Tämä vuosi on valmis

Vuosi tuli päätettyä Auliksen viimeistelytreeneillä huomisia ensimmäisiä virallisia kisoja varten ja käymällä vetämässä treenit omalle ryhmälle. Viimeistelytreenit meni loistavasti. Kontaktit oli hyviä, vauhti kovaa, kepit virheettömiä, käännökset tiukkoja kun sellaisia tarvittiin, draivi kovaa. Jos jotain vähän huonoa pitää löytää, niin lähdöt on edelleen ihan siinä hilkulla. Toivottavasti toimii huomenna ja oma pokka pitää.

Ella Sveitsin Alpeilla syyskuussa

Ellan kanssa on taas yksi vähän hämmentävä vuosi takana. Tokon suhteen on edelleen mulla päällä vuonna 2007 alkanut burnout, vaikka toisaalta koko ajan haaveena on sellainen "vielä kerran". Mahtaako vaan vuodet loppua koiralta ennen kuin saan itseni tokotreeneihin. Agilityn suhteen on eletty tosi hienoja hetkiä ja oltu todella pohjamudissa. SM-kisat oli katastrofi, karsintoihin osallistumisoikeuden voittaminen hieno hetki ja karsintoihin osallistuminen oli hienoa ja tavoitteet täyttyivät, kun saimme jatkaa myös sunnuntaille. IMCA Sveitsissä oli hieno, vaikka suurta menestystä ei tullutkaan. Toivottavasti vuosia on vielä paljon edessä. Terveystutkimusten tulokset olivat hyvät. Luin vähän aikaa sitten blogin ensimmäisiä merkintöjä ja näyttää siltä, että 5 vuotta olen kokenut olevani jumissa. Pitäisi kaiken epäonnistumisen harmittelun sijaan opetella iloitsemaan niistä pienistä onnistumisista ja muistaa kilpailla aina vain omaa tasoa vastaan. Ellan kanssa pääasialliset tavoitteet on vuonna 2011, että meillä on yhdessä hauskaa, varata ohjaajalta laatuaikaa yksin Ellalle. Kisaamisen ja treenaamisen pitää olla iloista.

Aulis Linnavuoren metsässä

Auliksen kanssa ollaan harrastettu paljon. Agilityssä ollaan niin kisavalmiita, että heti vuoden 2011 ensimmäisenä päivänä otetaan ensimmäiset viralliset startit Hyvinkäällä. Agilityn lisäksi ollaan pähkäilty tokon kanssa, joka on ollut tämän koiran kanssa uskomattoman vaikeaa ja ohjaajalle opettavaista. Seuraamisen ja noudon rakentaminen on ollut todella vaikeaa ja mitään oikoteitä ei ole voinut käyttää, kun koira rankaisee välittömästi, mutta uskoisin että vuonna 2011 osallistutaan myös kokeeseen. Paimennusta ollaan harrastettu paimennuksen perusteet -kurssilla ja pidettiin paimennuspäiväkin lyhytkarvapyrreille. Vuoden yllätys oli varmaankin se, että osallistuttiin voittaja-näyttelyyn ja Aulis sai JV-10 ja V-10 -tittelit. Lisäksi ollaan vähän treenailtu jäljen alkeita ja jopa juostu vieheen perässä. Uidakin se osaa, mutta vain rantaa kohti kun sen vie syvälle, mutta uskoisin että tämäkin asia joskus korjaantuu. Lisäksi jännittävien terveystutkimusten tulokset olivat loistavat. 2011 tavoitteena agilityn suhteen on nousta kolmosiin. Tokon suhteen tavoitteena on päästä siihen kuntoon, että voidaan osallistua kokeeseen ja säätää sitten seuraavat tavoitteet sen perusteella. Suuri haave olisi saada myös paimennus siihen kuntoon, että voisi johonkin farmikokeeseen mennä. Ja PK-tuloskin olisi hienoa saada joskus, luultavasti jäljeltä. Sitä en tiedä tapahtuvatko nämä paimennus- ja PK-asiat vuonna 2011 vai joskus myöhemmin, mutta ainakin aletaan työstää asiaa.

Ohjaajalle tuli myös tämän vuoden syksyllä tympeitä uutisia. Vihdoin menin lonkkien leposärkyjen takia urheilulääkärille. Olin lykännyt asiaa jo vuosia, kun pelkäsin saavani jonkun ikävän diagnoosin ja elin siinä uskossa, että kyse on vain lihaskireyksistä. Pelko osoittautui ihan aiheelliseksi ja röntgenkuvien perusteella todettiin nivelrikko ohjaajan kummassakin lonkassa, mikä rajoittaa lonkkien kiertoliikkeitä, erityisesti sisäkierrot ovat lähes olemattomat ja ulkokierrotkin hyvin puutteelliset. Fysioterapialla on haettu lihastukea lonkan seudulle, mikä olikin kovin puutteellista sekä lisäksi pyritty pääsemään kireyksistä ja epätasapainoista, jotta nivelet rasittuisivat mahdollisimman vähän ja pysyisin mahdollisimman toimintakykyisenä mahdollisimman pitkään. Lisäksi soveltuvat kipulääkitykset. Asiaahan ei voi korjata ja se etenee jotain tahtia. Ratoja kuitenkin juostaan niin pitkään kuin jalat kantaa, mutta tietyt ohjaustekniikat ovat jo tällä hetkellä fyysisesti vaikeita. Vielä ei oikein ole tarkalleen selvillä missä kohtaa rajoitukset ovat nivelistä johtuvia tai lihaksista johtuvia, mutta 2011 ja monta vuotta siitä eteenpäinkin tavoitteena on pysyä sellaisessa kunnossa, että pystyy kohtuullisen hyvin ja kohtuullisen kivuttomasti ratoja suorittamaan. Ja nauttia jokaisesta otetusta juoksuaskeleestsa.