Pari viikkoa on vierähtänyt ja ollaan me oikeasti tehtykin jotain. Treenattu agilityä nyt ainakin. Auliksen kanssa on treenattu keinua (kiitos ATT säädettävän keinun hankinnasta) ja keppejä ja myös käännöksiä. Ellan kanssa on treenattu sitä et on kivaa ja kontakteja ja kontaktit on olleet treeneissä ainakin myös radan yhteydessä aika hyvällä mallilla. Ja ollaan myös lenkkeilty kummankin kanssa aika paljonkin.
Aulis on käynyt kisaamassa 21.8. Huittisissa, jossa kielto ja sen jälkitilanteesta yksi rima alas, mutta 3. sija. Kolmesta koirasta tosin, mutta on kivempi olla kolmas kuin viimeinen. (Tulokset) Seuraavana päivänä käytiin Mynämäessä, jossa tehtiin melkein hieno rata. Kaks ekaa rimaa tuli alas, mutta tähän nähden melko reippaalla marginaalilla luokan nopein aika. Huittisissa en löytänyt ketään pitelemään kameraa, mutta Mynämäen rata tarttui myös videolle.
29. päivä sitten kisattiinkin ATT:n seuramestaruuksista. Auliksen kanssa siellä tuli kummallinen kielto kakkosesteelle, mutta muuten rata oli ok. Annoin myös tulla pussista pitkäksi, kun sitä on tehty niin vähän etten halunnut mitään haavereita. Tuloksena sitten vitonen (oisin itse tuominnut kakkosesteeltä kympin) ja vajaan sekunnin tappiolla kakkossija. Lyhytkarvapyrrien kaksoisvoitto kuitenkin. (voittajan video)
Ella ei ollut ihan parhaassa terässä mitä vähän epäilinkin. Tehtiin kuitenkin ihan ok nollat kummaltakin radalta, joissain kohdissa vähän oli oma rytmitys pielessä ja joutui puudeli kyselemään että mihis sit. Tuloksena tänäkin vuonna kolmas sija yhteistuloksissa.
Seuranmestaruuksien kaikki tulokset tuolla.
Maanantaina sitten olikin Ellan hieronta ja epäilykset oli ihan oikeat, eli toiselta puolelta lantio jumissa ja toiselta puolelta rintaranka, mutta eri puolilta kuin viimeksi, eli mitään toistuvia ongelmia ei ole. Edellisellä kerralla havaittu puutteellinen hermovaste toisesta takajalasta oli myös kadonnut. Tanja sai puudelin vetreäksi niinkuin oli toivomuskin ja nyt kelpaa lähteä reissuun.
Ensi yönä siis lähden Ellan kanssa ajelemaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sieltä aamulennolla Zürichiin, josta ajellaan Fräschelsiin, jossa kisaillaan IMCA-PAWC 2010 ja paluu maanantai-iltana.
31.8.10
14.8.10
Aulis Raision Elonäyttelyssä
Raisiossa elonäyttelyssä Aulis oli ekaa kertaa virallisessa näyttelyluokassa. Kilpailua ei ollut, kun oltiin ainoat rodun edustajat, mutta mulle oli kerrottu, että Soile Bister ymmärtää näiden päälle jotain, niin uskaltauduttiin hakemaan mielipidettä. Mitään isoja tavotteita ei ollut, kuhan nyt sen verran kehäkäytöstä, että saadaan jonkunlainen arvostelu.
Näyttelypaikalle tultiin 11 jälkeen ja kehä löytyi pienen etsimisen jälkeen jääkiekkokaukalosta. Toista tuntia siellä odoteltiin kehään pääsyä ja oli todella kuuma. Lämmöt jossain 30:ssä, ei tuulta, kosteaa ja raskasta. Odottelu näyttelyn hulinassa meni ihan hienosti ja aika ison osan ajasta Aulis vaan makoili jaloissa tai muuten vaan otti ihan rennosti.
Ensin juostiin pari kierrosta kehän ympäri, joka meni tällä kertaa ihan kohtuullisesti. Mätsäriin verrattuna on mukavaa, että ei ollut sitä paria siellä häiritsemässä ja olin jo aiempien rotujen kohdalla katsonut, että tuomari kyllä antoi aikaa esittää koiran niin että se saadaan esittelemään liikkeet. Hieman äänenavaustakin siinä tuli, mutta myös joitain raviaskeleita.
Koiraa läpikäydessä ehkä venkoili hieman aiempia mätsäreitä enemmän, mutta oli kyllä ihan käsiteltävissä. Hännästä jopa kysyttiin että onko luonnontöpö. Ensimmäinen toteamus oli, että taitaa olla kropaltaan vielä aika teini - niinkuin onkin. Löytyi myös hännässä oleva kummallinen rustopallo, josta ei ole tietoa mikä se on. Häntämutkaa ei ole, mutta tästä keskusteltiin rokotuksilla eläinlääkärin kanssa viime syksynä ja todettiin, että kun se ei mitenkään vaivaa eikä mihinkään muutu, niin sen voi sitten katsoa, kun selkä kuvataan.
Arvostelun aikana pääasiassa seisoskeltiin ihan asiallisesti. Ei tuota juuri voi asetella, kun se ei sellaista siedä eikä näiltä kukaan asiantunteva tuomari kyllä mitään varsinaista esiintymistä odotakaan.
Lopuksi vielä pyydettiin juoksemaan kierros kehän ympäri ja kun eka kierros meni vähän säätämiseksi ja jouduttiin hieman keskustelemaan (nätisti toki!) askellajista ja suunnasta, niin otettiin pyynnöstä vielä toinenkin kierros mikä menikin jo ihan ok.
Tuloksena melko odotetusti EH / JUK1
Arvostelu:
Näyttelypaikalle tultiin 11 jälkeen ja kehä löytyi pienen etsimisen jälkeen jääkiekkokaukalosta. Toista tuntia siellä odoteltiin kehään pääsyä ja oli todella kuuma. Lämmöt jossain 30:ssä, ei tuulta, kosteaa ja raskasta. Odottelu näyttelyn hulinassa meni ihan hienosti ja aika ison osan ajasta Aulis vaan makoili jaloissa tai muuten vaan otti ihan rennosti.
Ensin juostiin pari kierrosta kehän ympäri, joka meni tällä kertaa ihan kohtuullisesti. Mätsäriin verrattuna on mukavaa, että ei ollut sitä paria siellä häiritsemässä ja olin jo aiempien rotujen kohdalla katsonut, että tuomari kyllä antoi aikaa esittää koiran niin että se saadaan esittelemään liikkeet. Hieman äänenavaustakin siinä tuli, mutta myös joitain raviaskeleita.
Koiraa läpikäydessä ehkä venkoili hieman aiempia mätsäreitä enemmän, mutta oli kyllä ihan käsiteltävissä. Hännästä jopa kysyttiin että onko luonnontöpö. Ensimmäinen toteamus oli, että taitaa olla kropaltaan vielä aika teini - niinkuin onkin. Löytyi myös hännässä oleva kummallinen rustopallo, josta ei ole tietoa mikä se on. Häntämutkaa ei ole, mutta tästä keskusteltiin rokotuksilla eläinlääkärin kanssa viime syksynä ja todettiin, että kun se ei mitenkään vaivaa eikä mihinkään muutu, niin sen voi sitten katsoa, kun selkä kuvataan.
Arvostelun aikana pääasiassa seisoskeltiin ihan asiallisesti. Ei tuota juuri voi asetella, kun se ei sellaista siedä eikä näiltä kukaan asiantunteva tuomari kyllä mitään varsinaista esiintymistä odotakaan.
Lopuksi vielä pyydettiin juoksemaan kierros kehän ympäri ja kun eka kierros meni vähän säätämiseksi ja jouduttiin hieman keskustelemaan (nätisti toki!) askellajista ja suunnasta, niin otettiin pyynnöstä vielä toinenkin kierros mikä menikin jo ihan ok.
Tuloksena melko odotetusti EH / JUK1
Arvostelu:
Kookas, erittäin hyväntyyppinen, hyväluustoinen uros, vielä kehittymätön runko, erinomainen pää & ilme, korvat ok, tyypilliset kulmaukset, luonnontöpö häntä, karva ok, hyvä väritys, liikkuu sivusta hyvin, saisi olla yhdensuuntaisempi edestä ja takaa, ihastuttava luonne, häntä liian korkea-asentoinen.Kauhean tyytyväinen olin, että koiran pystyi esittämään. Arvostelustakin olen ihan samaa mieltä ja arvosanastakin. Olisi vähän väärin antaa näin keskeneräiselle koiralle sertejä ja toisaalta taas olen ihan tyytyväinen, että koira on vielä tässä iässä vähän kesken. Liikkeiden osalta ongelmana on, että se ei ihan parastaan näytä näyttelykehässä, kun siellä ei mennä määrätietoisesti johonkin, mutta ehkä ennen seuraavaa näyttelyä voisi opettaa sen tähän näyttelyjuoksemiseen.
12.8.10
Takaisin piirustuspöydän ääreen
Nimittäin ton pyrrinpojan tokon kanssa. Jostain syystä en saa sitä seuraamaan kunnollisesti. Sivulle tulee yleensä ihan ok, mutta seuraaminen putoaa herkästi sellaiseksi pään roikottamiseksi ja perässä kävelyksi ja koira vaikuttaa hirveän paineiselta. Koska yleensä ensimmäinen sivulletulo ja pari lyhyttä pätkääkin onnistuu helposti, niin tätä aletaan nyt treenata joka tapauksessa hieman eri lailla kuin tähän asti. Harkitsen myös, josko sille kuitenkin pitäisi opettaa erillinen seuraamiskäsky sivu -käskyn lisäksi, kun siirtymät tuntuvat jotenkin hämmentävän sitä. Voisi olla sittenkin helpompaa, jos se tietäisi että nyt liikutaan mukana ja kun pysähdyn, lyödään perse maahan, vaikka mulla olikin visio, että tällä koiralla sivu tarkoittaa, että yritä epätoivoisesti pysyä perusasennossa mun liikkumisesta huolimatta.
Kaikenlainen kauas pois tekeminen ja asiat jotka saa tehdä nopeasti on melko helppoa opettaa, samoin paikallaolot on melko vahvoja, mutta seuraaminen on jotenkin tuon mielestä täysin käsittämätöntä puuhaa. Tähän vaikuttaa kuitenkin selkeästi se, että onko mulla nami kädessä vai ei. Jos on vasemmassa kädessä, seuraa just eikä melkeen. Jos käsi on tyhjä ja palkataan nameilla, seuraa jotenkuten. Jos taas palkataan lelulla, millä olen yrittänyt saada vähän lisää meininkiä seuraamiseen, niin alkaa parin palkkauksen jälkeen hiipiä ja hiipiä ja hiiiipiä. Ja tarjota maahanmenoa. Tämä siis tuntuu tapahtuvan vain saalispalkoilla - ei väliä onko jahdattava vai revittävä.
Nyt sitten hieman ihmetyttää, että mistä on kyse. Paineistuuko se siirtymisistäni luullessaan ettei osannut? Tämä on hieman epäuskottavaa, koska kyseessä on koira, joka yleensä reagoi palkattomuuteen yrittämällä kovempaa edes jotain. Toisaalta ilme on sama kuin lampailla silloin kun se on saatu kesytettyä kävelemään ja hillitsemään itseään. Toimiiko se sittenkin vietissä, mutta törmään omituisiin paimenkoirailmiöihin, jollaisiin en ole tottunut? Tuleeko kova sisäinen ristiriita kun tietää että leluun ei saa käydä kiinni ja tähän ratkaisuna on mennä lukkoon? Nyt täytyy tehdä hieman kokeiluja seuraamistreeneissä, että saa selvää mistä tässä oikein on kyse niin pystytään korjaamaan homma.
Kaikenlainen kauas pois tekeminen ja asiat jotka saa tehdä nopeasti on melko helppoa opettaa, samoin paikallaolot on melko vahvoja, mutta seuraaminen on jotenkin tuon mielestä täysin käsittämätöntä puuhaa. Tähän vaikuttaa kuitenkin selkeästi se, että onko mulla nami kädessä vai ei. Jos on vasemmassa kädessä, seuraa just eikä melkeen. Jos käsi on tyhjä ja palkataan nameilla, seuraa jotenkuten. Jos taas palkataan lelulla, millä olen yrittänyt saada vähän lisää meininkiä seuraamiseen, niin alkaa parin palkkauksen jälkeen hiipiä ja hiipiä ja hiiiipiä. Ja tarjota maahanmenoa. Tämä siis tuntuu tapahtuvan vain saalispalkoilla - ei väliä onko jahdattava vai revittävä.
Nyt sitten hieman ihmetyttää, että mistä on kyse. Paineistuuko se siirtymisistäni luullessaan ettei osannut? Tämä on hieman epäuskottavaa, koska kyseessä on koira, joka yleensä reagoi palkattomuuteen yrittämällä kovempaa edes jotain. Toisaalta ilme on sama kuin lampailla silloin kun se on saatu kesytettyä kävelemään ja hillitsemään itseään. Toimiiko se sittenkin vietissä, mutta törmään omituisiin paimenkoirailmiöihin, jollaisiin en ole tottunut? Tuleeko kova sisäinen ristiriita kun tietää että leluun ei saa käydä kiinni ja tähän ratkaisuna on mennä lukkoon? Nyt täytyy tehdä hieman kokeiluja seuraamistreeneissä, että saa selvää mistä tässä oikein on kyse niin pystytään korjaamaan homma.
11.8.10
Mätsärissä taas
Toinen harjoitus mätsärissä ennen elonäyttelyä. Tällä kertaa Kupittaalla, järjestäjänä ilmeisesti muistin mukaan Corgikerho. Päästiin kehään toisessa parissa. Kehän ulkopuolella liikuttaminen oli sujunut ihan hyvin, tosin vasemmalle kääntyminen tuottaa hieman tuskaa, kun koira pyrkii eteen. Kehässä kuitenkin sitten kun lähdettiin taas liikkeelle, niin alkoi se haukkuminen tälläkin kertaa. Totesin, että ilmeisesti tää liittyy niihin toisiin samaan aikaan liikkuviin koiriin, kun sain tän kehän ulkopuolellakin aikaiseksi kun oikein hain tilanteen. Seisoskelu ja räplättävänä oleminen sujui kyllä ihan hyvin. Ja odottelukin oli helpompaa kuin viimeksi, tällä kertaa pyrrinpoikanen meni välillä ihan rennosti makoilemaankin. Sininen nauha sieltä ihan oikeutetusti tuli, mikä oikeastaan kuuluu asiaankin aina tässä kohtaa. Isossa kehässä oli tällä kertaa vähemmän porukkaa ja tuomari fiksusti jakoi vielä senkin kahtia. Nyt ihan sitten oikeasti keskityttiin siihen, että lähdetään liikkeelle rauhallisesti ja siitä sitten kiihdytetään ja kun jouduttiin kaksi kierrosta juoksemaan, niin ekat puoli kierrosta meni hyvin ja senkin jälkeen haukkumista vain oikeastaan nurkkien kohdalla kun edellä juokseva teki ne jotenkin kummasti. Noh, tämän jälkeen sitten onneksi päästiinkin jo kotiin niin ei mennyt tuhottomasti aikaa.
8.8.10
Lempäälässä asennetta etsimässä
Ohjaaja siis. Loppukevään jälkeen on ollut tosi vaikeaa kerätä päätä radalle ja löytää sitä yhteistyötä mikä meillä Ellan kanssa parhaimmillaan on. Ei sen kanssa tarvi varmistella, vaan pitää luottaa et se osaa ja antaa sille tilaa tehdä. Ei saa kilpailla, pitää vaan olla hauskaa, tehdä se mitä osataan ja tulokset on sivuseikka. Eikä niitä ainakaan siellä radalla ajatella. Ja ilokseni voin todeta, että löytyi. Viimeaikaisissa kisoissa kaikki hauskuus on ollut poissa ja nyt keskityttiin siihen. Ja on ollut vähän kisaburnouttia, ettei oikeastaan edes ole kiinnostanut, kun hommasta oli päässyt tulemaan jotain ihme suorittamista. Nyt päätös oli siis, että tää on hauskaa eikä lähdetä mitään suorittamaan tai tulosta tekemään. En tiedä mihin sekin hukkui jossain vaiheessa, mutta ilokseni voin todeta, että löytyi takaisin!
Ekalla radalla tuomarina oli Heidi Viitaniemi. Rataantutustumisen aikaan ei ollut varsinaisesti vielä kuuma, mutta todella hikinen kasvihuoneilmasto ja oma jäähdytys aika vaikeaa, kun ei hiki haihdu. Suorituksesta hiukan olisi ehkä metrejä saanut pois, jos olisin kierrättänyt 2:n etummaisen siivekkeen ympäri, mutta lähdin mieluummin tekemään vain selkeää ja sujuvaa. Keppien jälkeen myös lähtö muurille oli hieman myöhässä. Tuloksena 0 ja 5. sija.
Toisella radalla tuomarina Jari Tienhaara. Radalla oli pari aika mielenkiintoista ja vähän kinkkistäkin kohtaa erityisesti 8:n ympärillä ja keppien jälkeen. Juuri ennen meidän vuoroa tuli tietysti kova sadekuuro, joka kesti ensin yhden kisaajan verran, sitten laantui ja sitten uudestaan juuri sen meidän radan verran. Suorituksessa keinu oli hidas, mutta näytti samainen keinu tuottavan murheita monille muillekin. Alussa otettiin 3b:lle takaakierto-persjättö mikä meni hyvin ja saatiin suoran putken taakse hyvin aikaa. Itse valssasin muurin jälkeen 8:n "sisälle". Makseissa ja medeissä suositumpi ratkaisu oli antaa koiran kiertää putken takaa, mutta Ellalle ei kääntyminen muuriltakaan tuota ongelmia, niin valitsin tuon. 9:llä piti olla tarkkana, että tuo koiran 8:n suun ohi ennen kuin heittää 9:n taakse, jota koira ei siis ole vielä nähnyt. Tämä sujui hyvin. A:n jälkeen tein valssin ja päästin koiran edestäni kepeille niin, että olisin itse kuvassa keppien yläpuolella. Tästä kuitenkin kielto, kun Ella kiersikin yllätyksekseni ensimmäisen kepin ja aloitti väärältä puolelta. 12:lla piti olla takaakierto persjättö, josta juoksen 13:n taakse ja työnnön 14:n taakse. Tämä meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta sekoitin rytmini keppikiellosta ja 12 hypättiin väärään suuntaan. Muuten kyllä suunnitelma toimi. Tuloksena siis hyl.
Kolmas rata oli aika kiinnostavan näköinen, syyllisenä Anne Huittinen. Tässä oli sitten se kolmas olosuhde, eli olo kuin saunassa ja lämpö reilusti 30 päälle. Koira oli aika läähkä ennen starttia, joten kävin kastelemassa sen, jos vaikka saisi sen vähän paremmin hereille ja yllätyksekseni onnistuin. 2:lla pakkovalssi näytti olevan suosituin vaihtoehto, mutta koska en ole sitä opettanut koiralle enkä muutenkaan sitä itse olisi tuossa tehnyt ja vielä kaiken lisäksi halusin kuvassa puomin alapuolelle, otin vain takaakierron ja siitä pois alta ja puomille toisen siivekkeen ympäri. Yllättävän vähän tehtiin tätä valintaa, mutta tietysti jos koira ampuisi mielellään puomilta renkaalle, tässä olisi riskinsä. Kepit oli kuitenkin mielestäni helpommat menemällä okserin oikealta puolelta ja vain päästämällä koira kepeille. 10-11 (ja 18-19) oli vähän herran haltuun -juttuja. Eka kerralla 2 valssilla yllätyksekseni sain koiran renkaalta muurin kautta putkeen vaikka olin jo varautunut menemään puomin kautta maaliin. Putki syötti nimenomaan sisäänpäin niin että 11:lle piti kääntyä ulos ja kyllä siinä meilläkin vähän koukkua tuli, kun ei ihan tällaisia ole juuri harjoiteltu. A:n otin oikealta puolelta ja myös putken niin, että 18:lla tehtiin takaaleikkaus. Muista koirista päätellen koira muistaa putken jälkeen myös ohjaajan liikesuunnan, koska pääasiassa ne, jotka tulivat kuvassa yläkautta 17 putken eivät meinanneet kääntyä pois 19:lta, kun taas ne, jotka teki kuten minä eli putki 17 A:n alapuolelta, kääntyivät ohjaajaa kohti 18:n jälkeen, eli pieni koukku siitäkin, mutta tuloksena kuitenkin 0 ja 3. sija.
Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen päivään. Löydettiin taas se ilo tekemiseen mikä on vähän ollut hukassa ja taas kerran lupaan itselleni, että sitä ei enää hukata! Ratapiirrokset on omaa käsialaani kisojen jälkeen ulkomuistista. Mittasuhteet saattavat vähän heittää, mutta ajatus pitäisi olla kohdillaan. Nämä olikin sitten meidän osalta viimeiset viralliset kisat ennen IMCA:ta ja seuraavat viralliset taitaa olla piirimestaruudet syyskuun lopulla.
Ekalla radalla tuomarina oli Heidi Viitaniemi. Rataantutustumisen aikaan ei ollut varsinaisesti vielä kuuma, mutta todella hikinen kasvihuoneilmasto ja oma jäähdytys aika vaikeaa, kun ei hiki haihdu. Suorituksesta hiukan olisi ehkä metrejä saanut pois, jos olisin kierrättänyt 2:n etummaisen siivekkeen ympäri, mutta lähdin mieluummin tekemään vain selkeää ja sujuvaa. Keppien jälkeen myös lähtö muurille oli hieman myöhässä. Tuloksena 0 ja 5. sija.
Toisella radalla tuomarina Jari Tienhaara. Radalla oli pari aika mielenkiintoista ja vähän kinkkistäkin kohtaa erityisesti 8:n ympärillä ja keppien jälkeen. Juuri ennen meidän vuoroa tuli tietysti kova sadekuuro, joka kesti ensin yhden kisaajan verran, sitten laantui ja sitten uudestaan juuri sen meidän radan verran. Suorituksessa keinu oli hidas, mutta näytti samainen keinu tuottavan murheita monille muillekin. Alussa otettiin 3b:lle takaakierto-persjättö mikä meni hyvin ja saatiin suoran putken taakse hyvin aikaa. Itse valssasin muurin jälkeen 8:n "sisälle". Makseissa ja medeissä suositumpi ratkaisu oli antaa koiran kiertää putken takaa, mutta Ellalle ei kääntyminen muuriltakaan tuota ongelmia, niin valitsin tuon. 9:llä piti olla tarkkana, että tuo koiran 8:n suun ohi ennen kuin heittää 9:n taakse, jota koira ei siis ole vielä nähnyt. Tämä sujui hyvin. A:n jälkeen tein valssin ja päästin koiran edestäni kepeille niin, että olisin itse kuvassa keppien yläpuolella. Tästä kuitenkin kielto, kun Ella kiersikin yllätyksekseni ensimmäisen kepin ja aloitti väärältä puolelta. 12:lla piti olla takaakierto persjättö, josta juoksen 13:n taakse ja työnnön 14:n taakse. Tämä meni muuten ihan suunnitelmien mukaan, mutta sekoitin rytmini keppikiellosta ja 12 hypättiin väärään suuntaan. Muuten kyllä suunnitelma toimi. Tuloksena siis hyl.
Kolmas rata oli aika kiinnostavan näköinen, syyllisenä Anne Huittinen. Tässä oli sitten se kolmas olosuhde, eli olo kuin saunassa ja lämpö reilusti 30 päälle. Koira oli aika läähkä ennen starttia, joten kävin kastelemassa sen, jos vaikka saisi sen vähän paremmin hereille ja yllätyksekseni onnistuin. 2:lla pakkovalssi näytti olevan suosituin vaihtoehto, mutta koska en ole sitä opettanut koiralle enkä muutenkaan sitä itse olisi tuossa tehnyt ja vielä kaiken lisäksi halusin kuvassa puomin alapuolelle, otin vain takaakierron ja siitä pois alta ja puomille toisen siivekkeen ympäri. Yllättävän vähän tehtiin tätä valintaa, mutta tietysti jos koira ampuisi mielellään puomilta renkaalle, tässä olisi riskinsä. Kepit oli kuitenkin mielestäni helpommat menemällä okserin oikealta puolelta ja vain päästämällä koira kepeille. 10-11 (ja 18-19) oli vähän herran haltuun -juttuja. Eka kerralla 2 valssilla yllätyksekseni sain koiran renkaalta muurin kautta putkeen vaikka olin jo varautunut menemään puomin kautta maaliin. Putki syötti nimenomaan sisäänpäin niin että 11:lle piti kääntyä ulos ja kyllä siinä meilläkin vähän koukkua tuli, kun ei ihan tällaisia ole juuri harjoiteltu. A:n otin oikealta puolelta ja myös putken niin, että 18:lla tehtiin takaaleikkaus. Muista koirista päätellen koira muistaa putken jälkeen myös ohjaajan liikesuunnan, koska pääasiassa ne, jotka tulivat kuvassa yläkautta 17 putken eivät meinanneet kääntyä pois 19:lta, kun taas ne, jotka teki kuten minä eli putki 17 A:n alapuolelta, kääntyivät ohjaajaa kohti 18:n jälkeen, eli pieni koukku siitäkin, mutta tuloksena kuitenkin 0 ja 3. sija.
Kokonaisuutena olin hirveän tyytyväinen päivään. Löydettiin taas se ilo tekemiseen mikä on vähän ollut hukassa ja taas kerran lupaan itselleni, että sitä ei enää hukata! Ratapiirrokset on omaa käsialaani kisojen jälkeen ulkomuistista. Mittasuhteet saattavat vähän heittää, mutta ajatus pitäisi olla kohdillaan. Nämä olikin sitten meidän osalta viimeiset viralliset kisat ennen IMCA:ta ja seuraavat viralliset taitaa olla piirimestaruudet syyskuun lopulla.
4.8.10
Leikkimielinen komeuskilpailu Peltolassa
Nyt kun Aulis on 14.8. menossa Raisioon elonäyttelyyn, niin pitihän sitä käydä kokeilemassa hieman miltä kehäkäyttäytyminen vaikuttaa mätsärissä kun sellainen oli tyrkyllä. Alun perin piti mennä jo tiistaina, mutta isäntä oli työmatkalla Espoossa niin jäi väliin. Liikkumista kokeiltiin vähän kehän ulkopuolella ja se meni ihan kohtuullisesti, mutta kun mä lähden juoksemaan, niin meinaa kuumua ja alkaa paimentaa. Ja vielä kaiken lisäksi pitäis kaartaa vasemmalle päin. Kehässä tää menikin sitten niin, että kun lähdettiin juoksemaan niin tuli kyllä ympyrää ja suurimmaksi osaksi raviakin, mutta äänivarat piti myös esitellä tässä vaiheessa. Tuomari käpälöi koiran perusteellisesti, mistä iso plussa. Pitää muistaa pitää se seisomassa, muuten antoi käsitellä ihan hyvin, mutta takapäätä käpälöidessä meinasi laittaa ittensä istumaan. Sininen nauha sieltä tuli ilman sen kummempia perusteluja, mutta lähinnä tota kehässä toimimista me oltiin opettelemassa niin ei sillä väliä. Isossa kehässä sit olikin vaikeampaa kun ne 20+ sinisen nauhan saanutta otettiin kehään. Edessä oli vihikoira joka halusi haastaa riitaa kaikkien kanssa ja takana vehnä, joka aina kun yritin ottaa vähän tilaa itselle tuli uudestaan sentin päähän persiistä. Ei osannu arvostaa pyrrinpojan luontaista rumuutta, joten päästiin onneksi kotiin melko nopeasti.
Totesin kyllä taas, että ei oo kauheasti mun laji. Odotellaan yhteensä kolmisen tuntia että päästään juoksemaan kehässä muutama sekunti koiran kanssa ja joku käpälöi. Sitten tähän vielä se, että ilmeisesti monet tulevat sosiaalistamaan koiriaan mätsäreihin ja kun mulle sosiaalistaminen ei mieluummin tarkoittaisi sitä, että kaikkien koirien pitää päästä ihotuntumalle.
Totesin kyllä taas, että ei oo kauheasti mun laji. Odotellaan yhteensä kolmisen tuntia että päästään juoksemaan kehässä muutama sekunti koiran kanssa ja joku käpälöi. Sitten tähän vielä se, että ilmeisesti monet tulevat sosiaalistamaan koiriaan mätsäreihin ja kun mulle sosiaalistaminen ei mieluummin tarkoittaisi sitä, että kaikkien koirien pitää päästä ihotuntumalle.
2.8.10
Käännöstreeniä
TSAU:n episten jälkeen käytiin opettelemassa käännöksiä vähän vastaavan tyyppisessä tilanteessa kuin siellä oli ekan putken jälkeen. Lisäksi opeteltiin Auliksen kanssa kääntymistä vaikka takana on tavaraa tyrkyllä. Ohjausten ajoituksetkaan ei olleet kisoissa ihan huippuluokkaa, mutta tästä otan osan syytä siitä, että takaaleikkauksia ei ole juuri tehty paljon missään muodossa.
Ellan kanssa tuosta radasta jätettiin 6 ja 11 väliin vähän turhina, mutta Auliksen kanssa halusin nimenomaisesti myös 5, 6, 10 ja 11 käännökset tiukoiksi ja parin käännöksistä suoraan käteen palkkaamisen jälkeen mentiinkin siivekkeitä nuollen. 6:n siivekekin taidettiin kerran kaataa. 4 ja 9 ohjattiin siis kummallakin koiralla niin, että ohjaaja on 4:n ja 9:n välissä. Ellahan nyt on näissä ihan loistava. Auliksen kanssa pitkälaukkaisena maksina on oltava tosi tosi tarkkana ajoitusten kanssa tai muuten sujahtaa hyppy väärään suuntaan.
Ellan kanssa tuosta radasta jätettiin 6 ja 11 väliin vähän turhina, mutta Auliksen kanssa halusin nimenomaisesti myös 5, 6, 10 ja 11 käännökset tiukoiksi ja parin käännöksistä suoraan käteen palkkaamisen jälkeen mentiinkin siivekkeitä nuollen. 6:n siivekekin taidettiin kerran kaataa. 4 ja 9 ohjattiin siis kummallakin koiralla niin, että ohjaaja on 4:n ja 9:n välissä. Ellahan nyt on näissä ihan loistava. Auliksen kanssa pitkälaukkaisena maksina on oltava tosi tosi tarkkana ajoitusten kanssa tai muuten sujahtaa hyppy väärään suuntaan.
1.8.10
Möllinä TSAUkkilassa
Kun nyt kerran epikset oli tarjolla niin olihan Auliksen kanssa mentävä. Mölliradan nähtyäni vähän hirvitti, kun tiesin että edestä ohjattuna tuo on meille melko mahdoton ja jos olen myöhässä, niin se koira aika monilla väärillä esteillä. Takaa ohjauksessa taas on se ongelma, että takaaleikkauksia ja poispäinkäännöksiä on treenattu tosi tosi vähän. Lisäksi vielä radalla oli pituus kohdassa, josta piti heti sen jälkeen kääntyä ja heti takana lähellä väärä este.
Lähtökontrolli oli hyvä ja A:n kontakti hyvä. Ensimmäisessä takaaleikkauksessa kääntyi ensin mua kohti, mutta ei kuitenkaan pyörähtänyt kun tajusi että mihin. Tässä ympyrässä sitten kaikki muut käännökset venyikin pitkäksi ja tiesin jo etukäteen, että jos olisin yrittänyt valssata 7 tai 8 esteen takana, olisi liike painanut koiran 6:lta putkeen eikä nytkään kaukana ollut. 8:lle tulo tuli sitten ihan eri suunnasta kuin olin suunnitellut. Tää on juuri sitä ongelmaa, että kun hypyt venähtää pitkäksi, niin sitten seuraavissakin esteissä suunnat on pielessä. Yllätyksekseni sain sen kuitenkin suunnattua 9:n yli pituudelle, josta taas tiesin että 15 on iso riski, mutta sain sen kuitenkin sieltä kutsuttua takaisin. 11 siis hypättiin taas ihan väärästä suunnasta. Putkesta eteenpäin loppu menikin sitten ihan hyvin jo. Tuloksena 0 ja 2. sija vajaa 2 sekuntia voittajasta. Paljonhan tuosta olisi ollut otettavissa pois kaarteissa, mutta työkalut oli taas puutteelliset. Aina kisoissa iskee ne paikat mitä ei olla harjoiteltu.
Haltuunottojen harjoittelu on siis tuottanut tulosta! Seuraavaksi otetaankin sitten työn alle takaa ohjaaminen ja tiukat käännökset takaaleikkauksina.
Lähtökontrolli oli hyvä ja A:n kontakti hyvä. Ensimmäisessä takaaleikkauksessa kääntyi ensin mua kohti, mutta ei kuitenkaan pyörähtänyt kun tajusi että mihin. Tässä ympyrässä sitten kaikki muut käännökset venyikin pitkäksi ja tiesin jo etukäteen, että jos olisin yrittänyt valssata 7 tai 8 esteen takana, olisi liike painanut koiran 6:lta putkeen eikä nytkään kaukana ollut. 8:lle tulo tuli sitten ihan eri suunnasta kuin olin suunnitellut. Tää on juuri sitä ongelmaa, että kun hypyt venähtää pitkäksi, niin sitten seuraavissakin esteissä suunnat on pielessä. Yllätyksekseni sain sen kuitenkin suunnattua 9:n yli pituudelle, josta taas tiesin että 15 on iso riski, mutta sain sen kuitenkin sieltä kutsuttua takaisin. 11 siis hypättiin taas ihan väärästä suunnasta. Putkesta eteenpäin loppu menikin sitten ihan hyvin jo. Tuloksena 0 ja 2. sija vajaa 2 sekuntia voittajasta. Paljonhan tuosta olisi ollut otettavissa pois kaarteissa, mutta työkalut oli taas puutteelliset. Aina kisoissa iskee ne paikat mitä ei olla harjoiteltu.
Haltuunottojen harjoittelu on siis tuottanut tulosta! Seuraavaksi otetaankin sitten työn alle takaa ohjaaminen ja tiukat käännökset takaaleikkauksina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)