Suunnitelmissa oikeastaan oli tänä vuonna jättää karsinnat väliin, mutta kun se voittovaatimus lisättiin kriteereihin ja se sattui vahingossa tulemaan, niin totesin että osallistutaan nyt sit kun kerran on oikeus. Varovainen tavoite oli tänä vuonna päästä radalle myös sunnuntaina.
Ensimmäinen rata lauantaina meni vähän jäykistellen ja kontaktitkin hajosivat ohjauksen puolesta taas. Ei oikein pää pysynyt jostain syystä kasassa. Lisäksi vielä tuli vähän hidastelua kun kolmosesteen jälkeen tuli pieni neuvottelu että mentäskö puomille vai A:lle ja tällaiset keskustelut meillä aina hidastaa vauhtia. Muutenkin tunnuin taas itse varmistelevan kovasti ja se ei kyllä yhtään nopeuta. Puhdas rata kuitenkin, mutta 3,9 sekuntia yliaikaa. Tavoite tuli kuitenkin täytettyä kun tämä riitti sijaan 30 ja antoi oikeuden startata myös sunnuntaina.
Lauantain hyppyrata ei pitänyt olla vaikea, mutta nollakulmassa oleva kakkoseste paljastui meille liian vaikeaksi kun kolmoseste oli "auki" ja sen takana vaikka mitä kivaa vaikka jätin koiran lähtöön niin ettei sen pitänyt sinnä nähdä ja haltuunottokin meni rekisteriin vasta väärän esteen suorituksen jälkeen. Tästä siis HYL, että menis vähän jännemmäksi sunnuntaina.
Sunnuntain eka rata tehtiin puhdasta toiseksi viimeiselle esteelle asti, josta saatiin keinulta vitonen. Tosin jos oisin itte saanut tuomita, olisin nostanut käden jo puomilta. Muuten kuitenkin homma toimi ihan ok, vaikken vieläkään osannut ohjata kontakteja ja muutenkin kyyläsin koiraa koko ajan tarpeettoman paljon. Eikö 7 vuoden harrastamisen jälkeen siihenkin voisi jo vähän luottaa? "Onneksi" sentään tuli vähän yliaikaakin ettei tarvinnut ruoskia itseä niin paljon siitä, että keinulla käännyin vastaan ja sain koiran himmaamaan liian aikaisin.
Neljännelle radalle lähdettiin yllättävää kyllä rennoin mielin vaikka olin jo rakennellut itselleni hieman mielihaluja että jos sais vaikka yhden pisteen että sais suorittaa kaikki viisi rataa. Puhdas siitä tuli, mutta paras vauhti oli kyllä niin kaukana poissa, että parin sekunnin yliajalla pudottiin pois finaaliradalta.
Yleisesti täytyy sanoa, että radat oli erittäin kivoja. Kaikki oli tehtävissä koirille loogisiksi, mutta tarkkana piti olla. Oma itseluottamus vaan on tällä hetkellä aika heikkoa ja luotto koiraan. Pitänee varmaan harkita, että treenaisi välillä jotain muutaman esteen pikkupätkiä sen höpöhöpöagilityn lisäksi. Tavoitteet tosin tuli täytettyä, eli tänä vuonna suoritettiin jo melkein kaikki radat. Kisat oli hienosti järjestetyt lukuunottamatta lauantain pysäköintiopastuksia ja sitä, että puffasta loppui kaikki kesken sunnuntaina. Tärkeää oli myös, että itseluottamus vähän palasi, kun sain kerättyä itseni vielä viimeiselle radalle vaikka takaraivossa hieman häämötti finaalirata ja oli hyllykin alla, mutta renno(hko)sti lähdettiin tekemään vaan omaa rataa ja katsomaan mitä tapahtuu. Nyt täytyy näihin henkimaailman asioihin yrittää myös panostaa ensi viikonloppuna Raumalla, että oltais sitten IMCA:ssa parhaassa iskussa syyskuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti