Tapaninpäivää vietettiin enemmän tai vähemmän perinteisissä TSAU:n kinkunsulatuskisoissa, missä käytiin Auliksen kanssa juoksemassa kaikki radat (mölli, ykköset, avoin). Tää oli vähän sellainen juupaseipäskisa, mihin lähtemistä mietin että jos on ihan horroria, niin paha juttu näin lähellä ekoja virallisia kisoja. Mutta edellisen kerran treenatessa koira oli kuitenkin niin loistava, että päätin sitten kokeilla että mitä pitää treenata vielä viikolla viimeistelytreeneissä.
Möllirata meni ihan ok, kertaalleen vähän yliohjasin pois nenän edessä olevalta hypyltä enkä ohjannut A:lle, josta ylimääräinen putki. Puomilla tuli murheeksi (ilmeisesti, en muuta selitystä keksinyt) että esteellä oli niin paljon hiekkaa että koira ei oikein hahmottanut missä este loppuu ja mistä kenttä alkaa. Tätä ongelmaa kun ei oikein missään muualla ole ollut. Meni niin itsevarmasti sinne loppuun aluksi, että olisi toisaalta ollut reilua jättää säätämättä sitä paikkaa oikeaksi. Tässä sitten tuhrattiin aikaa ja kertaalleen poistui koko esteeltäkin. Rata oli hieman totuttua vaikeampi möllirata, mutta ei nyt mikään mahdoton ja moneen paikkaan olin tosi tyytyväinen.
Ykkösen rata oli ykkösen radaksi ehkä möllirataa vastaavasti vaikeahko. Totesin parin koiran jälkeen että nyt pitää kokeilla semmosta vaihtoehtoa, että väännetään tulos vaikka väkisin. Rata meni melkein loppuun asti ihan kohtuullisesti. A:lla jäi etutassut alimman poikkiriman päälle, mutta en lähtenyt tätä säätämään, käydään sitten omalla hallilla viimeistelemässä kontaktit ennen ensi viikonloppua. Käännökset kuitenkin sujui. Renkaan jälkeen piti hieman linjata ulos päin ja paiskasin sen verran voimakkaasti koiraa että kääntyi väärään suuntaan ja viimeisestä esteestä tuli ohi. En uskaltanut vedättää kauheasti, kun tiesin että puomi on houkutteleva ja toiselle puolelle hyppyjä ei voinut mennä, kun esteet oli seinässä kiinni.
Avoimen radasta ei kauheasti raportoitavaa. Rata oli hyvin saman tyyppinen kuin ykkösen rata. Lähdössä Aulis nosti perseensä istumasta ilman lupaa ja palautin sen. Pitäisi myös kisatilanteessa muistaa joskus sanoa jotain muutakin kuin antaa se lähtölupa. Alussa ennen keppejä tehtiin yksi hyppy lisää ja kepeille tultiin tiukasta umpikulmasta melkein A:ta kohti, missä olin kauhean tyytyväinen että haki kepit eikä sitä lähellä ollutta A:ta. Keppien jälkeen oli hyppy-putki-hyppy, missä sai irrottaa koiran ihan urakalla putkeen. A:n jälkeinen hyppykuvio oli myös muutettu, mutta siitä eteenpäin sama. Nyt päätin kokeilla vähän rohkeammin. Yksi hyppy jäi ennen puomia tekemättä, joka rohkaisi lopussa vielä lisää. Nyt rohkeammin renkaalta vienti ja osui oikeaan ja ajattelin kokeilla loppusuoran vedättämistä, joka arvattavasti sai koiran puomille. Eli tuloksena hyl.
Jaloissa painoi kyllä, kun aamulta oli alla 2 tunnin lumityöt. Nyt tehdään sitten kerta tai kaksi viikolla lyhyet treenit missä pääteemoina on todeta että kontaktit toimii ja lähtöjä treenataan myös. Ja jotain pientä kivaa muutenkin, että on sitten viikonloppuna sellainen olo että hommalla on edes joku mahdollisuus onnistua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti