Turkinhoitoa, jäljen vetoa ja pieniä perusjuttuja

Eilen oli pitkästä aikaa pesupäivä ja niitä normaaleja ruokakupilla paikallaoloja enempää ei sitten treenattukaan mitään. Tänään oli suunnitelmissa käydä lenkin yhteydessä kentällä, mutta jotkut ihmiskäyttäjät oli taas vallanneet sen, joten muutin suunnitelmaa. Kotiin päästyä käytiin vetämässä pari verijälkeä läheiseen metsään ja huomenna olisi tarkoitus ajaa ne. Voi kyllä olla, että siinä risukossa tuli vähän vaikeita, mutta olen aika luottavainen, että koirat yllättää positiivisesti ja haistaa kyllä mistä sieni on mennyt. Tuli taas naureskeltua miten tyhmän näköistä varmaan jonkun sivullisen mielestä olisi, että joku kulkee metsässä ja seurailee oksiin sidottuja paperinpaloja raahaten perässään veristä pesusientä. Toista kertaa kotiin päästyä tuli sitten kokeiltua tuo meidän iskemätön Moserin 9mm terä ja hyvää jälkeä tuli. Hoitohöyryt käytiin päästelemässä ulkona tekemällä muutama kauko. Tällä kertaa uusi seiso-istu tekniikka (sit) oli oikein hieno ja etupäätä siirrettiin erittäin suurieleisesti Oscarin tai jopa kahden arvoisesti taaksepäin takajalkojen pysyessä paikoillaan. Palkat pallolla taakse. Myös muut vaihdot meni hyvin ja into oli sellaista että harvoin on kovempaa nähty eikä silti edes arponut mitään. Sisällä otettiin vielä ihan tekniikkaharjoituksena seuraamisen paikalla käännöksiä ja askeleita, mitkä alun ylimääräisten höyryjen purkauduttua oli oikein kauniita. Revittiin myös lelua ja Ella voitti joka kerta hirveän ärinän ja nykimisen päätteeksi. Lisäohjelmana naksuun ehdollistamista, kun se on tuntunut vähän olevan sammumaan päin.