Tänään otettiin illalla idarin pysähdyksiä kaikissa muodoissa ja yhtäkään epävarmuuden häivää ei näkynyt, joka kerta asento oli oikea ja paikallaolotkin onnistui ohjaajan mennessä taakse. Koko idariin ei oikein sisällä ainakaan täydessä mitassa ole tilaa, mutta kyllä se toimii, jos pysähdykset menee oikeisiin asentoihin. Pitää ehkä hieman harjoitella mukaan seuraamiseen lähtemistä paikaltaan jossain vaiheessa, että sekin on varma. Ei sitä kyllä VOI:ssa vielä tarvita, mutta tuskin sen harjoittelu koiraa rikkoo.
Lisäksi otettiin pientä seuraamispaikan säätöä siten, että aina kun seuraaminen meinasi hajota, tuli pysähdys, jolloin taas paikka pikkuhiljaa parani, kun perusasennon korjaaminen on ylimääräistä vaivaa ennen palkkaa. Naksuakin voisi edelleenkin harkita lisänä liikkeessä paikan merkkaamiseen, mutta tämäkin toimii. Lisäksi otettiin paikalla kääntymiset ja askeleet. Eteen askeleet ja käännökset meni erinomaisesti kuten myös sivuaskeleet. Taakse askeleissa ensimmäisellä yrityksellä koira nousi vasten, joten otin sen uusiksi ja palkkasin, kun pidettiin jalat maassa.
Yleisvaikutelma oli, että motivaatio on kohdallaan ja jopa hännänheilutuksissaan normaalisti melko säästeliäs koira idarissa pysähtyessä heilutti häntää. Voikohan koiralla olla onnistumisen tunteita, joista se iloitsee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti