Agipitsi 2011 - Ellalla kivaa ja Aulikselle kakkosen toinen LUVA

Rauma on taas näetty ja koettu. Kummallakin koiralla olin ilmottautunut 4 radalle. Lauantaina liikenteeseen lähdettiin kaatosateessa Turusta, joka loppui noin 40km ennen perille pääsyä ja sai meidät kiinni vähän ennen Auliksen aikataulun mukaista ensimmäistä rataantutustumista. Tämän johdosta kisat meni seis noin tunniksi kun kummatkin kentät lainehtivat vettä. Kiitin vain onneani, että lauantaina Auliksen molemmat radat olivat hiekkakentällä.

Ensimmäisellä radalla tuomarina oli ruotsalaistuomari Lena Dyrsmeds. Rata oli melko haastava ja ohjattavaa oli paljon. Meidän virhe tuli sitten siinä vähiten odotetussa kohdassa, eli 5-putken jälkeen käänsin koiraa liikaa ja onnistuin vetämään sen A:n ohi A:n alla olleeseen putkeen. Kontaktilla sitten pieni hengitystauko ja loppurata puhdasta, joskin välistävedon jälkeen unohdin miten päin mun piti kääntyä ja hukkasin itseni, mutta osui kuitenkin.

Toinen radalla, jossa tuomarina Anne Viitanen, oli ihan totaalinen katastrofi. Tiesin alusta että kiire tulee. Toisaalta toiselta puolelta aloitus olisi ollut vielä hankalampi. Rengas oli todella lähellä kakkoshyppyä ja siinä näkyi paljon vaarallisia tilanteita että koirat joko menivät ohjaajien jalkojen seasta putkeen tai eivät saaneet riittävästi aikaa renkaalle ja etsiä pyöreää osaa, joten totesin että kokeillaan tuota ja se teoriassa voisi onnistua. En sitten saanut potkaistua ihan keinulle asti, vaan kepeille meni. Keinun jälkeisessä hyppykuviossa hävisi korvat ja kun piti kääntyä tiukasti, koira ryntäsi vaan huutaen vaikka miten pitkälle. Keskusteltiin siinä sitten että voisi vaikka olla vähän edes kuulolla. Puomiltakin vielä edellisen radan muistikuvasta karkasi ilman lupaa mistä palautin sen ja parin esteen kautta poistuttiin maalin suuntaan.

Ellan kanssa lauantaina kisattiin ensin nurmikentällä. Juuri ehdin oman vuoroni suorittaa niin, että ripsi vain vähän vettä ja ukkonenkin jyrisi vain kohtuullisesti. Sitten alkoikin sade, mille ei näkynyt loppua ja totesin vähän ennen toista starttia, että turha on tuon prinsessan kanssa lähteä märälle kentälle kun se ei ole kenenkään mielestä kivaa, joten RKS, ole hyvä lahjoituksesta.

Sunnuntai valkeni vähän uhkaavan näköisenä, mutta tein päätöksen että nyt pää kasaan ja mennään oikesti tekemään vaan huolellisesti ja rauhallisesti (ohjaajan osalta, koiralta tää ei onnistu) se mitä osataan ja uskon että koirakin osaa ja tekee. Koko ajan ennen starttia päälle kerääntyi uhkaavan näköisiä pilviä, mutta jyrinää ei kuulunut. Vuoroa odotellessa sain myös pidettyä päättäväisen fiiliksen, vaikka siinä tuli sellainen 2 minuutin rankkasade. Nyt siis sain oikeasti pään vihdoin pitkästä aikaa tyhjäksi ja keskittymisen kohdilleen ja kannatti. Tuloksena nolla, voitto ja kakkosluokan toinen LUVA. Tuuria oli ihan vähän matkassa, muurilta kuului kolinaa mutta en antanut senkään häiritä enkä toisaalta uskaltanut katsoa että tuliko jotain alas ja luulin kyllä että vitonen on alla, mutta kuulutus paljastikin että nolla tuli. Viimeinen käännös oli myös tosi haastava nopean koiran kanssa, läpinäkyvässä lyhyessä putkessa ei juuri juosta koiran ohi pituudelta tullessa ja meinasin vielä kompuroida sylkkärissä vähän, mutta onnistui.



Saldona Auliksen osalta: Hyppyongelma lienee pääosin historiaa, viikonlopun aikana ei yhtään rimaa alas! Oma henkinen puoli tarvii töitä, Auliksen kanssa pitää onnistua olemaan oikeassa mielentilassa ja viimeaikoina täytyy tunnustaa, että (myös ulkopuolelta asetetut) paineet kolmosiin noususta ovat vähän vaikeuttaneet radoille keskittymistä samoin kuin se takaraivoon hiipinyt pikkupiru, joka kertoo joka radalla että ei siitä nollaa tule, ainakin yks rima pudotetaan. Nyt täytyy eilinen pistää tarkkaan muistiin. Viimeinen rata tuntui hyvältä ja oikeastaan suurimmaksi osaksi näyttikin aika hyvältä.

Ellan kanssa juostiin myös kaksi rataa, missä oli mukavaa, että Auliksen jäljiltä oli hyvä fiilis. Kummallakin radalla lähtö oli vähän hidas, mutta sitten pikkuhiljaa päästiin kyllä vauhtiin. Eka rata kaatui esteeseen 12, kun tuuli oli puhaltanut pussin kokonaan auki ja tajusin ihan liian myöhään ja koira ampui pussista ulos ja suoraan seuraavan esteen ohi asti, mutta ei lähdetty tätä korjailemaan. Toisella radalla tapahtui samaa kuin lauantainakin, että työnsin vähän liikaa ja Ella bongasi jonkun esteen vähän kauempaa sivusta. Mutta tällä hetkellä pääasia on, että Ellalla on kivaa.

Juhannuskisat

Juhannus tuli vietettyä TSAU:n juhannuskisoissa. Kummallakin koiralla oli viikonlopulle 4 rataa. Ellan radoista ei juuri kerrottavaa, siellä oli hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä ja samanlaista kuin aina. Olihan sillä kivaakin välillä. Auliksen kanssa kaikki radat oli periaatteessa meille ihan suoritettavia, mutta aina niissä tulee jotain pientä. Ellan radoista ei ole videoita, Auliksen radat alla.



Ekalla radalla motivaationtappaja eka rima alas. Ihan surkea hyppy-yritelmä koiralta. Muurin jälkeisen putken jälkeen unohduin arpomaan että miltä puolelta sen hypyn ohi piti mennä, valssi armottomasti myöhässä ja koira jaloille ja rima alas kun ei ollut tilaa hypätä. Keppien jälkeinen pakkovalssi-sylkkäri yhdistelmä oli aika vaikea, esteväli oli ihan tolkuttoman pitkä eikä voinut vetää liikaakaan kun oli takakulmassa putki tyrkyllä ja en osoittanut hyppyä riittävän hyvin vaan koira luki puomin. Puomilla oikea takajalka haroo ylösmenolla tyhjää, mutta pysyy sentään.

Toisella radalla eka rima pysyy, mutta pudotetaan kakkosrima. Muuten menee ihan käsikirjoituksen mukaan ja yllätyksekseni selvitään myös lopusta ilman pyörähdyksiä.

Kolmannella radalla taas eka hyppy niin surkea yritelmä, että harkitsin jo hetken radalta poistumista saman tien, mutta kun koira otti sen hups, sori -ilmeen, niin päätin että jatketaan sitten. Vauhtia oli kakkoshypylle niin vähän, että kääntyi turhan tiukasti ja siinä väärä pää putkesta ja keinun jälkeen huolimattomuusvirhe ja en ottanut koiraa kunnolla vaan se luki kepit.

Sunnuntaina olikin sitten vähän vaikeampi rata. Alku oli paha, mutta päätin yrittää twistillä, mikä oli ihan tuhoon tuomittua kun kulma oli niin ohut, että koira tuli ihan tolkutonta vauhtia ja olin vielä aivan myöhässä, mutta selvittiin oikeaan suuntaan. Välistävedossa A:n jälkeen hartialinja jää huonoksi ja siinä tulee vähän neuvottelua, josta kielto. Tuomarin mielestä puomin jälkeinen takaakierto olisi pitänyt ohjata oikean siivekkeen kautta, mutta kauemman siivekkeen kautta sai koiralle oikeasti paremman linjan putken oikeaan päähän, joten valitsin sen. Viimeinen este oli sellainen perinteinen "ohjaa, älä oleta" -tilanne. Kympillä kuitenkin voitettiin rata, joka ilmeisimmin oli melko paha, kun yhteensä 2 koiraa sai tuloksen, kakkoseksi tullut 5:lla ja 7 sekunnin yliajalla.

Tuloksella ei enää sunnuntaina ollut kyllä yhtään mitään väliä, tärkeintä oli, että pitkin viikonloppua otetut hyppysulkeiset lämmittelyesteillä ilmeisesti tuotti tulosta ja olin tosi tosi iloinen, että sunnuntaina ei tullut yhtäkään rimaa alas vaikka ohjauskaan ei ollut ihan spot on. Päätavoite oli, että ensimmäinen rima ei putoa.

Nyt saa onneksi virallisista kisoista pitää kuukauden verran taukoa ja seuraavan kerran varmaan startataan Raumalla heinäkuun lopulla.

Puudelivanhus leikkii agilityä

Keskiviikkona käytiin Mynämäellä epiksissä, tällä kertaa mukana vain Ella, jonka kanssa mentiin möllirata ja avoin rata. Avoimen rata oli melkoista vääntöä ja hieman edelleen itseäni häiritsee se, että jos mölleistä seuraava on avoin, niin miksi avoimen radat on tosi usein sellaisia vaikeamman pään kolmosten ratoja? Kuitenkin pitäisi muistaa, että ne pitäisi olla sellaisia, joissa ykkösiin menevät ottaa tuntumaa kisaamiseen. Möllirata oli etenevä ja meni ok ja otettiin kontaktit alas asti. Avoin rata olikin sitten sellaista vääntämistä, että pitkään aikaan ei kolmosten radatkaan ole olleet tämän tyyppisiä. Tässä näkyi taas se puudelin heikkous, että kun tarpeeksi väännetään niin kiinnostus hiipuu. Ohjaaja teki myös alkeisvirheen ja tutustui rataan niin, että kepeille mentäisiin väärältä puolelta sisään ja siinä tuli pieni tilanne, kun jäätiin ihmettelemään - koira sitä mieltä, että oikeinhan tää meni ja ohjaajalla blackout että mitenköhän tää nyt menikään. No, puhtaalla radalla selvittiin tästäkin vääntämisestä maaliin asti, mutta aika sunnuntaikävelymeiningillä eikä palkinnoilla oltu, mutta eipä se ole tärkeääkään.

Juhannuskisoissa ei minkäänlaisia tavoitteita, yritetään vaan leikkiä, että agility on hauskaa. Varmuudeksi tuli kuitenkin aamutuimaan ajeltua puudelille kesätukka. Hauskaa juhannusta kaikille, kisoista raportti sitten kun ovat ohi.

Taitavalla koiralla voi kompensoida huonoa ohjausta

Eilen illalla oltiin taas ohjatuissa agilitytreeneissä ja tällä kertaa on kyllä pakko kirjoittaa jotain, kun jäi niin hyvä mieli. Radan nähtyäni oletin, että tästä tulee katastrofi ja pääasiassa ohjaajan hermojenhallintatreeni.

Radalla erityisesti putkeen 5 vienti, 6 takaakierto ja kepeille meno oli kohdat, joista oli epäilyksiä. 4:ltä kääntyessä silmien eteen sattuu ensimmäisenä A, joten tässä tarvittiin ylimääräinen haltuunotto siirtämään fokusta yksi este ohjaajan suuntaan. Yllätyksekseni koira ei kertaakaan tässä kohtaa karannut A:lle! Myös 6:n takaakierto onnistui yhtä kertaa lukuunottamatta kun olin yhden askeleen verran myöhässä jäätyäni varmistamaan putkea 5 turhan pitkäksi aikaa vaikka oikeasti riittää vain että saa koiran katseen A:n ohi.

Kepeille viennissä kokeiltiin muutamia eri vaihtoehtoja. Onnistuin jopa puomin alapuolelta, mutta se aiheutti putken jälkeen pyörähdyksen. Tosin keskusteliinkin kouluttajan kanssa siitä, että jos olen puomin alapuolella, niin koiralta olisi periaatteessa täysin oikea valinta aloittaa kepit väärästä päästä. Olisin ekalla yrityksellä jo tehnyt radasta nollan, jos en olisi vahingossa juossut puomin alapuolelle. Puomin yläpuolelta mennessä olin noin putken puolivälissä koiran tullessa putkesta, mutta sieltä riitti kuten arvelinkin yksi "tässä" ja irrotus kepeille.

Lopuksi vielä kokeiltiin erilaisia tapoja tehdä 3-4-5. Alunperin tein persjätön keinun jälkeen. Tämän jälkeen kokeiltiin pospäinkäännöksillä ensin niin, että tulin keinun ja A:n väliin vetämään putkeen ja vielä lopuksi niin, että en ohittanut keinua lainkaan itse vaan keinun alapuolelta irrotin koiran vaan kiertämään siivekkeen oikealle, mistä sai tosi hyvän linjan työntää koira 6:n taakse liikkeellä ja ostettua aikaa. Pitäisikin enemmän hyödyntää kaikkea mitä koiralle on opetettu.

Paimennuskurssi osa 3 - mulla on ehkä paimenkoira

Edelleen jatkettiin pyörössä, että saataisiin siellä ensin hallinta ja maltti kuntoon ennen kuin siirrytään isommille laitumille. Taas oli havaittavissa aivan huimaa edistymistä viime kertaan nähden! Kahdella pyörökeikalla ehkä vain kaksi sikailua, mutta mä olen oppinut huomattavasti paremmin lukemaan koiraa ja reagoimaan siihen ja luottamaan että pystyn sitä tuossa tilassa hallitsemaan ja pitämään etäisyyden lampaisiin.

Ensimmäisellä kierroksella pyrittiin siihen, että maasta nostetaan koira aina ensin jaloilleen ja käsketään se pois aitaan asti ennenkuin päästetään kiertämään, kun näin tehtynä lähtee paljon paremmin. Ja oikeasti siitä löytyi se oikea vaihde vihdoin mun kanssa! Ja vielä heti alusta asti ihan hallinnassa! Saatiin ihan oikeasti kumpaankin suuntaan kierroksia niin, että koira meni aivan aitoja pitkin lampaat keskellä ja jopa "pois" toimi osan ajasta ihan oikein, että pää kääntyi entistä ulommas. Tää oli jotenkin sellaisia hienoja ja liikuttavia hetkiä kun tolle sai ajatuksen, että kierretään ilman että ollaan pyrkimässä sinne keskelle.

Toisella kierroksella otettiin mukaan, että koiran kiertäessä itse liikun, kun haluttiin nähdä onko se paimenessa vai opetettu vaan juoksemaan ympyrää. Ekan kierroksen loistavuus jatkui ja saatiin hienoja hetkiä, kun koira havaitsi että lampaat on irti musta, se pysähtyi oma-alotteisesti tasapainoon ja painoi lampaat ilman mitään liioiteltuja eleitä mulle ja rauhoittui ihan oma-alotteisesti paikoilleen. Saatiin myös aikaan tilanteita, joissa omalla liikkeelläni aiheutin koiralle oma-alotteisen suunnan muutoksen kun kierto oli koiran mielestä väärään suuntaan ja lampaat irti meikäläisestä. Eli saatiin tässäkin juuri sitä mitä haluttiinkin nähdä, koira paimentaa mulle.

Kehitettävää edelleen on, että paikalta lähtiessä ensimmäinen kierto tasapainoon pitäisi saada menemään kauemmas, sivusta kaartaa ok, mutta päätyy taakse tarpeettoman lähelle helposti ja mennessään vähän vielä meinaa tulla tarpeettomasti sanomista sille reunimmaiselle lampaalle lauman takana. Nyt kun kiertämistä on tehty niin paljon, niin pysähtyminen on tullut vaikeammaksi ja koira meinaa välillä ihan autistisesti jäädä kiertämään ympyrää, mutta näissäkin järkevästi ja hyvällä etäisyydellä aitoja pitkin. Maahanmenoista yleisesti sen sijaan ei tarvinnut juurikaan neuvotella tällä kertaa vaan pysähdykset meni suoraan maahan eikä siellä ollut suurimmalla osalla kerroista minkäänlaista rähjäämistä. Ja mikä iloisinta, tää oli oikeasti kivaa kun oma stressitaso alkaa pysyä kohtuudessa ja alkaa olla koko ajan enemmän uskoa itseen ja koiraan!

Paimennuskurssi, osa 2

Tänään otettiin Auliksen kanssa kurssilla 2 kierrosta pyöröaitauksessa, kun eniten tarvitaan nyt hallintaa, kaariin etäisyyttä ja töiden tekemistä mulle. Ensimmäisellä kierroksella sisäänmeno oli ok, mutta sitten alkoi kamala rähjääminen kun menin lampaiden luo ja Outi oli pitämässä kiinni valjaista. Lähdöt meinasi edelleen suuntautua liikaa sisään ja taakse kiertäessä on pakko käydä vähän lähietäisyydellä. Pysähdykset edelleen ihan hyviä, mutta maahan menemisestä joutuu neuvottelemaan kovasti. Tähän rauhoittumiseen tuntui auttavan parhaiten kun vähän piiskaa maata edestä ja sama tuntui toimivan myös kaarien laajuuteen ja saatiin muutama oikein mallikas kierros, jossa koira ennemmin katseli aitaa kuin lampaita.

Toisella kierroksella jatkettiin samoja oppeja ja muutettiin vielä se, että jätin itse koiran vapaaksi kun totesin että pystyn sen kyllä tuon kokoisessa tilassa hallitsemaan ja Outin kiinnipitäminen tuntui aiheuttavan vaan hermojen menemistä. Tällä kertaa lampaat oli aitaa vasten eikä tulleet mun luo sieltä niinkuin ekalla kierroksella, vaan ne siirrettiin nyt koiran kanssa. Otettiin lähtöjä oikeaan ja heti seis kahden askeleen päästä ja pikkuhiljaa hallitusti lähemmäs ja joka pysähdyksestä myös lähemmäs reunaa, jos meinasi valua keskustaan. Saatiin loppujen lopuksi kumpaankin suuntaan muutama todella hyvä ja laaja kierros ja nopeahkot pysähdykset maahan.

Vaikuttaa olevan niin, että jos pääsee vain rairaimeiningillä lähtemään, niin ensimmäisenä meinaa unohtua, että mulle tehdään töitä. Edelleen oikea flankki on paljon parempi kuin vasen, joka meinaa valua sisään paljon pahemmin. Lähdöt jatkossa niin, että koiraa ei pidetä kiinni, vaan sen pitää olla mun hallinnassa. Jos sattuu olemaan seisomassa, niin lähtee paremmin ulos kuin maasta. Luultavasti hyvä vaihtoehto, että jos meinaa lähteä sisään, niin heti seis ja siirretään ulommas. Tämä auttoi ainakin edellisen kerran kulmatreenissä. Nyt on yleisesti loistava fiilis, vaikka treenaaminen edelleen on tosi väsyttävää ja stressaavaa, mutta joka kerta on tänä vuonna edistytty jossain asiassa!

Helleratoja Riihimäen tyyliin

11.6. startattiin Riihimäellä pari rataa. Olihan ne pakko käydä juoksemassa, kun kesällä ei lähimaastossa tunnu juuri kisoja olevan ja en jaksanut helatorstaista juhannukseen asti odottaa. Ja kun en sen pelkän yhden radan takia viitsinyt ajella, niin tulipa sitten otettua myös ns. turha hyppyrata vaikka hyppyluva meillä on jo.



Paikalle tullessa auton mittarin mukaan ulkolämpötila oli +32 astetta. Auto saatiin hallin seinustalle varjoon kuitenkin. Agilityrata, jonka tuomaroi Kari Jalonen kisattiin sisällä, missä oli todella seisova ilma ja haisi ja tuntui saunalta. Eikä hyppyrata ulkona (tuomarina Esa Muotka) ollut paljon raikkaammissa olosuhteissa.

Ensimmäisellä radalla lähtö loistava, ei mitään nytkimisiä tai muita, vaan ihan tatti istuminen. En odottanut, että käännökset olisi olleet niin hyviä kisoissa kuin olivat ja kolmosesteeltä kuvittelin että mulla on kiire vitosen takaaleikkaukseen, missä rytmitys tuli ihan vääräksi ja koira luki käännöksen väärään suuntaan mitä yritin korjata hihkaisemalla jotain perään, mikä johti riman putoamiseen. Keppien jälkeisen muurin jälkeen myös tuli liian tiukka rytminvaihdos eikä koira ollut vielä lukinnut putkea ja lähtikin mukaan mun liikkeeseen. Olisi pitänyt tietysti tajuta, että muurin jälkeen kun tullaan sokkona pitää ohjata huolellisemmin kuin hypyn jälkeen, josta koira näkee avoimesti mitä takana on. Renkaan jälkeisen  käännöksen kerääminen oli ihan huikean hieno ja muutenkin käännökset oli tänään hyviä. Tuloksena vaan hyl, eli ei olla edelleenkään lähempänä kolmosia.

Toinen rata oli hyppyrata, joka tuli hieman yllättäen. Ekan radan jälkeen käytiin vähän kävelemässä ja en tajunnut, että olisi ihan niin kiire. Sisällä oli meidän jälkeen vain seitsemän koiraa, mutta ulkona oli vielä edellinen luokka vauhdissa. Kävellestä tullessa koira autoon ja kuulin kuulutuksen, että agilityradan palkintojenjako. Sitten radan reunalle katselemaan miten se menee ja odottamaan rataantutustumista, joka oli jo mennyt. Tämän havaitsin siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira kuulutettiin radalle. Äkkiä sivusta katsomaan miten tää voisi mennä ja missä esteet ehkä on suurinpiirtein ja hakemaan koira ja sitten olikin enää kolme koiraa ennen meitä. Jossain kohdissa ohjaus vähän tökki eikä ollut ihan niin sujuvaa ja määrätietoista, kun piti putkien aikana yrittää esimerkiksi hahmottaa missä seuraavat esteet on tarkalleen ja tehdä nopeita päätöksiä että mitkä hypyt pitää kerätä ja mitkä saa hypätä suoraan. Selvittiin kuitenkin radasta parilla pienellä työtapaturmalla. Ensimmäinen rima tuli alas kun koira jostain syystä ponnisti liian kaukaa. Olisinko jättänyt vähän lähelle kun siinä oli ajanoton kaapeli ja jostain syystä en tykännyt että koira juoksisi sen yli. Myös takaosassa tuli yksi rima alas, missä hyppy näyttää niin huonolta, että olisiko tullut joku liukastuminen siinä tai aurinko sokaissut hetkeksi niin ettei hahmottanut, mutta joka tapauksessa rima tuli alas huonolla hypyllä. Viimeisen putken jälkeen ollut ohuessa kulmassa ollut hyppy hieman jännitti että kummalta puolelta koira sen ottaa, mutta onneksi luki ohjauksen ihan oikein päin ja korjasi linjansa. 10 virhepistettä siis, reippaasti nopein aika ja 3. sija.

Seuraavaksi kisaillaan TSAU:n juhannuskisoissa Tuorlassa. Yleisesti olin tyytyväinen, että lähdöt oli tosi rauhallisia ja hallittuja, nyt pitäisi vaan saada pidettyä ohjaus ehjänä ja saada aina se yksi pieni virhe pois sieltä radalta.

Viimeistelyaksat Auliksen kanssa

Ennen lauantain Riihimäen kisoja halusin vielä käydä viimeistelemässä vähän. Lähinnä kontakteja ja lähtöjä, mutta myös käännöksiä ja hieman keppien avokulmia. Käännöksiin tuli vahingossa teemaksi pakkovalssi ja sylkkäri ja sainpa yhden persjätönkin radalle mahtumaan. Lisäksi kokeiltiin ekaa kertaa varmuudeksi 65cm rimoja osassa hypyistä. Hyvä, että kokeiltiin kun ekalla kierroksella meinas vähän räpsyä, mutta sitten jo alkoikin saman tien hypätä ihan hyvin kaikkia korkeuksia.

2-3 tein sylkkärinä, 6-7 väliin persjättö, 10 pakkovalssi, 11 sylkkäri (samoin 17-18), 20-21 persjättö ja 21-22 sylkkäri. Rata sujui ihan huikean hyvin. Yhden kerran varasti lähdöstä, mistä kuskasin rauhallisesti saman tien hetkeksi autoon ja sitten radalle tulo ihan kokonaan uusiksi. 6 tippui ekalla kerralla persjättöä tehdessä, uusinnalla ei enää. Pitää treenata enemmän näitä. 11/18 tippui kerran, 12/19 pari kertaa, kun väli oli aika lyhyt ja rimat 65cm tuolla päässä rataa, mutta parani koko ajan. Kepeille meno tuosta kulmasta onnistui joka kerta! Kontaktit oli tosi hyviä tänään. Eka rima ei tippunut kertaakaan vaikka jätin aika lähellekin, mutta edelleen vaikein käännös on tuo jyrkkä käännös esteellä 2, kun siihen on vaikea päästä rytmiin ja helposti jään liian kauaksi aikaa paikalleen ihmettelemään. Käännökset oli tänään ihan sikahyviä yllättäen myös 65cm rimoilla. Jostain syystä suurin ero tulee kun 55 nostetaan 60cm:iin, mutta se seuraava 5cm ei sitten paljon enää vaikutakaan.

Nyt on helppo lähteä hyvillä mielin Riihimäelle lauantaina.

Agilitytreeniä

Olenpas mä nyt aktiivinen, kun tekee mieli sanoa treeneistäkin jotain. Eli eilen oli taas ryhmätreenit, jossa tehtiin vaikeahkoa hyppyrataa. Muutama huomio, että muistan treenata näitä asioita jatkossa:

• Lähdöt on edelleen ihan veitsen terällä ja ei ihan niin rauhalliset kuin haluaisin. Kisoissa tämä on pahempaa kuin treeneissä ilmeisesti johtuen muista kiihtyneistä koirista tai jostain yleisestä tunnelmasta tai musta.
• Keppien avokulmissa meinaa tulla kiire ja ei malta ajoittain hakea ykkösväliä, vaan kiireissään ryntää kakkosväliin.
• Pitäisi edelleen luottaa koiraan enemmän, onhan sille opetettu asioita eikä jäädä ihmettelemään että no niin nyt se tuolla kääntyy ja no niin nyt se menee tuonne putkeen vaan sitten ohjaajalle seuraava suunta jo. Tuon kanssa kun ei ole liikaa aikaa missään.

Tuli niitä onnistumisiakin pienellä hinkkaamisella. Onnistuttiin jollain 15 yrityksellä TOSI vaikeassa 4-5 pakkovalssissa. Luultavasti kisoissa olisin tehnyt valssin muurin takaakierrosta ja niistänyt 5:lla, joka olisi antanut huonomman linjan jatkoon. Okserilta käännös putken oikeaan päähän epäonnistui pari kertaa. 11-12 vaati myös tarkkuutta, yhden kerran meni 8:n väärään päähän, yhden kerran okserin korkeamman riman ja matalamman hypyn siivekkeen yli suoraan 12:n väärään päähän. Kouluttajaa hieman hirvitti, mut kyl pyrri tietää mistä se mahtuu ja mihin. Ekalla kertaa tein 14:lla takaaleikkauksen, mutta lopuksi halusin vielä kokeilla rataantutustumisessa tehdyn villin idean, joka toimi loistavasti mut vaati aika paljon uskallusta, eli 11:lta koiran irrotus putkeen 12 ja persjättö 13-14 välissä.

Paimennuskurssi, osa 1

Käytyämme lyhytkarvojen kanssa paimentamassa ilmottauduin samalla 5 kerran paimennuskurssille, josta tänään siis ensimmäinen kerta. Lampailla käytiin kahdesti. Ensimmäinen kerta pyöröaitauksessa ja alusta asti koira irti ja mun ohjauksessa. Tää meni ihan kivasti muuten, mutta kaarille lähdöt saisi olla enemmän pois päin lampaista, nyt mieluusti lähtee liikaa sisään ja tykkää käväistä turhan lähellä ekalla kierroksella. Maahanmenoista joudutaan myös neuvottelemaan jonkun verran, vaikkakin pysähtyy melko helposti. Mutta otin tällä kertaa periaatteeksi, että ensin ollaan siivosti maassa, sitten saa taas kiertää. Toinen kierros tehtiin isossa aitauksessa ja mua hieman hirvitti, että tämäkin vapaana! Aiheena flankkien lähtösuunnat ja pois päin meneminen. Tämä suoritettiin nurkkaharjoituksena, jossa Outi oli lampaiden ja Takun kanssa vielä varmistamassa nurkkaa, että eivät karkaa mihinkään hallitsemattomiin tilanteisiin. Yllätyksekseni tästäkin selvittiin hengissä ja lopuksi saatiin kumpaankin suuntaan oikeasti pari aika hyvää lähtöä - katse pois lampaista ja liikkeelle hillityllä nopeudella ja äänenkäytöllä! Näihin tunnelmiin päätettiinkin sitten lopettaa tältä maanantailta.

Vaikka melkein vuoden tauon jälkeen eka kerta lampailla oli vähän rairai ja toinenkin alkoi näissä tunnelmissa, niin nyt on sellainen olo, että tuolle alkaa ehkä jotain mennä perille! Pystyttiin myös ihan muutamia tilanteita lukuunottamatta rennosti katselemaan toisten paimennusta. Tietysti Aulista kovasti ahdistaa, jos tilanteet näyttää hallitsemattomilta ja pitäisi päästä apuun ja alku treeneissä on aina yhtä kamalaa sen mielestä, kun tuodaan lauma, joka sitten hajotetaan pyöröaitaukseen ja isommalle laitumelle! Itse olen myös alkanut ehkä rankan mielikuvaharjoittelun seurauksena pysyä rauhallisempana, vaikka tuon koiran kanssa se on tositosi vaikeaa. Enkä edes turhautunut tai suuttunut kertaakaan, kun olen todennut että ei siitä mitään apua ole. Rauhassa opetetaan sitä tahtia kun koira on valmis ottamaan vastaan.