Maanantaina käväistiin vielä kentällä. Ellan kanssa ei alunperin pitänyt ottaa mitään, mutta kun se nyt siellä kentällä oli, niin otettiin A:n alastulokontaktia. Ensin esteen sivusta pelkälle alastulolle meno ja sen jälkeen koko esteen yli ja saatiin tämä oikeasti aika reippaaksi. Vielä kun uskaltaisin pyytää kisoissa samaa suoritusta. Ja kun en oikein uskalla, niin siitä tulee aina sitä samaa ryömimistä mitä ollaan tehty jo vuosia kun en kerro mitä halutaan. Ehkä ensi kisoissa pitäisi ottaa ensisijaiseksi tavoitteeksi suorittaa A kuten treeneissä. Päästiin oikeasti samaan reippausasteeseen yksittäisenä esteenä siis kuin contact trainerilla kotipihassa, mikä on huima parannus meidän normaaleihin kontaktisuorituksiin.
Auliksen kanssa taas otettiin hyppyjä. Kääntyviä riman yli, rengasta ja uutena pituutta. Ensimmäinen yritys pituudelta oli tietysti odotettu, eli yritetään täydestä vauhdista pysähtyä niin että sovitetaan takajalat palikoiden päälle. Pienen neuvottelun jälkeen pääsimme kuitenkin tulokseen, että tästä on tarkoitus hypätä yli ja tehtiin muutama toisto jopa ihan oikean mittaista maksipituutta mikä menee hyvin vaivattomasti tältä koiralta. Rengas vaatii tehotreeniä nähtävästi, siinä meni kovin helposti mistä tahansa paitsi siitä pyöreästä kohdasta, mutta en ole kovin huolissani, tämä vaihe on Ellankin kanssa vuosia sitten tahkottu läpi ja nyt en oikeastaan usko rengasvirheen mahdollisuuteen.
27.6.10
Auliksen ensimmäinen vuosi takana
Pien pyrrinpoikanen täytti vuoden. Tilasin kevyen kuuman uroksen. Joskus pitää varoa mitä toivoo, se saattaa toteutua. Tämän yhteiselon aikana olen joutunut opettelemaan paljon uutta - ei toimi tämäkään niin kuin kirjoissa. Onneksi tämä ei ole ensimmäinen koira. Agility sujuu kuten suunniteltuakin tässä vaiheessa. TOKO:n osalta suunnitelmat on hidastuneet, ne jutut kun ei tältä tule ihan niin luonnostaan. PK-lajeja ei olla vieläkään alettu harjoitella. Olen tutustunut paimennukseen - pintaraapaisun tosin vasta.
TSAU:n Juhannuskisat 2010
Tänäkin vuonna jostain syystä ilmottauduin juoksemaan Ellan kanssa 5 rataa TSAU:n juhannuskisoissa. Perjantaina oli hyppäri ja agilityrata, jossa hyppäriltä n virhepistettä kun tuli pari keppikieltoa. Oma sijoittuminen oli vähän sitä sun tätä, mutta en usko että onnistuisin treeneissä saamaan tuosta virhettä aikaiseksi. Muuten hyvä rata, minkä takia jäi hieman risomaan, kun olisin halunnut ajan tälle. Agiradalla taas oli tutustumisen jälkeenkin riskinä, että neloseste menee vahingossa taakse ja näin tietysti kävikin, eli siitä hylly. Lauantaina ekalla agiradalla puomin alastulovirhe kun otin kovasti paljon sivuttaisetäisyyttä jatkon takia ja tästä johtuen sitten koira tuli sivusta alas ja hieman yliaikaakin saatiin. Toinen rata olikin onneksi helppo kun itsetunto alkoi olla aika nollilla, niin siitä saatiin sitten "väännettyä" nolla. Sunnuntaina olikin jo aika hyytynyt koira käsissä ja pirun kuuma eikä oikein kulkenut enää. Puhdas rata saatiin tosi väkisin väännettyä, mutta vajaan 5 sekunnin yliajalla.
Kuva: Irene Vinha
Perjantain ja lauantain jälkimmäisiä ratoja ei sitten olekaan videolla kun kisat oli taas järkkäilty kahdella kentällä ja virallinen kuvaaja oli toisella kentällä kisaamassa tai tutustumassa sillä hetkellä kun itse olin radalla. Jotenkin tämä järjestely tekee kisoista juhannuskisoiksi omasta mielestäni vähän turhan ammattimaiset ja kauhealla hädällä vedetään läpi kun parina ekana vuonna oli mukavaa hengailla koko päivät kisapaikalla ja käydä siinä sivussa aina välillä juoksemassa pari rataa.
Videot tulee perässä vaikka ei niissä paljon hurraamista ole. Parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut jättää kisaamatta.
Perjantain ja lauantain jälkimmäisiä ratoja ei sitten olekaan videolla kun kisat oli taas järkkäilty kahdella kentällä ja virallinen kuvaaja oli toisella kentällä kisaamassa tai tutustumassa sillä hetkellä kun itse olin radalla. Jotenkin tämä järjestely tekee kisoista juhannuskisoiksi omasta mielestäni vähän turhan ammattimaiset ja kauhealla hädällä vedetään läpi kun parina ekana vuonna oli mukavaa hengailla koko päivät kisapaikalla ja käydä siinä sivussa aina välillä juoksemassa pari rataa.
Videot tulee perässä vaikka ei niissä paljon hurraamista ole. Parempi vaihtoehto olisi ehkä ollut jättää kisaamatta.
23.6.10
Ella 8v
Pieni puudeli täytti 8 vuotta. Monta asiaa on mahtunut elämään tässä ajassa. Toivottavasti saadaan kokea yhdessä vielä paljon lisää. Hienompaa koiraa en olisi voinut ensimmäisekseni toivoa - kunpa olisin sen kanssa jo tiennyt mitä tiedän nyt.
21.6.10
Palautusreenit
Maanantai-iltana käytiin hallilla ottamassa Ellan kanssa palautustreenit SM:istä (joissa siis suoritettiin se yksi este hyväksytysti). Auliksen tarkoituksena ottaa helppoa rataa ja Ellan kanssa sama, mutta muutamalla takaakierrolla kun niissä tuntui kovasti olevan ongelmia.
Ensin kummallakin koiralla yksittäisiä esteitä mukaanlukien Ellan pari kontaktiestettä. Lähinnä hyppyjä eri tavoin kääntyvinä edestä ja takaa. Nämä sujui ihan hyvin. Ella meni myös rataa hyvin ja takaakierrotkin sujui oikein mainiosti ja vauhti kohtuullista. Kontaktit oli ihan ok rennot, tehtiin myös muutama A vain sivusta loppuasentoon. Tähän pitää varmaan nyt panostaa myös enempi kuin kokonaisiin esteisiin. Kivaa sinänsä että puudelilla oli kivaa.
Auliksen suhteen ei ollut epäilystäkään, että on kivaa. Nähtävästi sitä pitää vain ohjata a) ajoissa b) oikeaan suuntaan. Ei siis mitään yliohjauksia tms, vaan vain sinne mihin pitääkin ja riittävän ajoissa jotta ei tarvi tehdä omia ratkaisuja, joita tuo kyllä tekee jos antaa mahdollisuuden. Ei pysähdy tämä poika kyselemään. Kovissa vauhdeissa hieman oli ongelmia rimojen pysymisessä (tehtiin maksirimoilla) ja kääntyvät hypyt jäi vähän huonoiksi, jos oli oikein paljon ohjelmaa peräkkäin. Yksi puomikin tuli läpi, mutta se johtui siitä että olin varma puolivälissä että nyt putoaa pyrri puomilta, mutta siellä se pysyi. Muuten sitten puomit myös radalla täydellisiä. Yhden kerran myös näytti siltä, että haluaa kepeille ja päästin ja sehän teki ne ihan täydellisesti. Toisenkin kerran karkasi kepeille, kun olin huolimaton ja vielä avokulmasta, jossa itse olin keppien toisella puolella ja nekin meni täydellisesti. Ohjurit siis ei olleet paikoillaan. Ei kyllä vielä uskalleta radalla käyttää. Jatkosuunnitelmat: Lähtökontrolli että saan kääntyä myös katsomaan ilman että alkaa kuvitella lähtöluvaksi, hieman helpompia ratoja, että voin olla varma että ohjaan ajoissa ja oikeaan suuntaan, nyt välistäveto jonka jälkeen 2 peräkkäistä tiukkaa valssia oli vähän paha kun en ollut aina varma omista sijoittumisistani ja ajoituksistani.
Ensin kummallakin koiralla yksittäisiä esteitä mukaanlukien Ellan pari kontaktiestettä. Lähinnä hyppyjä eri tavoin kääntyvinä edestä ja takaa. Nämä sujui ihan hyvin. Ella meni myös rataa hyvin ja takaakierrotkin sujui oikein mainiosti ja vauhti kohtuullista. Kontaktit oli ihan ok rennot, tehtiin myös muutama A vain sivusta loppuasentoon. Tähän pitää varmaan nyt panostaa myös enempi kuin kokonaisiin esteisiin. Kivaa sinänsä että puudelilla oli kivaa.
Auliksen suhteen ei ollut epäilystäkään, että on kivaa. Nähtävästi sitä pitää vain ohjata a) ajoissa b) oikeaan suuntaan. Ei siis mitään yliohjauksia tms, vaan vain sinne mihin pitääkin ja riittävän ajoissa jotta ei tarvi tehdä omia ratkaisuja, joita tuo kyllä tekee jos antaa mahdollisuuden. Ei pysähdy tämä poika kyselemään. Kovissa vauhdeissa hieman oli ongelmia rimojen pysymisessä (tehtiin maksirimoilla) ja kääntyvät hypyt jäi vähän huonoiksi, jos oli oikein paljon ohjelmaa peräkkäin. Yksi puomikin tuli läpi, mutta se johtui siitä että olin varma puolivälissä että nyt putoaa pyrri puomilta, mutta siellä se pysyi. Muuten sitten puomit myös radalla täydellisiä. Yhden kerran myös näytti siltä, että haluaa kepeille ja päästin ja sehän teki ne ihan täydellisesti. Toisenkin kerran karkasi kepeille, kun olin huolimaton ja vielä avokulmasta, jossa itse olin keppien toisella puolella ja nekin meni täydellisesti. Ohjurit siis ei olleet paikoillaan. Ei kyllä vielä uskalleta radalla käyttää. Jatkosuunnitelmat: Lähtökontrolli että saan kääntyä myös katsomaan ilman että alkaa kuvitella lähtöluvaksi, hieman helpompia ratoja, että voin olla varma että ohjaan ajoissa ja oikeaan suuntaan, nyt välistäveto jonka jälkeen 2 peräkkäistä tiukkaa valssia oli vähän paha kun en ollut aina varma omista sijoittumisistani ja ajoituksistani.
20.6.10
Agility SM 2010
SM-kisat on taas koettu ja nähty. Näistä ei tosin paljon jää kerrottavaa jälkipolville, vaan kävi niin kuin odotin että olisi käynyt viime vuonna Torniossa. Eija Berglund oli tehnyt mineille karsintaradan, jossa todella karsittiin jyvät akanoista. Arvonnassa meidät oli numeroista 1-158 arvottu lähtijäksi numero 156 mikä ei ollut ihan mieleen. 20 esteeseen oli saatu tungettua 7 takaakiertoa ja valitettavasti juuri tämä oli se päivä, kun aiemmin tässä aiheessa hyvä puudeli päätti ettei ole koskaan kuullutkaan mistään takaakierrosta. Siitä se livahti jalkojen edestä ja hylly kakkosesteellä. Rata tehtiin toki loppuun, mutta ei kauheasti ollut motivaatiota mitään kaunista tehdä, halusin vain kokeilla olisinko ehtinyt loppusuoralla valintaani ja vastaus on että olisin.
Ensi vuonna sitten taas..
Ensi vuonna sitten taas..
16.6.10
Ellan viimeistely ja Auliksen ratatreeni
Iltasella käväistiin Tuulissuolla missä kävin hakemassa SM-kisoihin edustuspaidan ja samalla kun siellä päin liikkui päätin ottaa pikaiset treenit. Ellan kanssa lähinnä viimeistely SM:iin, eli jotain todella helppoa ja hauskaa, Auliksen kanssa taas Wirmo Openin jäljiltä totesin, että nyt olisi aika alkaa tehdä ratatreeniä kun esteet ja perustekniikat alkaa olla jossain määrin hallussa.
Ellan kanssa aloitettiin samalla radalla kuin Auliksenkin kanssa. Ekalla kerralla meinasi karata hanskasta putken jälkeen suoraan edessä olleelle (maksi)renkaalle. Seuraavalla kerralla menikin jo oikein hienosti. Tämän lisäksi otettiin vain pari kontaktiestettä, pari kertaa kepit ja pari irtoamista hypyille ja heitettiin palloa ja vähän juoksenneltiin.
Auliksen kanssa homma meni tällä kertaa yllättävän - itseasiassa tosi - hyvin. Ensimmäisellä kerralla meinasi valua pitkäksi putkesta kääntyminen, mutta tää korjaantui välittömästi toisella yrityksellä. Tässä harjoituksessa vein estevälin 4-5 valssilla, josta yhden kerran kielsi 4:n ja kääntyi liian aikaisin. 9:lle kääntyessä meinasi tulla hypyn ja putken välistä ohi, jos ohjaus oli huolimatonta. Ilmeisesti noin tiukasti lähetettynä suoraan putkeen oli niin kovin valmistautunut siihen käännökseen, että piti oikeasti ohjata 9:lle. Kuitenkaan periaatteessa peilinä samassa kohdassa esteellä 6 ei ollut ongelmia. Kun nyt ei varsinaisesti ollut mikään hyppytreeni niin tehtiin rata tällä kertaa medikorkeuksilla ja rimat pysyi tosi hyvin. Kotona Auliksen kanssa on nyt tehty lähinnä helppoa tokoa, jossa ei mitään erityistä raportoitavaa ja roskapöntön kiertoa niin että vähennetään suunnan osalta vihjeitä ja suunta pitäisi valita pääasiassa suullisen käskyn ja rintamasuunnan perusteella sen sijaan että kummalla kädellä heitetään, joka on ollut tosi hallitseva tässä.
Ellan kanssa aloitettiin samalla radalla kuin Auliksenkin kanssa. Ekalla kerralla meinasi karata hanskasta putken jälkeen suoraan edessä olleelle (maksi)renkaalle. Seuraavalla kerralla menikin jo oikein hienosti. Tämän lisäksi otettiin vain pari kontaktiestettä, pari kertaa kepit ja pari irtoamista hypyille ja heitettiin palloa ja vähän juoksenneltiin.
Auliksen kanssa homma meni tällä kertaa yllättävän - itseasiassa tosi - hyvin. Ensimmäisellä kerralla meinasi valua pitkäksi putkesta kääntyminen, mutta tää korjaantui välittömästi toisella yrityksellä. Tässä harjoituksessa vein estevälin 4-5 valssilla, josta yhden kerran kielsi 4:n ja kääntyi liian aikaisin. 9:lle kääntyessä meinasi tulla hypyn ja putken välistä ohi, jos ohjaus oli huolimatonta. Ilmeisesti noin tiukasti lähetettynä suoraan putkeen oli niin kovin valmistautunut siihen käännökseen, että piti oikeasti ohjata 9:lle. Kuitenkaan periaatteessa peilinä samassa kohdassa esteellä 6 ei ollut ongelmia. Kun nyt ei varsinaisesti ollut mikään hyppytreeni niin tehtiin rata tällä kertaa medikorkeuksilla ja rimat pysyi tosi hyvin. Kotona Auliksen kanssa on nyt tehty lähinnä helppoa tokoa, jossa ei mitään erityistä raportoitavaa ja roskapöntön kiertoa niin että vähennetään suunnan osalta vihjeitä ja suunta pitäisi valita pääasiassa suullisen käskyn ja rintamasuunnan perusteella sen sijaan että kummalla kädellä heitetään, joka on ollut tosi hallitseva tässä.
14.6.10
Hierottavana
Ella ja Aulis kävi tänään hierottavana Tanja Kotilla Turun Koirafysiossa. Ellasta ainakin olikin vähän epäilyksiä, että on talven jälkeen vähän jumissa etenkin kun on ollut vähän tahmea radalla ja liikkunut epäpuhtaasti. Ajattelin että pitää SM-kisoihin valmistautuminen viimeistellä avaamalla paikat - varsinaista agilitytreeniähän me ei enää tehdä ennen kisoja. Tästä tulikin mieleen, että meidät on sitten ystävällisesti arvottu lähtönumerolle 156 kun minejä on 158, että ei mennyt arpaonni ihan mun mieleen tällä kertaa. Ja olihan siellä selässä avattavaa. Taas se rinta- ja lannerangan välimaasto oli jumissa ja toiselta puolelta myös rintarangan alue ja lantio. Kaikki saatiin auki ja taas näki pihalla sen jälkeen miten puudelin kuuluu liikkua. Ja niin hyvin auki, ettei ihan heti tarvi tulla uusiksi.
Aulis oli samalla vaivalla myös ekaa kertaa opettelemassa hierottavana olemista. Ja täytyy heti alkuun sanoa, että opeteltavaa on. Paljon siistimpää olisi riehua kun kerran johonkin ollaan tultu kuin maata lattialla räplättävänä. Alkuun todettiin seisten, että tuntuisi olevan kireyttä ja vetää lantiota vasemmalle vinoon, mikä on ihan tottakin ja olen välillä katsonut että saattaisi olla vähän vino, mutta tuollaisesta väkkärästä on vähän vaikea välillä hahmottaa että onko se suora vai ei. Seisten tehdyn tutkinnan jälkeen seurasikin puolen tunnin painiottelu ja täytyy sanoa että 13-kiloisessa pyrrissä on yllättävän paljon voimaa ja se taipuu hyvin hyvin omituisiin asentoihin ja nopeasti halutessaan pois kun oven ulkopuolelta kuuluu ääniä. Pyrri pystyy näköjään esimerkiksi kyljellä makuusta nykäisemään alemman jalan toiselle puolelle kroppaa että pääsee nousemaan seisomaan. Kahden ihmisen voimin kuitenkin loppujenlopuksi saatiin kaveria pidettyä maissa sen verran, että saatiin käytyä kroppaa läpi. Selkä oli vasemmalta puolelta vähän kireä, mutta sekin saatiin auki ja jälkikäteen totesin että ihan paljaalla silmälläkin nyt koira on suora ja liikkuu taas täysin symmetrisesti. Eikä kuulemma ollut edes pahimpia potilaita mitä on vastaanotolla käynyt. Onneksi sentään vähän on tätä harjoiteltu omassa olkkarissa, niin ei ollut ihan uusi juttu ja pitää harjoitella lisää ennen seuraavaa kertaa.
Nyt on molemmat koirat taas terveitä ja notkeita ja liikkuu kauniisti.
Aulis oli samalla vaivalla myös ekaa kertaa opettelemassa hierottavana olemista. Ja täytyy heti alkuun sanoa, että opeteltavaa on. Paljon siistimpää olisi riehua kun kerran johonkin ollaan tultu kuin maata lattialla räplättävänä. Alkuun todettiin seisten, että tuntuisi olevan kireyttä ja vetää lantiota vasemmalle vinoon, mikä on ihan tottakin ja olen välillä katsonut että saattaisi olla vähän vino, mutta tuollaisesta väkkärästä on vähän vaikea välillä hahmottaa että onko se suora vai ei. Seisten tehdyn tutkinnan jälkeen seurasikin puolen tunnin painiottelu ja täytyy sanoa että 13-kiloisessa pyrrissä on yllättävän paljon voimaa ja se taipuu hyvin hyvin omituisiin asentoihin ja nopeasti halutessaan pois kun oven ulkopuolelta kuuluu ääniä. Pyrri pystyy näköjään esimerkiksi kyljellä makuusta nykäisemään alemman jalan toiselle puolelle kroppaa että pääsee nousemaan seisomaan. Kahden ihmisen voimin kuitenkin loppujenlopuksi saatiin kaveria pidettyä maissa sen verran, että saatiin käytyä kroppaa läpi. Selkä oli vasemmalta puolelta vähän kireä, mutta sekin saatiin auki ja jälkikäteen totesin että ihan paljaalla silmälläkin nyt koira on suora ja liikkuu taas täysin symmetrisesti. Eikä kuulemma ollut edes pahimpia potilaita mitä on vastaanotolla käynyt. Onneksi sentään vähän on tätä harjoiteltu omassa olkkarissa, niin ei ollut ihan uusi juttu ja pitää harjoitella lisää ennen seuraavaa kertaa.
Nyt on molemmat koirat taas terveitä ja notkeita ja liikkuu kauniisti.
12.6.10
Wirmo Open
Vietettiin Ellan ja Auliksen kanssa Wirmo Openissa Mynämäellä lauantaipäivä, matkaseurana Annukka, Tara ja Foca, joista viimeksi mainittu ei ihan vielä startannut radalle, mutta oli muuten hassu eläin. Ellan kanssa tarkoituksena oli pääasiassa käydä viimeistelemässä ennen viikon päästä olevia SM-kisoja. Tavoitteena että radalla on hauskaa. Auliksen kanssa taas käytiin starttiluokassa ottamassa pari starttia ja pääasiallinen tavoite oli kokeilla miten koira toimii muualla kuin kotikentällä. Aikataulujen kanssa oli vähän haasteita, kun startit ja kisaavat oli eri kentillä ja meinasi koko ajan osua kaikki päällekkäin, mutta järjestäjät kyllä odottivat kiltisti.
Auliksen kanssa ensimmäiseen starttiin ei edes ehditty rataantutustumiseen, joten sääntöjä ei ehditty kuulla. Rata oli 7 esteen mittainen, jossa pari putkea välissä. Tässä Aulis juoksi kakkoshypystä ohi, josta syystä meillä ei ole minkäänlaista tulosta kun en lähtenyt sit uusimaan sen enempää ja pudotti toisen putken jälkeisen riman. Toinen rata oli 9 estettä pitkä ja vähän haastavampi. Meillä ei oikeastaan ole juurikaan treenattu ratoja, joissa olisi minkäänlaisia valinnanmahdollisuuksia, joten en oikein vielä tiedä paljonko tuota pitää ohjata missäkin kohtaa. Kotikentällä kun on niin kova imu putkiin ja se valitsee myös välillä täysin käsittämättömästi kauempia päitä, että nyt yritin sitten vetää niin että varmasti menisi oikeisiin päihin, mutta tässä tuli yliohjausta sen verran, että ekalta putkelta johon hienosti ylikulmasin ja yliohjasin se bongasikin putken vieressä olleen hypyn ja korjauksesta haki kauemman pään vaikka yleensä löytää kyllä lähimmän aukon. Tässä säätäessä sitten unohdin että mitä seuraavaksi piti tehdä ja tuli tehtyä putken jälkeinen tilanne päällejuoksuna, jota tuon kanssa ei koskaan ole tehty, sieltä se livahti selän takaa mutta oikealle hypylle kuitenkin, mutta kääntyen väärään suuntaan. Tällaiset kuitenkin osataan parin hypyn kanssa eli sain sen hienosti sieltä käännettyä oikeaan suuntaan ja seuraavalla putkella taas yliohjaus, josta se lähtikin kääntymään mua kohti ja kun näytin putkea niin pyörähtäessä nenän eteen taas osui ekana se väärä pää. Kisan suurin pistemäärä tästä kerättiin kyllä.
Auliksen jälkimmäinen startti videona, eka oli liian nopeasti ohi että kuvaaja olisi ehtinyt reagoida.
Ellan kanssa taas oltiin hupailemassa ja katselemassa kontakteja pääasiassa. Radat oli oikeasti ihan hauskoja, jälkimmäinen vähän monipuolisempi. Ekalla radalla hyllytettiin kun keinun jälkeen toisella hypyllä mun piti tehdä persjättö mutta sit radalla päätin vaihtaa suunnitelmaa jostain syystä ja Ella singahti tekemään kakkoshypyn uusiksi, mistä olin oikein tyytyväinen, että tekee tuollaisia ratkaisuja ja vieläpä ihan hyvällä ilmeellä. Saatiin todistaa myös harvinaisuuksia kun Ella pudotti lopussa okserista riman. Meillähän riman pudotuksia mahtuu muistaakseni kisauraan tätä ennen 2 tai 3 kappaletta. Toinen rata tehtiin nollana ja sijoituttiin kolmanneksi. Kummallakin radalla koira oli oikein iloinen haki hyvin esteitä itsenäisesti ja jopa muutamia kaarteita valui pitkiksi. Tämän jälkeen SM-kisoja varten ei sitten tehdäkään muuta enää kuin kotipihassa kontakteja trainerilla ja jotain pientä yhteistä kivaa. Ellan radat alla.
Taraakin saatiin pitkästä aikaa videolle, joka löytyy täältä. Kumpikin rata hyvin pienestä kii. Omiini olin tosi tyytyväinen. Aulis oli vieraassa paikassa ihan yhtä tyhmä kuin kotihallillakin ja niin pitääkin, ollaan tällä hetkellä tavoitteessa että koira menee koko ajan kovaa johonkin suuntaan, mutta kyllä varmaan pitää alkaa miettiä ratoja. Nämäkin kumpikin oli sellaisia, että varmastikin olisin toisella yrityksellä selvinnyt puhtaasti, mutta meillä ei ohjauksellisesti ole ihan vielä mitään yhteistä säveltä etenkään nopeissa kohdissa. Ella yllätti asenteellaan positiivisesti ja oli oikeasti ihan hauskaa juosta sen kanssa ratoja pitkästä aikaa eikä se haittaa vaikkei ihan optimaalisia linjoja menty.
Auliksen kanssa ensimmäiseen starttiin ei edes ehditty rataantutustumiseen, joten sääntöjä ei ehditty kuulla. Rata oli 7 esteen mittainen, jossa pari putkea välissä. Tässä Aulis juoksi kakkoshypystä ohi, josta syystä meillä ei ole minkäänlaista tulosta kun en lähtenyt sit uusimaan sen enempää ja pudotti toisen putken jälkeisen riman. Toinen rata oli 9 estettä pitkä ja vähän haastavampi. Meillä ei oikeastaan ole juurikaan treenattu ratoja, joissa olisi minkäänlaisia valinnanmahdollisuuksia, joten en oikein vielä tiedä paljonko tuota pitää ohjata missäkin kohtaa. Kotikentällä kun on niin kova imu putkiin ja se valitsee myös välillä täysin käsittämättömästi kauempia päitä, että nyt yritin sitten vetää niin että varmasti menisi oikeisiin päihin, mutta tässä tuli yliohjausta sen verran, että ekalta putkelta johon hienosti ylikulmasin ja yliohjasin se bongasikin putken vieressä olleen hypyn ja korjauksesta haki kauemman pään vaikka yleensä löytää kyllä lähimmän aukon. Tässä säätäessä sitten unohdin että mitä seuraavaksi piti tehdä ja tuli tehtyä putken jälkeinen tilanne päällejuoksuna, jota tuon kanssa ei koskaan ole tehty, sieltä se livahti selän takaa mutta oikealle hypylle kuitenkin, mutta kääntyen väärään suuntaan. Tällaiset kuitenkin osataan parin hypyn kanssa eli sain sen hienosti sieltä käännettyä oikeaan suuntaan ja seuraavalla putkella taas yliohjaus, josta se lähtikin kääntymään mua kohti ja kun näytin putkea niin pyörähtäessä nenän eteen taas osui ekana se väärä pää. Kisan suurin pistemäärä tästä kerättiin kyllä.
Auliksen jälkimmäinen startti videona, eka oli liian nopeasti ohi että kuvaaja olisi ehtinyt reagoida.
Ellan kanssa taas oltiin hupailemassa ja katselemassa kontakteja pääasiassa. Radat oli oikeasti ihan hauskoja, jälkimmäinen vähän monipuolisempi. Ekalla radalla hyllytettiin kun keinun jälkeen toisella hypyllä mun piti tehdä persjättö mutta sit radalla päätin vaihtaa suunnitelmaa jostain syystä ja Ella singahti tekemään kakkoshypyn uusiksi, mistä olin oikein tyytyväinen, että tekee tuollaisia ratkaisuja ja vieläpä ihan hyvällä ilmeellä. Saatiin todistaa myös harvinaisuuksia kun Ella pudotti lopussa okserista riman. Meillähän riman pudotuksia mahtuu muistaakseni kisauraan tätä ennen 2 tai 3 kappaletta. Toinen rata tehtiin nollana ja sijoituttiin kolmanneksi. Kummallakin radalla koira oli oikein iloinen haki hyvin esteitä itsenäisesti ja jopa muutamia kaarteita valui pitkiksi. Tämän jälkeen SM-kisoja varten ei sitten tehdäkään muuta enää kuin kotipihassa kontakteja trainerilla ja jotain pientä yhteistä kivaa. Ellan radat alla.
Taraakin saatiin pitkästä aikaa videolle, joka löytyy täältä. Kumpikin rata hyvin pienestä kii. Omiini olin tosi tyytyväinen. Aulis oli vieraassa paikassa ihan yhtä tyhmä kuin kotihallillakin ja niin pitääkin, ollaan tällä hetkellä tavoitteessa että koira menee koko ajan kovaa johonkin suuntaan, mutta kyllä varmaan pitää alkaa miettiä ratoja. Nämäkin kumpikin oli sellaisia, että varmastikin olisin toisella yrityksellä selvinnyt puhtaasti, mutta meillä ei ohjauksellisesti ole ihan vielä mitään yhteistä säveltä etenkään nopeissa kohdissa. Ella yllätti asenteellaan positiivisesti ja oli oikeasti ihan hauskaa juosta sen kanssa ratoja pitkästä aikaa eikä se haittaa vaikkei ihan optimaalisia linjoja menty.
11.6.10
Lampaita ja agilityä
Annukka tuli kylään pyrriensä Taran ja Focan kanssa ja käytiin Piikkiössä katsomassa lampaita ja päätin saman tien Auliksenkin kanssa ottaa vähän. Auliksella otettiin pyöröhäkin ulkopuolelta hakukaariharjoituksia, jotka meni ihan ok, mutta täytyy matkalta vähän pullistaa. Oikeaan lähti ilman pullistustakin jo paljon paremmin. Tässä edelleen ongelma, että en saa sitä pysäytettyä sinne taakse kuin 2 sekunniksi. Sen verran on kuulolla, että pysähtyy, mutta yleensä sitten lähtee saman tien kiertämään toiseen suuntaan, kun tuolta etäisyydeltä 2 aidan ja lammaslauman takana ei maahanmeno onnistu. Lisäksi otettiin vähän ajoa, oli tarkoituksena ottaa tasapainoajona, mutta tässäkin oli tosi vaikeaa mennä maahan siellä lauman toisella puolella, joten siirryttiin poispäin ajoon, jota pystyttiinkin tekemään ihan hallitusti ja lopulta kun lampaat hakeutuivat pyöröaitauksen kylkeen pyöröaitauksessa olevan lauman seuraksi, niin päästiin hitaasti etenemällä ja rauhallisilla maahanmenokäskyillä (joskin vähän autettuna) metrin päähän, johon sitten lopetettiin.
Annukan koiristahan Foca on vasta ihan pentu. Se pääsi myös kahdesti lampaille ja osoitti kiinnostusta ja sellaisia pieniä hetkiä, mutta ei oikein vielä uskaltanut tehdä mitään. Tara sen sijaan olikin Annukan ennakkoluulojen vastaisesti tosi hyvä ja vaikka melko kuumakin kaveri, kuitenkin aika helposti hallittavissa. Suurimman osan ajasta piti helposti etäisyyttä ja avoimella laitumella kävi nurkasta hakemassa itsekseen myös porukkaan lisää lampaita.
Seuraavan päivän kisan takia käytiin myös pikaisesti hallilla muistuttelemassa Auliksen kanssa. Kovassa vauhdissa ohjaukset on vaikeita ja tulee paljon omia päätöksiä, kun taas sellainen syherömpi juttu on aika helppoakin. Viimeaikoina tosiaan ollaan keskitytty vain muutamiin esteisiin sen sijaan, että olisi opeteltukaan ratoja, joten ei ihmekään ettei koira ihan hyvin aina muista lukea ohjausta.
Annukan koiristahan Foca on vasta ihan pentu. Se pääsi myös kahdesti lampaille ja osoitti kiinnostusta ja sellaisia pieniä hetkiä, mutta ei oikein vielä uskaltanut tehdä mitään. Tara sen sijaan olikin Annukan ennakkoluulojen vastaisesti tosi hyvä ja vaikka melko kuumakin kaveri, kuitenkin aika helposti hallittavissa. Suurimman osan ajasta piti helposti etäisyyttä ja avoimella laitumella kävi nurkasta hakemassa itsekseen myös porukkaan lisää lampaita.
Seuraavan päivän kisan takia käytiin myös pikaisesti hallilla muistuttelemassa Auliksen kanssa. Kovassa vauhdissa ohjaukset on vaikeita ja tulee paljon omia päätöksiä, kun taas sellainen syherömpi juttu on aika helppoakin. Viimeaikoina tosiaan ollaan keskitytty vain muutamiin esteisiin sen sijaan, että olisi opeteltukaan ratoja, joten ei ihmekään ettei koira ihan hyvin aina muista lukea ohjausta.
10.6.10
Paimennuksen perusteet, osa 7/7 huikea finaali
Tällä kertaa oli sitten se viime viikolle jo luvattu häkitystreeni, eli pyöröaitaukseen tehtiin eteinen, josta lampaat ajettiin ensin ulos laitumelle ja sen jälkeen sieltä takaisin sisään. Tämä tehtiin pariharjoituksena, jossa parin toinen puolisko varmisti liinassa. Tarkoituksena varmistamisen lisäksi oli myös nähdä sieltä koiran näkökulmasta ja paremmin hahmottaa koiran sijoittumista. Ennen tehtävää keskusteltiin jonkin verran eri paimennuskisojen säännöistä ja eroista ja arvostelusta. Tavoitteeksi voisi ottaa vaikka sen, että saisi joskus suoritettua edes sen virallisen paimennuskokeen esikokeen ja saisi osallistumisoikeuden, mutta siihen on vielä matkaa ja pitää Auliksen pää saada vähän kypsemmäksi.
Aulis odottaa vuoroa. Kuva: Aija Haapalainen
Aulis oli ollut vähän levoton jo koko 1,5 tunnin odotteluajan ja otettiin tämän takia jo häkin lähestyminen hyvin varovasti ja hallitusti. Päästiin asiallisesti jopa häkkiin sisälle, mutta lampaiden lähestyminen rauhallisesti oli se vaikea osuus. Koska meillä ei vielä hallinta ihan riitä, sillä aikaa kun me kierrettiin häkissä lampaiden taakse Noora avasi portin ja lähti kulkemaan lampaiden edellä nurkkaan päin, jossa sitten tuli vastaan, otti liinan multa ja sai tällä kertaa tämän hauskan tehtävän juosta Auliksen flankeissa perässä. Pois päin ajoa pystytään nykyään tekemään aika hallitusti, kun pystytään olemaan riittävän välimatkan päässä jotta pojalla pysyy pää kasassa ja ajetaan 3 askelta kerralla tyyliin aja-maahan-aja-maahan-aja-maahan, joka tuntuisi olevan ainoa tapa saada jätkä pysymään kuulolla. Jos ohjeiden tulo lakkaa, niin päässä naksahtaa - onhan tyhmää kuljettaa lampaita kävellen kun voisi juostakin.
Aulis tulee hallitusti häkkiin. Kuva: Aija Haapalainen
Flankit oli tyypilliseen tapaan tarpeettoman tiukkoja, tarpeettoman kuumana ja niin kovaa kuin se liinan päässä roikkuva ihminen jaloistaan pääsee. Ensimmäisellä yrityksellä lampaat tuli ajettua ohi, kun tasapainoajo on meillä hieman hankalaa nykyään johtuen siitä, että hallinta on koiran ollessa kaukana huomattavasti vaikeampaa, kun ei oikein pysty helposti kertomaan koiralle että oon muuten tosissani. Tasapainoajoa pitäisi siis nyt harjoitella niin, että se sujuisi vastaavasti kuin poispäin ajo, mutta tässä putoaa korvat tosi helposti. Mulle se kyllä on niitä kovasti tuomassa, mutta vähän liian kovaa että voivat mennä sitten puoli kilometriä ohi.
Tältä puolelta ei tulla läpi. Aulis on hakemassa puuttuvia aitauksen toiselta puolelta. Kuva: Aija Haapalainen
Aitauksen ohitus sitten korjattiin flankkauttamalla aitauksen ympäri niin, että ajetaan portin avoimelta puolelta lampaat sisään. Tässä jouduin itse tömistelemään jonkun verran myös, että sain oman puoleni pidettyä kiinni eikä tarvi juoksuttaa montaa kertaa aitauksen ympäri, mutta sinne ne sujahti. Kun lopussa oli tarkoituksena saada lampaat takaisin eteiseen ja pysähtyä siihen, niin Auliksen kanssa paine tähän riitti niin, että homma hoidettiin siten, että koira on aitauksen ulkopuolella. Tasapainoon kierto pyöröaitauksen ulkopuolella sujuu jo ilman sen kummempia yrityksiä mennä sisään, mutta sinne pysähtyminen onnistuu ehkä 2 sekunniksi, jonka jälkeen vaihdetaan suuntaa. Tämäkin pitäisi saada kuntoon.
Menettekös häkkiin siitä! Kuva: Aija Haapalainen
Minä olinkin sitten liinan päässä Nooran ohjatessa heeleri Eelestä. Tähän valmistautuessa pojilla oli vähän ongelmia. Aulis esitteli kissan notkeutensa ja peruutti ulos valjaista. Onneksi lampaat oli vielä häkissä kun kuulin huutoja vaan että "Aulis tulee." Poika pääsikin sitten autoon odottelemaan tämän kierroksen. Tällä välin Eeleskin oli sitten keksinyt nuoren miehen elkeitä ja sen rauhoittelu oli vielä kesken kun tulin takaisin, joten ei kauheasti harmia tullut tästä viivästyksestä. Kaveri kyllä oikeasti lampaiden kanssa toimi aika hienosti, tosin vastaavasti kuin Auliksella tasapainoajossa pysähtyminen oli hieman hankalaa, mutta kaaret oli hienoja. Epäilin hieman myös etukäteen että onko lampaita vaikeaa ajaa jos koira ei edes näy ruohikon seasta, mutta kyllä ne lähti kun alkoi kähinä kuulua ja ruohikko heilua takana. Tuli myös muistutus miksi koiralle pitää olla selkeä, kun yhdessä kohtaa ohjaajan käsi näyttää oikeaan ja käsky kuuluu vasempaan niin vaikea päättää mihin menisi.
Kurssin lopuksi hiukan tenttasin Auliksen tulevaisuudesta, että osataan tehdä päätöksiä paimennuksen suhteen. Ikäkauteen nähden homma on aika normaalia, mutta treenit on ohjaajalle kyllä aika stressaavia. Nyt pariksi kuukaudeksi vähän harvennetaan tahtia eikä lähdetä saman tien uusiksi tälle kurssille, vaan käydään sitten jotain yksittäisiä kertoja tiistain sytyttelevien ryhmässä jossain vaiheessa muistuttelemassa asioita koiralle ja ohjaajalle ja siellä voidaan sitten suunnitella myös Aulikselle erityisesti sopivia treenejä. Annetaan siis vähän pään kypsyä, mikä voi kehittää paljonkin ihan yhtäkkiä ja kun saa vähän ikää ja malttia niin homma paranee ja helpottuu kaikin puolin ja kaikille. Toivoa siis on ja koira periaatteessa tietää mitä siltä halutaan ja oikeita liikkeitä ja vaistoja löytyy. Palikoita on kasassa ihan kivasti, mutta tarvitaan hiukan lisää kypsyyttä.
Aulis oli ollut vähän levoton jo koko 1,5 tunnin odotteluajan ja otettiin tämän takia jo häkin lähestyminen hyvin varovasti ja hallitusti. Päästiin asiallisesti jopa häkkiin sisälle, mutta lampaiden lähestyminen rauhallisesti oli se vaikea osuus. Koska meillä ei vielä hallinta ihan riitä, sillä aikaa kun me kierrettiin häkissä lampaiden taakse Noora avasi portin ja lähti kulkemaan lampaiden edellä nurkkaan päin, jossa sitten tuli vastaan, otti liinan multa ja sai tällä kertaa tämän hauskan tehtävän juosta Auliksen flankeissa perässä. Pois päin ajoa pystytään nykyään tekemään aika hallitusti, kun pystytään olemaan riittävän välimatkan päässä jotta pojalla pysyy pää kasassa ja ajetaan 3 askelta kerralla tyyliin aja-maahan-aja-maahan-aja-maahan, joka tuntuisi olevan ainoa tapa saada jätkä pysymään kuulolla. Jos ohjeiden tulo lakkaa, niin päässä naksahtaa - onhan tyhmää kuljettaa lampaita kävellen kun voisi juostakin.
Flankit oli tyypilliseen tapaan tarpeettoman tiukkoja, tarpeettoman kuumana ja niin kovaa kuin se liinan päässä roikkuva ihminen jaloistaan pääsee. Ensimmäisellä yrityksellä lampaat tuli ajettua ohi, kun tasapainoajo on meillä hieman hankalaa nykyään johtuen siitä, että hallinta on koiran ollessa kaukana huomattavasti vaikeampaa, kun ei oikein pysty helposti kertomaan koiralle että oon muuten tosissani. Tasapainoajoa pitäisi siis nyt harjoitella niin, että se sujuisi vastaavasti kuin poispäin ajo, mutta tässä putoaa korvat tosi helposti. Mulle se kyllä on niitä kovasti tuomassa, mutta vähän liian kovaa että voivat mennä sitten puoli kilometriä ohi.
Aitauksen ohitus sitten korjattiin flankkauttamalla aitauksen ympäri niin, että ajetaan portin avoimelta puolelta lampaat sisään. Tässä jouduin itse tömistelemään jonkun verran myös, että sain oman puoleni pidettyä kiinni eikä tarvi juoksuttaa montaa kertaa aitauksen ympäri, mutta sinne ne sujahti. Kun lopussa oli tarkoituksena saada lampaat takaisin eteiseen ja pysähtyä siihen, niin Auliksen kanssa paine tähän riitti niin, että homma hoidettiin siten, että koira on aitauksen ulkopuolella. Tasapainoon kierto pyöröaitauksen ulkopuolella sujuu jo ilman sen kummempia yrityksiä mennä sisään, mutta sinne pysähtyminen onnistuu ehkä 2 sekunniksi, jonka jälkeen vaihdetaan suuntaa. Tämäkin pitäisi saada kuntoon.
Minä olinkin sitten liinan päässä Nooran ohjatessa heeleri Eelestä. Tähän valmistautuessa pojilla oli vähän ongelmia. Aulis esitteli kissan notkeutensa ja peruutti ulos valjaista. Onneksi lampaat oli vielä häkissä kun kuulin huutoja vaan että "Aulis tulee." Poika pääsikin sitten autoon odottelemaan tämän kierroksen. Tällä välin Eeleskin oli sitten keksinyt nuoren miehen elkeitä ja sen rauhoittelu oli vielä kesken kun tulin takaisin, joten ei kauheasti harmia tullut tästä viivästyksestä. Kaveri kyllä oikeasti lampaiden kanssa toimi aika hienosti, tosin vastaavasti kuin Auliksella tasapainoajossa pysähtyminen oli hieman hankalaa, mutta kaaret oli hienoja. Epäilin hieman myös etukäteen että onko lampaita vaikeaa ajaa jos koira ei edes näy ruohikon seasta, mutta kyllä ne lähti kun alkoi kähinä kuulua ja ruohikko heilua takana. Tuli myös muistutus miksi koiralle pitää olla selkeä, kun yhdessä kohtaa ohjaajan käsi näyttää oikeaan ja käsky kuuluu vasempaan niin vaikea päättää mihin menisi.
Kurssin lopuksi hiukan tenttasin Auliksen tulevaisuudesta, että osataan tehdä päätöksiä paimennuksen suhteen. Ikäkauteen nähden homma on aika normaalia, mutta treenit on ohjaajalle kyllä aika stressaavia. Nyt pariksi kuukaudeksi vähän harvennetaan tahtia eikä lähdetä saman tien uusiksi tälle kurssille, vaan käydään sitten jotain yksittäisiä kertoja tiistain sytyttelevien ryhmässä jossain vaiheessa muistuttelemassa asioita koiralle ja ohjaajalle ja siellä voidaan sitten suunnitella myös Aulikselle erityisesti sopivia treenejä. Annetaan siis vähän pään kypsyä, mikä voi kehittää paljonkin ihan yhtäkkiä ja kun saa vähän ikää ja malttia niin homma paranee ja helpottuu kaikin puolin ja kaikille. Toivoa siis on ja koira periaatteessa tietää mitä siltä halutaan ja oikeita liikkeitä ja vaistoja löytyy. Palikoita on kasassa ihan kivasti, mutta tarvitaan hiukan lisää kypsyyttä.
9.6.10
Pyrrille krossia ja tokoa, puudelille kontakteja
Auliksen kanssa käytiin krossailemassa taas muutama kilometri. Vetäminen suurimman osan ajasta oikein hyvää, mutta nyt tarttis oikeasti hankkia vetovaljaat kun nuo Y-valjaat (vaikka muuten hyvät) aiheuttaa kiinnityspisteellä sen, että vetäessä Y nousee ylemmäs ja alkaa kuristaa hieman ja mahdollisesti vetää samalla myös rinnan alta menevän osan kainaloihin.
Sisällä otettiin illemmalla vielä vähän metallikapulan pitoa, seuraamista ja kaukoja. Nyt alkaisi maahanmeno ja istuminen toimia, seisominen on hakusessa ja tarvii apuja. Tässä pitäisi varmaan kokeilla vähän erilaista lähestymistä Korrin koulutuksen mukaisesti koira poikittain edessä ja kaikkia asentoja sekaisin vaan että saa liikemalleja päähän.
Ellan kanssa otettiin taas pihalla vähän kontakteja pallopalkalla. Nyt contact trainerilla tekee jyrkemmälle ja lyhyemmälle puolelle tosi hienot ja itsenäiset pysähdykset millä tahansa sijoittumisella, mutta loivemmalla ja pidemmällä puolella helposti ensimmäisillä toistoilla pysähtyy liian aikaisin tai pudottaa itsensä sivusta, mikä käytännössä agilitymielessä tarkoittaa kokonaisilla esteillä että A olisi melkein ok, puomilla taas loppuun meneminen vaikeampaa, mikä myös vahvistuu aina treenatessa ja epiksissäkin sama havainto.
Sisällä otettiin illemmalla vielä vähän metallikapulan pitoa, seuraamista ja kaukoja. Nyt alkaisi maahanmeno ja istuminen toimia, seisominen on hakusessa ja tarvii apuja. Tässä pitäisi varmaan kokeilla vähän erilaista lähestymistä Korrin koulutuksen mukaisesti koira poikittain edessä ja kaikkia asentoja sekaisin vaan että saa liikemalleja päähän.
Ellan kanssa otettiin taas pihalla vähän kontakteja pallopalkalla. Nyt contact trainerilla tekee jyrkemmälle ja lyhyemmälle puolelle tosi hienot ja itsenäiset pysähdykset millä tahansa sijoittumisella, mutta loivemmalla ja pidemmällä puolella helposti ensimmäisillä toistoilla pysähtyy liian aikaisin tai pudottaa itsensä sivusta, mikä käytännössä agilitymielessä tarkoittaa kokonaisilla esteillä että A olisi melkein ok, puomilla taas loppuun meneminen vaikeampaa, mikä myös vahvistuu aina treenatessa ja epiksissäkin sama havainto.
6.6.10
TOKO-päivä
Vietin melkein työpäivän verran aikaa Pekka ja Riitta Korrin TOKO-kurssin kuunteluoppilaana. Oli oikeasti hyvä, että siellä oli nuoria koiria joille opetettiin tiettyjen liikkeiden alkeita ja vanhempia koiria, joilla oli erilaisia ongelmia eri liikkeissä. Sainkin paljon ajatuksia mukaani - vähintäänkin koko rahalla, joskin joissakin asioissa filosofiani on TOKOn osalta hieman erilainen kuin kyseisillä kouluttajilla. Ja varmasti vieläkin erilaisempia filosofioita löytyy ja kaikilla varmasti syntyy tulosta. TOKOsta toisaalta tekee kiinnostavaa juuri se, että on erilaisia tapoja katsoa asiaa, erilaisia tapoja synnyttää tulosta ja harrastajat pyrkivät koko ajan olemaan parempia kuin mitä säännöt edes vaativat.
Auliksen kanssa otettiinkin sitten illalla hieman taas noutoharjoittelua. Kokeilin ensin pihalla puukapulan kanssa ihan vain sen poimimista heitettynä. Tämä meni hieman huonosti, kun oli käytössä kapealaippainen sorvattu kapula, jonka koira halusi nostaa laipasta tai vaihtoehtoisesti jäädä jyrsimään. Vielä ei päästy sille asteelle, että se olisi tehnyt mitään järkevää kapula suussa, mutta vähän sain jo liikettä aikaan kapulan kanssa. Myöhemmin illalla kokeilin sisällä metallikapulaa ja totesin, että se pitää sitä ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin puukapulaakin ja voisikin jopa harkita, että noutoharjoittelua tehdään enempi metallikapulalla, jotta saataisiin oikeita liikemalleja kun metallia ei ole kuitenkaan kivaa jyystää.
Sekä sisällä että ulkona otettiin myös seuraamista, joka oli oikein loistavaa. Jäävistä liikkeistä otettiin kaikkia idarin osia, eli ekaa kertaa myös liikkeestä istumista. Seuraamisen yhteydessä seisominen on selkeästi heikoin, vaikka se on leikkimällä oikein hyvä. Luoksetuloa otettiin vain suorana ja tässä nykyään lopun perusasentokin on ihan loistava. Luoksetuloon ei ole pysähdyksiä vielä yhdistetty. Ainiin ja lisänä vielä tehtiin (lyhyehköt) paikallaolot sekä istuen että maaten, jotka kumpikin oli tosi hyviä muuten, mutta istumisessa meinasi ensin lähteä hiippailemaan perään jätettäessä.
Auliksen kanssa otettiinkin sitten illalla hieman taas noutoharjoittelua. Kokeilin ensin pihalla puukapulan kanssa ihan vain sen poimimista heitettynä. Tämä meni hieman huonosti, kun oli käytössä kapealaippainen sorvattu kapula, jonka koira halusi nostaa laipasta tai vaihtoehtoisesti jäädä jyrsimään. Vielä ei päästy sille asteelle, että se olisi tehnyt mitään järkevää kapula suussa, mutta vähän sain jo liikettä aikaan kapulan kanssa. Myöhemmin illalla kokeilin sisällä metallikapulaa ja totesin, että se pitää sitä ihan yhtä hyvin tai huonosti kuin puukapulaakin ja voisikin jopa harkita, että noutoharjoittelua tehdään enempi metallikapulalla, jotta saataisiin oikeita liikemalleja kun metallia ei ole kuitenkaan kivaa jyystää.
Sekä sisällä että ulkona otettiin myös seuraamista, joka oli oikein loistavaa. Jäävistä liikkeistä otettiin kaikkia idarin osia, eli ekaa kertaa myös liikkeestä istumista. Seuraamisen yhteydessä seisominen on selkeästi heikoin, vaikka se on leikkimällä oikein hyvä. Luoksetuloa otettiin vain suorana ja tässä nykyään lopun perusasentokin on ihan loistava. Luoksetuloon ei ole pysähdyksiä vielä yhdistetty. Ainiin ja lisänä vielä tehtiin (lyhyehköt) paikallaolot sekä istuen että maaten, jotka kumpikin oli tosi hyviä muuten, mutta istumisessa meinasi ensin lähteä hiippailemaan perään jätettäessä.
5.6.10
Puudelille kontakteja ja pikkupyrrille hyppyjä
Aamupäivällä käväistiin Ellan ja Auliksen kanssa Tuulissuolla. Ellan kanssa yritetään pääasiassa treenata itsenäisiä kontakteja ohjaajan edelle. Auliksen kanssa taas ollaan menossa Wirmo Openiin tekemään ensi lauantaina pari starttiluokan rataa Mynämäelle. Mitään tietoa ei ole minkälaisia hyppykorkeuksia siellä aiotaan makseilla käyttää niin päätin nostaa pyrrinpoikasella hypyt vihdoin ihan oikeisiin maksikorkeuksiin.
Ellan kanssa siis kontaktitreeniä. Pihassa ollaan omalla omin käsin tehdyllä contact trainerillamme treenattu itsenäisiä kontaktisuorituksia, jotka oikeasti sillä sujuu jo tosi hyvin ja nopeasti, mutta tätä pitää tietysti yrittää siirtää myös ihan oikean kokoisille esteille. Valitettavasti välimalleja ei juuri ole käytettävissä, joten koot on sitten tuo puomin levyinen 2-osainen contact trainer, jossa sivut 80cm ja 100cm pitkät ja sitten seuraava koko on täysimittaiset esteet. A menee ihan sujuvasti ja alas asti, joskin vauhtia edelleen saisi olla lisää. Pitää varmaan ihan koiran turvallisuudentunteen takia seuraavia treenejä alkaa tehdä tartan-esteillä kun nyt oltiin ulkona puuesteillä ja kesän pääkisat kuitenkin kisataan luultavimmin kumirouheella. Puomilla taas sama murhe kuin ennenkin, eli pysähtyy hieman liian aikaisin tai yrittää tarjota 2on2offia esteen alaosassa sivussa. Virheitähän näistä ei tulisi, mutta haluaisin koulutustilanteessa vahvistaa kuitenkin juuri haluamaani suoritusta. Ilman ohjausta annoin hakeutua itse loppuun ja se alkoi taas mennä sinne ihan itsekseen kyllä.
Lisäksi otettiin pikaisesti siivekkeen kiertoja. Tämä on vähän vaikea, kun yleisesti ei voi välttämättä palkata sinne siivekkeen taakse ja Ellalla tämä tarkoittaa, että menomatka hidastuu kun tietää että palkkaus tehdään takaisin päin ja taas takaisin tullessa on hyvä vauhti. Kotipihassa myöhemmin illalla kokeilin tätä ihan vain kierrättämällä muoviämpäriä ja totesin, että pitää myös estetreeniin ottaa käyttöön se, että aina ei käännytä takaisin päin suoraan vaan tehdään esim. 90 astetta, jolloin siis koiran mielestä edetään koko ajan, mutta on hyödyllistä tehdä kerätty lyhyt hyppy. Opeteltiin lisänä myös suorille hypyille irtoamista, kun liikojen käännösten harjoittelu Ellalla aiheuttaa, että kaikki hypyt kerätään ja hypätään lyhyenä pystyyn ja suorilla saisi liidelläkin.
Auliksen kanssa aloitettiin vanhasta 50 sentistä kääntyvillä hypyillä pari toistoa. Ensimmäisellä rima alas, tämän jälkeen täydellistä työtä. Tästä siirryttiin 55 senttiin, sama juttu. Kokeilin vielä 60 senttiä ja taas sama juttu. Ilmeisesti tällä eläimellä jää suoritusmallit niin vahvasti muistiin, että rimojen noston jälkeen ei aina muista katsoa missä rima oli. Tähän täytyy jossain vaiheessa alkaa kiinnittää huomiota ja alkaa tekemään hyppyharjoituksia. Ratatreeniä tehtiin pääasiassa suoralla, jossa päässä käännös putkessa. Tässäkin löydettiin uusi ongelma, eli kun alan juosta ja vedättää kunnolla edellä, niin koira vetää sellaiset skitsot että unohtuu katsoa missä rimat on ja niitä alkaa sitten lennellä huolella. Onneksi kuitenkin tietää nähtävästi että tarkoituksena olisi mennä yli ja aina samanlainen toistamalla tilanne korjaantui. Nyt kun ollaan pääasiassa treenattu itsenäisiä estetekniikoita ja hyvin helppoja ohjauksia pitää ilmeisesti alkaa myös totuttaa koiraa siihen että mä juoksen ja joskus jopa edellä - vaikkakin koira kyllä suoralla menee ihan säälimättä meikäläisestä ohi. Tätä ongelmaa ei vielä medikorkuisilla rimoilla tullut, kun käytännössä pystyi ihan vähän normaalia korkeammalla laukalla menemään ohi, mutta kun rimat nousee, hyppyjen ajoitus tulee kriittisemmäksi. Lopputulokseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen - toistoilla meni aina oikein niin voisin olettaa, että se myös harjoituksella oppii katsomaan kerralla oikein. Ei ole muuten sit mikään hidas koira kyseessä..
Ellan kanssa siis kontaktitreeniä. Pihassa ollaan omalla omin käsin tehdyllä contact trainerillamme treenattu itsenäisiä kontaktisuorituksia, jotka oikeasti sillä sujuu jo tosi hyvin ja nopeasti, mutta tätä pitää tietysti yrittää siirtää myös ihan oikean kokoisille esteille. Valitettavasti välimalleja ei juuri ole käytettävissä, joten koot on sitten tuo puomin levyinen 2-osainen contact trainer, jossa sivut 80cm ja 100cm pitkät ja sitten seuraava koko on täysimittaiset esteet. A menee ihan sujuvasti ja alas asti, joskin vauhtia edelleen saisi olla lisää. Pitää varmaan ihan koiran turvallisuudentunteen takia seuraavia treenejä alkaa tehdä tartan-esteillä kun nyt oltiin ulkona puuesteillä ja kesän pääkisat kuitenkin kisataan luultavimmin kumirouheella. Puomilla taas sama murhe kuin ennenkin, eli pysähtyy hieman liian aikaisin tai yrittää tarjota 2on2offia esteen alaosassa sivussa. Virheitähän näistä ei tulisi, mutta haluaisin koulutustilanteessa vahvistaa kuitenkin juuri haluamaani suoritusta. Ilman ohjausta annoin hakeutua itse loppuun ja se alkoi taas mennä sinne ihan itsekseen kyllä.
Lisäksi otettiin pikaisesti siivekkeen kiertoja. Tämä on vähän vaikea, kun yleisesti ei voi välttämättä palkata sinne siivekkeen taakse ja Ellalla tämä tarkoittaa, että menomatka hidastuu kun tietää että palkkaus tehdään takaisin päin ja taas takaisin tullessa on hyvä vauhti. Kotipihassa myöhemmin illalla kokeilin tätä ihan vain kierrättämällä muoviämpäriä ja totesin, että pitää myös estetreeniin ottaa käyttöön se, että aina ei käännytä takaisin päin suoraan vaan tehdään esim. 90 astetta, jolloin siis koiran mielestä edetään koko ajan, mutta on hyödyllistä tehdä kerätty lyhyt hyppy. Opeteltiin lisänä myös suorille hypyille irtoamista, kun liikojen käännösten harjoittelu Ellalla aiheuttaa, että kaikki hypyt kerätään ja hypätään lyhyenä pystyyn ja suorilla saisi liidelläkin.
Auliksen kanssa aloitettiin vanhasta 50 sentistä kääntyvillä hypyillä pari toistoa. Ensimmäisellä rima alas, tämän jälkeen täydellistä työtä. Tästä siirryttiin 55 senttiin, sama juttu. Kokeilin vielä 60 senttiä ja taas sama juttu. Ilmeisesti tällä eläimellä jää suoritusmallit niin vahvasti muistiin, että rimojen noston jälkeen ei aina muista katsoa missä rima oli. Tähän täytyy jossain vaiheessa alkaa kiinnittää huomiota ja alkaa tekemään hyppyharjoituksia. Ratatreeniä tehtiin pääasiassa suoralla, jossa päässä käännös putkessa. Tässäkin löydettiin uusi ongelma, eli kun alan juosta ja vedättää kunnolla edellä, niin koira vetää sellaiset skitsot että unohtuu katsoa missä rimat on ja niitä alkaa sitten lennellä huolella. Onneksi kuitenkin tietää nähtävästi että tarkoituksena olisi mennä yli ja aina samanlainen toistamalla tilanne korjaantui. Nyt kun ollaan pääasiassa treenattu itsenäisiä estetekniikoita ja hyvin helppoja ohjauksia pitää ilmeisesti alkaa myös totuttaa koiraa siihen että mä juoksen ja joskus jopa edellä - vaikkakin koira kyllä suoralla menee ihan säälimättä meikäläisestä ohi. Tätä ongelmaa ei vielä medikorkuisilla rimoilla tullut, kun käytännössä pystyi ihan vähän normaalia korkeammalla laukalla menemään ohi, mutta kun rimat nousee, hyppyjen ajoitus tulee kriittisemmäksi. Lopputulokseen olen kuitenkin tosi tyytyväinen - toistoilla meni aina oikein niin voisin olettaa, että se myös harjoituksella oppii katsomaan kerralla oikein. Ei ole muuten sit mikään hidas koira kyseessä..
3.6.10
Paimennuksen perusteet, osa 6
Paimennuksen perusteet -kurssilla oli jo toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa päätin jo etukäteen että pysyn rauhallisena, mistään ei anneta senttiäkään (meinasin sanoa tuumaa, mutta se on aika paljon enemmän kuin sentti) periksi ja otetaan se aika mitä tarvitaan että hommat menee niinkuin halutaan ja tää kyllä kannatti. Alkuun jouduttiin vähän keskustelemaan että mikä on taas soveliasta käytöstä ja mikä ei, kun valitettavasti tää on oppinut rähjäämään myös maassa ollessaan.
Ensimmäisenä harjoituksena oli ajaa isohko lauma kierros laitumella poispäin ajona ja ekaa kertaa myös metsässä. Lampaat oli melko villejä ja liukkaita mikä tarkoitti aika liukkaita lampaita. Kyseessä oli siis sama lauma, joka maanantaina karkasi pelkästään haukkumalla toiseen päähän laidunta. Ohjeena oli, että lampaiden pitäisi joka kohdassa lähteä liikkeelle kävellen tai ravaten. Lähestyminen otettiin sitten niin että muutaman askeleen välein koira maahan ja jos alkoi rähjätä, niin tämä korjattiin ennen kuin sai jatkaa. Ensimmäinen lähtö oli tosi hyvä ja saatiin paineet koko ajan oikeaan suuntaan, joskin oltiin kolmantena niin lampaat kyllä vähän jo tuntui tuntevan reittiä. Tämä ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, vaan tärkeintä oli, että saatiin hallittu lähtö. Aulis oli tällä kertaa myös kaukaa ajettaessa hyvin töissä koko ajan, vaikka muutamaan kertaan yrittikin rauhoitella itseään syömällä paskaa mutta jatkoi kuitenkin hyvin ja melko hallitusti töitä. Ainoa kohta missä lampaat laukkasi oli kun ne saatiin ajettua metsäiseen nurkkaan mäen päälle niin sieltä laukkasivat alas kun koko lauma lähti jo kun koira hyppäsi ojan yli metsän puolelle vaikka homma meni ihan hillitysti. Seuraavassa nurkassa osattiin kiertää tarpeeksi kaukaa lampaiden takapuolelle, että eivät ottaneet aidasta liikaa painetta ja lähteneet sen takia laukkaamaan pois aidan ja koiran välistä. Pienenä ongelmana suuntakäskyissä oli tässä kohtaa, että kun sanoo vasen tai oikea, niin kuuluu räyh ja koira meinaa lähteä täysillä, mutta tässä vaiheessa tärkeämpää oli mielestäni että ihan suullisilla käskyillä kuunteli suuntia ja lähti tekemään käännöstä kauemmas lampaista eikä vain annetulta puolelta lampaisiin kiinni. Loppupistekin ajossa oli keskellä laidunta koivun vieressä ja osattiin lähteä oikean kautta flankkaamaan ympäri pysäyttämään niin että lauma jäi oikeasti ihan oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa tuli jo myös hyviä lähtöjä niin että suuntakäsky ei aina tarkoittanut että juokse tuonne niin paljon kuin jaloista lähtee vaan lähti odottaen että saatetaan parin askeleen jälkeen pysäyttää.
Toisena harjoituksena otettiin taas hakukaaria pyöröaitauksen ulkopuolella. Paikalle jääminen maahan tuntuu olevan nyt sellainen että taas varmaan 7 kertaa piti palauttaa perään hipsivä koira taakse maahan. Tosin hyvä puoli on, että lähtee sentään vain hiipimään eikä ryntäile suoraan ohi lampaille. Ensimmäinen yritys otettiin oikeaan, mutta oli aika huono kun koira juoksi suoraan aitaan. Kiertäminen tasapainoon sujui ihan ok, mutta tälläkin kertaa oikeaan meinasi jättää vajaaksi ja vaihtaa suunnan vasempaan kun taas vasemmalle juoksisi vaikka monta kierrosta. Onnistuttiin myös pari kertaa pysäyttämään koira tasapainoon. Tässä oli vähän enemmän rähjäämistä kuin ajossa kun juokseminen on niin kovin kuumottavaa puuhaa. Lopetukseksi tehtiin vielä maahan jättö ja hakukaari vasempaan mistä tuli aika pienellä pullistuksella oikein hyvän mallinen, joskin jatkoi tasapainosta ohi ja juoksi koko kierroksen mutta oikeasti riittävän kaukana eikä edes kiinni aidassa, joten tähän oli hyvä lopettaa.
Kurssia on nyt jäljellä yksi kerta ja jatkossa tullaan uudelleen vielä perusteet -ryhmään. Arvaus on, että tämä kesä tulee olemaan vähän tällaista kamalaa kun tuollaisen murkkuikäisen teinin kanssa harrastaa ja kuten teinipojilla yleensäkin viettejä on paljon enemmän kuin järkeä. Yleisesti kyllä olin tämän kerran jälkeen tosi tyytyväinen ja nyt kun olen hieman katsonut maanantain videoita, niin tässä lajissa tuntuu olevan samaa vikaa kuin agilityssä että kaikki kamaluudet jää mieleen päälimmäiseksi vaikka siellä on paljon hyviäkin hetkiä ja kyllä niitä oikeasti on koko ajan enemmän, vaikkakin kuten kaikissa koiratouhuissa myös tässä tulee taantumia mitä pitää vaan sietää.
Ensimmäisenä harjoituksena oli ajaa isohko lauma kierros laitumella poispäin ajona ja ekaa kertaa myös metsässä. Lampaat oli melko villejä ja liukkaita mikä tarkoitti aika liukkaita lampaita. Kyseessä oli siis sama lauma, joka maanantaina karkasi pelkästään haukkumalla toiseen päähän laidunta. Ohjeena oli, että lampaiden pitäisi joka kohdassa lähteä liikkeelle kävellen tai ravaten. Lähestyminen otettiin sitten niin että muutaman askeleen välein koira maahan ja jos alkoi rähjätä, niin tämä korjattiin ennen kuin sai jatkaa. Ensimmäinen lähtö oli tosi hyvä ja saatiin paineet koko ajan oikeaan suuntaan, joskin oltiin kolmantena niin lampaat kyllä vähän jo tuntui tuntevan reittiä. Tämä ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, vaan tärkeintä oli, että saatiin hallittu lähtö. Aulis oli tällä kertaa myös kaukaa ajettaessa hyvin töissä koko ajan, vaikka muutamaan kertaan yrittikin rauhoitella itseään syömällä paskaa mutta jatkoi kuitenkin hyvin ja melko hallitusti töitä. Ainoa kohta missä lampaat laukkasi oli kun ne saatiin ajettua metsäiseen nurkkaan mäen päälle niin sieltä laukkasivat alas kun koko lauma lähti jo kun koira hyppäsi ojan yli metsän puolelle vaikka homma meni ihan hillitysti. Seuraavassa nurkassa osattiin kiertää tarpeeksi kaukaa lampaiden takapuolelle, että eivät ottaneet aidasta liikaa painetta ja lähteneet sen takia laukkaamaan pois aidan ja koiran välistä. Pienenä ongelmana suuntakäskyissä oli tässä kohtaa, että kun sanoo vasen tai oikea, niin kuuluu räyh ja koira meinaa lähteä täysillä, mutta tässä vaiheessa tärkeämpää oli mielestäni että ihan suullisilla käskyillä kuunteli suuntia ja lähti tekemään käännöstä kauemmas lampaista eikä vain annetulta puolelta lampaisiin kiinni. Loppupistekin ajossa oli keskellä laidunta koivun vieressä ja osattiin lähteä oikean kautta flankkaamaan ympäri pysäyttämään niin että lauma jäi oikeasti ihan oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa tuli jo myös hyviä lähtöjä niin että suuntakäsky ei aina tarkoittanut että juokse tuonne niin paljon kuin jaloista lähtee vaan lähti odottaen että saatetaan parin askeleen jälkeen pysäyttää.
Toisena harjoituksena otettiin taas hakukaaria pyöröaitauksen ulkopuolella. Paikalle jääminen maahan tuntuu olevan nyt sellainen että taas varmaan 7 kertaa piti palauttaa perään hipsivä koira taakse maahan. Tosin hyvä puoli on, että lähtee sentään vain hiipimään eikä ryntäile suoraan ohi lampaille. Ensimmäinen yritys otettiin oikeaan, mutta oli aika huono kun koira juoksi suoraan aitaan. Kiertäminen tasapainoon sujui ihan ok, mutta tälläkin kertaa oikeaan meinasi jättää vajaaksi ja vaihtaa suunnan vasempaan kun taas vasemmalle juoksisi vaikka monta kierrosta. Onnistuttiin myös pari kertaa pysäyttämään koira tasapainoon. Tässä oli vähän enemmän rähjäämistä kuin ajossa kun juokseminen on niin kovin kuumottavaa puuhaa. Lopetukseksi tehtiin vielä maahan jättö ja hakukaari vasempaan mistä tuli aika pienellä pullistuksella oikein hyvän mallinen, joskin jatkoi tasapainosta ohi ja juoksi koko kierroksen mutta oikeasti riittävän kaukana eikä edes kiinni aidassa, joten tähän oli hyvä lopettaa.
Kurssia on nyt jäljellä yksi kerta ja jatkossa tullaan uudelleen vielä perusteet -ryhmään. Arvaus on, että tämä kesä tulee olemaan vähän tällaista kamalaa kun tuollaisen murkkuikäisen teinin kanssa harrastaa ja kuten teinipojilla yleensäkin viettejä on paljon enemmän kuin järkeä. Yleisesti kyllä olin tämän kerran jälkeen tosi tyytyväinen ja nyt kun olen hieman katsonut maanantain videoita, niin tässä lajissa tuntuu olevan samaa vikaa kuin agilityssä että kaikki kamaluudet jää mieleen päälimmäiseksi vaikka siellä on paljon hyviäkin hetkiä ja kyllä niitä oikeasti on koko ajan enemmän, vaikkakin kuten kaikissa koiratouhuissa myös tässä tulee taantumia mitä pitää vaan sietää.
1.6.10
Epiksissä kontakteja tekemässä
ATT:lla oli ulkona epikset ja käväistiin Ellan kanssa siellä leikkimässä mölliä. Avoimen rataa en viitsinyt mennä ollenkaan, kun minit oli viimeisenä ja epäilin että siinä voi mennä puoleen yöhön. Mölliratakin oli yllättävän vaikea ja pienillä esteväleillä ja oltais itseasiassa hyllytetty se, kun suoran putken jälkeen katsoin tarpeelliseksi työntää koiraa ulos seuraavalle esteelle ja se tulkitsi tämän takaaleikkaukseksi ja kääntyi väärin päin ja tästä johtuen jätettiin yksi este väliin. No joka tapauksessa sijoituksia ei olisi tullut eikä sitä oltu lähdetty hakemaankaan. Halusin kokeilla kisanomaisessa tilanteessa koiran lähettämistä kontaktille mun edeltä. Puomilla se yllätyksekseni meni loppuun asti ihan hyvin, joskin hieman varovaisesti. Saisi siis ylempää jo lähteä tähtäämään puomin loppua. A taas oli hyvinkin rento ja ehkä yksi parhaista A-suorituksista mitä ollaan kisoissa tehty. Rataa pitää tietysti vähän sitten suunnitella näiden mukaan, mutta tässä on selkeästi se hyvä puoli, että koira menee rennosti alas eikä paineistu siitä että ilmestyn näkökenttään ohjaamaan. Nyt pitäisi rakentaa contact trainer loppuun niin pääsisi vahvistamaan tätä pari toistoa kerralla omassa pihassa useammin. Tällä hetkellä kun esteet on niin kaukana että ei ihan joka päivä viitsi treenata ja kun sinne asti on mennyt tulee välillä tehtyä liikaa. Mutta tätä nyt vahvistetaan, käydään vielä Wirmo Openissa (vain lauantaina) kokeilemassa ja toivottavasti SM-kisoissa päästään myös agilityradalle kokeilemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)