Tänään juostiin kaksi agilityrataa. Tuloksena kaksi merkintää kilpailukirjaan, ensimmäinen 0.61 ja toinen ihan puhdas 0 ja aika jopa vähän miinuksen puolella ja sijoitukset 8 ja 4. Ekalla radalla yksi ylimääräinen kaarre, joka maksoi hieman aikaa, mutta pääasia varmaan oli itselleni, että tällä kertaa Ella juoksi oikeasti kovaa. Toisella radalla myös yksi sähellys, joka maksoi aikaa. Kummallakin radalla olisi ilman näitä pieniä juttuja ollut rahkeita helposti palkintopallille asti, vaikkei ihan kärkeen asti. En tosin tiedä minkä verran muut ovat säheltäneet, mutta itse olin todella tyytyväinen vauhtiin kun viimeinen vuosi ollaan järjestäen tehty yliaikaa.
Keinun suoritus voisi olla huomattavasti nopeampikin, mutta kun ei tuota massaa ole kuin nelisen kiloa. Puomin alastulot oli loistavia, kun taas A:n alastulo toisella radalla oli kyllä aika hilkulla. Siinä tosin oli ohjaaja itse myöhässä hieman, kun harjan ylitys oli yllättäen huomattavasti normaalia nopeampi. Viretila oli sellainen, että pitkästä aikaa oli lähdössä varastamisvaaraa havaittavissa enkä kyllä jättänytkään kovin kauas. Normaalista poiketen annoin Ellan rauhassa vähän vinkua ja vetää radalle päin enkä turhaan yrittänyt ennen rataa pitää kontaktia tai syöttänyt nameja. Jossain ohjelmassa eilen televisiossakin sanottiin, että nälkäinen koira juoksee kovempaa ja se on aina tiedettykin, mutta jotenkin sitä kuitenkin tulee tehtyä aina jotain kontaktijuttua ja syötettyä maha täyteen nameja ennen rataa, mutta ei enää.
Kivaa oli joka tapauksessa, vauhti on mennyt eteenpäin kuten myös ohjaajan usko omaan koiraansa. Isoin huoli lienee tällä hetkellä A:n alastulo, joka siis kaipaa treenaamista. Oma taso voitettiin pääsemällä jopa ihanneaikaan ja muutahan ei voi tehdä kuin tehdä paras oma suoritus ja katsoa mihin se johtaa tulostaululla. Ei tässä lajissa oikein ketään muuta kuin itseään ja omaa tasoaan vastaan voi kilpailla kuitenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti