Yllätyspaimennus

Outin yllyttämänä lähdettiin ex-tempore -päätöksellä kokeilemaan paimennusta tällä kertaa Swedun paimennuskoulun Piikkiön haarakonttorilla, ohjaajina Outi Vesakoski ja Solveig Wilén. Tosin tilasin vain puoli päivää, kun juuri edellispäivänä oltiin paimentammassa ja jo 2 tunnin treenien jälkeen Aulis alkaa usein olla hieman toisaikainen ja ajattelin, että se tuskin kestää ihan koko päivää.

Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa. Juuri ennen meidän vuoroa alkoi myös sataa kaatamalla, mikä tarkoitti että siellä oltiin mutavellissä minä, koira ja lampaat. Uudet lampaat oli tosi hankalia mielestäni, eivät oikein kulkeneet ihan niin kivasti ryhmässä kuin Hilskan lampaat, joilla ollaan tähän asti harjoiteltu ja olivat jotenkin liukkaan oloisia. Lisäksi en päässyt pyöröaitauksessa kävelemään kunnolla, kun jatkuvasti joku lammas oli poikittain polvitaipeissa yrittäen kampittaa mutavelliin. Aulis haki ihan hyvin tasapainoa edelleen - en kyllä epäillytkään ja tuli myös todettua, että vaikka se on kuuma ja rähjää, niin ei se lampaisiin oikeasti kiinni käy. Tää oli vähän saman oloista kuin eka kerta pyöröaitauksessa. Katsotaan miltä näyttää ensi kerralla Kaisan lampailla, että oliko kyse eniten vaan uudesta paikasta ja uusista lampaista. Kuravellissä touhuamisen jälkeen olikin sitten koira ja isäntä sen näköisiäkin että on oltu kuravellissä.

Toinen harjoitus oli kuljetus laitumen reunaa pitkin. Lampailla oli niin kovia vetoja, että käytännössä kuljetusta ei ollut kovin helppo harjoitella mihinkään muuhun suuntaan ja tässä oli apukoira mukana pitämässä lampaat reunassa. Ajot oli suurimmaksi osaksi ihan hyviä, jouduin ohjaamaan koiraa hieman enemmän kuin mihin olen tottunut, kun pysäytyksiä ei varmistettu liinalla, vaan se oli pääasiassa varmuusvälineenä. Pari kertaa yksittäinen lammas meinasi jäädä joukosta pois, mutta ihan oma-alotteisesti tuli kumpikin hätisteltyä takaisin laumaan.



Tällä kertaa koira sai olla hieman oma-alotteisempi kuin viimeaikoina muuten ja hallintaa ei vaadittu ihan niin tiukasti, mutta en usko että se rikkoi mitään. Toisaalta olen nyt itse hieman luottavaisempi koiraan että vaikka se on kuuma ja möykkää, niin lampaat on kohtalaisen turvassa ja se yrittää pitää huolen siitä, että laumat pysyvät kasassa ja tilanteet hallinnassa.

Lampaita pyöröaitaukseen viedessä kun vaan katseltiin vieressä yksi jäi portin väärälle puolelle ja oli sitä mieltä että lähtee laitumen toiseen päähän takaisin syömään, oli Aulis kyllä skarppina heti että tuolla ei nyt oo homma hallussa ja oli sitä mieltä, että hänen pitäisi mennä vähän järjestelemään, vaikka tuohon asti oli ollut (omaksi itsekseen) kohtuullisen rauhallisesti ja tyytynyt vain katselemaan touhua. Tämä tuntuu onnistuvan tietyn etäisyyden ulkopuolella lampaista ja vaikuttaisi siltä, että pyöröaitaukseen meno on tosi kiihdyttävää, kun kuljetuksissa avoimemmalla maalla käyttäydytään rauhallisemmin.