28.2.06

Alamäen jälkeen tulee ylämäki

Siinä missä eilen meni kaikki pieleen, oli tänään paaljon parempi päivä. Luoksetulon pysähdykset meni käskyjen mukaan eikä istumista enää edes ehdotettu. Idarin pysähdykset sujuivat lukuunottamatta yhtä kömmähdystä, jolloin istumaan pysähtyminen menikin vahingossa maahan ja silloinkin sanoin käskyn ihan väärin. Kaukotkin sujuivat taas siitä 7 metristä niinkuin oppikirjasta. Ainoa pieni ongelma on, että seuraaminen on jotenkin epätarkkaa, mutta se on helppoa korjata maagisen naksun kanssa kunhan päästään treenaamaan johonkin missä on tilaa. Kotona sisällä seuraaminen on aina ennenkin ollut vähän huonoa.

Villakoirien tokomestaruudenkin päivämäärä vahvistui tänään ja lupauduin keräämään puudeleista SM-TOKO-joukkueen tälle vuodelle. Katsotaan mahdunko itse mukaan.

27.2.06

Alamäkiäkin mahtuu matkaan

Joskus TOKO-treenaamisessa tuntuu tulevan päiviä kun kaikki liikkeet hajoavat käsiin. Tänään otettiin vähän ruutua sisätiloissa ja tuntuu olevan niin, että missä tahansa ruutu toimii - yhden kerran ja välissä pitää tehdä muuta tai huijata että ruutuun on viety jotain. Muuten voikin olla, että tulee ehdotuksia että piti mennä etukulman merkille. Tietty se riittää kokeessa että koira osaa mennä ruutuun kerran, mutta olis jotenkin kiva jos ruutukin olisi liike, jonka koira vaan osaa missä ja milloin tahansa. Lisää toistoja vaan ilmeisesti tarvitaan ruuduilla, jotka on rakennettu koiralta näkymättömissä ja palkka on kaukaa katsottuna piilossa. Kelit ei vaan vielä oikein suosi tuota ulkona treenailua hirveästi - etenkään 30cm korkealla koiralla kun juuri on satanut taas 10cm lisää lunta.

Kaukoja otettiin myös ja ne meni tänään todella hyvin. Tällä hetkellä sitten onkin seisomasta maahanmeno varmaan meidän paras liike, joka oli vuodenvaihteessa vielä ihan nollan arvoinen. Istu-seiso-istu -sarjoissa tarvittaisiin viivoja tai avustaja joka näkee sivusta liikkeen. Seiso-istu toimii takajalat paikallaan, mutta istu-seiso on kaukaa vaikea nähdä. Tänään välimatkana olikin sitten jo 7m mikä alkaa olla sellainen, että en usko että se VOI:n 10m tai edes EVL:n 15m asiaa vaikeuttavat enää sen enempää.

Viimeksi idariharjoittelu meni hyvin, mutta tänään se istuminen oli jotenkin uskomattoman vaikeaa. Onneksi sentään pysähdyksiä sekaisin kokeillessa seiso ja istu ei olleet menneet rikki. Muutaman muistutuksen jälkeen se istuminenkin alkoi tosin sujua siihen malliin sitten taas, että käskyn jälkeen takaa kuului vain kolahdus kun kantapäät pamahti parkettiin.

Luoksetulon pysähdykset vaikutti ensin hyviltä, kun ensimmäinen maahanmeno meni parketilla nelipyöräluisussa, mutta sitten tuli taas vastaan TOKO:n todellisuus. Mulla on koira joka osaa luoksetulosta pysähtyä istumaan! Muutama kerta muistutettiin, että mitä se "seiso" tarkoittikaan niin kyllä sekin sieltä sitten lopulta tuli. Otin myös luoksetulon ihan kokonaisena liikkeenä kahdella pysähdyksellä ihan kokeeksi ja totesin, että toimii (kunhan siis koira ei "seiso" käskyllä pysähdy istumaan). Täytyy varmaan vaan tehdä näihin lisää rutiinia, niin kai ne siitä. Kyllä kai fiksu koira pystyy kolmekin asentoa oppimaan kun on pystynyt kaksi jo. Ja kaukoissa samoja asennonvaihtoja jopa parilla eri tekniikalla. Täytyy toivoa vaan, ettei tule pienen pään kapasiteetti vastaan ennen TVA-titteliä. Saa vaikka unohtaa jotain arkitottelevaisuusjuttuja, jos saa tilaa TOKO-liikkeille.

Ja jos ei kisaaminen suju, niin aina voi harrastaa kokeiden järjestämistä, meitsistä tuli tänään ihan oikea TOKO-koetoimitsija. Agi.fi:n rankingissä ollaan pudottu 10 sijaa eli ollaan nyt numerolla 163 kuuden muun kanssa.

26.2.06

Laskiaisriehaa

Tänään vietettiin vähän rennompaa päivää ja käytiin laskiaisen kunniaksi Tassujen laskiaismätsärissä ja osallistuttiin oheislajina kiihdytyskisaan. Mätsäristä tuloksena punainen nauha ja toteamus, että kehistä pois oleminen on vaikuttanut huomattavasti käytökseen eikä koira enää ole ihan kehäkone, vaan tykkää seisomisessa katsella ympärilleen ja liikkumisenkin muistamiseen meni hetki, että eihän tässä ollutkaan tarkoitus nuuskia mihin ollaan menossa. Kiihdytyskisassa otettiin 2 starttia yhden hinnalla, kun eka tuli vähän ennakoitua ja siitä ei saatu aikaa, toisella sitten saatiinkin ja sijoituttiin pienten sarjassa kolmanneksi pehmoisella lumella juostussa kisassa. Kummallakin kertaa oli kyllä koira hyvin vireessä ja huusi lähtöalueella kuin syötävä kun isi lähti pallon kanssa maaliin ja oli vielä puhunut jotain pupuista ja kurreista ja näyttänyt sinne maalin suuntaan. Hauskaa oli joka tapauksessa ja palkinnoksi saatiin köysi-kangas-frisbee-lelu, jota olin jo paikalle tullessa katsellut vähän sillä silmällä.

24.2.06

Ranking-sijoitus

Jesjes, ollaan agi.fi:n rankingissä viime viikonlopun kisan jälkeen sijalla 153!

Ruutua, luoksetuloa, kaukoja

Otettiin taas sisällä pikkuista ruutua naksun kanssa ja sujui jo paljon paremmin kuin eilen. Vain pariin otteeseen tuli tarjouksia merkeistä ja joka kerralla päädyttiin kuitenkin ruutuun. Lisäksi otettiin luoksetuloa pysähdyksillä ja ilman. Seisomaan pysähtyminen oli paljon terävämpi kuin eilen osin varmaan sen takia, että olin keskittynyt käskyn sävyyn. Myös maahanmeno oli erittäin hyvä. Läpijuoksuina otetuissa oli yhdellä kerralla kolmesta pieni perusasentovirhe ja perusasento liian edessä. Kaukoissa otettiin ihan oikeita sarjoja noin 5-6 metristä. Seisomasta maahanmeno näyttäisi nyt olevan hyvä, mutta muissa liikkeissä on vahvistettavaa jonkin verran. Yhdellä kerralla maasta istumaan nouseminen tapahtui "pomppaamalla" eteenpäin, samoin yhdellä kerralla tuli maasta seisomaan nousemisessa pieni steppi eteenpäin ja yhdellä kerralla kuulo ei ollut päällä ja koiralla oli väärä ennakointi ja nousi vahingossa maasta seisomaan istumisen sijaan. Saattaa tosin jälkeenpäin ajateltuna olla myös, että käsimerkki oli huolimattomasti huitaistu. Reippaasti suurin osa asennonvaihdoista tosin olikin sitten ihan kympin arvoisia - tai ainakin jos ihannesuorituksena on se, mitä on yritetty opettaa.

23.2.06

Ruutua, luoksetuloa, kaukoja, idaria

Eilen käytiin Kultanummen kentällä taas opettelemassa ruutua. Ekalla kerralla otettiin tyhjä ruutu, jonka kävin rakentamassa sillä aikaa kun Ella oli näkösuojassa. Juoksi mallikkaasti suoraan ruudun takareunaan, mutta kuuli seiso-käskyn vasta toisella kerralla, siihen asti nuuski. Toisella yrityksellä jätti homman kesken. Tauon jälkeen meni taas ruutuun mallikkaasti. Ruudun siirron jälkeen meni pallolla varustettuun ruutuun taas mallikkaasti, toinen yritys tyhjään ruutuun, jätti taas kesken ja meni kulmamerkille toisella käskyllä. Ei oikein hahmota ruutua, jos palkka on näkyvästi ohjaajalla tai ohjaaja on juuri laittanut palkan taskuun, mutta ilmeisesti menee kyllä ekalla kerralla ihan hienosti. Päätin, että täytyy ehkä vahvistaa naksulla ruutua.

Lisäksi otettiin luoksetulon pysähdyksiä ensin ihan luoksetulosta. Ekalla maahanmenokäskyllä pysähtyi seisomaan. Toisella yrityksellä meni liikkeestäkin maahan. Otettiin vaihteluksi myös seisomista, ettei se unohdu. Täytyy harjoitella lisää, että oppii kuuntelemaan, mikä käsky tulee. Taitaa AVO-luoksetulo olla liian tiukkaan lihasmuistissa. Otettiin vielä muutama kumpaistakin asentoa ohjaaja juoksee pallon kanssa takaperin koiran edellä -tekniikalla ja asennot oli poikkeuksetta oikeita. Täytyy kiinnittää huomiota, että maahanmeno tehdään loppuun asti.

Tänään otettiin sitten ruudunhahmotusharjoituksia pienellä ruudulla sisätiloissa naksun kanssa. Ensin meinasi mennä aina etukulmien merkeille, mutta pikkuhiljaa alkoi hahmottaa sisäpuolelle menemistä. Laitoin pari kertaa makupalan ruutuun, jotta menisi suoraan ruudun takaosaan keskelle, jonka jälkeen myös naksutellen ilman ruutuun vietyjä makupaloja meni jo melko hienosti.

Otettiin sisällä myös luoksetulon pysähdyksiä. Seisomista pitää alkaa reenata uudelleen, siitä on tullut vähän löysä, mutta kokemuksella se varmaan korjaantuu niin kuin aina ennenkin. Jätin myös löysät seisomaan jäämiset palkkaamatta ja otettiin uusi yritys ja pallo lensi vain terävästä pysähdyksestä. Myös käskyn sävyyn pitää kiinnittää huomiota, ettei sano sitä liian löysästi. Maahanmenot menikin tänään hienosti sekä luoksetulon yhteydessä että takaperin juosten.

Meinasin ottaa vielä pallo taskussa kaukot kertaalleen ihan kunnon sarjana, mutta seiso maahan -yhdistelmä meni sen verran kympin arvoisesti että totesin, että jätetään tähän, kyllä ne istumiset onnistuu sitten myöhemminkin ja palkkasin pallolla taakse. Homma ilmeisesti toimii nyt kun tekniikka on hallussa ja matkan kasvaessa - tänään jo noin 5m - myös sivulle kiertyminen on loppunut, kun palkka ei ole enää kädessä etuviistossa.

Lopuksi vielä otettiin idioottirinki sohvan ympäri. Ensimmäisellä yrityksellä seisominen oli niin hidas ja koira vielä kääntyi kun tulin sen taakse, että päätin ottaa alusta. Toisella menikin jo ihan niinkuin pitikin ja kaikki asennot oikein. Istuminenkin oli oikein terävä ja varma eikä ollut pienintäkään epäröintiä että pitikö istua vai mennä maahan.

21.2.06

Maahanmenoa ja seisomista

Tänään tuli yhtäkkiä valaistuminen, että VOI-luokan luoksetuloon kuuluu myös maahanmeno, jota ei olla harjoiteltu sitten lainkaan. No tänään sitä sitten otettiin hieman. Parilla ekalla yrityksellä ei oikein ollut mielessä, että luoksetulosta ei välttämättä aina pysähdytäkään seisomaan, vaan maahan tarkoittaakin maahan. Otettiin sitten lisäksi hieman perinteistä ohjaaja juoksee takaperin pallon kanssa koira juoksee perässä ja satunnaisesti käsketään maahan tai seisomaan, ettei unohdu seisominen maahanmenon harjoittelun kustannuksella. Alkoihan se mennä perille, mutta luoksetulon yhteydessä ei enää voitu ottaa kuin pari läpijuoksua perille asti, kun alkoi kaikki kodin aiemmat pysäytyskohdat pysäyttämään koiraa ihan oma-alotteisesti.

Lisäksi otettiin pariin kertaan kaukoja noin 3-4 metristä ja seisomasta maahanmenot ja seisomaan nousemiset tapahtui niin hienosti, että eihän näitä harjoitella tarvikaan enää. No tarvii ehkä, mutta sujui hienosti siihen nähden, että vuodenvaihteessa temppu oli mahdoton ilman etenemistä. Alkaa olla semmoinen olo että tuosta isokertoimisestakin liikkeestä voisi huhtikuussa tulla jopa pisteitä!

Huomenna lähtee vihdoin ne viralliset ilmottautumispaperit niin tulee vähän reippaammin motivaatiota harjoitella ja eilen pistettiin ilmo että parin viikon päästä leikitään taas agilityä pari ihan virallista starttia. Laskiaissuunnitelma on vielä vähän auki, jos ilma on kiva niin mennään varmaan Halikkoon ja illemmalla ehkä TSAU:n rusettikisoihin, mutta saa nähdä.

Iltaruualla otettiin vielä kahden minuutin paikallamakuu olohuoneessa yhdessä Inton kanssa siten, että itse olin makkarissa piilossa. Ella makasi (kuulemma) sfinksinä koko ajan eikä kääntänyt edes päätä kertaakaan. Ilmeisesti on vielä muistissa mitä paikallamakuussa tehdään (tai ei tehdä).

19.2.06

Lahjakkaatkin harjoittelee

Ihan siinä missä lahjattomatkin. Tänään käytiin kääppänillä treenaamassa agilityä ja meni ihan kivasti. Jotenkin vahvisti käsitystä siitä, että meillä ohjaaja ottaa vähän liian varman päälle. Vaikka ennen harjoitustakin päättäisi kovasti, että otan tosta riskillä niin radalle päästyä kuitenkin syyllistyy turhaan varmisteluun vaikka voisi hyvin luottaa koiraan. Pitkän tauon jälkeen estehakuisuus on vähentynyt huomattavasti ja sitä myötä irtoaminen esteille huonontunut mikä taas tarkoittaa että esimerkiksi takaaleikkaukset hidastaa vauhtia huomattavasti, mutta kokemuksen perusteella tämä tulee korjaantumaan ajan myötä ja sitten tuleekin taas juoksutauko ja uudestaan sama juttu. Jotain hyvää kuitenkin huomasin, että meillä "poikittain" olevat hypyt ei ole ongelma ja suoritukset pystyy tekemään todella pienistä kulmista eikä tarvi käännellä koiraa niille juurikaan ja koirahan osaa jopa itse hakea niihin sopivan linjan kunhan on selkeästi kerrottu kummalta puolelta suoritetaan. Treeniratojen jälkeen otettiin kontakteja hieman ja ne meni taas mallikkaasti ja jopa nopeasti kun muistin, että ei ole syytä paineistaa koiraa katsomalla sitä.

TOKO:n osalta ollaan parina iltana ruualla otettu lyhyitä paikallaoloja istuen ja seisten eikä mitään ongelmia esimerkiksi sen kanssa, että koira yrittäisi vaihtaa asentoa. Tänään käytiin iltapäivälenkillä Kultanummen kentällä ruutumerkkien kanssa. Ensimmäisellä toistolla kävin rakentamassa ruudun kun koira oli niin, ettei näe rakentamista. Meinasin ensin tehdä keskelle kenttää mutta totesinkin, että annetaan jalkapallomaalin olla ruudun takana kun kokeissa kuitenkin on ruutujen taustoilla lähes poikkeuksetta kaikenlaista tavaraa. Rakentamisen aikana koira huusi kuin syötävä, mutta malttoi kuitenkin ennen suoritusta tulla perusasentoon ja meni kuin menikin pää viidentenä jalkana suoraan ruudun takalaidassa lumihangessa olleen narupallon luo ihan niinkuin pitikin. Toinen toisto otettiin vähän lyhyemmältä matkalta tyhjään ruutuun, mihin koira kiisi taas keskelle ruudun takaosaa. Ainoastaan kun hihkaisin "seiso", tuli pieni miettimishetki, jonka jälkeen Ella jäi tasan paikalleen seisomaan. Palkaksi yli heitetty narupallo. Kolmas toisto vielä pallon kanssa että viimeisenä jää mieleen ruudussa ollut pallo. Ensi kerralla saattaisin jo uskaltaa ensimmäisellä yrityksellä lähettää koiran tyhjään ruutuun. Alkaa pikkuhiljaa heräämään toivo, että ruudustakin voisi parin kuukauden päästä saada pisteitä.

18.2.06

Agilitykisat

Tänään startattiin agilityradalle virallisesti ekaa kertaa heinäkuun jälkeen. Kyseessä TSAU:n kisat, tuomarina Johanna Nyberg. Radan pituus 173 metriä ja ihanneaikaa 47 sekuntia, mikä tekee etenemisnopeudeksi noin 3,7 metriä sekunnissa. Ratavirheitä ei tehty, mutta aikaa vietettiin 52,5 sekuntia radalla, mikä tekee omaksi etenemisnopeudeksi 3,3 metriä sekunnissa eli 40 senttiä olisi joka sekunti pitänyt päästä nopeammin ja ihanneajassa oli siis noin 18 metriä matkaa maaliin. Olettaen siis, että eteneminen on tasaista. 22 koirasta mineissä 10 teki tuloksen ja oma sijoitus oli näiden joukossa 6. Kaikki tulokset löytyvät TSAU:n sivuilta.

Itse suoritus oli vähän vaihtelevan laatuinen. Pitkän tauon jälkeen oli ongelmia luottaa koiraan ja joissain kohdissa olisi voinut varmistella vähemmän ja luottaa, että koira osaa suorittaa esimerkiksi renkaan oikein. Lisäksi tuli esteiden välissä vähän epävarmuutta että mihin suuntaan ollaan menossa ja koira joutui kyselemään lupia. Linjojen korjauksetkin meni vähän yliohjauksen puolelle välillä, mikä taas tarkoittaa lisää epävarmuutta. Keinulla myös hävittiin selkeästi aikaa ja otin ehkä kontaktien alastulot hieman liikaa paineistaen ja olisivat voineet olla nopeammat, kuten treeneissä nykyään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että ratavirheitä tai estevirheitä ei tehty ja pujottelun sisäänmeno ja pujottelunopeus oli hyvät.

Asennemuutoksen parissa on myös työskennelty ja paineet on nyt karistettu. Viime vuonna näihin aikoihin koin vielä paineita nollien keräämisestä ja SM-kisoihin osallistumisoikeudesta ja AVA-tittelin saamisesta jonain päivänä. Viime aikoina olen pohtinut asioita ja tullut siihen tulokseen, että ainoa mitä voin tavoitella on suoritus, johon itse olen tyytyväinen. Ratavirheitä vältetään, aikavirhe ei ole kokonaan itsestä kiinni. Hypoteettisista tuloksista +2 ja -2 on täysin mahdollista, että +2 on se onnistuneempi rata ja siitä on koettava tyytyväisyyttä, vaikka se -2 aiheuttaakin merkinnän kisakirjaan ja vie lähemmäs osallistumisoikeutta SM-kisoihin, mutta sillä ei loppupeleissä ole väliä. Tuomarin mielivaltaisesti määrittämä ihanneaika on se, joka on kuitenkin määritellyt, että tulosliuskassa tuo +2 on se huonompi tulos eikä sitä kelloa siis ole liikaa syytä katsella. Mitä taas AVA-titteleihin tulee, niin sehän ei ole vain minusta tai koirasta kiinni, koska en voi olla varman päälle paras, vaan siihen vaikuttavat muut tekijät. Omalla täydellisellä suorituksella on mahdollista saada nollavoitto, mutta pitää osata keskittyä vain siihen yhteen omaan suoritukseen, kun muiden suorituksiin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. On siis vain pyrittävä hyvään omaan suoritukseen ja oltava tyytyväinen omalla tasolla hyvään suoritukseen vertailematta tuloksia muihin kisaajiin tai ihanneaikaan.

Uudella asenteella kisaaminen tai ainakin kokeisiin osallistuminen siis jatkuu. Arvioin sitten aikanaan lisenssilaskun tullessa, että haluanko todella maksaa Suomen edustusjoukkueiden kuluja ja arvokisojen järjestämisiä lisenssin kautta, kun lajiliiton toimintasuunnitelmassa ei juuri meikäläisen tyyppiselle harrastajalle näkyviä asioita näy, mutta nämä on taas sen ajan murheita. Enhän tällä hetkellä edes harjoittele liiton jäsenseurassa vaikka sellaista kisoissa nimellisesti edustankin.

Katsotaan miten maaliskuussa käy.

16.2.06

Kaukot on jo melkein kaukoja!

Muutamana iltana ollaan otettu sitä surullisenkuuluisaa seisomasta maahanmenoa ja se on alkanut ruokakupilla jo sujua jopa niin ettei tarvi mennä ihan Ellan eteen estämään liikkumista eteenpäin ja "pakottamaan" maahanmenoa oikeaksi. Tänään otettiin vähän järjestelmällisemmät treenit kaukojen suhteen ja edistystä on tapahtunut huimasti. Nyt alkaa tekniikka olemaan siihen malliin kunnossa, että pystyy jo jonkin matkan päästä naksulla merkkaamaan oikeita suorituksia ja niitä ihan oikeasti myös tulee. Ihkauutena pienenä ongelmana on nyt maasta istumaan nouseminen, joka joillain yksittäisillä kerroilla on vähän liiankin innokas ja liikkeessä tapahtuu epämääräinen hypähdys, jonka seurauksena on muutaman sentin siirtymä eteenpäin. Seisomasta maahanmenoista ylivoimaisesti suurin osa alkaa tapahtua oikeilla tekniikoilla ja naksuttelu selvästi auttaa.

Uutena ongelmana on nyt lievä kiertyminen ohjaajasta katsoen oikealle johtuen ilmeisesti läheltä harjoittelusta ja palkan kyttäämisestä. Tämä ongelma tosin AVO:n kaukokäskyissä korjaantui itsellään kun välimatkaa saatiin lisää. Ongelmana seisomasta maahanmenossa näyttöö olevan myös erityisesti istumasta seisomaan noustessa seisomisasennon jääminen liian lyhyeksi. Kun lyhytrunkoinen ja pitkäjalkainen koira seisoo valmiiksi takajalkojen päällä, ei hyvä maahanmeno oikein ole mahdollista, kun takajalat jäävät liian eteen, jolloin korjaaminen näyttää tapahtuvan siirtämällä etujalkoja eteenpäin. Kunnollisista seisomisasennoista maahanmenot näyttivät tapahtuvan huomattavasti paremmin ja pitänee ehkä harkita josko kiinnittäisi huomiota siihen, että seisomaan noustaan kunnolla.

Makuuhuoneen raidallinen matto alkaa matkoissa loppua kesken, joten pitänee siirtyä jatkossa isompaan tilaan ja olla vain tarkkana. Ehkä jotain maalarinteippiä voisi harkita, mutta hieman pelottaa että oppiiko koira olemaan sen takana vai oppiiko se ihan vain oikean tekniikan. Ehkä voisi miettiä, jos merkattu viiva ei olisi etujalkojen takana vaan vain auttamassa ohjaajan syvyysnäköä liikkeiden hahmottamisessa pidemmiltä matkoilta.

9.2.06

Kaukoja ja metallinoutoa

Tänään taas vuorossa kaukokäskyt, nyt etäisyytenä parhaimmillaan jo yli puoli metriä ja tekniikat melko hyvin kunnossa, pari kertaa seisomasta maahanmeno meinasi hajota taas alkuperäiseen huonoon malliinsa. Ensimmäinen maasta istumaan nouseminen oli myös ihmeellinen pomppu, mutta johtui varmaankin liikakierroksista. Korjaantui toisella yrityksellä taas normaaliksi. Lisäksi otettiin välillä metallinoutoa kahdella eri metalliesineellä - vietynä tosin, ei heitettynä, kun sisätiloissa ei vanhan mallisia 164-grammaisia metalleja juuri viitsi heitellä..

7.2.06

Lähit (vs. kaukot)

Parina viime päivänä ollaan iltaruualla otettu kaukoja. Tekemisen into on kova, kun kuivamuonan lisäksi pakkasesta tulee mahapullia. Se ligg-maahanmenokin alkaa pikkuhiljaa toimia lyhyiltä etäisyyksiltä. Sunnuntaina oli pesu- ja trimmauspäivä ja tuli leikeltyä taas turkki lyhyeksi kasvattajan jätettyä se melko pitkäksi mammaloman aikana. Korvat ajeltiin tosin jo aiemmin ja hollantilainen kaula.

Tänään otettiin lähejä eli niinkuin kaukoja mutta läheltä. Kaikki asennonvaihdot meni hienosti jopa puolenkin metrin etäisyydeltä ja otin vaihteeksi myös istumisen mukaan kuvioihin. Alkaa olla kohta luottavainen olo, että voidaan ehkä saada jopa pisteitä huhtikuussa VOI:n kaukoista - ehkä jopa enemmän kuin 5, aika näyttää.

Muuten kyllä VOI jännittää. Tänään tein vähän tilastotyötä, kun vihdoin sain kirjoitettua puhtaaksi SVK:n vuoden koira -tulokset ja lähetettyä ne ja katselin jalostustietokannasta hieman tilastotietoa villakoirien viimeisen viiden vuoden tuloksista. Siinä missä ALO- ja AVO-luokissa tuloksia on ollut 92% ja 85% suorituksista, VOI-luokassa suorituksista on päätynyt tulokseen vain 67% suorituksista. Ykkösten osalta tilanne on vielä lohduttomampi, ALO- ja AVO-luokissa ykkösiä suorituksista 42% ja 36% suorituksista, VOI-luokassa ykköstuloksen saa vain 18% yrittäjistä. Onneksi sitten helpottuu ja EVL:ssä ykkösiä tulee jo 23% suorituksista.

Muidenkin tahojen vuoden koira -tuloksia alkaa ilmaantua pikkuhiljaa. Viime vuonna voittamassamme TSAU:n vuoden TOKO-tulokaskisassa jäimme tällä kertaa kolmanneksi surkealla 194 pisteen AVO-suorituksellamme villakoiramestaruuksissa ja villakoirien vuoden TOKO-koirakisassa samoin sijoitukseksi tuli kolmas ja tulokaskisassa kakkonen, tosin erityisesti SVK:n kisassa voitto meni ansaitusti vuoden ainoalle TVA-villalle. TSAU:n tulokaskisan voitto sentään kuitenkin tuli samaan talouteen Intolle kevään 200 pisteen haamusuorituksella ALO:ssa.

Tuli ilmottauduttua agilitykisoihinkin pitkästä aikaa, 18.2. nähdään että mikä on taso. Yhden startin päätin vain ottaa, kun ei tiedä miten monta kymmentä astetta on pakkasta. Jää sitten maaliskuulle pari lahjakorttistarttia.

2.2.06

Seuraamista ja idioottimaisuuksia

Tänään otettiin illalla idarin pysähdyksiä kaikissa muodoissa ja yhtäkään epävarmuuden häivää ei näkynyt, joka kerta asento oli oikea ja paikallaolotkin onnistui ohjaajan mennessä taakse. Koko idariin ei oikein sisällä ainakaan täydessä mitassa ole tilaa, mutta kyllä se toimii, jos pysähdykset menee oikeisiin asentoihin. Pitää ehkä hieman harjoitella mukaan seuraamiseen lähtemistä paikaltaan jossain vaiheessa, että sekin on varma. Ei sitä kyllä VOI:ssa vielä tarvita, mutta tuskin sen harjoittelu koiraa rikkoo.

Lisäksi otettiin pientä seuraamispaikan säätöä siten, että aina kun seuraaminen meinasi hajota, tuli pysähdys, jolloin taas paikka pikkuhiljaa parani, kun perusasennon korjaaminen on ylimääräistä vaivaa ennen palkkaa. Naksuakin voisi edelleenkin harkita lisänä liikkeessä paikan merkkaamiseen, mutta tämäkin toimii. Lisäksi otettiin paikalla kääntymiset ja askeleet. Eteen askeleet ja käännökset meni erinomaisesti kuten myös sivuaskeleet. Taakse askeleissa ensimmäisellä yrityksellä koira nousi vasten, joten otin sen uusiksi ja palkkasin, kun pidettiin jalat maassa.

Yleisvaikutelma oli, että motivaatio on kohdallaan ja jopa hännänheilutuksissaan normaalisti melko säästeliäs koira idarissa pysähtyessä heilutti häntää. Voikohan koiralla olla onnistumisen tunteita, joista se iloitsee?