Helatorstain kunniaksi käytiin Auliksen kanssa juoksemassa kolme starttia Ojangossa. Otin huviksi hyppyradankin ohjelmaan, kun kerran sinne asti lähti. Ei kai siitä kisaamisesta varsinaisesti haittaakaan ole, vaikka meillä hyppy-LUVA onkin jo kakkosista. Aamupäiväksi ihan ensimmäiseksi järjestyi ohjelmaa, kun perille päästyäni huomasin, että koiran paperit on kotona. Tätä sitten selviteltiin tuomarien ja päädyttiin, että ostan uuden kisakirjan ja jalostustietokannan tietojen, joita surffailtiin mun puhelimella, perusteella todetaan että meillä on kilpailuoikeus kakkosiin ja vahvistettiin ihan upouusi kirja meille. Aulis on edelleen maksi, vaikka ollaankin jalostustietokannan mukaan kerran kisattu medeissäkin. Prosessiin meni vähän toista tuntia, joten hyvä että olin ajoissa paikalla niin ehti vähän hengittää ennen ekaa rataa.
Ensimmäinen rata oli Heidi Viitaniemen tuomaroima hyppyrata, joka oli profiililtaan suhteellisen selkeä, mutta vaati toki hieman tarkkuutta. Pieni työtapaturma tuli ja yksi rima alas. Ilon aiheena kuitenkin ensimmäinne 5m/s ylitus ja luokan nopein aika.
Toinen rata oli Tuija Kokkosen agilityrata, joka vaikutti paikoin aika haastavaltakin. Monen kohtaloksi tässä tuli koirien syöksyminen putkeen suoraan puomin kontaktin yli, mutta itse en tästä edes ollut huolissani. A:lta tuo valahti persjättöä tehdessäni 4offiin ja nyt kun ollaan putkista kääntymistä harjoiteltu kovasti, niin suoran putken jälkeen kääntyi mua kohti ja mulla oli juuri blackout meneillään ja jouduttiin liian lähelle muuria ja palikka alas. Muuten kyllä sekin aika huikea rata ja sieltäkin yli 2 sekunnin kaulalla nopein aika. Toiseksi nopein aika oli myös lyhytkarvaisella pyreneittenpaimenkoiralla.
Kolmannen radan tuomaroi taas Heidi Viitaniemi. Ohjaaja alkoi olla jo vähän väsynyt ja koiralla vähän turhankin paljon draivia. Sain kuitenkin käännettyä koiran kakkoselta ettei menty A:lle. A:n jälkeen sitten en vaan ollut huolellinen ja en ohjannut toista hyppyä, joten sieltä kielto. Meidänkin kohtaloksi kuitenkin tuli se puomille meno niin kuin niin monen muunkin. (Lähes kaikki hyllyt tuli sieltä) Yritin sylkkäriä mieluummin kuin itseni ympäri kierrättämistä, jotta koiralla oli edes joku mahdollisuus nähdä koko puomi. Koiran linjalta joka tapauksessa kirkkaan oranssi putki tuli näkökenttään, oli suoritettu jo aiemmin joten koirat tiesivät sen ja hiekkainen mattopuomi oli visuaalisesti ehdottomasti heikompi kuin putki. Kai pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että tällä radalla sitten ei pudonnut mitään kun pari muuta asiaa meni pieleen.
Päivän saldona kuitenkin radalla oli kivaa ja me oltiin melkein hyviä ja se on niin kovin pienestä kiinni. Ensin meinasin että pitäisin juhannukseen asti taukoa - no, yhdet kisat vaan on mahdollisetkin enää tässä vaiheessa - mutta kotimatkalla sisuunnuin ja totesin että pakkohan se on päästä kokeilemaan. Eli Riihimäellä sitten käydään 11. päivä kokeilemassa onnea. Lähtöihin en ole ihan täysin tyytyväinen, mutta radalla mulla on kyllä hieno koira kun sinne asti päästään. Tän totesin myös tiistain treeneissä ja keskiviikon epiksissä. Tiistain treenit oli ihan superit, epiksistä ei tulosmielessä kerrottavaa ja pääasiassa oltiinkin lähtöjä harjoittelemassa.
2 kommenttia:
Mahdat olla onnellinen noista etenemisnopeuksista :-) Mä olen innoissani jo tuosta mun minin 4,5:stä. Ihan sairaan hienoa olisi päästä luukuttamaan kolmosiin tuollaisella vauhdilla. Siinä jäisi yksi jos toinenkin pyrrin jalkoihin.
Kyllä täytyy myöntää et on kivaa kisata koiran kanssa, joka tekee niin kovaa kuin kropasta lähtee mutta silti suurimmaksi osaksi ihan järki mukana. Joskus on tietty hankala olla ajoissa, kun koira myös tekee päätöksensä nanosekunneissa. Tuo 5m/s rikkominen kyllä tuntui hyvältä, mutta kyllä etenemät riippuu paljon rataprofiilin lisäksi myös mittauslinjoista.
Lähetä kommentti