Eilen illalla oltiin taas ohjatuissa agilitytreeneissä ja tällä kertaa on kyllä pakko kirjoittaa jotain, kun jäi niin hyvä mieli. Radan nähtyäni oletin, että tästä tulee katastrofi ja pääasiassa ohjaajan hermojenhallintatreeni.
Radalla erityisesti putkeen 5 vienti, 6 takaakierto ja kepeille meno oli kohdat, joista oli epäilyksiä. 4:ltä kääntyessä silmien eteen sattuu ensimmäisenä A, joten tässä tarvittiin ylimääräinen haltuunotto siirtämään fokusta yksi este ohjaajan suuntaan. Yllätyksekseni koira ei kertaakaan tässä kohtaa karannut A:lle! Myös 6:n takaakierto onnistui yhtä kertaa lukuunottamatta kun olin yhden askeleen verran myöhässä jäätyäni varmistamaan putkea 5 turhan pitkäksi aikaa vaikka oikeasti riittää vain että saa koiran katseen A:n ohi.
Kepeille viennissä kokeiltiin muutamia eri vaihtoehtoja. Onnistuin jopa puomin alapuolelta, mutta se aiheutti putken jälkeen pyörähdyksen. Tosin keskusteliinkin kouluttajan kanssa siitä, että jos olen puomin alapuolella, niin koiralta olisi periaatteessa täysin oikea valinta aloittaa kepit väärästä päästä. Olisin ekalla yrityksellä jo tehnyt radasta nollan, jos en olisi vahingossa juossut puomin alapuolelle. Puomin yläpuolelta mennessä olin noin putken puolivälissä koiran tullessa putkesta, mutta sieltä riitti kuten arvelinkin yksi "tässä" ja irrotus kepeille.
Lopuksi vielä kokeiltiin erilaisia tapoja tehdä 3-4-5. Alunperin tein persjätön keinun jälkeen. Tämän jälkeen kokeiltiin pospäinkäännöksillä ensin niin, että tulin keinun ja A:n väliin vetämään putkeen ja vielä lopuksi niin, että en ohittanut keinua lainkaan itse vaan keinun alapuolelta irrotin koiran vaan kiertämään siivekkeen oikealle, mistä sai tosi hyvän linjan työntää koira 6:n taakse liikkeellä ja ostettua aikaa. Pitäisikin enemmän hyödyntää kaikkea mitä koiralle on opetettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti