Kesä on mennyt kisaillessa ja AVA-projekti on vähän kesken, kun tunnutaan aina jäävän sadasosilla yksi sija sertin saamisesta, mutta ne varmaan tulee sit kun ne tulee kun vaan yritetään tehdä mahdollisimman hyvin. Treenikontaktit alkaa sujua myös radalla useimmiten ihan sujuvasti, mutta kisoissa erityisesti A tuottaa päänvaivaa, ilmeisesti koira on todennut, etten jaksa odottaa sitä alas asti ja alkaa hiipiä ja odottaa lähtölupaa, kun taas treeneissä tietää että alas asti on tultava. Pitäisi varmaan uhrata joitain kisoja sille, että kisoissakin tullaan alas asti ja parissa kisassa tämä onkin hyllyjen jälkeen tehty.
Karsinnoista ei juuri jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Ensimmäisellä radalla en osannut taas ohjata rennosti ja seurauksena koira oli sitä mieltä että lukee paremmin rataa kuin minä ja vähän jouduttiin keskustelemaan että mille esteille ollaan milloinkin menossa. Toisella radalla luotin pussin jälkeisellä hypyllä, että koira kyllä hakee. Juoksin vaan maaliin, yleisö huokaisi ja katsoin että koira on jaloissa, eli viimeisestä esteestä ohi. Sunnuntaille ei siis tarvinnut lähteä kuin katsojaksi. Positiivista, että kummallakin radalla nappisuorituksella aika olisi voinut riittää jopa pisteille asti, mutta kun ei tee nappisuorituksia, ei tule hyviä tuloksiakaan.
TR-listalla meillä on paras sijoitus ikinä, 176! Agi.fi rankingissä 66.
Tänään on sitten lähtö Unkariin IMCA:han, missä ei erityisiä tavoitteita muuta kuin että tehdään mahdollisimman hyviä ratoja ja sitten katsotaan tulokset.
2.9.09
25.8.09
Aulis on liittynyt laumaan
Aulis (auski(pauski)) onkin ehtinyt jo vähän toista viikkoa
asustelemaan uudessa kodissaan, eli poika haettiin kotiin 16.8. 7 viikon
ja yhden päivän ikäisenä. Automatka meni ihan kivasti, vähän piippailua
aina liikkeellelähtiessä, mutta ymmärsi luovuttaa melko nopeasti.
Ensimmäiset 2 yötä se piippaili, jonka jälkeen rauhoittui ja piipitys loppui. Nyt se jo nukkuu sujuvasti koko yön tai ainakin touhuilee niin hiljaisesti että ihmiset ja vanhemmat koirat pystyy nukkumaan.
Ella osallistuu ahkerasti kasvatukseen ja kertoo tarvittaessa kovaotteisestikin että mihin saa ja ei saa mennä. Lähinnä Ellan tavaroiden lähelle ei saa mennä. Into taas on raukka kun Aulis pitää miestä idolinaan ja yrittää liehitellä, mutta Intoa ahistaa eikä se oikein osaa sanoa sille kunnolla. Ellan kanssa järjestys on mennyt sille asteelle, että yleensä pelkkä paha katse riittää niin pyrripoika hiippailee vähin äänin ja oikein kauniiden ja selkeiden rauhoittavien eleiden kanssa muihin maisemiin. Sitten tulee murina ja lopuksi turpaan, mutta ei poika siitä kovin pitkään jaksa mököttää vaan hetken päästä pikkuriiviö on taas tekemässä kaikki osaamansa loikat ja murisemassa ja ärisemässä tyttöä leikkimään. Ei lähde vaan koskaan, koska hänen arvolleen sopii leikkiä vain kun hän itse haluaa.
Yksinolokin alkaa sujua kohtuullisesti, alkuun jaksoi vikistä melko kauan (äänitän koiria tietokoneella poissa ollessa että tiedän mitä tapahtuu). Ja yritti tulla ovesta juoksemalla ovea päin, en vaan tiedä tuliko pää vai tassut edellä mutta melkoinen ryske kävi. Olin kyllä sitkeämpi kuin pyrripoika ja odotin kunnes rauhoittuu. Autoilu on jo oikein miellyttävää, ei enää yleensä edes alota piippaamista kun parilla eka reissulla jouduin ajamaan ylimääräisen lenkin, kun matka ei lopu ennenkuin piippaaminen loppuu.
Syömisen suhteen ei oikein meinaa malttaa keskittyä, mistä soittelin jo Seijallekin, mutta jos Seija tätä lukee niin nyt syö jo.
Koulutuksellisesti ollaan panostettu vasta lähinnä yleiseen olemiseen, sisällä pystyy jo jotain pieniä koulutushetkiä pitämään, ulkona on herkästi vielä niin paljon ihmeteltävää ettei pysty keskittymään. Omaan nimeensä reagoi kohtuullisesti ulkonakin. Nyt osaa jo (sopivassa mielentilassa) istua ja mennä maahan melko kohtuullisilla vihjeillä. Omanlaisensa ongelma tässä on toistaiseksi palkkaamisessa se, että mun naaman nuoleminen tuntuu usein olevan kiinnostavampaa kuin mikään nami tai lelu, mikä on mulle ihan uutta. Tosin kun sopivalle päälle sattuu, niin repii naruleluja ihan loputtomiin. Pallohulluus on vielä työn alla.
Ja perustapoja ollaan opeteltu, on jo melko sisäsiisti kunhan pääsee ulos tarpeeksi usein, mutta sen verran kuitenkin että vaikuttaa ettei oikeasti haluaisi tehdä sisälle, aina ei vaan tajua oikeaa ajoitusta. Hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisesti ikään nähden. Metsässä kulki alkuun niin lähellä että oli varmasti leuka mustelmilla kun potkin sitä koko ajan, nyt osaa jo muiden koirien tavoin unohtua välillä tonkimaan sammalta. Penturuuan lisäksi tämä poika rakentuukin sammalesta, kuivista lehdistä ja kävyistä. Ja muutenkin kirmailee suunnilleen samoilla etäisyyksillä kuin lauman muutkin jäsenet.
Paikkoja ollaan myös katseltu, moottoritien yli menevä silta ei tuntunut missään vaikka reunalta ja sadevesiaukoistakin katseli alas. Tunneliin mennessä katsoi ensin että what ja sitten jatkoi matkaa. Arka tämä ei missään tapauksessa ole, mutta uusissa paikoissa pitää ensin aina vaan vähän arvioida tilannetta ja vieraissa paikoissa reagoi selkeästi erityisesti vieraiden koirien haukkumiseen. Agilitykentän laidallakin ollaan jo oltu vähän syömässä nameja ja leikkimässä narupallolla ja opettelemassa että ne muut koirat ja ihmiset on ihan normaaleja. Polkupyörät, mopot ja autot saa mennä. Yleisesti kaikki uusi mietityttää sen verran, että muutamaksi sekunniksi pitää istua miettimään että mikäs juttu tämä on ja sitten sen voikin melkein jo unohtaa.
Käytiin myös leikkitreffeillä katsomassa noin viikkoa nuorempaa bordercolliepentuetta, mihin joukkoon tämä asettui kyllä nopeasti sekaan ja painien perusteella yksi pyrri vastaa ainakin kolmea bortsua. Ja päättäväisyyttä riittää, kun oli päättänyt tulla mun luokse, niin ei haitannut vaikka kolme bortsunpentua roikkui turkissa ärisemässä.
Kaiken kaikkiaan mainio ja oikein reipas kaveri, joka osaa olla mitä tahansa sylikoirasta kauheaan riiviöön, mutta hyvällä huumorilla. Puudelinpentuun verrattuna tositosi erilainen.
Ja oppivainen ja draamatajua riittää. Pari ekaa kertaa yksin jättäminen onnistui, eli rutiini on että omaan huoneeseen ja ovelta "heippa, oo kiltisti". Muutaman kerran jälkeen alkoi ottaa vauhtia niin että ehti juuri livahtamaan ulkopuolelle ennenkuin ovi menee kiinni. Kun tästä hieman pariin kertaan keskusteltiin, tänä aamuna kun sanoin "heippa, oo kiltisti", meni pikapikaa kauimmaiseen nurkkaan ja mätkähti hyvin dramaattisesti kerälle.
Ensimmäiset 2 yötä se piippaili, jonka jälkeen rauhoittui ja piipitys loppui. Nyt se jo nukkuu sujuvasti koko yön tai ainakin touhuilee niin hiljaisesti että ihmiset ja vanhemmat koirat pystyy nukkumaan.
Ella osallistuu ahkerasti kasvatukseen ja kertoo tarvittaessa kovaotteisestikin että mihin saa ja ei saa mennä. Lähinnä Ellan tavaroiden lähelle ei saa mennä. Into taas on raukka kun Aulis pitää miestä idolinaan ja yrittää liehitellä, mutta Intoa ahistaa eikä se oikein osaa sanoa sille kunnolla. Ellan kanssa järjestys on mennyt sille asteelle, että yleensä pelkkä paha katse riittää niin pyrripoika hiippailee vähin äänin ja oikein kauniiden ja selkeiden rauhoittavien eleiden kanssa muihin maisemiin. Sitten tulee murina ja lopuksi turpaan, mutta ei poika siitä kovin pitkään jaksa mököttää vaan hetken päästä pikkuriiviö on taas tekemässä kaikki osaamansa loikat ja murisemassa ja ärisemässä tyttöä leikkimään. Ei lähde vaan koskaan, koska hänen arvolleen sopii leikkiä vain kun hän itse haluaa.
Yksinolokin alkaa sujua kohtuullisesti, alkuun jaksoi vikistä melko kauan (äänitän koiria tietokoneella poissa ollessa että tiedän mitä tapahtuu). Ja yritti tulla ovesta juoksemalla ovea päin, en vaan tiedä tuliko pää vai tassut edellä mutta melkoinen ryske kävi. Olin kyllä sitkeämpi kuin pyrripoika ja odotin kunnes rauhoittuu. Autoilu on jo oikein miellyttävää, ei enää yleensä edes alota piippaamista kun parilla eka reissulla jouduin ajamaan ylimääräisen lenkin, kun matka ei lopu ennenkuin piippaaminen loppuu.
Syömisen suhteen ei oikein meinaa malttaa keskittyä, mistä soittelin jo Seijallekin, mutta jos Seija tätä lukee niin nyt syö jo.
Koulutuksellisesti ollaan panostettu vasta lähinnä yleiseen olemiseen, sisällä pystyy jo jotain pieniä koulutushetkiä pitämään, ulkona on herkästi vielä niin paljon ihmeteltävää ettei pysty keskittymään. Omaan nimeensä reagoi kohtuullisesti ulkonakin. Nyt osaa jo (sopivassa mielentilassa) istua ja mennä maahan melko kohtuullisilla vihjeillä. Omanlaisensa ongelma tässä on toistaiseksi palkkaamisessa se, että mun naaman nuoleminen tuntuu usein olevan kiinnostavampaa kuin mikään nami tai lelu, mikä on mulle ihan uutta. Tosin kun sopivalle päälle sattuu, niin repii naruleluja ihan loputtomiin. Pallohulluus on vielä työn alla.
Ja perustapoja ollaan opeteltu, on jo melko sisäsiisti kunhan pääsee ulos tarpeeksi usein, mutta sen verran kuitenkin että vaikuttaa ettei oikeasti haluaisi tehdä sisälle, aina ei vaan tajua oikeaa ajoitusta. Hihnassa kulkeminen sujuu kohtuullisesti ikään nähden. Metsässä kulki alkuun niin lähellä että oli varmasti leuka mustelmilla kun potkin sitä koko ajan, nyt osaa jo muiden koirien tavoin unohtua välillä tonkimaan sammalta. Penturuuan lisäksi tämä poika rakentuukin sammalesta, kuivista lehdistä ja kävyistä. Ja muutenkin kirmailee suunnilleen samoilla etäisyyksillä kuin lauman muutkin jäsenet.
Paikkoja ollaan myös katseltu, moottoritien yli menevä silta ei tuntunut missään vaikka reunalta ja sadevesiaukoistakin katseli alas. Tunneliin mennessä katsoi ensin että what ja sitten jatkoi matkaa. Arka tämä ei missään tapauksessa ole, mutta uusissa paikoissa pitää ensin aina vaan vähän arvioida tilannetta ja vieraissa paikoissa reagoi selkeästi erityisesti vieraiden koirien haukkumiseen. Agilitykentän laidallakin ollaan jo oltu vähän syömässä nameja ja leikkimässä narupallolla ja opettelemassa että ne muut koirat ja ihmiset on ihan normaaleja. Polkupyörät, mopot ja autot saa mennä. Yleisesti kaikki uusi mietityttää sen verran, että muutamaksi sekunniksi pitää istua miettimään että mikäs juttu tämä on ja sitten sen voikin melkein jo unohtaa.
Käytiin myös leikkitreffeillä katsomassa noin viikkoa nuorempaa bordercolliepentuetta, mihin joukkoon tämä asettui kyllä nopeasti sekaan ja painien perusteella yksi pyrri vastaa ainakin kolmea bortsua. Ja päättäväisyyttä riittää, kun oli päättänyt tulla mun luokse, niin ei haitannut vaikka kolme bortsunpentua roikkui turkissa ärisemässä.
Kaiken kaikkiaan mainio ja oikein reipas kaveri, joka osaa olla mitä tahansa sylikoirasta kauheaan riiviöön, mutta hyvällä huumorilla. Puudelinpentuun verrattuna tositosi erilainen.
Ja oppivainen ja draamatajua riittää. Pari ekaa kertaa yksin jättäminen onnistui, eli rutiini on että omaan huoneeseen ja ovelta "heippa, oo kiltisti". Muutaman kerran jälkeen alkoi ottaa vauhtia niin että ehti juuri livahtamaan ulkopuolelle ennenkuin ovi menee kiinni. Kun tästä hieman pariin kertaan keskusteltiin, tänä aamuna kun sanoin "heippa, oo kiltisti", meni pikapikaa kauimmaiseen nurkkaan ja mätkähti hyvin dramaattisesti kerälle.
18.6.09
SM-kisat 2009 ja muita kuulumisia
Yli puoli vuotta on vierähtänyt edellisestä tekstistä, mistä pyydän anteeksi niiltä, jotka ovat täällä sattuneet sillä aikaa käymään. Paljon on tehty ja tapahtunut - myös yksityiselämässä, minkä takia blogin kirjoittaminen ei ole ollut ihan päälimmäisenä mielessä ja se on vähän jäänyt.
Kuva: Juha Lehtikangas
12.6.2009 vietettiin ohjaajan syntymäpäivää ja päivä vietettiin matkalla Tornioon agilityn SM-kisoihin 2009. Lauantaipäivä tuli seurattua muiden kisaamista, kun joukkueessa (ATT:n, tuli huhtikuun alusta vaihdettua seuraakin) olimme vain varalla. Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, minien hyppyradan rataantutustuminen kello 7:45. Oman vireen kanssa on ollut koko talven ongelmia ja kisaradat on kyläkisoissakin mennyt varmisteluksi ja olen paineistanut koiraa lähes kävelemään ratoja. Nyt päätin, että rennosti mennään niinkuin treeneissäkin ja luotetaan että koira osaa. Jos ei osaa, niin sitten treenataan lisää. Hyppyrata menikin omalle tasollemme loistavasti ja maaliin tultiin 1,25 sekunnin yliajalla. Hieman jännitti odotellessa, mutta finaaliin mentiin sijalta 30. Tavoitteet oli siis täytetty, yksi aikaisempi kokemus yksilökisoista on, mutta se päättyi noin 7 esteen jälkeen ja tavoite nyt oli päästä finaaliin ja toissijainen tavoite saada tehtyä rentoja ratoja.
Finaaliradalle latautuminen olikin sitten vaikeampaa ja paljon energiaa meni rentona pysymiseen. Hieman ennen rataa vielä koirakin huomasi että olen vähän jännittynyt, mutta käytiin hieman leikkimässä ja sain kuin sainkin tässä paikassa itseni psyykattua vielä toiseen rentoon rataan. Finaaliradalta tulokseksi tasan 0,00 mikä tarkoitti että sijoitus ei ainakaan huonommaksi muutu, kun yliaikatuloksella kukaan ei myöskään voi tulla takaa ohi. Kontaktit on edelleen vähän hitaat, mutta onnistuin tekemään ne nyt kohtuullisen rennosti koiraa paineistamatta mikä on meillä ollut suuri ongelma. Lopputuloksissa sijoitus 16 ja näiden onnistumisien kanssa vähintään suomenmestari olo itsellä.
Viikonlopun jälkeen siis hyvät tunnelmat kahden onnistuneen radan ja hyvän sijoituksen kanssa eikä edes yhtään harmittanut että oli ajanut Tornioon asti tämän takia. ATT:n väelle kiitokset paikan päällä hyvästä hengestä, kisoissa oli hyvä tunnelma muutenkin ja matkaseurakin täytti hyvin tehtävänsä ja piti minut automatkan hereillä, kiitos Jenni. Kiitos niille myös, jotka on jaksaneet kannustaa vaikka välillä oma toivo on ollut hukassa Johanna, Henna, Maarit ja kaikki ne, joiden nimiä en juuri nyt osaa tähän kirjoittaa.
Talvi meni siis huonoissa merkeissä, koira ei kulkenut ja ohjaus ei kulkenut. Onneksi jossain vaiheessa kevättä ymmärsin kokeilla, että kyse ei välttämättä ole pelkästä motivaatio-ongelmasta, vaan käytin Ellan Tanjalla hierottavana. Vasen puoli selästä olikin hieman jumissa ja rinta- ja lannerankojen välissä oli jumia. Lisäksi ilmeisesti eniten haittaavana hauis ja rintalihas oli jumissa. Näiden avaamisen jälkeen koira on taas alkanut kulkea huomattavasti paremmin. Treenaamassa ollaan nyt oltu vauhtia hakemassa ATT:lla mölliryhmässä, mikä on myös sopinut meille hyvin. Tämän lisäksi on tehty este- ja tekniikkaharjoituksia itsekseen. Kontakteilla ollaan selkeästi edistytty, hiipimislukko saatiin auki loppujenlopuksi makupala-alustan kanssa ja nyt treeneissä jo kontaktit sujuu todella hyvin. Kisoissa ohjaamisen kanssa on ollut ongelmia, kun paineistan itse koiraa kääntymällä sitä vastaan. Lisäksi muutenkin ohjaamiseen on haettu rentoutta, kun Ella on helppo paineistaa liian tiukalla ohjauksella, enemmän tilaa ja luottamusta koiralle toimii paremmin.
Unkarin reissu on palannut suunnitelmiin myös, Agirotuun mennään taas ilman joukkuetta ja kokeillaan maajoukkuekarsintojen tunnelmaa tänä vuonna ekaa kertaa.
Nyt keskitytään perjantain ja sunnuntain juhannuskisojen startteihin.
Hyvää juhannusta kaikille ja alan taas kirjoitella useammin.
Kuva: Juha Lehtikangas
12.6.2009 vietettiin ohjaajan syntymäpäivää ja päivä vietettiin matkalla Tornioon agilityn SM-kisoihin 2009. Lauantaipäivä tuli seurattua muiden kisaamista, kun joukkueessa (ATT:n, tuli huhtikuun alusta vaihdettua seuraakin) olimme vain varalla. Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, minien hyppyradan rataantutustuminen kello 7:45. Oman vireen kanssa on ollut koko talven ongelmia ja kisaradat on kyläkisoissakin mennyt varmisteluksi ja olen paineistanut koiraa lähes kävelemään ratoja. Nyt päätin, että rennosti mennään niinkuin treeneissäkin ja luotetaan että koira osaa. Jos ei osaa, niin sitten treenataan lisää. Hyppyrata menikin omalle tasollemme loistavasti ja maaliin tultiin 1,25 sekunnin yliajalla. Hieman jännitti odotellessa, mutta finaaliin mentiin sijalta 30. Tavoitteet oli siis täytetty, yksi aikaisempi kokemus yksilökisoista on, mutta se päättyi noin 7 esteen jälkeen ja tavoite nyt oli päästä finaaliin ja toissijainen tavoite saada tehtyä rentoja ratoja.
Finaaliradalle latautuminen olikin sitten vaikeampaa ja paljon energiaa meni rentona pysymiseen. Hieman ennen rataa vielä koirakin huomasi että olen vähän jännittynyt, mutta käytiin hieman leikkimässä ja sain kuin sainkin tässä paikassa itseni psyykattua vielä toiseen rentoon rataan. Finaaliradalta tulokseksi tasan 0,00 mikä tarkoitti että sijoitus ei ainakaan huonommaksi muutu, kun yliaikatuloksella kukaan ei myöskään voi tulla takaa ohi. Kontaktit on edelleen vähän hitaat, mutta onnistuin tekemään ne nyt kohtuullisen rennosti koiraa paineistamatta mikä on meillä ollut suuri ongelma. Lopputuloksissa sijoitus 16 ja näiden onnistumisien kanssa vähintään suomenmestari olo itsellä.
Viikonlopun jälkeen siis hyvät tunnelmat kahden onnistuneen radan ja hyvän sijoituksen kanssa eikä edes yhtään harmittanut että oli ajanut Tornioon asti tämän takia. ATT:n väelle kiitokset paikan päällä hyvästä hengestä, kisoissa oli hyvä tunnelma muutenkin ja matkaseurakin täytti hyvin tehtävänsä ja piti minut automatkan hereillä, kiitos Jenni. Kiitos niille myös, jotka on jaksaneet kannustaa vaikka välillä oma toivo on ollut hukassa Johanna, Henna, Maarit ja kaikki ne, joiden nimiä en juuri nyt osaa tähän kirjoittaa.
Talvi meni siis huonoissa merkeissä, koira ei kulkenut ja ohjaus ei kulkenut. Onneksi jossain vaiheessa kevättä ymmärsin kokeilla, että kyse ei välttämättä ole pelkästä motivaatio-ongelmasta, vaan käytin Ellan Tanjalla hierottavana. Vasen puoli selästä olikin hieman jumissa ja rinta- ja lannerankojen välissä oli jumia. Lisäksi ilmeisesti eniten haittaavana hauis ja rintalihas oli jumissa. Näiden avaamisen jälkeen koira on taas alkanut kulkea huomattavasti paremmin. Treenaamassa ollaan nyt oltu vauhtia hakemassa ATT:lla mölliryhmässä, mikä on myös sopinut meille hyvin. Tämän lisäksi on tehty este- ja tekniikkaharjoituksia itsekseen. Kontakteilla ollaan selkeästi edistytty, hiipimislukko saatiin auki loppujenlopuksi makupala-alustan kanssa ja nyt treeneissä jo kontaktit sujuu todella hyvin. Kisoissa ohjaamisen kanssa on ollut ongelmia, kun paineistan itse koiraa kääntymällä sitä vastaan. Lisäksi muutenkin ohjaamiseen on haettu rentoutta, kun Ella on helppo paineistaa liian tiukalla ohjauksella, enemmän tilaa ja luottamusta koiralle toimii paremmin.
Unkarin reissu on palannut suunnitelmiin myös, Agirotuun mennään taas ilman joukkuetta ja kokeillaan maajoukkuekarsintojen tunnelmaa tänä vuonna ekaa kertaa.
Nyt keskitytään perjantain ja sunnuntain juhannuskisojen startteihin.
Hyvää juhannusta kaikille ja alan taas kirjoitella useammin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)