28.2.11

Kakkoset korkattu

Mutta tulospuolella ei ole juuri kerrottavaa. Tämä suuri asia tapahtui siis 27.2. kotikisoissa ATT:llä. Tuomarina oli Kari Jalonen ja kaksi rataa juostiin. Tai no, koira juoksi. Kisafiilistä ei löytynyt mistään, mihin varmasti vaikutti ainakin kaksi huonosti nukuttua yötä alla ja elimistö vähän sekaisin perjantaisen ulkoilun jäljiltä. En kyl tajua niitä, jotka tekee huipputuloksia kankkusessa. Sit on vielä aina tää kotikisaongelma, että ei meinaa fiilis löytyä. Liikaa tuttuja ja vaikka tiedän että tarkoitetaan ihan hyvää, niin en oikeastaan halua keskustella (edes oman kouluttajani kanssa) ratasuunnitelmistani tai virheistä, jotka tulen radalla tekemään. Ja vaikka tarkoitetaan ihan hyvää, niin en oikeasti pidä myöskään palautteiden antamisesta enkä siitä, että joka toinen vastaantulija kysyy että miten meni. Kai sen voi lukea tuloslistoistakin.



Radoista nyt ei sinänsä mitään kummaa kommentoitavaa. Molemmat radat profiililtaan todella nopeita. Ekalla radalla takaosassa muuri meni pitkäksi kun ei pitänytkään pokka jättää koiraa kontaktille tarpeeksi pitkäksi aikaa, että ehtisi riittävän lähelle muuria valssaamaan. Tämän seurauksena sitten  koira tuli suunnittelemattomalla linjalla seuraavalle esteelle mikä taas johti siihen, että se meni ohi seuraavasta ja kun se nenä oli jo ohi ja kielto tullut / tulossa, niin annoin mennä putkeen. Loppurataa en oikeastaan jaksanutkaan sitten ohjata edes.

Toisella radalla alku jännitti eniten. Taas melussa kahden esteen takaa taisi tulla vähän epäselvyyksiä ja koira lähti jollain luvalla ja kontaktitkin tehtiin, mutta niissäkään ei oikein maltettu kysellä lupaa. Otan tämän omaan piikkiin, kun A oli vähän sellainen että epäilen että se luuli ettei sinne pitänyt mennä, jolloin en ole tuon tyyppisessä tilanteessa vaatinut kunnollista pysähdystä jos koira on karannut vahingossa kontaktille ja puomilla on opittu rytmitys, että kauanko kontaktilla pidetään. Näitä pitää nyt sitten rikkoa ja lähtöjä treenat. Lisäksi käännökset oli tänään vähän huonoja, hyppyjen kerääminen oli kovin unohtunut, eli niitä kääntyviä hyppyjä sitten taas. Noi ykkösten radat on muutenkin rikkoneet meidän käännöksiä kovasti kun niissä saa koira niin kauheasti lukea rataa, mutta otetaan työn alle kun ilmatkin on lämmenneet niin että vois kuvitella että pystyis taas treenaamaan vähän useammin.

Eniten kuitenkin sitten kisafiiliksen puuttumisesta jäi harmittamaan, että noi radat tuntui niin huonoilta, vaikka videolta kotona katsottuna ne oli suurimmaksi osaksi ihan jees. Pitää tosi harkiten harrastaa näitä kotikisoja kun ei niissä oikein fiiliksiä löydy. Nyt onkin ainakin pari viikkoa taukoa kisoissa niin saadaan treenattua myös oikeita asioita eikä aina vaan niitä viimeistelyjä ennen kisoja.

25.2.11

Aulis kakkosluokkalainen

Jotenkin ollut vähän laiskaa tää kirjoittelupuoli, niin ei ole tullut uutisioitua. Vaikka luulenkin, että kutakuinkin kaikki tätä blogia ahkerasti lukevat tietääkin aiheen jo facebookista. Mutta koska tällä kertaa on ihan oikeita uutisia, niin kai se täytyy kirjoittaa jotain ennen sunnuntaita ainakin.

Eli 12.2. käväistiin Hyvinkäällä taas tällä kertaa BAT:n järjestämissä kisoissa juoksemassa kaksi rataa Anne Saviojan tuomaroimana. Radat oli oikein mukavia verrattuna ATT:llä olleisiin, jotka oli profiililtaan nopeille koirille melko haastavia. Mutta en valita, kaikki sääntöjen mukaiset radat on sallittuja ja jos ei oo työkaluja tehdä niitä niin opetellaan, ei se oo ratojen tai tuomarien vika ettei me osata vielä kaikkea tarpeellista. Mutta tykkään itse enempi tällaisista, missä vähän ohjataankin, ei tuu sit niin järkytyksenä kakkosiin joutuessa että koiraa joutuu radoilla myös ohjaamaan. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut kyydissä eikä paikalla ketään tuttuja, niin kyselin sitten ympäriinsä ja Karstusen Janne suostui pitelemään kameraa.



Eka rata oli jees lukuunottamatta sitä, että muurilla takaaleikkaus epäonnistui ja koira kääntyi väärään suuntaan, mutta sain otettua käyttöön suunnitelma B:n. Maalissa nollalla ja 2 sekuntia kärkeä perässä 4. sija. Ja kun kerran tykkään spekuloida, niin eiköhän tossa muurin kiertämisessä väärää kautta sen verran palanut. Toinen rata oli hieman ensimmäistä vaikeampi mielestäni. Ekan riman pudotus tosin vähän latisti fiilistä jo valmiiksi. Putken jälkeen en pitänyt mitään möykkää vaan jotenkin odotin, että se vaan näköaistilla havaitsisi mut, mutta videotarkastuksen perusteella ei edes harkitse. Yritetään tästä oppia jotain. Oikeasti keinulla tullessa tulikin sitten hassu tapahtuma, että ei jarrut vaan yksinkertaisesti pidä. Sitten siinä pari sekuntia ohjaaja ihmettelee että mitä nyt ja koiralla vähintään yhtä hölmö ilme että mitä tapahtu. Mutta kyllä se yritti niin kovasti pysähtyä, että jatkettiin rataa. Tästä siis tulos HYL, eli vielä jatkettiin ykkösissä.

Seuraavana viikonloppuna käytiin lauantaina Ellan kanssa kokeilemassa, että millaisessa vireessä ollaan. Ei oikeastaan minkäänlaisessa oli tulos. Pari kertaa ollaan vaan treenattukin, kun on ollut tämä siperian talvi ja tossa iässä puudelimummo alkaa olla aika jäykkä talvisin. Tietysti sit kun kerran talvessa päätän kisata, niin pakkasta on yli 20 vaikka Masalassa sisällä olikin noin +10. Ei mitään sen kummempaa raportoitavaa, kun että Ellan kanssa nyt sit seuraavaks odotetaan kevättä. Kisat loppui noin kello 22 ja kotona oltiin noin 23:30 ja vähän hirvitti aamu, kun pakkasta oli auton mittarissa -27.

Seuraavana aamuna sitten herätys viideltä, pakkasta -28. Lähtö 6:30 takaisin Masalaan ja perillä auton mittarissa -29 jo. Onneksi sai sentään noin myöhään tulla, kun en ollut hyppyrataa viitsinyt ottaa kun hyppynolla meillä jo oli ykkösistä, eli tähdättiin B-rataan ja oltiin luokan viimeisiä hassulla jälki-ilmottautumisnumerolla, kun olin sitten onnistunut vahingossa ilmottautumaan Auliksen kanssa maaliskuun kisoihin, mutta järjestäjien kanssa saatiin sitten siirrettyä meidät tähän kisaan.



Tuomarina oli Anne Viitanen ja rata oli mukavan oloinen. Hieman päänvaivaa aiheutti viimeiseltä putkelta oleva käännös, jossa päädyin johonkin sylkkärin tapaiseen, kun en uskaltanut ottaa sitä riskiä, että koira tulee jaloille kun olen menossa persjättöä tekemään. Tämä ratkaisu toimi hyvin. Rata oli muutenkin kaikin puolin aika miellyttävän oloinen, joskin tällä kertaa koira taas nytki lähdössä kun kehuin sitä istumisesta, mutta ei sentään mennyt maahan niinkuin BATin kisoissa Hyvinkäällä. Keinu oli hieman hidas, kun oli vielä ilmeisesti Hyvinkään liukastelu mielessä ja olipa yliyrittämisen piikkiin tullut liukumalla yli myös ATT:n tartan-keinusta viimeistelytreeneissä. Olin ihan tyytyväinen kuitenkin, että tekee huolellisesti, vauhti tulee kyllä taas rutiinilla takaisin, kun on koira joka kovasti yrittää olla tehokas. Puomia ennen ollut rima myös kolahti sen verran, että en uskaltanut edes katsoa taakse että putosiko. A:lla myös meinasin unohtaa vapauttaa, kun jännäsi tuo presjättö kontaktilla kun niissä on välillä tullut niin vahva liike, että on saattanut lähteä ilman lupaa. Joka tapauksessa nollalla maaliin ja pohja-aika ja sitä myötä tietysti voitto.

Jonkun aikaa mietin siinä, että josko korkkaisi kakkoset vielä illemmalla, mutta totesin lenkillä että nyt on niin voittaja olo, että haluun pitää sen ainakin iltaan asti. Kyllä koiraurheilu kuitenkin aina jossain vaiheessa palauttaa maanpinnalle, joten vaihdettiin sitten toinen startti lahjakorttiin ja ei enää tuntunut niin järjettömältä herätä viideltä sen takia, että tekee 36 sekunnin suorituksen.

Tänään käytiin sitten viimeistelemässä kotihallilla sunnuntaiaamua varten ja meni niin loistavasti, että vähän epäilen että kisoista tulee katastrofi.