21.3.11

Kakkosissa ollaan ja pysytään vielä ainakin hetki

Noniin, onhan tässä treenailtu kaikenlaista. Kontakteilla pysymistä on tehty taas kun alkoi tulla oireita että tekee hyvin mutta meinaa lähteä omin luvin. Lähtöjä tietysti ja hyppyjen keräämistä. Ei vaan ole ollut kovaa kirjoitusinspiraatiota, mutta kai se nyt on sitten kirjoitettava vaihteeksi jotain kun käytiin kerta eilen kisaamassakin.

Eli Hyvinkäällä käytiin tekemässä yksi hyppyrata ja yksi agilityrata maksikakkosia. Tuomarina Kati Wala. Radat ei ole olleet ihan mun lemppareita mutta tehdessä valintaa Kirkkonummen ja Hyvinkään välillä, valitsinkin paikan perusteella ja totesin että tuomarin perusteella valitseminen on tyhmää. Radat olikin melko haastavia ja löytyi paljon kohtia, joihin meillä ei oikein ole työkaluja. Tämä pitää kuitenkin ottaa positiivisena, nythän on taas asioita mitä pitää treenata.



Hyppyrata oli ihan totaalinen katastrofi ja melkeinpä arvattavissa jo tutustumisen perusteella. Alku oli ahdasta ja tiukkaa ja vähän vaikeuksia päättää että mitä kautta mihinkin menisi niin päätin sitten että suunnitellaan jotain mikä periaatteessa voi toimia, mennään tekemään se ja katsotaan mitä tapahtuu. Kolmosella jäin arkailemaan liikaa ja varmistamaan että tulee oikealle puolelle estettä, neloselta kääntyi yllätyksekseni tässä mielentilassa kohtuullisen hyvin ja vitoselta sitten olisi pitänyt selkeämmin ohjata eikä jäädä siihen pyllistelemään niin olisi voinut tulla mukaan käännökseen. Ja vähän enemmän kutsuakin, kun katsoin vaan että hyppy kääntyi ja sitten se lipsahtikin sinne nenän edessä olevaan putkeen. Takaosan hypyt oli todella lähekkäin, mistä päällejuoksun jälkeen ennen seuraavaa hyppyä koiralle jäi liian vähän aikaa hakea ponnistuskohta. Kepeille yritin jostain syystä auttaa liikaa vaikka olin todennut tutustumisessa, että annetaan tilaa. Renkaan jälkeen en antanut rauhassa hypätä hyppyä vaan painoin päälle niin että meni ohi ja muurilta en sitten loppukaarteeseen enää kunnolla ohjannutkaan.

Toinen rata oli agilityrata, mikä oli melko pitkälti yhtä mahdottoman tuntuinen. Lähdössä oli neuvottelua että lähdetäänkö istumasta vai maasta ja asenne oli sellainen että hiukan hirvitti kontaktien kesto ym. vaikka näissä ei mitään ongelmia yleisesti olekaan. Puomin jälkeinen ulkokulma oli tosi kinkkisesti sijoiteltu ja päädyin samaan kuin mitä edellisellä radalla renkaalta epäonnistuttiin tekemään. Tällä kertaa se onnistui ja periaatteessa olin päättänyt, että saa hypätä vähän pitkäksikin, niin saan enemmän aikaa valssata muurin toiselle puolelle. Kepeille menossa olin myös päättänyt että käännetään hypyllä, sanotaan "kepit" ja katotaan mitä tapahtuu. Meinasinkin jäädä sitten vaan suu auki ihmettelemään kun se meni oikeaan väliin, kun tajusin että keppien alkuunkin on 5 metriä matkaa ja alle 3 sekunnin päästä pitää olla jo siellä lopussa. Ennen A:ta jäin liikaa varmistelemaan hyppyä, koira ehti lukita puomin ja mun askel A:ta kohti oli sen sekunnin murto-osan myöhässä, että lapa osui mun jalkaan ja siitä kosketusvirhe. A:lla kesti kontakti persjätönkin ihan hienosti. Putken jälkeinen valssi ois voinut olla vähän aikaisempi, mutta aika -8,70 ja 1. sija kuitenkin tästä aika reippaalla kaulalla ajallisesti vaikka kontakteilla on seisoskeltu ihan huolella. Ja vaikka tuo koiran potkaisu jäi harmittamaankin vähän, niin olin tosi tyytyväinen, että näinkin vaikeasta radasta selvittiin! Niinkin paljon, että kävin vahingossa pokkaamassa myös hyppyradan 1-palkinnon kun en muistanut kuunnella mitä kisaa ja mitä koiria kuulutetaan..

Kisaamisen ilo oli kyllä taas palannut ja nyt täytyy opetella vaan luottamaan että koira tekee ja päästä kaikesta varmistelusta eroon niin saa radalla enemmän aikaa. Ja sen verran vielä pitää saada itseä rauhoittumaan, että tää alkaa tuntua hyvältä. Nytkin myös tuo voittorata tuntui ihan hirvittävältä kaaokselta. Kisaamista kyllä vähän harvennetaan nyt siitä mitä välillä oli, tämän vuoden tavoite on edelleen vain päästä kolmosiin enkä halua ottaa sen enempää paineita. Jos se sattuu aikaisin niin sitten harjoitellaan kohtuudella sitä kolmosissa kisaamista.

Yhteen pennun odottelijaankin törmäsin kisapaikalla. Onnea valitsemallaan tiellä! :)