Ihan siinä missä lahjattomatkin. Tänään käytiin kääppänillä treenaamassa agilityä ja meni ihan kivasti. Jotenkin vahvisti käsitystä siitä, että meillä ohjaaja ottaa vähän liian varman päälle. Vaikka ennen harjoitustakin päättäisi kovasti, että otan tosta riskillä niin radalle päästyä kuitenkin syyllistyy turhaan varmisteluun vaikka voisi hyvin luottaa koiraan. Pitkän tauon jälkeen estehakuisuus on vähentynyt huomattavasti ja sitä myötä irtoaminen esteille huonontunut mikä taas tarkoittaa että esimerkiksi takaaleikkaukset hidastaa vauhtia huomattavasti, mutta kokemuksen perusteella tämä tulee korjaantumaan ajan myötä ja sitten tuleekin taas juoksutauko ja uudestaan sama juttu. Jotain hyvää kuitenkin huomasin, että meillä "poikittain" olevat hypyt ei ole ongelma ja suoritukset pystyy tekemään todella pienistä kulmista eikä tarvi käännellä koiraa niille juurikaan ja koirahan osaa jopa itse hakea niihin sopivan linjan kunhan on selkeästi kerrottu kummalta puolelta suoritetaan. Treeniratojen jälkeen otettiin kontakteja hieman ja ne meni taas mallikkaasti ja jopa nopeasti kun muistin, että ei ole syytä paineistaa koiraa katsomalla sitä.
TOKO:n osalta ollaan parina iltana ruualla otettu lyhyitä paikallaoloja istuen ja seisten eikä mitään ongelmia esimerkiksi sen kanssa, että koira yrittäisi vaihtaa asentoa. Tänään käytiin iltapäivälenkillä Kultanummen kentällä ruutumerkkien kanssa. Ensimmäisellä toistolla kävin rakentamassa ruudun kun koira oli niin, ettei näe rakentamista. Meinasin ensin tehdä keskelle kenttää mutta totesinkin, että annetaan jalkapallomaalin olla ruudun takana kun kokeissa kuitenkin on ruutujen taustoilla lähes poikkeuksetta kaikenlaista tavaraa. Rakentamisen aikana koira huusi kuin syötävä, mutta malttoi kuitenkin ennen suoritusta tulla perusasentoon ja meni kuin menikin pää viidentenä jalkana suoraan ruudun takalaidassa lumihangessa olleen narupallon luo ihan niinkuin pitikin. Toinen toisto otettiin vähän lyhyemmältä matkalta tyhjään ruutuun, mihin koira kiisi taas keskelle ruudun takaosaa. Ainoastaan kun hihkaisin "seiso", tuli pieni miettimishetki, jonka jälkeen Ella jäi tasan paikalleen seisomaan. Palkaksi yli heitetty narupallo. Kolmas toisto vielä pallon kanssa että viimeisenä jää mieleen ruudussa ollut pallo. Ensi kerralla saattaisin jo uskaltaa ensimmäisellä yrityksellä lähettää koiran tyhjään ruutuun. Alkaa pikkuhiljaa heräämään toivo, että ruudustakin voisi parin kuukauden päästä saada pisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti