Paimennuksen perusteet -kurssilla oli jo toiseksi viimeinen kerta. Tällä kertaa päätin jo etukäteen että pysyn rauhallisena, mistään ei anneta senttiäkään (meinasin sanoa tuumaa, mutta se on aika paljon enemmän kuin sentti) periksi ja otetaan se aika mitä tarvitaan että hommat menee niinkuin halutaan ja tää kyllä kannatti. Alkuun jouduttiin vähän keskustelemaan että mikä on taas soveliasta käytöstä ja mikä ei, kun valitettavasti tää on oppinut rähjäämään myös maassa ollessaan.
Ensimmäisenä harjoituksena oli ajaa isohko lauma kierros laitumella poispäin ajona ja ekaa kertaa myös metsässä. Lampaat oli melko villejä ja liukkaita mikä tarkoitti aika liukkaita lampaita. Kyseessä oli siis sama lauma, joka maanantaina karkasi pelkästään haukkumalla toiseen päähän laidunta. Ohjeena oli, että lampaiden pitäisi joka kohdassa lähteä liikkeelle kävellen tai ravaten. Lähestyminen otettiin sitten niin että muutaman askeleen välein koira maahan ja jos alkoi rähjätä, niin tämä korjattiin ennen kuin sai jatkaa. Ensimmäinen lähtö oli tosi hyvä ja saatiin paineet koko ajan oikeaan suuntaan, joskin oltiin kolmantena niin lampaat kyllä vähän jo tuntui tuntevan reittiä. Tämä ei kuitenkaan ollut kovin tärkeää, vaan tärkeintä oli, että saatiin hallittu lähtö. Aulis oli tällä kertaa myös kaukaa ajettaessa hyvin töissä koko ajan, vaikka muutamaan kertaan yrittikin rauhoitella itseään syömällä paskaa mutta jatkoi kuitenkin hyvin ja melko hallitusti töitä. Ainoa kohta missä lampaat laukkasi oli kun ne saatiin ajettua metsäiseen nurkkaan mäen päälle niin sieltä laukkasivat alas kun koko lauma lähti jo kun koira hyppäsi ojan yli metsän puolelle vaikka homma meni ihan hillitysti. Seuraavassa nurkassa osattiin kiertää tarpeeksi kaukaa lampaiden takapuolelle, että eivät ottaneet aidasta liikaa painetta ja lähteneet sen takia laukkaamaan pois aidan ja koiran välistä. Pienenä ongelmana suuntakäskyissä oli tässä kohtaa, että kun sanoo vasen tai oikea, niin kuuluu räyh ja koira meinaa lähteä täysillä, mutta tässä vaiheessa tärkeämpää oli mielestäni että ihan suullisilla käskyillä kuunteli suuntia ja lähti tekemään käännöstä kauemmas lampaista eikä vain annetulta puolelta lampaisiin kiinni. Loppupistekin ajossa oli keskellä laidunta koivun vieressä ja osattiin lähteä oikean kautta flankkaamaan ympäri pysäyttämään niin että lauma jäi oikeasti ihan oikeaan paikkaan. Tässä kohtaa tuli jo myös hyviä lähtöjä niin että suuntakäsky ei aina tarkoittanut että juokse tuonne niin paljon kuin jaloista lähtee vaan lähti odottaen että saatetaan parin askeleen jälkeen pysäyttää.
Toisena harjoituksena otettiin taas hakukaaria pyöröaitauksen ulkopuolella. Paikalle jääminen maahan tuntuu olevan nyt sellainen että taas varmaan 7 kertaa piti palauttaa perään hipsivä koira taakse maahan. Tosin hyvä puoli on, että lähtee sentään vain hiipimään eikä ryntäile suoraan ohi lampaille. Ensimmäinen yritys otettiin oikeaan, mutta oli aika huono kun koira juoksi suoraan aitaan. Kiertäminen tasapainoon sujui ihan ok, mutta tälläkin kertaa oikeaan meinasi jättää vajaaksi ja vaihtaa suunnan vasempaan kun taas vasemmalle juoksisi vaikka monta kierrosta. Onnistuttiin myös pari kertaa pysäyttämään koira tasapainoon. Tässä oli vähän enemmän rähjäämistä kuin ajossa kun juokseminen on niin kovin kuumottavaa puuhaa. Lopetukseksi tehtiin vielä maahan jättö ja hakukaari vasempaan mistä tuli aika pienellä pullistuksella oikein hyvän mallinen, joskin jatkoi tasapainosta ohi ja juoksi koko kierroksen mutta oikeasti riittävän kaukana eikä edes kiinni aidassa, joten tähän oli hyvä lopettaa.
Kurssia on nyt jäljellä yksi kerta ja jatkossa tullaan uudelleen vielä perusteet -ryhmään. Arvaus on, että tämä kesä tulee olemaan vähän tällaista kamalaa kun tuollaisen murkkuikäisen teinin kanssa harrastaa ja kuten teinipojilla yleensäkin viettejä on paljon enemmän kuin järkeä. Yleisesti kyllä olin tämän kerran jälkeen tosi tyytyväinen ja nyt kun olen hieman katsonut maanantain videoita, niin tässä lajissa tuntuu olevan samaa vikaa kuin agilityssä että kaikki kamaluudet jää mieleen päälimmäiseksi vaikka siellä on paljon hyviäkin hetkiä ja kyllä niitä oikeasti on koko ajan enemmän, vaikkakin kuten kaikissa koiratouhuissa myös tässä tulee taantumia mitä pitää vaan sietää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti