Edelleen jatkettiin pyörössä, että saataisiin siellä ensin hallinta ja maltti kuntoon ennen kuin siirrytään isommille laitumille. Taas oli havaittavissa aivan huimaa edistymistä viime kertaan nähden! Kahdella pyörökeikalla ehkä vain kaksi sikailua, mutta mä olen oppinut huomattavasti paremmin lukemaan koiraa ja reagoimaan siihen ja luottamaan että pystyn sitä tuossa tilassa hallitsemaan ja pitämään etäisyyden lampaisiin.
Ensimmäisellä kierroksella pyrittiin siihen, että maasta nostetaan koira aina ensin jaloilleen ja käsketään se pois aitaan asti ennenkuin päästetään kiertämään, kun näin tehtynä lähtee paljon paremmin. Ja oikeasti siitä löytyi se oikea vaihde vihdoin mun kanssa! Ja vielä heti alusta asti ihan hallinnassa! Saatiin ihan oikeasti kumpaankin suuntaan kierroksia niin, että koira meni aivan aitoja pitkin lampaat keskellä ja jopa "pois" toimi osan ajasta ihan oikein, että pää kääntyi entistä ulommas. Tää oli jotenkin sellaisia hienoja ja liikuttavia hetkiä kun tolle sai ajatuksen, että kierretään ilman että ollaan pyrkimässä sinne keskelle.
Toisella kierroksella otettiin mukaan, että koiran kiertäessä itse liikun, kun haluttiin nähdä onko se paimenessa vai opetettu vaan juoksemaan ympyrää. Ekan kierroksen loistavuus jatkui ja saatiin hienoja hetkiä, kun koira havaitsi että lampaat on irti musta, se pysähtyi oma-alotteisesti tasapainoon ja painoi lampaat ilman mitään liioiteltuja eleitä mulle ja rauhoittui ihan oma-alotteisesti paikoilleen. Saatiin myös aikaan tilanteita, joissa omalla liikkeelläni aiheutin koiralle oma-alotteisen suunnan muutoksen kun kierto oli koiran mielestä väärään suuntaan ja lampaat irti meikäläisestä. Eli saatiin tässäkin juuri sitä mitä haluttiinkin nähdä, koira paimentaa mulle.
Kehitettävää edelleen on, että paikalta lähtiessä ensimmäinen kierto tasapainoon pitäisi saada menemään kauemmas, sivusta kaartaa ok, mutta päätyy taakse tarpeettoman lähelle helposti ja mennessään vähän vielä meinaa tulla tarpeettomasti sanomista sille reunimmaiselle lampaalle lauman takana. Nyt kun kiertämistä on tehty niin paljon, niin pysähtyminen on tullut vaikeammaksi ja koira meinaa välillä ihan autistisesti jäädä kiertämään ympyrää, mutta näissäkin järkevästi ja hyvällä etäisyydellä aitoja pitkin. Maahanmenoista yleisesti sen sijaan ei tarvinnut juurikaan neuvotella tällä kertaa vaan pysähdykset meni suoraan maahan eikä siellä ollut suurimmalla osalla kerroista minkäänlaista rähjäämistä. Ja mikä iloisinta, tää oli oikeasti kivaa kun oma stressitaso alkaa pysyä kohtuudessa ja alkaa olla koko ajan enemmän uskoa itseen ja koiraan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti