Terveystutkimuksia ja pientä treenailua

Sveitsistä paluun jälkeen oon ollu vähän laiska ja vielä laiskempi kirjottelemaan. Sain kuitenkin Aulikselle aikaiseksi tilata tarpeelliset terveystutkimukset ja jonkun mielestä ehkä vähän tarpeettomiakin. Eli 14.9. käytiin Koirakissaklinikalla ottamassa lonkka-, kyynär-, olka- ja selkäkuvat ja teetettiin samalla polvitarkastus. Olin rakennellut päässäni kaikennäköistä kauhukuvaa E-lonkista ja kakkosen kyynäristä ja ties mistä selän epämuodostumista. Kuvauksen ja polvitarkastuksen hoiti Heikki Merimaa. Homma aloitettiin polvitarkastuksella, mikä meni osin vähän painimiseksi (Tanja ainakin tietää miten vaikeaa pyrri on kaataa kyljelleen ja pitää siinä;)). Polvet SKL:n kriteerein 0/0, mutta aivan täydellisiä ei sillä alueella oltu. Kummallakin puolella on sääriluu lievästy kiertynyt siten, että kintereet tulee vähän sisään päin, mutta ei niin paljon, että tarvitsisi murehtia. Rauhoittaminen ei mennyt ihan läpi ekalla piikillä vaan edelleen kuvaukseen mennessä jätkä kyllä kuunteli kaikenlaisia ääniä ja meinasi välillä lähteä liikkeellekin, mutta ei takapää kantanut liukkaalla ja vähän lisää aineita piti laittaa. Sitten olikin se tuskallinen odottelu, mitä helpotti kovasti ensikommentti kuvauksen jälkeen että ei ollut mitään ihmeellistä. Etupää ja selkä kaikin puolin täydelliset, lonkat jossain A:n ja B:n rajamailla.

Loput kuvat tuolla.

Jonkun verran ollaan lenkkien yhteydessä myös treenailtu. Pientä tokoa, eli seuraamisia, paikallaoloja ja luoksetuloja lähinnä, mitkä on ok. Seuraaminen Auliksella ei vieläkään oikein miellytä, mutta mulla on jonkunlainen visio siitä, että miten tästä eteenpäin. Pitäis vaan toteuttaa. Ella taas on meinannut revetä liitoksistaan kun taas 3 vuoden melkein totaalitauon jälkeen on tehty taas tokoakin. Sen luoksetulo on nyt hieno, tulee täyttä vauhtia ja kääntyy jo 2 metriä ennen perille tuloa ja peruuttaa täydessä vauhdissa perusasentoon.

Lisäksi ollaan otettu Auliksella muutama ja Ellallakin kokeeksi yksi makkararuutu. No meillä tää on kyllä Natural Menu -ruutu, kun en makkaroita koirille syötä, mutta kuitenkin. Kumpikin tekee näitä loistavasti. Ensimmäisellä kerralla Aulis työnsi nenänsä jopa pari kymmentä senttiä ruudun ulkopuolelle ennen kuin kääntyi ihan itse takaisin, ei tarvinnut edes hihnasta pysäyttää ja sittemmin on mennyt ihan reunoja pitkin tutkimuksensa ja mitä nenä käy ulkopuolella voi mitata senteissä. Ella tajusi myös homman heti ja ei edes viitsinyt etsiä niitä nameja sen tallatun alueen ulkopuolelta. En oikein tiedä miltä työskentelyn pitäisi näyttää, mutta Auliksen osalta se tekee töitä tosi innolla mutten usko että sitä tarvitsee rajoittaa ainakaan vielä, kun se tekee kuitenkin tarkasti ja keskittyneesti.