Tänään startattiin agilityradalle virallisesti ekaa kertaa heinäkuun jälkeen. Kyseessä TSAU:n kisat, tuomarina Johanna Nyberg. Radan pituus 173 metriä ja ihanneaikaa 47 sekuntia, mikä tekee etenemisnopeudeksi noin 3,7 metriä sekunnissa. Ratavirheitä ei tehty, mutta aikaa vietettiin 52,5 sekuntia radalla, mikä tekee omaksi etenemisnopeudeksi 3,3 metriä sekunnissa eli 40 senttiä olisi joka sekunti pitänyt päästä nopeammin ja ihanneajassa oli siis noin 18 metriä matkaa maaliin. Olettaen siis, että eteneminen on tasaista. 22 koirasta mineissä 10 teki tuloksen ja oma sijoitus oli näiden joukossa 6. Kaikki tulokset löytyvät TSAU:n sivuilta.
Itse suoritus oli vähän vaihtelevan laatuinen. Pitkän tauon jälkeen oli ongelmia luottaa koiraan ja joissain kohdissa olisi voinut varmistella vähemmän ja luottaa, että koira osaa suorittaa esimerkiksi renkaan oikein. Lisäksi tuli esteiden välissä vähän epävarmuutta että mihin suuntaan ollaan menossa ja koira joutui kyselemään lupia. Linjojen korjauksetkin meni vähän yliohjauksen puolelle välillä, mikä taas tarkoittaa lisää epävarmuutta. Keinulla myös hävittiin selkeästi aikaa ja otin ehkä kontaktien alastulot hieman liikaa paineistaen ja olisivat voineet olla nopeammat, kuten treeneissä nykyään. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että ratavirheitä tai estevirheitä ei tehty ja pujottelun sisäänmeno ja pujottelunopeus oli hyvät.
Asennemuutoksen parissa on myös työskennelty ja paineet on nyt karistettu. Viime vuonna näihin aikoihin koin vielä paineita nollien keräämisestä ja SM-kisoihin osallistumisoikeudesta ja AVA-tittelin saamisesta jonain päivänä. Viime aikoina olen pohtinut asioita ja tullut siihen tulokseen, että ainoa mitä voin tavoitella on suoritus, johon itse olen tyytyväinen. Ratavirheitä vältetään, aikavirhe ei ole kokonaan itsestä kiinni. Hypoteettisista tuloksista +2 ja -2 on täysin mahdollista, että +2 on se onnistuneempi rata ja siitä on koettava tyytyväisyyttä, vaikka se -2 aiheuttaakin merkinnän kisakirjaan ja vie lähemmäs osallistumisoikeutta SM-kisoihin, mutta sillä ei loppupeleissä ole väliä. Tuomarin mielivaltaisesti määrittämä ihanneaika on se, joka on kuitenkin määritellyt, että tulosliuskassa tuo +2 on se huonompi tulos eikä sitä kelloa siis ole liikaa syytä katsella. Mitä taas AVA-titteleihin tulee, niin sehän ei ole vain minusta tai koirasta kiinni, koska en voi olla varman päälle paras, vaan siihen vaikuttavat muut tekijät. Omalla täydellisellä suorituksella on mahdollista saada nollavoitto, mutta pitää osata keskittyä vain siihen yhteen omaan suoritukseen, kun muiden suorituksiin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. On siis vain pyrittävä hyvään omaan suoritukseen ja oltava tyytyväinen omalla tasolla hyvään suoritukseen vertailematta tuloksia muihin kisaajiin tai ihanneaikaan.
Uudella asenteella kisaaminen tai ainakin kokeisiin osallistuminen siis jatkuu. Arvioin sitten aikanaan lisenssilaskun tullessa, että haluanko todella maksaa Suomen edustusjoukkueiden kuluja ja arvokisojen järjestämisiä lisenssin kautta, kun lajiliiton toimintasuunnitelmassa ei juuri meikäläisen tyyppiselle harrastajalle näkyviä asioita näy, mutta nämä on taas sen ajan murheita. Enhän tällä hetkellä edes harjoittele liiton jäsenseurassa vaikka sellaista kisoissa nimellisesti edustankin.
Katsotaan miten maaliskuussa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti