Sellaista kai on koiraharrastaminen, että aina välillä tulee takapakkia ja ilmeisesti joka kerta se on yhtä vaikeaa hyväksyä, etenkin kun takapakit tuntuu aina ilmenevän viikkoa ennen kisoja. Tänään käytiin siis Tuulissuolla vähän treenaamassa oikein kentällä ja tilan kanssa. Ekat ruudut meni ihan hyvin, ensin merkin kautta ruutuun pallo ruudussa siten, että koira ei ollut nähnyt rakentamista, mikä oli tosi hyvä. Sen jälkeen naksun kanssa kosketusalustalla samaan ruutuun, mitkä myös hyviä. Ohjattu nouto varmaa työtä, hieman hidasta tosin. Osa hitaudesta tosin varmaan voi johtua noin 31 asteen lämpötilasta.
Tunnari menikin sitten ihan käteen ja taas onnistui tuomaan väärän. Jotenkin vaikutti siltä, että kun ensin osui oikealle ja siitä jatkoi kaksi tikkua eteenpäin, kääntyi takaisin ja ilmeisesti muisti väärän. Toisella yrityksellä toi oikean. Pienen tauon jälkeen taas ensin väärä. Pitää vähän analysoida, että oliko tikkujen kuljetuksessa kentälle vikaa vai onko grillipihdit alkaneet haista liikaa jo ja pitää pestä. Tänään pitänee joka tapauksessa kylvää pihalle taas pari kymmentä tikkua ja alkaa ottaa sitä nenätyöharjoitusta mitä tehtiin keväälläkin. Lopuksi yritin ottaa vielä ruutua kosketusalustan kanssa, missä tällä kertaa koira oli jotenkin ihan pihalla ja kierteli vaan merkkejä, missä sitten alkoi jo ohjaajalla hermo palaa. Ettei sitten erittäin pahantuulinen ohjaaja jäisi viimeiseksi muistikuvaksi koiralle ruudusta, otettiin pienen jäähdyttelytauon jälkeen vielä yksi ruutu niin, että koira rakentelun aikana piilossa ja pallo ruudussa. Koira seisomaan ja lähetys vähän matkan päästä ja ihan täydellisesti sisään. Lyhyt paikallaistuminen ja paikallamakuu ohjatun merkkaamisen aikana sentään meni hyvin.
Täytyy toivoa, että kyseessä oli taas kerran vain hetkelliset mielenhäiriöt ja pieni perusteiden muistutus palauttaa hommat mieliin - on ainakin ennen palauttanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti