Tekniikkatreeniä ja uutta asennetta

Katastrofaalisen huonon kisaviikonlopun jälkeen keräilin maanantaipäivän verran uutta asennetta itselleni ja etenkin uskottelin itselleni että oikeasti agility on hauskaa. Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni uuden asenteeni kanssa ja lähteä hallille vähän treenaamaan. Nyt kun itsenäisyyttä on alkanut löytyä ja suoraan irtoilu tuntuu toimivan, päätin Ellan kanssa ottaa vähän teknisempää treeniä. No ei mitään superteknistä, mutta kuitenkin sellaista missä käännytään ja missä ollaan hyllytetty viime aikoina.

Ensimmäinen radanpätkä oli mukaelma karsintojen hyppyradan alusta, josta Ella karkasi suoraan ykköseltä kolmoselle kaikesta huolimatta. Treeneissäkin sama toistui ja kutsut kakkosen suuntaan menivät kuuroille korville. Tällä kertaa olin kuitenkin varautunut ja treenit suoritettiin cuzit molemmissa käsissä että pääsee tarvittaessa hyvistä jutuista heti palkkaamaan oikealle puolelle ja jos oli vaikeuksia, niin käännös kerrallaan. Ensin siis jouduttiin palkkaamaan haltuunotosta kakkoselle, sen jälkeen sitten otettiin tuota 270 asteen siivekkeen kiertoa, että saadaan vauhti pysymään. Kokeilin myös tuota niin, että heitin koiran siivekkeen taakse ja otin persjätöllä, mutta meillä tämä onnistui kerran, jonka jälkeen koira tulikin kakkosen riman yli takaisin, eli hautaamme tällaiset ohjaukset tässä vaiheessa kun ihan hyvällä vauhdilla nyt onnistui mun ympäri pyöriminenkin ja siinä sentään tiedän koko ajan missä koira on ja mihin suuntaan menossa. Kolmosessa ei sitten ollutkaan tietysti enää mitään ongelmia ja palkaksi sai mennä A:n, joka oli muuten tänään loistava. Kun tehtiin sama peilikuvana, tuli ekalla yrityksellä ihan sama virhe kuin toisinkin päin.

Takaisin lähtöön tultiin niin, että A:n "yläpuolella" kuvassa sattui olemaan rengas, jonka kautta tultiin 3 ja 1 hyppyjen yli ja tuo eteen irtoaminen oli nyt tosi hyvää. Täytyy sanoa, että viimeaikoina ollaan ihan liian vähän treenattu oikeasti radoilla tarvittavia tekniikoita ja vain keskitytty irtoamaan eteen esteille, mikä on sitten radoilla aiheuttanut epävarmuutta ja ohjaus ja ohjauksen lukutaito koiralta on ollut vähän hukassa ja motivaatiokin menee kun erehdytään ohjaamaan.

Auliksen kanssa otettiin tämä sama 50cm rimoilla ja kävi ensin juuri niinkuin ounastelinkin, että kaveri pinkoo A:lle suoraan hyppyjen yli niin paljon kuin jaloista lähtee. Kun oltiin pari kertaa ekan esteen jälkeen palkattu repimisleikillä kädestä haltuunotto, niin alkoi onnistua. Tuo 270 asteen käännös siivekkeen ympäri oli kyllä tuon kokoisella koiralla ja tuolla hyppykorkeudella niin kaunis ettei paremmasta väliä ja A toimii aina palkkana.

Toisena ratana tehtiin Ellan kanssa Rauman kisoista alku, jossa vedin sen vahingossa kolmosen väärinpäin. Kuvassa kakkonen on lähempänä kolmosen linjaa kuin luonnossa, eli välistäveto oli todellinen riski. Edellisen jälkeen tämä menikin jo ihan leikiten eikä A:n imu ollut enää niin paha, mutta silti sinnekin mentiin innokkaasti kunhan sai luvan. Lisänä tässä otettiin versio, että kolmosella takaakierto-persjättö, joka myös meni hienosti.

Lisäksi otettiin yhden kerran kepit ja pariin kertaan puomi, josta 180 asteen käännös suoraan putkeen ja palkka eteen putkesta. Puomilla nyt pysähdyspaikka on hieman noussut, mutta ilman apuja kyllä hakeutuu itse kun antaa aikaa. Tämä korjaantui 2 toistolla. Muuten kontaktit oli tosi reippaita ja varmoja. Nyt pitää vähän analysoida että mitä teen treeneissä toisin kuin kisoissa vai onko kyse vaan siitä, että tutuilla esteillä tutuissa paikoissa on jotenkin helpompaa.

Auliksen kanssa otettiin lopuksi vielä keppejä. Tässä vaiheessa en viitsinyt edellisen jutun hyvän fiiliksen takia ottaa toista pätkää sen kanssa etenkin kun takaakierrot ei ole vielä kovin vahvoja yksittäisinäkään. Kepeillä taas sama ongelma, eli ensimmäisellä yrityksellä kaksi viimeistä väliä vähän epävarmoja, mutta tällä kertaa palautui muistiin nopeammin. Sisäänmenot on kyllä oikein hienoja pääasiassa. Nyt täytyy lopusta jättää ohjurit pois jatkossa koko ajan, koska ilmeisesti siellä ne on jääneet enempi päähän kuin alussa ja poistaminen häiritsee enemmän. Siinä mielessä ollaan hyvällä mallilla, että palkkaamalla oppii kyllä käännöksiäkin, joten ollaan periaatteessa valmiit tekemään vaikeitakin muutaman esteen pätkiä kun vaan muistaa että välillä se lähtee käsistä jos ei työkaluja ole vielä.

Ellankin kanssa tämä tuntui ainakin treenimuotona toimivan. Sille alkoi löytyä taas sitä maanista ilmettä, joka on nyt karsinnoista asti ollut vähän hukassa. TSAU:lla sitä vielä riitti 3 radan verran ja Heinolassakin ekan radan verran. Nyt sitä kaivetaan sit takaisin, mutta tällä kertaa niin että otetaan mukaan myös teknistä pyörittämistä, jos vaikka muustakin kun suoraan juoksemisesta tulisi kivaa.