Ella sai tänään jatkaa takaperin kasin opettelua. Sen kanssa toi on kyllä villiä touhuna, nyt ollaan vaiheessa että se pyörii väkkäränä mihin sattuu, mutta oon toisaalta tyytyväinen että se nykyään oikeasti tarjoaa toimintaa. Kyllä se pyörii ja kulkee takaperin ties mihin nyt mutta en usko että se vielä tajuaa yhtään et mitä siltä oikeastaan odotettiin.
Auliksen kanssa pitää edelleen olla tarkkana erityisesti sisällä ja namien kanssa kun se paineistuu kauhean helposti jos meinaan yhtään turhautua kun se tietää että haluaisin siltä jotain muttei se tiedä että mitä. Valitettavasti tää tapahtui tänään noutokapulan pitelyn kanssa ja pelkäsinkin että nyt sitten koira ei taas moneen päivään suostu katsomaan edes kapulan suuntaan. Pidettiin tunnin verran palautustaukoa ja otettiin uusi yritys, mutta tällä kertaa alle ensin tuttua hommaa eli seuraamista. Tää alkaa muuten olla tosi loistavaa, mutta liikkeellelähdöissä kontaktin pitämiseen pitää edelleen panostaa, kun se meinaa laskea katseen alas menosuuntaan tai sitten kietoo pään vasemman jalan ympäri muttei ota katsekontaktia. Lisäksi leikittiin asentoja eli ihan vaan vapaasta liikkeestä otettiin seisomista, istumista ja maahanmenoa. Nyt kun muita asentoja on harjoiteltu kohtuupaljon niin istuminen tuntuu olevan se vierain juttu, mutta kyllä sekin alkoi sujua muutaman toiston jälkeen. Meinaa vaan kovin helposti laota maahan asti. Seisomisesta olin jopa yllättynyt että se osasi sen niin hyvin tässä uudessa tilanteessa kun sitä on opeteltu tähän asti vain pihalla lelupalkalla ja nyt tehtiin naksuttelemalla kodinhoitohuoneessa. Tuttujen juttujen jälkeen alkoi kapulakin taas kelvata, mutta tässä pitää nyt vähän hakea mielentiloja ja miettiä aihetta kun sit kun siitä tulee liian hauskaa alkaa myös jyystäminen ja huolimattomuus, joten lienee syytä vähentää kerralla tehtäviä toistoja.
Lopuksi otettiin vielä vähän temppuja, eli pyörähdyksiä oikeaan ja vasempaan ensin ja sen jälkeen tassun antamista ja orava-asentoa. Nää etutassujen käytöt on kauhean vaarallisia kun ne ylettyy monen metrin päähän tai siltä se ainakin tuntuu ja tarkkuuskin on vähän sitä sun tätä ja vähän väliä on sitten joku käpälä naamassa tai silmässä. Orava-asentoon tuo kyllä fyysisesti pystyy, mutta meinaa kauhean helposti nousta seisomaan takajaloille sen sijaan että jäisi istumaan. Onneksi nää ei oo mitään semmosia missä ois kiire tai väliä jos se tekee ihan mitä sattuu, pääasia et koiralla on hauskaa ja tarjoaa toimintoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti