Helatorstai kisattiin tänä vuonna Forssassa. ATT:lläkin olisi ollut kisoja tarjolla, mutta halusin kisata ulkona ja pienemmissä kisoissa, joka yleensä tarjoaa leppoisampaa tunnelmaa. Lisäksi emme olisi ehtineet paimentamaan illalla Auliksen kanssa, kun minit olisi olleet viimeisenä. Täytyy sanoa, että oli miellyttävää vaihteeksi kisata niin, että näki myös muita kokoluokkia omien starttien välissä eikä ollut kauhea kiire koko ajan koiran ulkoilutusten ja muun säätämisen kanssa mitä näistä miniminimini-kisoista usein tulee. Tuomarina molemmilla radoilla oli Marjo Heino. Sääennuste hieman uhkaili aamupäivälle sadetta, mutta tältä onneksi vältyttiin.
Ensimmäinen rata oli melko haastava ja tarjosi paljon vaaranpaikkoja, joissa koiralla on tyrkyllä hirveästi vääriä esteitä. Rataantutustumisen lopetin noin 3 minuutin jälkeen kun ei tässä hirveästi ollut säätämistä vaan enemmänkin lottoa siitä, että sattuuko koira tänään olemaan kuulolla vai meneekö omiaan sinne mitä sattuu nenän edessä näkymään. Tämä rata hyllytettiinkin sitten siihen että pelkäsin liikaa kakkosesteen takana väijynyttä putkea ja käänsin liikaa kolmosen taakse ja kun Ella ei takaa-käskyllä mennyt kolmosen taakse helposti, niin annoin olla. Pääasia kuitenkin tänään oli löytää taas rento kisafiilis ja radassa oli kyllä potentiaalia saada Ella painestettua kävelemään, mutta ihan reippaasti sain sen menemään koko radan. Videon perusteella aikakin olisi riittänyt nollaan. Kontaktien osalta oli hassua se, että puomi on yleensä treeneissä huonompi kuin A, mutta kisoissa A hidastaa enemmän. Pitänee lauantaina kokeilla jättäytyä A:lla pidemmäksi aikaa koiran taakse ja antaa sen mennä itse alas. Ella näytti kuitenkin mukavasti itsenäisyyttä tänään ja ihan oma-alotteisesti karkasi A:ltakin kepeille, mikä on kauhean iloinen asia kun ongelmana on pitkään ollut liiallinen kilttiys.
Hyppyrata oli huomattavasti vauhdikkaampi ja sekin tarjosi omat haasteensa, mutta päätin olla pelkäämättä mitään ja päätin myös muistaa olla katsomatta mitä muut tutustumisessa touhuavat. Parissa kohdassa jäin hieman liian pitkäksi aikaa odottelemaan ja oltaisiin ehkä sekunti saatu ajasta pois kun olisin lähtenyt liikkeelle hieman aiemmin eikä koiran olisi tarvinnut pysähtyä katsomaan että mihin suuntaan nyt mennään. Rata oli myös melkoista juoksemista, mikä oli pitkästä aikaa ihan hauskaa. Olin joka tapauksessa rataan tosi tyytyväinen ja vielä tyytyväisempi, kun minulle paljastettiin että oltiin voitettu. Ihan nopeinta aikaa ei tehty, mutta nopein nolla kuitenkin. Tämä tarkoittaa siis, että meillä on nyt osallistumisoikeus karsintoihin ja ensimmäinen SERT-H. Tämä ei tosin auta AVA:n saamista yhtään, kun vanhoilla säännöillä ei enää valionarvoja saa hakea.
Molemmista radoista videot alla:
Yleisesti kisoista jäi kyllä hyvä fiilis. Tällä kertaa kontaktit on menneet eteenpäin. Hitaasti, mutta eteenpäin kuitenkin. Vauhti radalla on ok, kun vaan muistan antaa koiralle riittävästi tilaa ja antaa sen tehdä työt. Lauantaina jatketaan kisakokeiluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti