Tänään pitkästä aikaa ohjatut treenit. Aiheena Clean Runin pari harjoitusta joulukuulta 2005. (toinen ja viimeinen) Nämä meni ihan ok, mutta vielä oli havaittavissa vähän hidastelua kepeillä sisäänmenojen jankkaamisen johdosta. A:n alastulo myös vähän hidas, mutta muuten itse olen ihan tyytyväinen, vaikkakin kuulemma olisi pitänyt sekunteja ottaa pois. En vaan oikein tiedä mistä, jos koira ei oikein kulje ja ei oikein ole paikkoja vedättääkään. Jälkimmäinen rata mielestäni tosin parempi ja keppien sisäänmenot tosi varmoja tänään. Täytyy ehkä ensi viikon treenit jättää väliin, niin löytyisi ehkä villakoiramestaruuksiin intoa 19.8. Jotenkin ei oikein näissä ohjatuissa treeneissä saa itseä eikä koiraa sellaiseen vireeseen kuin kisoissa ja taas mulle yritetään myydä koiran kannustamista lääkkeeksi hidasteluun, mutta en taida edelleenkään ostaa, kun en osaa enkä halua kimittää koiralle ihan koko aikaa enkä oikein tiedä auttaisiko se edes. Harkinnassa on taas kovasti jatko. Pienryhmätreenaamisessa ei pysty itse säätelemään määrää ja laatua. Tähän astisista hyödyllisimmäksi kokemani pienryhmä taitaa olla mölliryhmä, johon osallistuin 3-luokassa kisatessa, missä sai tehdä positiivisessa hengessä perusjuttujen harjoittelua lyhyissä pätkissä eikä aina jotain sikapitkiä ratoja. Tähän urheiluun kun kaipaisi urheilullisempaa otetta, analyysejä suorituksen osa-alueista, osa-alueiden treenaamista ja niiden kehityksen seuraamista, mikä ei välttämättä aina toteudu sillä, että jokainen harjoituskerta on kokonainen ratasuoritus. Tympeää on myös se, että TSAU veloittaa harjoittelupaikkamaksua ihan yhtä paljon osallistuu sitten pienryhmään tai ei, vaikka mieluummin maksaisin vähän vähemmän ja menettäisin oikeuden harjoitella pienryhmässä. Täytyy haistella, mitä kääppänillä on tarjota talveksi ja vähän kartoittaa taas ilmapiiriä, että missä seurassa vuoden vaihteen jälkeen haluaa olla.
Agilitytreenien jälkeen parkkiksella yksi ohjattu nouto ensin merkille asti ja sen jälkeen loppuun asti, tällä kertaa oikealle, mikä oli ihan jees. Kotipihassa sitten tunnaria sieltä valmiiksi ripoteltujen seasta, jotka alkaa jo vähetä. Ensimmäinen meni taas ihan poskelleen, kun Ella lähti haistelemaan ties minne eikä mistään tikuista ollut kiinnostunut, joten otin pois ja toisella ja kolmannella yrityksellä meni ihan hyvin. Taitaa täytyä tunnustaa, että tunnari ei ole riittävän kivaa, että sitä viitsisi ihan ilman virittelyä tehdä, kun ensimmäiseen lähdettiin taas puoliunesta. Idarin pysähdykset jees, samoin palloleikkinä lähietäisyydellä tehdyt luoksetulon pysähdykset ja lyhyeltä matkalta läpi asti juoksutettu luoksetulo. Lauantain kokeeseen lähtiessä taas vähän epävarma olo, mutta kai se nyt ainakin jotain osaa - toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti