hampaat kädessäni olevan kapulan ympärille, mutta ei ole ollut toivoakaan irrottaa kapulasta. Hieman kaduttaa, että tätä ei tullut opeteltua silloin kun pienenä se otti kyllä ihan kaiken suuhunsa ja olisi luultavasti ollut helppo naksuttaa kapulan nostaminen ja kantaminen. Strategiahan on sama kuin aikanaan oli Ellan kanssa, mistä tuli todella hyvä lopputulos, eli ensin opetetaan pitämään kapulaa suussa, sitten tekemään asioita (kuten tulemaan perusasentoon) kapula suussa ja viimeisenä vasta yhdistetään heitto ja kapulan poimiminen. Pari päivää sitten vihdoin tapahtui läpimurto, kun otin Auliksen käytännössä suoraan nukkumasta treenaamaan ja se oli erittäin zen-mielentilassa. Koira istumaan eteen ja kapula toisella kädellä nenän eteen ja toisella rapsutellaan leuan alta sen verran, että ei laske leukaa alas ja sylje kapulaa ja sehän piti kuin pitikin sitä pari sekuntia suussa!

Viime päivät ollaan lisäksi treenattu edelleen seuraamista jonkin verran, siitä ei kummempaa kerrottavaa kuin että jos ollaan saalispalkoilla niin on tosi vaikeaa saada koira tulemaan ja pysymään lähellä kun taas namipalkalla toimii hyvin. Maahan ja seisomaan pysähdykset toimii melko hyvin ihan leikin varjolla, vaikkakin seisomisesta meinaa joskus laota maahan ja alo-luokan luoksetulo olisi hyvällä mallilla. Onneksi ei sinänsä ole kiire kisoihin enkä halua edes yrittää olla nopeasti kisavalmis, kun jotkut yllättävät asiat on kauhean vaikeita opettaa kun taas jotkut yleisesti vaikeat asiat on hirvittävän helppo opettaa.

Paimennusta varten ollaan tehty kotiläksyksi annettua tehtävää, eli päivittäin pois lähettämistä ja tässä on sivussa tullut opetettua pojalle miltä näyttää tennispallo - ei niin että tämä olisi kestänyt enempää kuin yhden pallonheiton verran. Pois lähetys sujuu kohtuullisesti muutaman metrin päähän jo ja haluttuun suuntaankin, mutta lelun ollessa kädessä samalla tulee usein haukahdus. Ei mitään hajua tuleeko toimimaan millään lailla lampaiden kanssa.

Myös muuten ollaan lenkillä tehty hieman harjoituksia paimennusta varten. Vaikuttaa siltä, että suurin ongelma on ollut, että jos ei ole katsekontaktia, ei ole yhteyttäkään, kun alkuun kokeilin lenkillä vaan yhtäkkiä maahan -käskyä, niin ensimmäinen käsky aiheutti aina vain sellaisen hölmön katseen taakse että anteeks mitä? Pienellä harjoittelulla kuitenkin on alkanut olla kuulolla ja menee nyt ihan rauhallisilla käskyillä maahan jo lenkillä ekasta käskystä. Ollaan haettu myös vaikeampia tilanteita, eli leikkiviä lapsia tai variksia kytätessä ja hämmästyksekseni tämäkin on toiminut ja ihan kiltisti pyytämällä.

Hyvää harjoitusta oli myös pitää koiraa ihan rauhallisesti hallinnassa sunnuntaina imuripaimennuksessa, jossa onnistui koiran siirtely ja odotuttaminen ja pois päin siirtäminenkin. Pitää seuraavia paimennustreenejä varten nyt mielikuvaharjoitella itseään tositosi rauhalliseen mielentilaan ja sävyyn.

10.5.10

Pika-aksa

Käytiin nopeasti Ellan kanssa tauon jälkeen kokeilemassa miltä agility tuntuu lähinnä helatorstain kisoja varten. Tämä oli myös kokeilu, että kannattaako ylipäätään lähteä, kun muutama päivä sitte yöllä tapahtui jotain, Ella kiljaisi ja oli sen jälkeen muutaman päivän haluton liikkumaan. En tiedä astuiko jompi kumpi pojista pimeässä sen päälle tai jotain ja johonkin sattui, mutta nyt kun oli jo parin päivän jälkeen liikkunut lenkillä ihan kivasti, niin päätin kokeilla että suostuuko se juoksemaan ja suorittamaan esteitä. Iloinen yllätys oli, että kaikki näytti olevan oikein hyvin. Otettiin kontaktiesteet pariin kertaan ja kepit, muutama suora ja kääntyvä hyppy ja muutama putki. Tässä olikin sitten meidän nykyään tarpeellinen treeni, tulokset tuntuvat olevan parempia, kun ei treenata oikeasti, vaan tehdään vaan höpöhöpöjuttuja eli suoritellaan satunnaisia esteitä ja heitetään palloa. Olen myös yrittänyt viimeaikoina panostaa itsenäiseen suorittamiseen ja kannustanut irtoamiseen. Nyt ainakin treenimielessä homma meni oikein hyvin, torstaina ja lauantaina katsotaan miten pahasti saan sen halvaannutettua kisoissa.

Kun kerran Aulis oli mukana, niin otin myös sen kanssa pari juttua nopeasti. Kääntyvissä hypyissä tällä hetkellä vasen on hieman rikki eikä mene ihan niin läheltä siivekettä kuin haluaisin, joten siinä otetaan takapakkia. Oikeaan toimii tosi hyvin. Puupuomi meinasi aiheuttaa yllärin ja ensimmäinen ylitys oli ylösmenon osalta melkoista räpiköintiä, mutta sääti heti toiselle yritykselle jo liikkumisen ihan oikeaksi. Puu-A ei koskaan olekaan ollut ongelma. Kontaktit tuntuisi olevan tällä hetkellä ihan superhienot ja satavarmat, mutta eiköhän tähän vielä aikanaan saada jonkinlainen muutos aikaiseksi. Irtoaminenkaan ei ole ongelma ja etäisyys ei haittaa. Otettiin myös kepit pari kertaa ilman ohjureita ja hämmästys oli suuri, kun se osasi! Helpoista kulmista tosin, kun en halua rikkoa sisäänmenoja. Yhden aiemman treenikerran perusteella  poika osasi näköjään edelleen myös pöydän. Keinu on muodostunut ongelmaksi, kun aina on paha tapa ottaa ensin puomia, jonka jälkeen järkytys on suuri, kun keinu pääsee yllättämään. Jouduttiin siis taas palaamaan hieman takaperin keinun kanssa, mutta lopuksi kyllä teki taas sen ihan itsenäisesti ilman tukea.

TODO-listat:

Ella:
  • Lisää irtoamistreeniä, eli takaaohjausta ja etenemistä
  • Lisää treeniä kontakteilla siten, että koira menee ohjaajan edeltä
Aulis:
  • Kääntyviä hyppyjä taas lisää, kun ovat viimeaikoina jääneet vähiin ja hajonneet hieman
  • Keinutreeniä yksinään, ettei aina tule eka keinu yllärinä kun luulee puomiksi. Lisää myös kotona laudan paukuttamista keinuperusteiksi
  • Keppikulmia ohjureilla
  • Pituus pitäisi opettaa

9.5.10

Talvitukka pois ja kesätukka päälle

Totesin, että alkoi olla sellainen karvakasa ja ulkona pääasiassa riittävän lämmintä, että nyt lähtee puudeli kesäleikkaukseen.

Tämän verran lähti













Ja tämä jäi jäljelle

8.5.10

Yllätyspaimennus

Outin yllyttämänä lähdettiin ex-tempore -päätöksellä kokeilemaan paimennusta tällä kertaa Swedun paimennuskoulun Piikkiön haarakonttorilla, ohjaajina Outi Vesakoski ja Solveig Wilén. Tosin tilasin vain puoli päivää, kun juuri edellispäivänä oltiin paimentammassa ja jo 2 tunnin treenien jälkeen Aulis alkaa usein olla hieman toisaikainen ja ajattelin, että se tuskin kestää ihan koko päivää.

Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa. Juuri ennen meidän vuoroa alkoi myös sataa kaatamalla, mikä tarkoitti että siellä oltiin mutavellissä minä, koira ja lampaat. Uudet lampaat oli tosi hankalia mielestäni, eivät oikein kulkeneet ihan niin kivasti ryhmässä kuin Hilskan lampaat, joilla ollaan tähän asti harjoiteltu ja olivat jotenkin liukkaan oloisia. Lisäksi en päässyt pyöröaitauksessa kävelemään kunnolla, kun jatkuvasti joku lammas oli poikittain polvitaipeissa yrittäen kampittaa mutavelliin. Aulis haki ihan hyvin tasapainoa edelleen - en kyllä epäillytkään ja tuli myös todettua, että vaikka se on kuuma ja rähjää, niin ei se lampaisiin oikeasti kiinni käy. Tää oli vähän saman oloista kuin eka kerta pyöröaitauksessa. Katsotaan miltä näyttää ensi kerralla Kaisan lampailla, että oliko kyse eniten vaan uudesta paikasta ja uusista lampaista. Kuravellissä touhuamisen jälkeen olikin sitten koira ja isäntä sen näköisiäkin että on oltu kuravellissä.




Toinen harjoitus oli kuljetus laitumen reunaa pitkin. Lampailla oli niin kovia vetoja, että käytännössä kuljetusta ei ollut kovin helppo harjoitella mihinkään muuhun suuntaan ja tässä oli apukoira mukana pitämässä lampaat reunassa. Ajot oli suurimmaksi osaksi ihan hyviä, jouduin ohjaamaan koiraa hieman enemmän kuin mihin olen tottunut, kun pysäytyksiä ei varmistettu liinalla, vaan se oli pääasiassa varmuusvälineenä. Pari kertaa yksittäinen lammas meinasi jäädä joukosta pois, mutta ihan oma-alotteisesti tuli kumpikin hätisteltyä takaisin laumaan.



Tällä kertaa koira sai olla hieman oma-alotteisempi kuin viimeaikoina muuten ja hallintaa ei vaadittu ihan niin tiukasti, mutta en usko että se rikkoi mitään. Toisaalta olen nyt itse hieman luottavaisempi koiraan että vaikka se on kuuma ja möykkää, niin lampaat on kohtalaisen turvassa ja se yrittää pitää huolen siitä, että laumat pysyvät kasassa ja tilanteet hallinnassa.

Lampaita pyöröaitaukseen viedessä kun vaan katseltiin vieressä yksi jäi portin väärälle puolelle ja oli sitä mieltä että lähtee laitumen toiseen päähän takaisin syömään, oli Aulis kyllä skarppina heti että tuolla ei nyt oo homma hallussa ja oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä vähän järjestelemään, vaikka tuohon asti oli ollut (omaksi itsekseen) kohtuullisen rauhallisesti ja tyytynyt vain katselemaan touhua. Tämä tuntuu onnistuvan tietyn etäisyyden ulkopuolella lampaista ja vaikuttaisi siltä, että pyöröaitaukseen meno on tosi kiihdyttävää, kun kuljetuksissa avoimemmalla maalla käyttäydytään rauhallisemmin.

7.5.10

Lonkka- ja kyynärtulokset tulivat

Ellan röntgenlausunnot ovat saapuneet koiranettiin kun vihdoin muistin maksaa SKL:n laskun. Lonkka-arvaus meni eläinlääkäriltä oikein, eli B/B, kyynärlausuntoarvaus oli 1/1 joista toinen mahdollisesti 0, mutta SKL:n lausunnossa kyynärät ovat 0/0. Which is nice.

6.5.10

Paimennuksen perusteet, osa 2

Paimennuksen perusteiden toisella kurssikerralla opeteltiin kuljetuksia sekä pois päin että tasapainossa. Tällä kertaa Aulis käyttäytyi huomattavasti hillitymmin jo heti alkuunsa, vaikka aina välillä tulikin hetkiä jolloin ei jaksanut enää keskittyä ja piti vähän rähjätä.

Ensimmäinen harjoitus tehtiin pienellä laitumella pienen lauman kanssa. Ensin ajettiin pois päin kolmioajona lampaita aitausta ympäri. Tässä käytettiin lampaiden edessä ankkuria. Tässä tuli paljon melko pitkiäkin (aiempaan verrattuna) hetkiä, joissa ajettiin hyvin siististi, mutta ilmeestä kyllä näkyi, että pikkupoika joutui käyttämään kaiken keskittymisensä siihen, ettei tule hyökkäiltyä. Hyvä merkki kuitenkin ja oli lähes koko ajan löysällä liinalla. Olisi vaan helpompaa, jos olisi joku muu pitämässä liinaa pois päin ajossakin, että itse saisi keskittyä vain sauvaan kun selkärangasta tulee herkästi liinapysäytys sen sijaan, että käyttäisi sauvaa.

Parin kierroksen jälkeen vaihdettiin tasapainoajoon, joka on Aulikselle selvästi helpompaa. Itselle on vain vaikeaa muistaa, että pitää jatkaa omaa liikkumista silloinkin kun koiraa pysäytetään. Tämä sujui jo suurimman osan ajasta tosi sivistyneesti. Aiemminkin on ollut havaintona, että tasapainoajo on helpompaa kuin poispäin ajo, mutta ilmeisesti selitys löytyy siitä, että tasapainon hakeminen on paimenelle luonnollisempaa kuin lampaiden ajaminen pois.

Toinen harjoitus tehtiin isolla laitumella ison lauman kanssa. Tarkoituksena ajaa lauma päästä päähän ja takaisin. Ensimmäisen koiran kohdalla tosin todettiin, että lauma oli niin liukas, että kuljetus tehtiinkin parityönä. Omassa parissa Aulis ajoi ensin ja Mimi oli jarrukoirana. Pyrrinpoika näytti tosi hyviä välähdyksiä hetkittäin, mutta mukaan mahtui myös kaikkea muuta lampaanpaskan syömisestä rähjäämiseen kun turhauttaa. Kokonaisuudessaan kuitenkin sujui hyvin. Jarrukoiran roolikin meni hienosti Mimin ajaessa heti kun poika hahmotti, että voidaan liikkua myös lampaista pois päin. Luonnostaan myös otti aktiivisemman roolin heti kun lampaat alkoivat tulla liian lähelle tai liian kovaa.

Kokonaisuudessaan nyt on paimennustreenit menneet oikein hyvin, joka kerta tuntuu olevan vähän parempi hahmotus mitä ollaan tekemässä ja hyvien hetkien pituus kasvaa. Vielä on mietinnässä, että pitäisikö mennä myös lauantaina paimentamaan Piikkiöön, kun tilaisuutta tarjottiin ja vähän yllytettiinkin..