Agilityn suhteen aiemmin ilmoitettujen tavoitteiden rinnalle on pari viikkoa sitten varmistunut kilpailulliseksi tavoitteksi PAWC, eli para-agilityn MM-kisat Nijmegenissä Hollannissa syyskuussa. Kuten vuodenvaihteessa totesin, viime syyskuussa minulla todettiin kummassakin lonkassa paha nivelrikko, joka rajoittaa lonkkien liikeratoja kaikkiin suuntiin ja aiheuttaa kipuja ja ontumista. Aloin miettiä asiaa jo syksyllä ja vihdoin keväällä sain keskusteltua lääkärini kanssa aiheesta. Tämän näkemys oli, että minulla pitäisi kilpailuoikeus olla sääntöjen mukaan ja kirjoitti minulle tarvittavan todistuksen. Todistus lähti skannattuna Hollantiin ja kilpailuoikeus minulle myönnettiin. Luultavimmin kyseeseen tulee ryhmä 3, kun vielä ainakin omasta mielestäni liikun kohtuullisen nopeasti. Ryhmä päätetään tosin lopullisesti vasta paikan päällä harjoituspäivänä.
Group 3: competitors who have a limitation concerning walking, can move passable (reasonably) fast may use assistive devices (like canes, braces)Nyt on siis matkajärjestelyt työn alla. Luultavimmin osallistun sekä Ellan että Auliksen kanssa
Heinäkuulle ohjelmaan tuli yllättäen Auliksen kanssa myös näyttelymatka Ranskaan, mikä järkyttää edelleen itseänikin suuresti. Käytännössä kasvattaja suostutteli lähtemään ja Aulis on nyt sitten menossa esiintymään sekä Maailmanvoittaja- että Ranskan Voittaja -näyttelyissä. Ja tärkeää on että mahtui sinne ainakin yksi vapaapäivä, että ehtii käydä ottamassa valokuvan Eiffel-tornista.
Edit: Järjestäjiltä saadun tiedon mukaan ei ole oikeutta osallistua sekä IMCA:han että PAWC:hen, joten keskitymme PAWC:hen.
1 kommentti:
Mulla on toinenkin tuttu, joka lähtee PAWC/IMCA-kisoihin. Anne oli Suomessa ensimmäinen näkövammainen, joka sai oikeuden kisata paragilty-säännöillä.
Lähetä kommentti