31.5.10

Lyhytkarvapyrrit paimenessa

Pyynnöstä järjestelin lyhytkarvapyrreille paimennuspäivän Kaisa Hilskan ohjauksessa Koirataidossa. Paikalle tuli yhteensä 7 kappaletta, joka lienee siis noin 15% Suomen lyhytkarvakannasta. Suurin osa ei ollut koskaan paimentanut millään tasolla. Auliksen sisko Pila (Tottakai Peukaloliisa) oli kerran jossain määrin nähnyt lampaita, Auliksen emä Elsa (Bagheera de la Patonniere) oli käynyt kaksi kertaa paimennuskurssilla ja kerran aiemmin sytyttelemässä. Samaisesta yhdistelmästä mutta eri pentueesta oli vielä Ange (Ange Noir de la Patonniere), joka oli ihan ekaa kertaa. Auliksen kasvattaja Seija Vikman toi mukanaan Aunen (Cannelle des Hauts de Fontclaire), joka on ranskassa suoriutunut CANT-testistä erinomaisin arvosanoin sekä Sohvin (Ciara du Pic d'Espade), joka on ranskassa CANT-testissä hylätty. Viimeisenä muttei vähäisimpänä Heidillä oli Elsan mukana puolivuotias Duca-pentu (Ducadou de la Vallée du Mouton).

Kirsi ja Pila ajaa, Kaisa varmistaa liinan perässä (kuva: Heidi Utriainen)

Yhteensä päivän aikana tehtiin kolme harjoitusta. Ensimmäinen harjoitus tehtiin pyöröaitauksessa, joka osalle ekakertalaisista koirista oli hieman liian pieni ja ahdistava paikka olla lampaiden kanssa, mutta kaikista kyllä saatiin jonkinlaista käyttäytymistä löytymään. Toisena harjoituksena tehtiin isolla laitumella isommalla laumalla ensin poispäin ajo ja sen jälkeen takaisin tasapainoajo ja viimeisenä harjoituksena uudelleen pyöröaitausharjoitus, jossa Aune ja Aulis hakivat isoja kaaria tasapainoon pyöröaitauksen ulkopuolella. Porukasta Elsa ja Ange olivat ehkä vähiten kiinnostuneita lampaista, mutta kummaltakin löytyi kyllä hyviä hetkiä. Ducaa vähän ujostutti ensin, mutta kun sille tehtiin sytyttelyä Heilin apukoirana kuten Auliksellekin joskus saman ikäisenä, niin alkoi ihan ideoita löytyä ja käytöksestä tuli kyllä nuori Aulis mieleen. Luulen, että meillekin pyöröaitaus olisi ollut ensimmäisellä kerralla liian pieni. Mielenkiintoista olisikin nähdä poika uudelleenkin lampailla. Aune oli odotetusti ihan tekijä eikä juuri ujostellut lampaiden käskemistä, Seijaa tosin hieman jännitti. CANT-hylkiö Sohvi oli positiivinen yllätys. Ensimmäinen kerta pyöröaitauksessa vähän jännitti, ajoharjoituksissa se keksi että lampaita voi käskeä ja toisella kertaa ei  pyörökään enää jännittänyt vaan Sohvi löysi egonsa ja oli lampaiden pyörityksen jälkeen rentona Seijan vieressä suupielet korvissa ja kieli poskesta roikkumassa sellaisella ilmeellä että se löysi tarkoituksensa. Pila oli käytökseltään aika paljon saman tyylinen kuin Aulis, mutta hieman kesympi. Ilmeisesti luonnonlahjakkuusisä Chakkalta on tullut vahvistusta Elsan taipumuksiin.

Aulis menee aitaukseen hallitusti. (Kuva: Seija Vikman)

Auliksen kanssa ensimmäinen pyöröaitaustreeni meni sisääntulon osalta ihan hyvin ja saatiin aika hallittu sisääntulo aikaiseksi. Muuten kyllä jätkä oli taas vähän turhankin rähjä ja haukkumista ja vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi ja etäisyyttä vähän turhan vähän. Pysähdykset on muuttuneet huonommiksi ja on nyt alkanut herkästi tehdä sitä että kun stopataan tasapainossa lähtee saman tien kiertämään toiseen suuntaan.

Aulis kiertää pyöröaitauksessa (Kuva: Seija Vikman)

Kuljetuksissa jätkä oli niin kuumana, että ei meinannut tulla mitään tolkkua ja kertaalleen jo ihan vaan paikalla ollessa sai lampaat karkaamaan toiseen päähän laidunta, josta Heili ne kävi hakemassa takaisin. Keskusteltiin Kaisan kanssa, että nyt alkaa olla niin kovassa vietissä eikä putoa enää helposti, että aletaan vaan tiukasti puuttua ja vaatia käyttäytymistä ja rauhoittumista ennen kuin saa tehdä mitään. Poispäin ajo oli aika kaaosta ja tasapainoajossakin tuli sivusuuntaista seilaamista vähän turhan paljon. Voi olla että kun oli isompi lauma, olivat ehkä Auliksen mielestä liian leveällä alueella. Mutta jatkossa nyt täytyy tehdä selväksi, että rähjääminen pois ja minä sanon mitä saa ja ei saa tehdä.

Aulis ajaa, Kaisa varmistaa liinasta (Kuva: Seija Vikman)

Viimeisenä harjoituksena tehtiin uudenlainen pyöröaitausharjoitus, jota ei ole ennen tehty. Tehtävänä oli jättää koira kauas maahan ja lähettää se kiertämään tasapainoon aitauksen ulkopuolella. Kaisa meni aitaukseen sauvan kanssa siltä varalta että Aulis keksisi mennä aidasta yli. Lähtö oli vaikeaa ja varmaan toista kymmentä kertaa jouduin palauttamaan koiran maahan. Lähti tosin epävarmasti ja hitaasti eikä ryntäilemään ihan tolkuttomasti, mutta todettiin että nyt ei yhtään periksi. Harjoitus sinänsä oli tosi hyvä, koska päästiin tekemään isoja kaaria ilman että kukaan joutuu jarruttamaan liinassa ja etäisyys tulee muista syistä. Pari kertaa yritti rynnätä lautojen välistä aitojen sisään, mutta lopetti tämänkin. Hassua sinänsä, että vasemmalla kaarella meni paremmin tasapainoon asti, oikealla pitää paremmin etäisyyttä. Toivottavasti tätä harjoitusta saadaan tehdä lisää. Tasapainoon pysähtyminen oli myös vaikeaa ja karkasi herkästi vaihtamaan suuntaa kun pysäytettiin tasapainoon.

 
Aulis kiertää (Kuva: Heidi Utriainen)

Kokonaisuudessaan oli mukava päivä ja tuli todettua että on näissä vielä jonkun verran ainakin paimenkoiran vikaa. Toivottavasti jossain vaiheessa saadaan järjestettyä uusi päivä tai ehkä jopa parin päivän leiri, josta nyt jo alustavasti oli puhetta. Heidin kuvia lisää täällä ja Heidin kertomus täällä. Myös videomateriaalia on paljon päivästä ja tästä tulossa muutaman päivän sisällä kooste, kunhan saan editoitua jotain järkevää niistä 37 pätkästä jotka kuvattiin.

Ei kommentteja: