Lauantaina ensin aamupäivällä Timo Liuhdon koulutus. Rata näytti jo etukäteen meille tosi vaikealta, kun työkaluja vielä puuttuu ja kepit ei ole kovin vahvat, eli käytännössä sitten päädyttiin hinkkaamaan tästä pätkiä. Rata jatkui vielä pituuden jälkeenkin, mutta sinne asti ei koskaan menty.
Alussa yllätin itsenikin kun heti ensimmäisellä yrityksellä Aulis osui ensimmäiseen keppiväliin, mutta ei taipunut pujottelemaan.Yllätyksekseni ajoitukset pelasi niin hyvin, että 6- ja 7-esteille ei karattu kertaakaan, mutta putkeen kyllä jos olin omassa sijoittumisessa ja suunnassa 2:n jälkeen yhtään varomaton. Ensin hinkattiin kuntoon 2:lta käännös. Tämä onnistui mielestäni valssilla oikein hyvin ja turvallisesti ja koiralla oli enemmän tilaa, mutta opeteltiin kuitenkin kutsumaan niin, että olen itse ihan kiinni rimassa. Kun tämä saatiin kuntoon, alettiin aloittaa kepeiltä ja tehtiin ensin poispäinkäännös kepeiltä, joka lähti sujumaan oikein hyvin sen jälkeen kun koira tajusi että mitä halutaan ja sain oman ajoitukseni kuntoon että maltoin oikeasti odottaa sitä viimeistä väliä. 5:lle leijeröinti onnistui tosi hyvin eikä kertaakaan edes katsonut 6:sta matkan varrella. Tässä sitten Aulis alkoi esitellä erinomaista radanlukutaitoaan ja karkaili putkeen ja kepeille ja ties mihin jos en ollut tosi tarkkana että otan sen sieltä mukaan muurille. Tässä pitäisi myös saada lisää rohkeutta lähteä liikkeelle heti kun seuraava suoritettava este on merkattu, mutta kokemattoman koiran kanssa jään aina ihmettelemään että hyppääkö se nyt sen 6:n, jään paikalleni ilman ohjausta ja koira tekee omat valintansa. Lopuksi vielä hinkattiin kuntoon 8-13 siten, että mun piti ehtiä 9:n puolelta työntämään koira 14:lle, mutta tätä ei otettu muuten kuin sen verran että ehdin sinne päähän ohjaamaan sen sinne päin, pituutta ei kertaakaan suoritettu. Tässä tehtiin ensin jaakotus 9:lle kunhan muistin kutsua koiran putkesta ennen kuin se on ulkona, siitä saatiin supertiukka käännös, ohjaaja syvälle 10:n ja 11:n väliin ja 11:lla koira päästetään ohi suorittamaan 12 itsenäisesti, josta vain pieni veto ja ohjaaja tuolla 9:n paikkeilla kun koira menee sisään putkeen. Nää kohdat tuntu tutustuessa tosi vaikeille ja olin tosi tyytyväinen että saatiin nää pätkät tehtyä.
Lauantaina iltapäivällä koulutin itse ohjausten selkeyden miettimistä 5:lle koirakolle, jotka pääasiassa mölli-/1-tasoa, joten harjoitukset oli oikeasti sopivan tasoisia ja saatiin varmaankin joillekin päähän se koiran näkökulma ja ajoissa selkeästi ohjaaminen, jotta homma olisi edes koiralle helppoa. Etukäteen en tiennyt minkä tasoisia koirakoita tulee, niin olin samalla estejärjestyksellä suunnitellut 4 eri rataa ja niistä 2 saatiin mentyä niin että saatiin vähän epäonnistumista ja lopuksi onnistumista. Jälkimmäisen valitsin sen perusteella mitä olin ekalla radalla nähnyt. Toivottavasti opit pysyy ohjaajien päässä ja ainakin herättävät ajatuksia, kun laji kuitenkin vaatii teknisen osaamisen lisäksi oikeasti sitä ajatustyötä siitä, että mikä tekniikka mihinkin on järkevää ja millä ajoituksella niin että koira koko ajan tietää mitä tekee. Ihan möllitkin tekee hyvin motivoituneesti aika vaikeitakin ratoja kunhan ohjaus on selkeää ja koira tietää jatkuvasti mitä siltä odotetaan.
Sunnuntaina aamupäivällä jatkettiin sitten Tuulia Liuhdon ryhmässä. Rata oli mielenkiintoinen ja meidän tasolle sillä lailla sopivampi, että se vaikutti haastavalta, mutta mahdolliselta. Ja osoittautuikin, että pienen opettelun jälkeen tehtiin melkein koko rata aivan sikahyvin.
Koska kepit ei vielä ole riittävän vahvat, todettiin, että jätetään puomilta kepeille vienti väliin, eli tehtiin hypylle 11 ja sitten loppuosa radalta kepeiltä aloittaen. Ensimmäisessä aloituksessa kävi juuri niin kuin oletinkin, että sinne syöksyi putkeen 2:n siivekkeen ohitettuaan. Otettiin siis ohjaajan näkökulmasta oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, koska toiselta puolelta takaakierrosta koiran linja osoitti 3:lta suoraan putken väärään päähän ja kaikki sitä kautta menneet taisikin mennä sinne viimeistään toisella yrityksellä. Lisäksi Aulikselle tekee hyvää nämä ylikäännökset tässä vaiheessa. Tästä ekalla kerralla putkeen mennessä vedin vähän turhankin paljon pois väärältä päältä enkä päästänyt ajoissa irti, vaikka 3:n hyppylinja oli sellainen että 1 laukka-askeleen jälkeen koira oli jo ohi ekasta putken suusta. Irrotus putkeen ja ensimmäisenä välistäveto-sylkkäri -yhdistelmällä putken väärään päähän. Vaihdettiin tämä valssiin, kun putkeen irrotuksen jälkeen ei kuitenkaan ollut ongelmia ehtiä 7:n siivekkeelle ja pysäyttää liike kun koira on pituudella ja valssilla sai selkeämmin vedon putken haluttuun päähän. Piti vaan olla jäämättä ihailemaan kun koira suorittaa putkea. Puomilta 11:lle käännöksen teinkin niin, että annoin koiran mennä itsenäisesti kontaktille ja tästä sitten kutsu 11:n yli. Loppupuollella Aulis sitten esittelikin mainiota radanlukutaitoaan. Eli jatkettiin kepeiltä. Tästä ensin muutama kerta kun sitä poispäinkäännöstä oltiin harjoiteltu ihan ohjaajasta piittaamatta suoraan viimeisestä välistä putkeen 19. Kävin siis sitten hakemassa sieltä viimeiseltä kepiltä. 15:lta suoraan irrotus putkeen ja 17 ja 18 väliin kutsumaan, niin seuraava osoite tietysti oli putkesta suoraan puomille, missä teki oikein hienon kontaktin itse vaikka olin jossian 6:n ja 12:n välissä. Seuraavaksi sitten jäin varmistelemaan 17:aa, jolloin en ehtinyt ottaa sitä yhtä askelta 18:aa kohti ja meni siitä suoraan putkeen. Lopulta tämä saatiin sairaan hienoksi ja hyvin ehti laittamaan 20:lle takaakiertoon. 17-18 alkoi sujua heti kun aloin uskoa koiraan, eli 17 käytiin vain merkkaamassa ja sitten siirrytään seuraavaan osoitteeseen. 20:llä ensin twistillä omasta valinnasta putkeen, mutta mut laitettiin opettelemaan saksalainen, mikä oli oikeasti tosi vaikea Auliksen käännöksillä saada ajoitettua niin että ehtii pois alta, mutta tätä on syytä harjoitella. 23 kierrätettiin taas siivekkeen ympäri, mikä saatiin onnistumaan tosi hienosti ja saatiin tosi tosi hienoja onnistumisen tunteita kyllä sit kun hommat alkoi mennä. Eikä se ulkomuististakaan mennyt, kyllä sen edelleen sai huonolla ohjauksella menemään huonostikin.
Kokonaisuutena opittiin paljon ja koira sai paljon kehujakin etenkin Tuulialta. Hyvällä tiellä ollaan ja hyvässä vaiheessa. Nyt pitää ohjauksessa alkaa lopettaa varmistelu ja yrittää siirtyä siihen, että vain merkataan tehtäviä sen sijaan että jään katsomaan että suorittaako se nyt sen. Varmistelu vain varmistaa, että olen jatkuvasti myöhässä seuraavista paikoista. Koiralle opetettavaksi perusasioita edelleen, eli itsenäistä keppien hakua vaikeista paikoista ja kulmista. Kepeillä se kyllä kestää yllättävän paljon ohjaajalta ja tekee hyvin itsenäisesti. Lisäksi pitää tehdä suoria hyppyjä ohuissa kulmissa, niistä tuntuu tulevan välillä rimoja alas kun epäilen että se arvioi etäisyyden siivekkeestä eikä riman keskikohdasta. Sinänsä tämä on luonnollista, kun koira on alunperin opetettu suorittamaan siivekkeitä eikä rimoja. Ja lisäksi paljon tekniikoita, joilla on sitten enemmän toivoa selvitä niistä pahoista paikoista.
Ja draivia ei puutu. 4 päivää putkeen agilityä eikä sunnuntainakaan vielä koiran jaloissa ainakaan painanut, ei alkanut tulla rimoja alas ja sama sekopää joka päivä. Draivista saatiin kovasti kehuja etenkin kun vaikka draivia on enemmän kuin jossain hauskassa vertauskuvassa mitä just nyt en keksi, niin se ei ole hallitsematonta. Hyvällä tiellä ollaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti