Viimeistelytreeni ja vieraan paikan treeni TSAU:lla

Oman hallin ollessa vuokrattuna koko viikoksi Agilityliitolle maajoukkuekarsintojen takia piti käydä naapurikentällä ottamassa Ellan kanssa viimeistelytreeni ja Aulikselle vähän treeniä vieraassa paikassa. Treenit hoidettiin 8:lta aamulla, jolloin oli vain 26 astetta lämmintä.

Auliksen kanssa otettiin hallissa kontakteja, jotka oli ihan jees, tosin nyt pitää taas ottaa ja otettiin tuollakin tehokuuria siitä, että puomilla mennään puomin päähän eikä pudoteta jalkoja lopussa sivuun. Ekassa sessiossa tosin sit alkoi vähän ohjaajan hermorakenne pettää, kun piti ottaa kääntyviä hyppyjä ja kun hallissa on joka puolella kontaktiesteitä, niin sinne se aina karkaili. Muuria käytiin sentään opettelemassa, mikä meni ihan ok. Nyt pitää oikeasti alkaa opettaa haltuunottoa niin että saan koiran tulemaan vaikka se olisi nähnyt jonkun kontaktiesteenkin, alkaa noi kontakteilla nokkimiset olla vähän turhankin pakkomielteistä puuhaa!

Ella otti ulkokentällä höpöhöpötreeniä eli vaan irtoilemista ja pallonheittoa ja pari takaakiertoa sekä kontakteja. Tällä hetkellä treeniolosuhteissa A:sta on tullut parempi ja puomi vähän hitaampi, mutta kumpikin alkaa olla ihan ok. Täytyy edelleen vahvistaa loppupäätä vaan esteen sivusta heittämällä  (tämä myös Auliksella).

Auliksen kanssa otettiin ulkona vähän kääntyviä hyppyjä kun oltiin käyty vähän aikaa autossa palautumassa. Nyt nämä sujuikin hyvin ja otin tällä kertaa vähän matalammalta aloittaen. 45-senttisenä oli aivan loistavat ja tästä saatiin nosteltua niin, että 55-senttisenäkin keräsi oikein hienosti. Palkaksi lopuksi pääsi tekemään pari putkea ja pari kontaktiestettä. Tehtiin myös keinu ekaa kertaa radalla. Nyt pitäisi opettaa ehdottomasti kuuntelemaan ja havainnoimaan onko kyseessä puomi vai keinu, kun ensimmäinen toisto meinaa herkästi mennä lentokeinuksi, mutta ei sentään hidastanut puomia yhtään. Kepit tehtiin kertaalleen myös ilman ohjureita. Ei olleet mitenkään erityisen nopeat nyt, mutta keskittyi ihan loppuun asti. Pitää vahvistaa ohjureilla taas kunhan oma halli vapautuu.

Ellan kanssa otettiin loppuun vielä pari kontaktiestettä ja parit kepit ja hiukan lisää pallonheittoa ja nyt se on valmis karsintoihin - vaikkakin luultavasti vaan ollaan täyttämässä lähtölistaa ja tuhlaamassa kaikkien aikaa, mut on sentään maksettu.

Maanantaitreeni

Maanantai-ilta käytettiin taas helteisissä ja pölyisissä olosuhteissa Tuulissuolla. Ellalle tämä oli viimeistelytreeni ensi viikonlopun kisarundia varten (TSAUkkila ja Heinola) ja Aulikselle viimeistelytreeni Tassut ry:n keskiviikon epiksiä varten.

Auliksen kanssa tehtiin möllitasoinen rata lähtövalmisteluineen, maksihypyillä ja mukana myös pituus radalla. Lähtökontrolli oli nyt tosi hyvää. Ensimmäisellä kerralla meni vahingossa puomin alastulosta yli asti ennenkuin pysähtyi (puomi 2. esteenä), mutta tämä johtui varmasti siitä että unohdin pyytää pysähdystä ajoissa. Muutenkin ekalla kierroksella kaikki ohjaus oli vähän myöhässä, mutta kolmannella kierroksella sainkin sitten jo tehtyä tosi kauniin radan. 55cm rimat pysyi kaikki ylhäällä lukuunottamatta yhdellä kerralla viimeistä rimaa, joka tuli alas kun vedin lelun taskusta juuri ennen kuin koira ponnisti. Pituus ja kontaktit kuitenkin toimivat myös radalla. Kääntyvät hypyt hieman vuotaa maksirimoilla, eli näihin pitää panostaa jossain vaiheessa, mutta pääasia oli että sain treenattua radan suorittamista.

Ellan kanssa otettiin nyt sama treeni puomille kuin viime viikolla A:lla. Tämän jälkeen yksittäisenä esteenä puomi meni loistavasti rennosti ja vauhdilla kokonaan ja pysähdys tismalleen oikeaan paikkaan terävästi. Tämä uudella käskytyksellä joka A:lta kopioituna eli kontaktikäsky hyvissä ajoin jo alas tulevan osan yläreunassa kun aiemmin olen pelännyt että tämä vain hidastaa lisää. Eikä saa kääntyä katsomaan koiraa. Lopuksi vielä tein saman radan kuin Auliksen kanssa kun halusin riskillä kokeilla kontakteja radalla. Ja ne onnistui paremmin kuin varmaan koskaan. Kontaktikäsky kummallakin esteellä alas tulevan osan yläosassa ja suunnilleen koiran kanssa samaan aikaan alastulolla eikä tarvi katsella koiraa. Olin tän jälkeen niin onnen kukkuloilla että osasin jopa lopettaa treenaamisen siihen! Nyt kun viel osais kisoissa. Ensi viikonloppuna taitaakin olla pääasiallisena teemana yrittää tehdä kontaktit oikein, millään muulla ei juuri sitten olekaan väliä.

Ellan kontaktitreeni ja Auliksen hypptreeni

Maanantaina käväistiin vielä kentällä. Ellan kanssa ei alunperin pitänyt ottaa mitään, mutta kun se nyt siellä kentällä oli, niin otettiin A:n alastulokontaktia. Ensin esteen sivusta pelkälle alastulolle meno ja sen jälkeen koko esteen yli ja saatiin tämä oikeasti aika reippaaksi. Vielä kun uskaltaisin pyytää kisoissa samaa suoritusta. Ja kun en oikein uskalla, niin siitä tulee aina sitä samaa ryömimistä mitä ollaan tehty jo vuosia kun en kerro mitä halutaan. Ehkä ensi kisoissa pitäisi ottaa ensisijaiseksi tavoitteeksi suorittaa A kuten treeneissä. Päästiin oikeasti samaan reippausasteeseen yksittäisenä esteenä siis kuin contact trainerilla kotipihassa, mikä on huima parannus meidän normaaleihin kontaktisuorituksiin.

Auliksen kanssa taas otettiin hyppyjä. Kääntyviä riman yli, rengasta ja uutena pituutta. Ensimmäinen yritys pituudelta oli tietysti odotettu, eli yritetään täydestä vauhdista pysähtyä niin että sovitetaan takajalat palikoiden päälle. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin tulokseen, että tästä on tarkoitus hypätä yli ja tehtiin muutama toisto jopa ihan oikean mittaista maksipituutta mikä menee hyvin vaivattomasti tältä koiralta. Rengas vaatii tehotreeniä nähtävästi, siinä meni kovin helposti mistä tahansa paitsi siitä pyöreästä kohdasta, mutta en ole kovin huolissani, tämä vaihe on Ellankin kanssa vuosia sitten tahkottu läpi ja nyt en oikeastaan usko rengasvirheen mahdollisuuteen.

Pyrrille krossia ja tokoa, puudelille kontakteja

Auliksen kanssa käytiin krossailemassa taas muutama kilometri. Vetäminen suurimman osan ajasta oikein hyvää, mutta nyt tarttis oikeasti hankkia vetovaljaat kun nuo Y-valjaat (vaikka muuten hyvät) aiheuttaa kiinnityspisteellä sen, että vetäessä Y nousee ylemmäs ja alkaa kuristaa hieman ja mahdollisesti vetää samalla myös rinnan alta menevän osan kainaloihin.

Sisällä otettiin illemmalla vielä vähän metallikapulan pitoa, seuraamista ja kaukoja. Nyt alkaisi maahanmeno ja istuminen toimia, seisominen on hakusessa ja tarvii apuja. Tässä pitäisi varmaan kokeilla vähän erilaista lähestymistä Korrin koulutuksen mukaisesti koira poikittain edessä ja kaikkia asentoja sekaisin vaan että saa liikemalleja päähän.

Ellan kanssa otettiin taas pihalla vähän kontakteja pallopalkalla. Nyt contact trainerilla tekee jyrkemmälle ja lyhyemmälle puolelle tosi hienot ja itsenäiset pysähdykset millä tahansa sijoittumisella, mutta loivemmalla ja pidemmällä puolella helposti ensimmäisillä toistoilla pysähtyy liian aikaisin tai pudottaa itsensä sivusta, mikä käytännössä agilitymielessä tarkoittaa kokonaisilla esteillä että A olisi melkein ok, puomilla taas loppuun meneminen vaikeampaa, mikä myös vahvistuu aina treenatessa ja epiksissäkin sama havainto.

Puudelille kontakteja ja pikkupyrrille hyppyjä

Aamupäivällä käväistiin Ellan ja Auliksen kanssa Tuulissuolla. Ellan kanssa yritetään pääasiassa treenata itsenäisiä kontakteja ohjaajan edelle. Auliksen kanssa taas ollaan menossa Wirmo Openiin tekemään ensi lauantaina pari starttiluokan rataa Mynämäelle. Mitään tietoa ei ole minkälaisia hyppykorkeuksia siellä aiotaan makseilla käyttää niin päätin nostaa pyrrinpoikasella hypyt vihdoin ihan oikeisiin maksikorkeuksiin.

Ellan kanssa siis kontaktitreeniä. Pihassa ollaan omalla omin käsin tehdyllä contact trainerillamme treenattu itsenäisiä kontaktisuorituksia, jotka oikeasti sillä sujuu jo tosi hyvin ja nopeasti, mutta tätä pitää tietysti yrittää siirtää myös ihan oikean kokoisille esteille. Valitettavasti välimalleja ei juuri ole käytettävissä, joten koot on sitten tuo puomin levyinen 2-osainen contact trainer, jossa sivut 80cm ja 100cm pitkät ja sitten seuraava koko on täysimittaiset esteet. A menee ihan sujuvasti ja alas asti, joskin vauhtia edelleen saisi olla lisää. Pitää varmaan ihan koiran turvallisuudentunteen takia seuraavia treenejä alkaa tehdä tartan-esteillä kun nyt oltiin ulkona puuesteillä ja kesän pääkisat kuitenkin kisataan luultavimmin kumirouheella. Puomilla taas sama murhe kuin ennenkin, eli pysähtyy hieman liian aikaisin tai yrittää tarjota 2on2offia esteen alaosassa sivussa. Virheitähän näistä ei tulisi, mutta haluaisin koulutustilanteessa vahvistaa kuitenkin juuri haluamaani suoritusta. Ilman ohjausta annoin hakeutua itse loppuun ja se alkoi taas mennä sinne ihan itsekseen kyllä.

Lisäksi otettiin pikaisesti siivekkeen kiertoja. Tämä on vähän vaikea, kun yleisesti ei voi välttämättä palkata sinne siivekkeen taakse ja Ellalla tämä tarkoittaa, että menomatka hidastuu kun tietää että palkkaus tehdään takaisin päin ja taas takaisin tullessa on hyvä vauhti. Kotipihassa myöhemmin illalla kokeilin tätä ihan vain kierrättämällä muoviämpäriä ja totesin, että pitää myös estetreeniin ottaa käyttöön se, että aina ei käännytä takaisin päin suoraan vaan tehdään esim. 90 astetta, jolloin siis koiran mielestä edetään koko ajan, mutta on hyödyllistä tehdä kerätty lyhyt hyppy. Opeteltiin lisänä myös suorille hypyille irtoamista, kun liikojen käännösten harjoittelu Ellalla aiheuttaa, että kaikki hypyt kerätään ja hypätään lyhyenä pystyyn ja suorilla saisi liidelläkin.

Auliksen kanssa aloitettiin vanhasta 50 sentistä kääntyvillä hypyillä pari toistoa. Ensimmäisellä rima alas, tämän jälkeen täydellistä työtä. Tästä siirryttiin 55 senttiin, sama juttu. Kokeilin vielä 60 senttiä ja taas sama juttu. Ilmeisesti tällä eläimellä jää suoritusmallit niin vahvasti muistiin, että rimojen noston jälkeen ei aina muista katsoa missä rima oli. Tähän täytyy jossain vaiheessa alkaa kiinnittää huomiota ja alkaa tekemään hyppyharjoituksia. Ratatreeniä tehtiin pääasiassa suoralla, jossa päässä käännös putkessa. Tässäkin löydettiin uusi ongelma, eli kun alan juosta ja vedättää kunnolla edellä, niin koira vetää sellaiset skitsot että unohtuu katsoa missä rimat on ja niitä alkaa sitten lennellä huolella. Onneksi kuitenkin tietää nähtävästi että tarkoituksena olisi mennä yli ja aina samanlainen toistamalla tilanne korjaantui. Nyt kun ollaan pääasiassa treenattu itsenäisiä estetekniikoita ja hyvin helppoja ohjauksia pitää ilmeisesti alkaa myös totuttaa koiraa siihen että mä juoksen ja joskus jopa edellä - vaikkakin koira kyllä suoralla menee ihan säälimättä meikäläisestä ohi. Tätä ongelmaa ei vielä medikorkuisilla rimoilla tullut, kun käytännössä pystyi ihan vähän normaalia korkeammalla laukalla menemään ohi, mutta kun rimat nousee, hyppyjen ajoitus tulee kriittisemmäksi. Lopputulokseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen - toistoilla meni aina oikein niin voisin olettaa, että se myös harjoituksella oppii katsomaan kerralla oikein. Ei ole muuten sit mikään hidas koira kyseessä..

Epiksissä kontakteja tekemässä

ATT:lla oli ulkona epikset ja käväistiin Ellan kanssa siellä leikkimässä mölliä. Avoimen rataa en viitsinyt mennä ollenkaan, kun minit oli viimeisenä ja epäilin että siinä voi mennä puoleen yöhön. Mölliratakin oli yllättävän vaikea ja pienillä esteväleillä ja oltais itseasiassa hyllytetty se, kun suoran putken jälkeen katsoin tarpeelliseksi työntää koiraa ulos seuraavalle esteelle ja se tulkitsi tämän takaaleikkaukseksi ja kääntyi väärin päin ja tästä johtuen jätettiin yksi este väliin. No joka tapauksessa sijoituksia ei olisi tullut eikä sitä oltu lähdetty hakemaankaan. Halusin kokeilla kisanomaisessa tilanteessa koiran lähettämistä kontaktille mun edeltä. Puomilla se yllätyksekseni meni loppuun asti ihan hyvin, joskin hieman varovaisesti. Saisi siis ylempää jo lähteä tähtäämään puomin loppua. A taas oli hyvinkin rento ja ehkä yksi parhaista A-suorituksista mitä ollaan kisoissa tehty. Rataa pitää tietysti vähän sitten suunnitella näiden mukaan, mutta tässä on selkeästi se hyvä puoli, että koira menee rennosti alas eikä paineistu siitä että ilmestyn näkökenttään ohjaamaan. Nyt pitäisi rakentaa contact trainer loppuun niin pääsisi vahvistamaan tätä pari toistoa kerralla omassa pihassa useammin. Tällä hetkellä kun esteet  on niin kaukana että ei ihan joka päivä viitsi treenata ja kun sinne asti on mennyt tulee välillä tehtyä liikaa. Mutta tätä nyt vahvistetaan, käydään vielä Wirmo Openissa (vain lauantaina) kokeilemassa ja toivottavasti SM-kisoissa päästään myös agilityradalle kokeilemaan.

Ella kisasi, Aulis treenasi

Ellan kanssa käytiin Raumalla juoksemassa pari starttia. Kumpikin periaatteessa ihan hyvää menoa. Ekalla radalla (tuomari Rauno Virta) hyl väärästä radasta (valitsi yllätyksekseni A:n sijaan putken), muuten nätti rata. Toinen rata nurmikentällä (tuomari Heidi Viitaniemi) kaatosateessa nolla ja 5. sija. Vähän jännitti että miten sujuu, kun oli kentän ulkopuolella jo sitä mieltä että ei halua edes olla märällä nurmikolla, mutta hyvin kulki. Jouduin ohjaussuunnitelmiakin vähän vaihtamaan kun oli niin liukasta jopa nappiksilla etten yksinkertaisesti ainakaan yhtä valssia uskaltanut tehdä. Koirallakin oli vähän vaikeuksia, paria hyppyä joutui venyttämää kummallisesti kun ponnistus lipsui ja kepeille ei meinannut umpikulmasta saada taivutettua itseään ekaan väliin. Säähän oli siis sitä luokkaa, että medien aikana pidettiin taukoakin kun satoi pikkusormenpään kokoisia rakeita. Meidän aikaan onneksi vain vettä, mutta valitettavasti paljon.

Huomenna aamulla olisi lähtö 6:n kieppeillä Nokialle kisaamaan kolme starttia, joten videot puretaan kamerasta sitten vasta myöhemmin.

Järjestäjät lykkäsi meille myös kyytiin ATT:lta lainassa olleen ajanottolaitteiston, joka toimitettiin matkan varrella kotiinsa ja luvattu korvauskin oli kohtuullinen.

Ja kun kerran oltiin hallilla, niin päätin Auliksen kanssa ottaa vähän agilityä. Nyt meni siivekkeen kierrot 50cm rimalla oikein hienosti ilman ongelmia. Kontaktit oli loistavia ja niitä tehtiin paljon enemmän kuin ohjaaja pyysikään. Itsenäisiä keinuja tehtiin hienosti, tosin nousu saisi olla nopeampikin, mutta se niiaa itsensä laskuvaiheessa hienosti matalaksi. Paljon parempi näköjään ettei turhaan jarruttele keinua vaan antaa pojan touhuta itse. Nopeus varmasti tähänkin lajiin tulee ajan myötä kokemuksella niin kuin kaikkeen muuhunkin. Keppejä ei oikein tällä kertaa osannut, mutta kun kumpaankin päähän laitettiin 2 väliin ohjurit niin pujotteli kyllä hienommin kuin ikinä. Aiemminkin etupää on mennyt ihan hienosti, mutta nyt asento oli muuttunut matalammaksi ja myös takapää sukelsi paljon kapeampaa linjaa kuin aiemmin. Ilmeisesti kropan hallintaa on tullut taas lisää reilusti. Kontaktit kyllä imee niin paljon että pitää selkeästi vahvistaa erityisesti kääntyviä hyppyjä taas.

Estetekniikoita

Tänään käytiin Ellan ja Auliksen kanssa Tuulissuolla treenaamassa esteitä. Auliksen kanssa tarkoituksena erityisesti treenata keinua ja kokeilla josko alkaisi nostaa rimoja pian 50cm:iin (korkeimpia, ei me koko ajan treenata maksimeilla mitä se on hypännyt). Ellan kanssa tarkoituksena treenata itsenäisiä kontakteja.

Auliksella meinasi ekaa kertaa kääntyvät hypyt lähteä liitelemään jo 40cm rimoilla, mutta saatiin ne kuosiin. Kun tästä nostin 50cm:iin, tuli uusi ongelma ja jätkä alkoi mennä alta. Tähän taas auttoi sitten muutamien vaiheiden jälkeen siivekkeiden jalkojen päälle laitettu toinen rima. Suora hyppy taas onnistui 50cm:stä heti. Ilmeisimmin siivekkeen kierrossa on sellainen tekniikka, että noin 45cm:ssä menee kriittinen piste jonka jälkeen  koira on lähestymisvaiheessa niin matalana, ettei enää edes huomaa koko rimaa. Eli tätä aletaan sitten pikkuhiljaa rakentaa. Suora hyppy meni heti yli, joten siivekkeen kierrossa ei selvästikään vielä ole selkeänä kierrä siiveke ja ylitä mahdollinen rima, joka on tähän asti ollut aina niin alhaalla että joutuu näkökenttään. Onneksi on vielä jotain työstettävää ettei olla täydellisiä.

Kontaktit oli tänään Auliksella ihan loistavia, jopa Aulikseksi. Paitsi keinu, josta ensimmäisellä kahdella kerralla hyppäsi sivusta kun keinu alkaa liikkua ja sen jälkeen pari kertaa yritti kiertää koko esteen. Päädyin lopettamaan keinun jarruttamisen kun lähestymiset alkoi tulla niin paljon hitaammiksi ja totesin että tehköön itse, mikä oli tosi hyvä vaihtoehto ja epäilenkin vahvasti, että nuo sivusta poistumiset saattaa johtua jopa siitä, että kun jarrutan keinun laskeutumista, menen liian lähelle häseltämään. Viimeinen toisto olikin jo ihan loistelias. Juoksi hyvällä vauhdilla melkein päähän asti, menee melkein maahan keinun laskeutuessa ja siirtyy siitä 2on2off -asentoon. Puomit on lähes pelottavia kun se menee niin pirun kovaa myös liukkaita puuesteitä, mutta aiempien kertojen perusteella se tietää kyllä mitä tekee.

Ellan kanssa treenattiin taas itsenäisiä kontakteja, eli ajatuksena että koira menee ohjaajan edeltä kontaktille, joka on tällä hetkellä ainoa millä keksin että kontakteja saataisiin reippaammaksi. Tätä on treenattu kotipihassa kontaktilaudalla ja pian pienellä contact trainerilla, johon kaikki osat on jo olemassa, mutta pitäs jaksaa nikkaroida matto paikoilleen ja sarana ja tuet, että saa korkeutta säädettyä. Nämä sujui suurimmaksi osaksi sekä A:lla että puomilla ihan ok ja tuli jopa muutamia läpikarkaamisia, mikä on vaan hyvä juttu. Pienenä ongelmana on, että meinaa pysähtyä hieman liian aikaisin, mutta treeneissä tällä ei vielä saa kyllä mitään palkkaa tai edes jatkaa mihinkään. Loppupuolella havaitsiin, että tämä tapahtuu eniten, jos kuljen liian lähellä ja se alkaakin huomioida mua sen sijaan että katsoisi esteen alapäätä. Vauhti ei vielä ihan päätä huimaa, mutta meni kuitenkin ihan reippaasti edeltä sinne ja palkka tietysti eteenpäin. Katsotaan josko uskaltaisi virallisissa kisoissa ensi viikonloppuna kokeilla suorittaa kisaradallakin näin eikä aina juoksis sinne edelle paineistamaan koiraa.

Kuivaharjoittelua kontakteille ja pyrrin kanssa sisätokoa - noudon kanssa ehkä on toivoa!

Auliksen kanssa on treenattu sisällä hieman tokoa. Ensimmäisenä harjoituksena taas kapulan pitämistä. Nyt kun piti leuan alta rapsutellessa niin hyvin, niin päätin uskaltautua irrottamaan kapulasta ja onnistuimme oikeasti muutaman toiston niin, että Aulis ihan oikeasti piti kapulaa istuen suussa eikä ollut heti sylkemässä sitä pois tai jyystämässä sitä hammastikuiksi. Tämä alkaa vaikuttaa kohta siltä, että se saattaisi vielä oppiakin noudon. Asentokäskyjä ollaan otettu lähinnä seisomaan pysähtymistä ja maahanmenoa ja nyt alettiin opetella maasta istumaan nousemista muutenkin kuin sivu-käskyllä perusasentoon. Tuntuisi vähän, että alkoi hahmottaa. Lisäksi sheipattiin perusasentoa / seuraamista ja tämä alkaa näin sisätiloissa olla ihan ok aina muutaman askeleen kerrallaan. Ulkonakin tekee namipalkalla ihan ok, mutta saalispalkalla alkaa asento löystyä, kun herraan ei saa koskea kun ollaan kierroksilla ja töissä.

Sain vihdoin aikaiseksi tänään matottaa kontaktien kuivaharjoitteluun ostamani hyllylevyn, jottei olisi niin kovin liukas. Tämä sitten vietiin pihalle ja toinen pääty nostettiin erilaisten tavaroiden päälle. Auliksella oli selvästi vähän poikittamista, kun tämä on niin lyhyt, mutta muuten kyllä pystyy lähettämään edelle kuten esteilläkin. Yleisesti 2on2off-asennossa nenäkosketus on kaverin lempitemppuja, mitä tarjoaa aina kun jonkun tavaran kanssa pitäisi tehdä jotain. Ella tekee samoin, mutta sen kanssa tarkoituksena oli enemmänkin se, että menee edeltäni laudan päähän asti, minkä on siis tarkoituksena teettää itsenäisempiä ja tätä kautta toivottavasti nopeampia kontakteja, ettei odota niin paljon ohjausta siellä ja kun tekeminen on itsenäistä, mun ei pitäisi myöskään pystyä paineistamaan sitä niin paljoa. Tuon laudan kanssa teki oikein kivasti ja pystyi melko kaukaa lähettämään niin että juoksi ihan itsenäisesti laudan alas asti ja jäi sinne nokkimaan. Tätä olisi nyt tarkoitus treenata jos sen vaikka saisi vielä vanhoilla päivillä siirrettyä agilityesteille.

Pika-aksa

Käytiin nopeasti Ellan kanssa tauon jälkeen kokeilemassa miltä agility tuntuu lähinnä helatorstain kisoja varten. Tämä oli myös kokeilu, että kannattaako ylipäätään lähteä, kun muutama päivä sitte yöllä tapahtui jotain, Ella kiljaisi ja oli sen jälkeen muutaman päivän haluton liikkumaan. En tiedä astuiko jompi kumpi pojista pimeässä sen päälle tai jotain ja johonkin sattui, mutta nyt kun oli jo parin päivän jälkeen liikkunut lenkillä ihan kivasti, niin päätin kokeilla että suostuuko se juoksemaan ja suorittamaan esteitä. Iloinen yllätys oli, että kaikki näytti olevan oikein hyvin. Otettiin kontaktiesteet pariin kertaan ja kepit, muutama suora ja kääntyvä hyppy ja muutama putki. Tässä olikin sitten meidän nykyään tarpeellinen treeni, tulokset tuntuvat olevan parempia, kun ei treenata oikeasti, vaan tehdään vaan höpöhöpöjuttuja eli suoritellaan satunnaisia esteitä ja heitetään palloa. Olen myös yrittänyt viimeaikoina panostaa itsenäiseen suorittamiseen ja kannustanut irtoamiseen. Nyt ainakin treenimielessä homma meni oikein hyvin, torstaina ja lauantaina katsotaan miten pahasti saan sen halvaannutettua kisoissa.

Kun kerran Aulis oli mukana, niin otin myös sen kanssa pari juttua nopeasti. Kääntyvissä hypyissä tällä hetkellä vasen on hieman rikki eikä mene ihan niin läheltä siivekettä kuin haluaisin, joten siinä otetaan takapakkia. Oikeaan toimii tosi hyvin. Puupuomi meinasi aiheuttaa yllärin ja ensimmäinen ylitys oli ylösmenon osalta melkoista räpiköintiä, mutta sääti heti toiselle yritykselle jo liikkumisen ihan oikeaksi. Puu-A ei koskaan olekaan ollut ongelma. Kontaktit tuntuisi olevan tällä hetkellä ihan superhienot ja satavarmat, mutta eiköhän tähän vielä aikanaan saada jonkinlainen muutos aikaiseksi. Irtoaminenkaan ei ole ongelma ja etäisyys ei haittaa. Otettiin myös kepit pari kertaa ilman ohjureita ja hämmästys oli suuri, kun se osasi! Helpoista kulmista tosin, kun en halua rikkoa sisäänmenoja. Yhden aiemman treenikerran perusteella  poika osasi näköjään edelleen myös pöydän. Keinu on muodostunut ongelmaksi, kun aina on paha tapa ottaa ensin puomia, jonka jälkeen järkytys on suuri, kun keinu pääsee yllättämään. Jouduttiin siis taas palaamaan hieman takaperin keinun kanssa, mutta lopuksi kyllä teki taas sen ihan itsenäisesti ilman tukea.

TODO-listat:

Ella:

• Lisää irtoamistreeniä, eli takaaohjausta ja etenemistä
• Lisää treeniä kontakteilla siten, että koira menee ohjaajan edeltä

Aulis:

• Kääntyviä hyppyjä taas lisää, kun ovat viimeaikoina jääneet vähiin ja hajonneet hieman
• Keinutreeniä yksinään, ettei aina tule eka keinu yllärinä kun luulee puomiksi. Lisää myös kotona laudan paukuttamista keinuperusteiksi
• Keppikulmia ohjureilla
• Pituus pitäisi opettaa

Viimeiset kontaktit ennen kisoja

Tänään oltiin Inton kanssa kisaamassa ja käytettiin tilaisuutta hyväksi sen verran, että Ellan kanssa ihan vaan muutama toisto A:ta ja puomia niin, että apuohjaaja vei namialustan. Käskynä tässä versiossa "ota" ja harkinnassa on kovasti, että huomenna kisoissa kokeilen että saisko sen nyt kerran edes huijattua muiden juttujen kanssa edes kohtuureippaasti alas. Namin kanssahan se menee nyt jo ihan kivasti, mutta ei tietoa jos alusta puuttuu.

Agilitytreenit, myös rataa

Ellakin joutui tänään Inton treenien yhteydessä radalle, kun muuten olisi yksi onneton ryhmästä joutunut juoksemaan kahden koiran kanssa peräkkäin. Ennen ratatreeniä kuitenkin otettiin muutamia toistoja kontakteja taas pihalla. Itse rata meni periaatteessa ihan ok, mutta ongelmana tietysti kontaktien nopeus ja se, että olin tutustunut rataan vain Intoa varten, joten ekalla kerralla oli ajoitukset ihan pielessä. Kontaktit meni pihalla hienosti ja reippaasti, mutta sisällä radan yhteydessä ei sitten millään. Otettiin myös radan pätkä alle ja namialusta kontaktin alle, jolloin meni jo "ihan kivasti", mutta vaatii vielä paljon työtä. Radathan tolla kuitenkin menee "oikein" kun vaan vie.

Talvisia kontakteja

Tänään en sitten aloittanutkaan vielä kouluttamista, kun kurssit venyi pitkiksi, joten käytiin vaan pihalla ottamassa Ellan kanssa kontakteja. Onneksi oli vähän valkoista maassa, että onnistui ylipäätään treeni, kun kentän valot oli taas mitä oli ja en varsinaisesti saanut valoja siihen päähän, missä esteet on. Toivottavasti ne hoidettaisiin piakkoin jo kuntoon.

Tänään otettiin taas namipalkalla ja namialustalla A:ta ja puomia. Erityisesti alustalla nyt menee kohtuuhyvällä vauhdilla ja vähän testattiin ilmankin, kun ei kuitenkaan viikonlopun kisoihin ehdi mitään rakentaa oikeasti vielä(kään). Nyt pitää keskittyä ajoituksiin ja tekniikkaan kisoja varten mielikuvaharjoituksilla, että muistaa tehdä sen miten ne nyt on vähiten huonoimmat. Eli päästetään koira reippaasti edelle ja mennään ohi vasta alastulolla siten, että ollaan kontaktilla suunnilleen samaan aikaan. Ja rennosti ja paineistamatta alas ja käsky aivan lopussa. Maneereista on nyt päästävä yli, sekä minun että koiran.

Vielä kun oppisi tässäkin lajissa treeneissä lopettamaan ajoissa, kun TOKO:ssa se niin kivasti alkoi sujua. Puomi sujuu loputtomiin nyt ihan ok, mutta ongelmana on A-este, joka on tuon kokoiselle koiralle fyysisesti melko raskas ja tulee hinkattua väsymykseen asti. Kun ei se sitten kuitenkaan enää jaksa kovempaa mennä jos vielä kerran kokeilee. Jatkossa lupaan itselleni, että otan toistoja niin vähän, että vauhti ei hiivu.

Treenin jälkeen Ella saikin sitten Osterikäsittelyn eli nyt on parta ajettu niin että näkee eteensä ja sai vieläpä ansaitsemansa läppäkorvat ja siimahännän.

Minipuomi

Tänään tuli lainaan Mirvan musta-pinkki minipuomi että voidaan treenata kontakteja vähän ahkerammin jonkin aikaa. Otettiinkin heti jotain toistoja sisällä, mitkä meni ihan kivasti, ottaen huomiion, että puomi on hieman liukas ja parketti on liukas, mutta alastulot oli ihan reippaita. Ensin otettiin ihan vaan namipalkalla kädestä 2-on-2-off:ia ja sen jälkeen namialustalla muutama toisto. Kumpikin meni ihan kivasti. Hieman ilmeisesti hämmennystä aluksi aiheutti se, että omassa eteisessä on puomi joka on ihan liian pieni, mutta ideana onkin osittain, että saadaan lyhyellä esteellä palkkaustiheyttä nostettua, kun täysmittaiset kontaktit on niin kovin pitkiä. Pitää sijoittelua vielä miettiä, että saa vähän reippaampaa alkuvauhtia ja parempaa pitoa.

Epäviralliset kisat musiikin tahdissa

Tänään käytiin ATT:lla epävirallisissa kisoissa. Valitettavasti rata oli ehkä yksi epämiellyttävimpiä joita olen koskaan suorittanut, mutta sain senkin asian työnnettyä taka-alalle päästä. Pääasialliset kokeilun kohteet oli, että onko musiikista rataantutustumisessa enemmän haittaa vai hyötyä ja tietysti jännitys, että saadaanko sujuvat kontaktit siirrettyä radalle. Biisivalintojen kanssa on pari päivää pähkäilty ja eka kokeilu oli Santa Esmeralda: Please Don't Let Me Be Misunderstood, mikä tuntui toimivan ihan kivasti. Vähän outoa oli, että musiikin kuuntelu eristi koko ympäristön jotenkin pois ja en oikeastaan edes huomannut että rataantutustumisessa oli muitakin, mikä oikeastaan oli keskittymisen kannalta ihan kiva asia. Opettelin myös vähän mielikuvaharjoittelua, tällä kertaa olin korjannut aikaisemman virheen ja mielikuvassa mitä kävin läpi ennen radalle menoa oli myös koira mukana. Aiemmin olen kyllä käynyt läpi ohjauskuvioita, mutta jostain käsittämättömästä syystä päästä on puuttunut koira!

Valitettavasti tänään kontaktit oli supertahmeat ja kämmäsinkin pari asiaa. Taas tuli puomilla maneerit esiin, eli juoksin heti koiran ohi, vaikka pitäisi vasta alasmenevällä osalla ja taas käännyin koiraa vastaan tuijottamaan ja käskyt tulee liian aikaisin treeneihin verrattuna, kun hätäilen kisaradoilla. A:lla sama juttu, paitsi että siinä muistin olla kumartumatta koiran päälle, mutta liian aikainen käsky stoppasi koiran liian aikaisin ja poltettiin reippaasti aikaa kun otin nyt kontaktit ihan harjoituksen vuoksi ihan alas asti.

Rankingeissäkin ollaan taas, TR-listalla sijalla 628 ja pisteet nousseet 0:sta 22:een. Agi.fi:n rankingissä sijalla 148 ja pisteitä 97.

Namialusta kontakteilla - toimii.. ehkä..

Kokeiltiin sitten namialustan siirtoa kontaktiesteille ja ensin nostettuna vain alastulolle ja sen jälkeen kokonaisina esteinä. Tämä antoi kyllä huomattavasti toivoa, koska alastuloista tuli jopa ihan reippaita! A:takin tuli enemmän liukumalla kuin millään hallitulla tavalla ja puomikin tuli oikein reippaasti alas asti. Tämä siirtyi kyllä sitten ihan kivasti myös kokeiluun ilman alustaa ja muilla palkoilla, mutta nyt koitetaan saada pääasiassa himmailu pois lihasmuistista.

Namialustaan jatkoa

Tänään otettiin uusiksi namialustaa, minkä opettaminen aloitettiin eilen. Nyt oli koira jo ihan ensimmäisistä toistoista lähtien hulluna menossa nameille ja taisi kerran-pari päästä kyllä varastamaankin. Ja menee loppuun asti ainakin sisällä kovempaa, jos juoksen koiran kanssa kilpaa. Nyt pitäisi päästä kokeilemaan, että saako tämän siirrettyä puomin alastulolle. Toimi myös kunnolla vain sisalmatolla, olkkarin valkoisella karvamatolla ei alusta näkynyt tarpeeksi hyvin eikä edennyt suoraan, kun valittu alusta on valkoinen. Onneksi valkoisia kenttiä ei juuri liene. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

Namialustan opettamista

Nyt olen sitten sortunut siihen, mitä olen vähän periaatteesta vastustanut tähän asti. Eli tarkoituksena olisi nyt kokeilla, josko Ellan lukon kontaktien alastulolla saisi auki sillä, että laitetaan sinne nami alustalle. Alustan haluan itse ihan vain siksi, että nameja ei tarvitsisi etsiä maasta ja TSAU:n hallilla maassa oleva nami tarkoittaa myös puolta kiloa hiekkaa. Aloitin tänään harjoittelun ottamalla kahteen otteeseen sisällä namin hakemista alustalta useita toistoja. Ensimmäisellä sarjalla haki alustalta nameja suht reippaasti, toisella kertaa sain hetsattua siihen malliin, että vauhtia sutiessa parketilla namia kohti piti jo vähän vinkuakin ja vielä enemmän vauhtia toi, jos itse juoksin mukana "kilpaa". Tämä ei sinänsä ole reilua, että mun räpylöissä on aika paljon parempi pito parketilla, joten piti vähän himmata, mutta pääasia onkin, että koira luulee että sillä on kiire. Tätä pitänee hiukan vielä tehdä ja seuraavaksi ajatuksena olisi ottaa ensin tätä pelkästään puomin alastulo-osalla niin, että koira nostetaan puomilla ja vasta sitten yritetään siirtää suoritus kokonaiseen esteeseen. Toiveena olisi myös että tästä pääsisi kohtuunopeasti eroon kun vain saisi koiran päähän mahtumaan, että kontaktiesteiden alastuloilla voi liikkua halutessaan myös kovaa.

Kontakteja

Tänään käytiin lumimyrskyssä kokeilemassa taas näitä Ellan kontakteja, tällä kertaa naksu mukana. Jotenkin tuntuisi, että naksutettuna myös tulee vähän yliyrittämistä ja ei tule ihan niin rennosti kuin vain suullinen kehu ja palkka jostain syystä. Nyt tuntuu kuitenkin jotenkin taas muutaman treenikerran jälkeen, että tässäkin hommassa taas raja tulee vastaan ja se on kaukana siitä mitä mä haluaisin. Joskus epäilyttää, että onko se edes kaikkien tehtyjen virheiden jälkeen mahdollista ja tehdäänkö tässä vaan töitä ihan turhaan kun mikään - oikeasti mikään, ei tunnu vievän asiaa eteenpäin. Teknisesti siis kontaktit on hyvät ja motivaatio kova ennen estettä ja esteen jälkeen, mutta jostain syystä en saa koiraa suorittamaan estettä nopeasti. Homma tuskin kuitenkaan menee tästä enää huonommaksi vaikka kokeilisi jotain uuttakin, joten seuraava kokeilu on sitten nami alustalla, jos saisi sillä edes jonkinlaisen kiireen koiralle aikaseiksi, että saisi tuon hidastelulukon aukeamaan.

Omatoimista agilitytreeniä ja hieronta

Tänään oltiin Tuulissuolla treenailemassa ja tarkoituksena olisi saada edes sujuvat kontaktit siirtymään myös radalle. Tehtiin myös rataa, mikä nyt tällä kertaa "suunniteltiin" vain numeroimalla kentälle valmiiksi levitellyt esteet ja siirtelemällä niitä vähän, tosin ihan hyvä rata siitä loppujenlopuksi tuli. Tänään en tosin saanut niin hyvää virettä aikaiseksi kuin pitäisi saada myös treenatessa ja tuli vähän sellaista epävarmaa ja eka kierroksella kontaktit olikin radalla taas aivan kaamean hitaat. Pitkästä aikaa tuli myös keppivirhe kun tultiin loivasta avokulmasta minä vasemmalla puolella ja vedätin vähän turhan pitkälle, kun pitäisi antaa koiralle tilaa hakea eka väli. Joku asia TSAU:n hallissa tuntuu myös Ellalle olevan vastenmielistä, kun ei jotenkin etene radalla samalla lailla kuin esimerkiksi ATT:llä. Itse epäilen, että pohja ei ole irtonaisen kerroksen takia ihan lemppareita ja treenien jälkeen taas olikin silmätkin täynnä hiekkaa. Tassut sentään puhdistui kohtuullisesti lumessa.

Kontaktit saatiin nyt parin esteen radankin jälkeen tulemaan kohtuusujuvasti. Tilannetta paransi huomattavasti se minkä meinaan aina kisatilanteessa unohtaa, että en käänny katsomaan koiraa, mikä on selvinnyt jo 2 vuotta sitten, mutta jostain maneereista on vaikeaa päästä eroon. Ajoituksen puolesta myös olisi parasta, jos rata sujuisi siten, että koiran voi lähettää edeltä esteelle ja juosta ohi vasta laskevalla osalla. Tänään tehtiin sekä namipalkalla, että vastaan heitettävällä pallopalkalla. Mietittiin myös vielä vähän uusia juttuja kokeiltavaksi, mutta tällä hetkellä en ihan vielä ole valmis, koska palkkauksen muutoksella saatiin jo nyt parilla treenikerralla sekunnin parannus kisoihinkin per este, niin katson ensin pari kuukautta mihin tällä päästään, ettei tule liikaa muutoksia enkä enää tiedä mikä se juttu sitten oli millä tuloksia saatiin eniten aikaan. Kiitos vaan avustajalle myös, aiheesta pystyy harvoin keskustelemaan ilman, että vastapuoli olettaa valmiiksi mitä kaikkia virheitä opetuksessa on tehty ja tarjoaa korjaukseksi jotain mikä ei tähänkään asti ole toiminut.

Ja tulipa myös ohjaajan iloksi kokeiltua Oonan ohjaamista. Hauska eläin, joskin hieman hankala kun koskaan ei tiedä että eteneekö se itsekseen vai kyseleekö ja tulee ohi ja kontaktien käskytys vieraalla koiralla on kovin vaikeaa kun selkärangasta tulee kaikkea muuta kun pitäisi.

Illalla kotona otettiin hierontasessio. En tiedä vaikuttiko päivän vauhtiin, että selkä tuntui olevan toiselta puolelta hieman jumissa, mutta tuntui aukeavan. Tarttis olla vähemmän laiska sekä oman että koirien lihashuollon kanssa.