Rauma on taas näetty ja koettu. Kummallakin koiralla olin ilmottautunut 4 radalle. Lauantaina liikenteeseen lähdettiin kaatosateessa Turusta, joka loppui noin 40km ennen perille pääsyä ja sai meidät kiinni vähän ennen Auliksen aikataulun mukaista ensimmäistä rataantutustumista. Tämän johdosta kisat meni seis noin tunniksi kun kummatkin kentät lainehtivat vettä. Kiitin vain onneani, että lauantaina Auliksen molemmat radat olivat hiekkakentällä.
Ensimmäisellä radalla tuomarina oli ruotsalaistuomari Lena Dyrsmeds. Rata oli melko haastava ja ohjattavaa oli paljon. Meidän virhe tuli sitten siinä vähiten odotetussa kohdassa, eli 5-putken jälkeen käänsin koiraa liikaa ja onnistuin vetämään sen A:n ohi A:n alla olleeseen putkeen. Kontaktilla sitten pieni hengitystauko ja loppurata puhdasta, joskin välistävedon jälkeen unohdin miten päin mun piti kääntyä ja hukkasin itseni, mutta osui kuitenkin.
Toinen radalla, jossa tuomarina Anne Viitanen, oli ihan totaalinen katastrofi. Tiesin alusta että kiire tulee. Toisaalta toiselta puolelta aloitus olisi ollut vielä hankalampi. Rengas oli todella lähellä kakkoshyppyä ja siinä näkyi paljon vaarallisia tilanteita että koirat joko menivät ohjaajien jalkojen seasta putkeen tai eivät saaneet riittävästi aikaa renkaalle ja etsiä pyöreää osaa, joten totesin että kokeillaan tuota ja se teoriassa voisi onnistua. En sitten saanut potkaistua ihan keinulle asti, vaan kepeille meni. Keinun jälkeisessä hyppykuviossa hävisi korvat ja kun piti kääntyä tiukasti, koira ryntäsi vaan huutaen vaikka miten pitkälle. Keskusteltiin siinä sitten että voisi vaikka olla vähän edes kuulolla. Puomiltakin vielä edellisen radan muistikuvasta karkasi ilman lupaa mistä palautin sen ja parin esteen kautta poistuttiin maalin suuntaan.
Ellan kanssa lauantaina kisattiin ensin nurmikentällä. Juuri ehdin oman vuoroni suorittaa niin, että ripsi vain vähän vettä ja ukkonenkin jyrisi vain kohtuullisesti. Sitten alkoikin sade, mille ei näkynyt loppua ja totesin vähän ennen toista starttia, että turha on tuon prinsessan kanssa lähteä märälle kentälle kun se ei ole kenenkään mielestä kivaa, joten RKS, ole hyvä lahjoituksesta.
Sunnuntai valkeni vähän uhkaavan näköisenä, mutta tein päätöksen että nyt pää kasaan ja mennään oikesti tekemään vaan huolellisesti ja rauhallisesti (ohjaajan osalta, koiralta tää ei onnistu) se mitä osataan ja uskon että koirakin osaa ja tekee. Koko ajan ennen starttia päälle kerääntyi uhkaavan näköisiä pilviä, mutta jyrinää ei kuulunut. Vuoroa odotellessa sain myös pidettyä päättäväisen fiiliksen, vaikka siinä tuli sellainen 2 minuutin rankkasade. Nyt siis sain oikeasti pään vihdoin pitkästä aikaa tyhjäksi ja keskittymisen kohdilleen ja kannatti. Tuloksena nolla, voitto ja kakkosluokan toinen LUVA. Tuuria oli ihan vähän matkassa, muurilta kuului kolinaa mutta en antanut senkään häiritä enkä toisaalta uskaltanut katsoa että tuliko jotain alas ja luulin kyllä että vitonen on alla, mutta kuulutus paljastikin että nolla tuli. Viimeinen käännös oli myös tosi haastava nopean koiran kanssa, läpinäkyvässä lyhyessä putkessa ei juuri juosta koiran ohi pituudelta tullessa ja meinasin vielä kompuroida sylkkärissä vähän, mutta onnistui.
Saldona Auliksen osalta: Hyppyongelma lienee pääosin historiaa, viikonlopun aikana ei yhtään rimaa alas! Oma henkinen puoli tarvii töitä, Auliksen kanssa pitää onnistua olemaan oikeassa mielentilassa ja viimeaikoina täytyy tunnustaa, että (myös ulkopuolelta asetetut) paineet kolmosiin noususta ovat vähän vaikeuttaneet radoille keskittymistä samoin kuin se takaraivoon hiipinyt pikkupiru, joka kertoo joka radalla että ei siitä nollaa tule, ainakin yks rima pudotetaan. Nyt täytyy eilinen pistää tarkkaan muistiin. Viimeinen rata tuntui hyvältä ja oikeastaan suurimmaksi osaksi näyttikin aika hyvältä.
Ellan kanssa juostiin myös kaksi rataa, missä oli mukavaa, että Auliksen jäljiltä oli hyvä fiilis. Kummallakin radalla lähtö oli vähän hidas, mutta sitten pikkuhiljaa päästiin kyllä vauhtiin. Eka rata kaatui esteeseen 12, kun tuuli oli puhaltanut pussin kokonaan auki ja tajusin ihan liian myöhään ja koira ampui pussista ulos ja suoraan seuraavan esteen ohi asti, mutta ei lähdetty tätä korjailemaan. Toisella radalla tapahtui samaa kuin lauantainakin, että työnsin vähän liikaa ja Ella bongasi jonkun esteen vähän kauempaa sivusta. Mutta tällä hetkellä pääasia on, että Ellalla on kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti