Ruutu ja tunnari

Tänään melkein pidin lepopäivän TOKO:n osalta, mutten malttanut kuitenkaan olla illalla naksuttelematta ruutua ja ottamatta paria tunnaria. Naksuteltiin siis pienoisruutua pihalla ja tällä kertaa merkin kautta. Meni tosi hyvin joka kerran suoraan keskeltä sisään ja keskelle. Tuulissuolla ilmennyt merkkien kiertely loisti taas poissaolollaan. Naksuttelin myös merkkejä muutaman kerran, kun olivat taas hieman väljiä. Hieman väljällä tässä tarkoitan noin 20 sentin etäisyyttä merkkiin, mistä en mitään suurta tyytymättömyyttä viitsi tuntea. Nyt alettiin jo käyttää oikeina tikkuina pihalle valmiiksi leviteltyjä vääriä tikkuja, niin niistä pääsee eroon. Vein itse kerran ja avustaja vei kerran. Kumpikin toisto melko hyviä, ensimmäinen ehkä itsevarmempi, jälkimmäisessä varmisti viereisestä tikusta mutta ei silti varsinaisesti epäröinyt. Tärkeintä loppupeleissä on, että sieltä tulee oikea tikku. Olen viime aikoina huomannut, että mulla on kaksi tapaa sanoa etsi-käsky, sellainen terävämpi ja vähän iloisempi. Sillä iloisemmalla tuntuu lähtevän vauhdikkaammin ja vapautuneemmin tikuille - täytyy vaan yrittää muistaa kokeessa että miten se piti sanoa.