Torstaina oltiin epävirallisissa kisaamassa - tällä kertaa vain Auliksen kanssa, kun Ella on menossa sunnuntaina kisaamaan. Onneksi tosin näin, meni aika myöhään ja pakastui ja oli tosi tosi kylmä. Oli aika pettymys, että mölliradalla ei taaskaan ollut kontakteja eikä tästä ollut kerrottu etukäteen, vaikka itse tekisin mieluummin ratoja kontaktien kanssa kuin noita hyppyratoja. Ja olipa tullut ihmisiä pitkänkin matkan takaa paikalle jotka toivoivat että pääsisivät treenaamaan kontakteja ilman että pitää iltamyöhään odottaa avoimen luokan ratoja. Jos tämä homma nyt yleistyy, niin olisi mielestäni kaikilta seuroilta mukava palvelu ilmoittaa etukäteen onko radat agility- vai hyppyratoja. Yleisesti kisoissa juokseminen tuntui pahalta ja lonkka vaivasi jo tutustumisissa (oma, ei koiran) ja en oikein uskaltanut juosta kunnolla radoilla.
Mölliradalla eka käännös venyi vähän pitkäksi. Vähän jännäsi putki 6, mutta olin päättänyt että 5:n päällä vaan hihkaistaan putki ja katotaan mitä tapahtuu. Kuitenkin sitten alun jälkeen hyppäsi pituuden hieman sisäänpäin, jolloin 5 meni sitten sen oikean pään suuntaan. Putken jälkeinen hyppysuora osoitti oranssin putken päiden väliin, eli 8:lta piti kääntää, että koiran saisi mustan putken oikeanpuoleiseen päähän, johon piti mennä. Alunperin tiesin että tää tulee olemaan hieman lotto. En kuitenkaan luottanut tarpeeksi koiraan, että olisin mennyt tarpeeksi pitkälle kun epäilin että tulisi 7:n ohi. 8:lla tulikin sitten hieman yliohjaus ja mentiin mustan putken vasempaan päähän asti. Positiivista oli se, että koira tällaisessakin paikassa oli kuulolla. Vaikeudeksi tuli jatko, kun piti äkkiä keksiä mistä aukosta koira tulee ulos.
Avoimella radalla alussa olisi pitänyt pyytää jo kakkoselle kokoamaan, kun siitä ei pääsekään enää kääntymään kolmoselle. En odottanut, että se suoristaisi itseään hypylle niin, että menisi kolmosesta ohi, mutta ei enää pystynyt kääntymään vaan joutui ohittamaan. A:lla tuli taas sellainen 6kk sitten viimeksi tapahtunut hyvin lennokas suoritus, jonka kyllä videohidastuksissa saa oiottua ihan siistiksi hypyksi ja alastuloksi vaikka näyttääkin aika hurjalta. Reipas kohahdus tuli yleisöstä kyllä. Takaosassa myös mietin jo tutustumisessa, että olisiko pitänyt 7:lla pyytää keräämään vai ei kun se oli kuitenkin pakko jättää sinne, että ehdin pukkaamaan 10:lle putken jälkeen. Vastaus tuli sitten suorituksen aikana, että olisi, kun ei pitkästä hypystä tuosta vauhdista enää taivu 8:lle. Yllätyksekseni kepit meni hyvin, vaikka yritinkin ohjata vähän huonosti ja koira oikein hakeutuu oikealle puolelle. A:n jälkeen puomi vähän jännitti, mutta se oli ihan hyvä vaikka siihen tultiin vaikeasta kulmasta ja rengaskin osui oikeasta välistä.
Tämän lisäksi ollaan tehty pientä jälkitreeniä ja vähän tokoiltu lenkkien yhteydessä. Jälkellä on vähän jotenkin liikaa vauhtia, pitäisi jotenkin yrittää saada rauhallisemmasta tilasta lähtemään kun nyt alkaa selkeästi tarkkuus kärsiä. Luulen, että näistä kolmioista pitää hetkeksi palata takaisin ruutuihin. Auliksen tokon osalta paikallamakuu ja istuminen alkaa sujua, alo-luoksetulo on oikein hieno ja seuraaminen, mikä on ollut murheenkryyni alkaa olla myös ok.Ellan toko on samaa kun aina, se on revetä liitoksistaan kun saa seurata ym. Otettiin myös vähän jääviä ja luoksetulon pysähdyksiä eikä se näitä ainakaan ole unohtanut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla merkkiä ja ruutua ja muuta, että miten sujuu parin vuoden tauon jälkeen.
Kummallakin otettiin lisäksi ihan huvikseen joku päivä lenkin yhteydessä lähipuistossa puiden ympäri sylkkäri- ja poispäinkäännösharjoituksia. Aulis oli näissä selkeästi parempi, tosin Ellan kanssa tehtiinkin ihan ekaa kertaa. Sillä meni hetki sisäistää, että pitää kääntyä pois päin. Jossain vaiheessa pitäisi kokeilla miten onnistuu agilityesteillä. Niillä periaatteessa odotan, että Ella on helpompi, kunhan sen saa ensin vietyä oikealle puolelle estettä, mutta voi Auliskin yllättää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti